tiistai 19. elokuuta 2014

Luontoretki Outokumpuun

Sunnuntaina ohjelmassa oli retkeilyä Särkiselän luontopoluilla Outokummussa, oman lauman lisäksi mukana oli myös Jaana koirineen. Suunniteltu reitti oli pituudeltaan 7 kilometriä, mutta SportsTrackerini ilmoitti lenkin päätyttyä kävelemämme matkan olleen 13 km - totesimmehan suunnilleen puolivälissä, että käydäänpä toi pienempi rengaslenkki vielä lisäksi! 

Kuutisen tuntia saatiin koko reissuun käytettyä ja mikäs siinä olikaan patikoidessa ja evästäessä alkusyksyn auringonpaisteessa. Myös koirat nauttivat saadessaan juoksennella vapaana ja tutkia maastoa. Omat koirani malttoivat myös rauhoittua taukopaikoilla hienosti eikä metsässä kykkinyt marjastajakaan saanut niistä sen suurempia reaktioita esiin. Tällaisia päiviä kaipaisin ehdottomasti enemmän, toivottavasti päästään vielä syksyn aikana edes pariin otteeseen moisille retkille!



Koko poppoo: Hupsis, Minttu, Myrn, Meela, Savu, Kami ja Taika







Älykäs Hupsis tahtoo aina tunkea pienimpiin mahdollisiin rakoihin.


Kuva ei anna ihan todenmukaista kuvaa tuon nousun jyrkkyydestä, tällaisia mäkiä reitin varrella oli riittämiin!

lauantai 16. elokuuta 2014

Tottelevainen shetlantilainen


Tokosheltit Myrn ja Jomppe!

Tänään oli suuri päivä niin omistajalle kuin pikkumustallekin, käytiin nimittäin starttaamassa meidän tokokisaura Nurmeksessa! Tuomarina kokeessa toimi Erkki Shemeikka, joten samalla linjalla jatkettiin kuin pari vuotta sitten Hupsiksen aloittaessa - paikka vain oli eri. 

Päivän ensimmäisenä luokkana oli avoin, joten jännittämistä riitti useampi tunti kun lasketaan mukaan automatka ja oman vuoron odottelu. Myrn oli kisapaikalla superrauhallinen ja käytiinkin neidin kanssa kävelemässä ja virittäytymässä pariin otteeseen ennen ryhmäliikkeitä. Sirua tarkastettaessa tuomarisetä oli pikkumustan mielestä aika hirvittävä, samoin kehääntulotarkastuksessa, mutta luoksepäästävyys meni Myrnimäisellä varmuudella. Paikkamakuussa meidän toisella puolella oli hovawarturos ja toisella bokserinarttu, allekirjoittanutta alkoi hieman ahdistaa, kun hoffi oli jo paikalleen mennessään kovin kiinnostunut pikkumustasta. Myrn meni hienosti maahan ja jäi varmasti paikalleen. Eipä mennyt kauaa, kun hoffi sitten päätti nousta ylös ja lähteä tsekkaamaan viereistä amerikanvesispanielia, joka nousi häiriön takia myös. Hoffi otettiin kiinni onneksi nopsaan ja spanieli palautettiin paikoilleen ja mitä tekee pieni mustani? Tönöttää varmasti maassa koko episodin ajan eikä muuta tee kuin vähän ihmettelee muiden menoa. Super ♥

Yksilöliikkeissä oltiin kolmansina, pidemmittä puheitta tässä pisteet:

Hihnaseuruu: 9. Lauran sanoin Myrnin paras hihnaseuruu ikinä. Eka perusasento jäi ottamatta, juoksussa sanoi pari kertaa väh ja lopussa jäi vähän kauas, mutta muuten ei moitittavaa!
Hihnatta seuruu: 10. Kympin arvoista todellakin, ei muuta sanottavaa.
Liikeestä maahan: 0. Oli taas kerran hieno liikkeestä seiso. :D Myrnaa ei ole tästä kyllä moittiminen, sillä oma äänenpaino oli jännityksestä johtuen aivan väärä.
Luoksetulo: 10. Jäi varmasti, tuli vauhdilla luokse - ja sanoi kerran väh kun innostui. :D Perusasento ehkä aavistuksen vino, mutta ei mitenkään huomattavasti.
Liikkeestä seiso: 9. Itse en olisi antanut noin paljon pisteitä, omaan silmään steppasi vähän turhan paljon, mutta pysähtyi.
Hyppy: 9. Täydellinen hyppy, täydellinen seisominen. Sitten Myrnille tuli aivopieru ja se haisteli vähän maata eikä tajunnut että tulen luokse -> väisti vähän taaksepäin. 
Kokonaisvaikutus: 8. Tuomarin sanoin "teidän menoa oli todella ilo katsella, harmi vaan että ääntä käytettiin hieman liikaa". Oikeastihan Myrn oli hiljainen verrattuna siihen, mitä se joskus treeneissä on. :D

YHT. 172p ja sijoitus 3./11. ♥

Eikä harmita edes tuo maahanmenon nollaaminen, sillä pääasia oli tehdä hyvä suoritus ja mikä parasta - pikkumusta ei reagoinut jännittämiseeni äänellään, kuten olin pelännyt etukäteen. Saatiin kolmannesta sijasta palkinnoksi naksutin ja hainevää muistuttava pysti, joka totta kai pääsi heti hyllyä koristamaan.

Hienon ykköstuloksen kunniaksi Myrn sai hampurilaisen.

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Mölleilyä

Oon taas ihan ajoissa näiden postauksien kanssa, viikko takaperin siis käytiin naapuriseura JoA:n agilitymölleissä korkkaamassa kisaura vähän jokaisen koiran kanssa. Harkinnan jälkeen päätin ilmoittaa sekä Hupsiksen että Myrnin VVV-putkiralliin ihan mielenvirkistyksen kannalta. VVV tarkoittaa siis vauvat-vanhukset ja vammaiset-luokkaa, johon molemmat koirat sopivat varsin hyvin. Illan pääajatuksena oli startata lainakoira-Tillan kanssa ainakin mölliradalla, mutta päädyin painostettuna ilmoittamaan suuren mustan myös kisaavien radalle - ja hyvä niin.

Hupsis aloitti putkirallin ja vaikka kovasti yritettiin hetsata sitä jo ennen starttia (Laura piti sitä kiinni minun ollessa kauempana), ei lappalaista olisi voinut moinen homma vähempää kiinnostaa. Yksi kielto saatiin, kun Hupsa päätti et nyt loppui tämä homma ja ajalla ei voi ainakaan brassailla. :D Muutaman koiran jälkeen olikin sitten pikkumustan vuoro. Pikkusheltti meinasi revetä liitoksistaan tajutessaan pääsevänsä RADALLE ja aivan superhieno rata tehtiinkin yhtä ohjaajan mokaa lukuunottamatta - tuloksena siis myös vitonen yhdestä kiellosta, kun ohjasin huolimattomasti ja Myrn lähtikin kiertämään putkea. Pääasia kuitenkin, että neiti oli iloinen ja rata muuten sujuva. Pakko myöntää, että meinasi itku päästä maalissa, kun toinen oli niin onnessaan ja tiesin, ettei se tämän enempää pääse aksaa tekemään.




Putkirallin jälkeen olikin aika mennä tutustumaan möllirataan. Eniten rataantutustumisessa hirvittivät kontaktit, sillä Tillaeläimen kanssa ei niitä olla vielä hirveästi treenailtu yhdessä ja ne vähät treenailut ovat olleet aika..lennokkaita. Muuten rata olikin varsin helppo ja hyvillä mielin lähdin valmistautumaan starttiin. Ja hyvinhän se rata menikin - kontakteja lukuunottamatta. Hyllytettiin hienosti A:n jälkeen, kun oma linja oli huono ja koira karkasi lisäksi kontaktilta juosten pituuden ohi putkeen. Myös puomin kontakti oli aika katastrofaalinen, mutta muuhun rataan olin tosi tyytyväinen! Mainitsemisen arvoinen oli kakkoshypyn vastakääntö, jonka Jaana opetti mulle rataantutustumisessa. :D
Toinen rata hyllytettiin myös ja vieläpä samaisessa kohdassa, kun Tillainen varasti kontaktilta taas ja juoksi esteen ohi putkeen. Loppurata oli superhyvä, samoin alun kepit joita pelkäsin ensin tosi paljon. Puomilla tosin käytiin varsin kovasanainen keskustelu siitä, pysähdytäänkö alastulolle vai ei - lopputuloksena Anna 1 (ja yksi mustelma reidessä) - Tilla 0. Kisaavien radan video ei ole kovin julkaisukelpoinen, joten saatte tyytyä möllirataan!




Viikonloppu menikin mökillä rentoutuessa: koirat pääsivät uimaan, söivät luita pihalla ja käytiinpä jopa mustikassakin! Pikkumusta pääsi testaamaan uusia hienoja pelastusliivejään, joiden kanssa olikin hyvä polskia. Uimatekniikka parani silmissä - kannattava ostos siis. 




keskiviikko 6. elokuuta 2014

Supinen voittoon!

Äänestäkää kaikki Laura&Hupsis kuvakisan voittoon!
Tämä onnistuu klikkaamalla ylläolevaa linkkiä ja tykkäämällä kuvasta. Tällä hetkellä kaksikko on noin neljäkymmentä ääntä jäljessä ja tottahan toki näin hieno kuva ansaitsisi olla voittaja. Lisäksi Hupsis tienaisi Lauralle palkintolahjakortin ja maksaisi näin velkaansa kaikista syömistään vaatteista takaisin ;) Kiitämme jo valmiiksi kaikkia ihania äänestäjiä ♥

Tällä kuvalla Supi osallistuu kisaan!

Hupsis koki eilen varsin rajun muodonmuutoksen, kun se pääsi/joutui eroon turkistaan. Herra lappalainen onnistui hankkimaan itselleen ikävän hotspotin järvessä uiskennellessaan, joten niin koiran mielen- kuin fyysistäkin terveyttä ajatellen päätin leikellä turkin pois. Hupsis rakastaa uimista, mutta suhteellisen paksun turkin alle märkä jää näköjään hautumaan turhan helposti ja kun siihen lisätään vielä selän mysteerijumit, joiden takia koira rapsuttaa normaalia enemmän, on soppa valmis. Nyt lapikas voi lutrata vedessä rauhassa eikä omistajan tarvitse menettää yöuniaan hotspot-pelon takia.