Käytiin pitkästa aikaa treenaamassa tokoa lenkin yhteydessä Noljakan koulun pihalla, sillä oma treenausinnostukseni oli huipussaan. Koiran ilmeisesti ei, sillä treenit menivät suoraan sanottuna HIRVEÄSTI. Tuntuu, että tuota ei kiinnosta enää mikään, aikaisemmin sentään muut liikkeet sujuivat seuruuta lukuunottamatta.
Kontaktia ollaan harjoiteltu varsin ahkerasti sisällä ja välillä Hups ottaa kontaktia oikein hienosti, sen pitäminen onkin sitten aivan eri asia. Paikallaan ollessa kontakti pysyy vaikka minä katselisin välillä muualle, mutta pienikin häiriö katkaisee sen heti. Liikkeessä se tipahtaa yleensä samantien, kun liikahdankaan. Seuruuta ei olla tehty puolta askelta enempää, pari kertaa se on onnistunut suht hyvin, useimmiten ei. Tuon vire on niiiiiiiin matalalla aina, että treenaaminen on masentavaa.
Tänään ainoa positiivinen asia taisi olla maahanmeno, joka sujui muutaman kerran varsin nopeasti. Hupsis kun yleensä miettii puoli minuuttia ennen liikkeen toteuttamista :'D Loppujen lopuksi treenattiin vain kontaktia, kun koiraa ei muu innostanut. Luoksetulokin oli pelkkää hiipimistä koko matkan, äh. Kamalaa kun minusta tuntuu etten itse osaa mitään, ja kun minä en osaa niin koirakaan ei opi.
Pitänee toivoa, että huomisen treeneissä (jos niitä nyt on) Hupsaa kiinnostaisi edes vähän enemmän. Onneksi aiheena on sentään paikallaolo...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti