Viimeisiä viedään

Vuosi alkaa olla lopuillaan, joten perinteiden mukaisesti on taas aika katsastaa miten tälle vuodelle asetetut tavoitteet täyttyivät, ja miettiä mitä ensi vuonna tehdään. 

Vanhoja kuvia nämä, mutta kun ei ole uusiakaan!

Vuodelle 2016 asetettiin tällaisia tavoitteita:

Hupsis
- uusien temppujen opettelu
- satunnaiset hassuttelutreenit, jotta mieli pysyy virkeänä!
- jokunen vaellus tulee varmasti käytyä

Hupsis on viettänyt suuren osan vuodestaan "lomailemassa" joko Lauran vanhempien luona keskustassa tai sitten mökillä. Lappalainen on ollut kohtaloonsa enemmän kuin tyytyväinen, sillä mikä olisikaan parempaa kuin saada paljon ruokaa ja rapsutuksia, varsinkin kun lenkkeilläkin saa oikein urakalla. Vapaavuoroilla se on kulkenut mukana, ja tehnyt satunnaisia rallytoko- ja agilityjuttuja, mutta sen aktiivisemmin ei olla treenailtu. Vaelluksilla Hups ei ollut tänä vuonna kertaakaan mukana, sillä sheltit ovat moisessa huomattavasti lapikasta helpompia. 

Myrn
- viimeinen AVO1, voittajan korkkaus ja ainakin yksi VOI1 - Onnistuttiin osittain, sillä TK2 käytiin nappaamassa heinäkuun lopussa. Voittajaan ei vielä uskallettu.
- evl-liikkeiden kasaamista - Oltiin tokorintamalla aika laiskoja, joten laiskasti kasattiin myöskin evl-liikkeitä
- RTK2 ja voittajan korkkaus, mielellään toki hyväksytyllä tuloksella - Voittajaan ei vielä uskallettu, vaikka sitä pitkään mietinkin. RTK2 tuli kuitenkin huhtikuussa, vieläpä luokkavoitolla!
- näyttelyitä turkkitilanteen mukaan ainakin kotimaassa, toivotaan että erinomaisin tuloksin - Näyttelyissä käytiin hurjat kaksi kertaa: maaliskuussa Nurmeksessa ja elokuussa Luumäellä. Molemmista erinomainen, Nurmeksesta vieläpä luokkasijoitus. 
- uusia temppuja - temppuja ei taidettu pahemmin opiskella muuta kuin rallytreeneissä
- vaelletaan - no tätä tehtiin sentään! Myrnin vaellukset olivat nyt tässä, sillä lonkkien nivelrikko tuskin tykkää pitkistä vaellusreissuista. Lyhyille retkille pikkumusta pääsee edelleen mukaan.

Gislille ei asetettu muita tavoitteita kuin että pennusta kasvaisi yhteiskuntakelpoinen. Siinä onnistuin suhteellisen hyvin, vaikka hihnakäytöksessä olisikin vielä parantamisen varaa. Gislillä on ollut huikea vuosi, sillä siitä on kasvanut supernätti pikkukoira, se on menestynyt näyttelyissä (pentunäyttelyn RYP2 ja ensimmäisessä virallisessa näyttelyssä SERT) ja se on kuvattu luustoltaan lähes terveeksi. Selkämuutokset harmittavat, mutta onneksi elämä ei niihin kaadu. 

Vuodelle 2017 toivotaan seuraavaa:

Hupsis
- hassuttelutreenejä jos jaksetaan

Myrn
- RTK3, jos oikein villejä ollaan niin ehkä jopa MESHYV
- VOI1, EVL -liikkeet kuntoon
- aktivoidutaan doboilussa
- treenataan suunnitelmallisesti molempia lajeja, jotta edetäänkin joskus
- aktivoidutaan doboilussa
- tutustutaan noseworkiin
- uidaan paljon!

Gisli
- opetellaan agilityjuttuja ihan rauhassa ja katsellaan miten siitä edetään (vai edetäänkö)
- tokossa alokkaan liikkeet kuntoon
- rallytokossa alokkaan liikkeet kuntoon
- doboilua
- nosework -juttuja voisi tehdä myös
- uidaan paljon, koska siitä pikkukoira tykkää

Rauhallista joulua!

Pahin painajainen vol. 2

Gisli 1vee ♥

Pahin painajaiseni sai kuin saikin jatkoa eilen, kun sheltit kävivät luustokuvissa Tohtori Konnulla. Ensiksi unten maille pääsi Myrn, jolta tutkittiin lonkat, kyynärät ja polvet epävirallisena uudestaan ja selkä kokonaan virallisena, sillä aiempi lausunto on epävirallinen. Kyynärät ja polvet oli priimaa edelleen, mutta selässä oli jotain häikkää. Martina oli laskevinaan, että nikamia olisi yksi ylimääräinen, mutta odotellaan Kennelliiton lausuntoa asiasta. Oma (ja vähän muidenkin) veikkaus on, että viimeinen kylkiluupari puuttuu, mutta nikamia olisi oikea määrä. Mutta ne lonkat..

Vasemmalla Myrnin lonkat kuvattuna 18.11.2013, jolloin tuomioksi tuli siis E/E ja lievä nivelrikko. Oikealla lonkat 20.12.2016, eli hitusen reilu kolme vuotta edellisistä. Ero on huomattava, ja eläinlääkäri ihmettelikin, eikö koira oikeasti ole oireillut lonkkiaan yhtään. Nivelrikko oli edennyt lievästä keskivaikeaksi, vaikka ollaan vaan harrasteltu maltillisesti tokoa ja rallya, ja eletty muuten normaalia elämää. Kaverit huomasivat myös, että lihakset näyttävät pienentyneen huomattavasti, mikä ei tietysti sekään ole kovin hyvä juttu. Myrn käyttää etupäätään huomattavasti enemmän kuin takapäätään, sattuneista syistä, jolloin etupää rasittuu enemmän ja takapään lihaksille ei tule niin paljon käyttöä.

Onni on, ettei pikkumusta tosiaan ole oireillut yhtään sen enempää kuin aiemminkaan. Joitain muutoksia sen käytöksessä olen huomannut, mutta ne voivat mennä ihan yhtä hyvin iän piikkiinkin. Se tykkää nukkua enemmän sängyssä ja muilla pehmeillä alustoilla kuin ennen, ja siitä on tullut valikoivampi muiden koirien suhteen - hampaita esitellään huomattavasti aiempaa herkemmin. Se ei kuitenkaan ole jäykkä noustessaan ylös, eikä se onnu ja lenkeillä, sekä treeneissä meno on yhtä reikäpäistä kuin aiemminkin.

Gislin kuvat jännittivät tietysti enemmän, sillä odotukset olivat korkealla, eikä syytä huoleen pitänyt olla. Pikkukoiran lonkat näyttivät siisteiltä ja polvet sekä kyynärät olivat myös priimaa. Mutta selkä.. Jo lonkkakuvista oli nähtävissä selkeä LTV3, jonka lisäksi Gislillä on mitä todennäköisimmin myös LTV4, eli yksi ylimääräinen nikama. Tämänkin osalta odotellaan nyt virallista lausuntoa, mutta näyttää hyvin vahvasti siltä, että pikkukoira siirtyy Myrnin seuraajaksi tokon ja rallyn pariin. Noseworkiakin taidetaan alkaa treenaamaan nyt aktiivisemmin.

Pentuhaaveet saa taas kerran unohtaa, enkä uskalla ottaa agilitynkään suhteen sitä riskiä, että koira hajoaa ennen aikojaan. Eläinlääkärikin oli sitä mieltä, että hyvin todennäköisesti koira olisi pahemmin rikki siinä vaiheessa, kun päästäisiin kunnolla kisaamaan. Mun kuudes aistini oli taas kerran oikeassa, sillä sanoin jo useampi kuukausi sitten, että pakko Gislissäkin on jotain vikaa olla, ettei vaan menisi liian hyvin. Kuten kasvattajakin sanoi, LTV1:sen kanssa olisi vielä voinut elää, mutta kolmonen on kyllä sieltä ja syvältä.

Oon vaihtanut näköjään nimeäkin tässä välissä. :D

Harmittaa niin pirusti. Oon varmaan tehnyt edellisessä elämässä jotain tosi pahaa, kun karma iskee päin naamaa tällä tavalla. Tiedon sulattelu on kuitenkin nyt paljon helpompaa, sillä tämä sama on jo koettu kerran aiemminkin. Olen kiitollinen siitä, että koirat ovat oireettomia ja onneksi niiden kanssa voi yhä harrastaa, vaikka agility on nyt Gislinkin kohdalla poissuljettu. Myrnille on tokopaikka VOI-EVL -ryhmässä ensi vuodeksi, ja Gisli saa rauhassa opetella alkeita niin rallya kuin tokoakin silmälläpitäen. Myrnin kanssa pitänee höllätä kriteereitä jonkin verran, sillä luulen meidän peruutusongelmien johtuvan nimenomaan noista lonkista, eivätkä kaukokäskytkään ole nivelrikkoiselle mikään helpoin liike. Treenaillaan kuitenkin niin hyvin kuin pystytään ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Ja niin, onhan meille tosiaan tulossa pentujakin, sillä Meela ultrattiin eilen tukevasti kantavaksi. Pieniä sheltinpoikasia odotetaan syntyväksi viikolla 4, sen jälkeen täällä onkin taas vilinää ja vilskettä kerrakseen.

Vuoden vanha pikkusopuli

Kuvasta suurkiitos Oona Pesoselle!

Tänään juhlitaan Gisliä, sillä se täyttää jo kokonaisen vuoden! Huh, että aika meneekin nopeasti. Vastahan ihastelin juuri syntyneitä pikkusoopeleita kasvattaja-Dijanan fb-seinällä, ja nyt pikkupiraija on asunut Suomessa jo kymmenen kuukautta. Vaikka lapsikoira osaakin olla kaikessa vilkkaudessaan superärsyttävä, on se silti aivan huipputapaus, enkä vaihtaisi päivääkään näistä kuukausista, mitä sen kanssa on tullut elettyä.

Kokoa Gisli ei ole kasvanut edelleenkään. Tiistaina koittaa vuoden jännitetyin päivä, kun sekä Myrn että Gisli pääsevät luustokuviin. Allekirjoittanut ei varmaan nuku hetkeäkään edellisyönä, sen verran pelottaa, vaikkei syytä pitäisi ollakaan. Tuo päivä on kuitenkin tärkeä jatkon kannalta, sillä rikkinäisellä koiralla ei agilityä harrastella - ainakaan tässä taloudessa. Gisli valittiin Sari Vähäniityn (vasta-alkajien) valmennusryhmään ensi vuodeksi, joten toivotaan, että päästään opettelemaan paljon uusia juttuja tulevissa treeneissä!

Pitäisi aktivoitua myös tokon ja rallyn treenaamisen suhteen, niin Myrnin kuin pikkukoirankin kanssa. Myrnin kanssa olen vähän suunnitellut korkkaavani rallyn voittajan helmikuun lopussa, mutta saa nyt nähdä. Gisli osaa tulla perusasentoon joten kuten, mutta se etenisi varmasti hurjaa vauhtia, jos omistaja jaksaisi opettaa sille uusia juttuja. Noh, mikään kiire ei ole, joten opetellaan sitten kunhan motivaatiota on. Suhteellisen yhteiskuntakelpoinen lapsi se onneksi jo on, joten en jaksa turhia stressailla toko- ja rallyjutuista.

 Viime viikonloppuna pyörähdettiin isolla kirkolla, sillä ohjelmassa oli tietenkin vuoden odotetuimmat näyttelyt Helsinki Winner ja Voittaja. Gisli oli ilmoitettu junnuihin molemmille päiville, koska pitäähän sitä aina yrittää junnutitteliä metsästää. Ei saatu sitä tänäkään vuonna, mutta onneksi pikkukoira sai sen verran hienot arvostelut, että kehtaa sitä viedä kehään edelleen. ;)

Lauantaina tuomarina toimi Maija Heinilä Norjasta.
"Erinomainen tyyppi ja mittasuhteet. Kaunis, suloinen ilme. Oikean muotoiset korvat. Ok ryhti. Hyvä ylälinja ja lantio. Sopiva luusto kokoon nähden. Ok karvapeite ja väri. Liikkuu yhdensuuntaisesti ja rodunomaisesti." JUN ERI3

Sunnuntaita olin itse odottanut eniten, sillä halusin saada Gislille arvostelun kasvattajatuomari Päivi Eerolalta. Ja kivaa luettavaa arvostelu olikin:
"Siro juniorinarttu. Erittäin selvä sukupuolileima. Hyvät mittasuhteet. Kuono-osan tulee täytelöityä. Tummat, pyöreät silmät. Kallossa vielä pyöreyttä. Hyvät korvat. Sopiva kaula. Tasapainoisesti kulmautunut. Kevyt kestävä liikunta. Hieman laineikas karva, joka ei ole parhaimmillaan. Tarvitsee paljon aikaa, kuitenkin ääriviivat hienosti kunnossa." JUN ERI

Kyllähän noista koiran tunnistaa. Gisli on vielä niin juniori, että se saa nyt kasvaa rauhassa ennen seuraavia näyttelyreissuja. Joensuun erikoisnäyttelyssä pitää pyörähtää, kun moinen täällä kerrankin järjestetään, mutta sen suurempia suunnitelmia ei ensi vuodelle ole. Katsotaan, miten lapsikoira kehittyy.