maanantai 14. marraskuuta 2016

Yllättävä viikonloppu



Pikkusopuli täyttää huomenna jo 11 kuukautta. Kuukauden päästä se on jo vuoden. Mihin aika oikein katoaa? Oikeasti lapsikoiraa pitäisi kutsua kai jo junioriksi, mutta lauman nuorimpana se saa olla pentu vielä jonkin aikaa. Se saa olla oma hassu itsensä, tapporavistella Råttaa illat pitkät ja napittaa söpöillä nappisilmillään herkkujen toivossa. Omistajan pitää sen sijaan alkaa varailla aikaa luustokuviin, ja miettiä agilityjuttujen opettamista, hui!


Viikonloppu vierähti huipussa seurassa Jyväskylän kaksipäiväisessä kansainvälisessä näyttelyssä. Auto starttasi Kuhilaskujalta vaille kuusi lauantaiaamuna, ja pakko myöntää että jännitti kyllä ihan hulluna! Onneksi Laura oli lupautunut testaamaan Gislin handlaamista kehässä, joten sain hyperventiloida rauhassa kehän laidalla. Tämä olikin pikkukoiran ensimmäinen virallinen näyttely, ja lisäksi ensimmäinen hallinäyttely. 

Koska olimme paikalla hyvissä ajoin, ja shelttejä oli ilmoitettu tuomari Tino Peharille vaivaiset 90 kappaletta, ehti Gisli hengailla kehän laidalla hyvän aikaa ennen sen omaa vuoroa, ja näin ollen myös tottua näyttelyhulinaan. Junnunarttuja oli ilmoitettu lauantaille yhteensä viisi, mutta vain kolme oli paikalla, Gisli näistä keskimmäisenä. Laura oli autossa todennut että "Gisli saa todennäköisesti EHn, koska se on vielä niin keskeneräinen", mutta itse toivoin salaisesti että se ERI sieltä napsahtaisi, siihen voisi olla tyytyväinen. Pöydällä olosta Gisli ei selkeästi tykännyt edelleenkään, mutta muuten se esiintyi ihan superhyvin! Kehäsihteerin heilutellessa punaista lappua meinasi omistajalta päästä ilonkiljahdus, sillä tavoitteet oli sillä täytetty.


Myös Gislin kilpakumppanit saivat erinomaisen, joten lisää jännitystä oli luvassa kilpailuluokassa. Gisli oli porukan nuorin, mutta niin vaan tuomarisetä osoitti sen ensimmäiseksi! Ja antoi vielä SAnkin! Siinä vaiheessa se ilonkiljahdus sitten pääsi, ja tulipa tuota muutama kyynelkin tirautettua ihan siitä ilosta, että heti ekassa näyttelyssä neiti tienasi pääsyn paras narttu -kehään. Välissä ehdittiin katsella muita hienoja narttuja ja jännätä sijoitusnarttu-Saagan esiintymistä, kunnes vihdoin koitti PN-kehän vuoro. Mitään odotuksia ei enää ollut, sillä vastassa oli kuitenkin huomattavasti vanhempia ja valmiimpia koiria valioita myöten, mutta niin vaan tuomari poimi Gislin jatkoon. Loppujen lopuksi pikkuneiti sijoitettiin kolmanneksi, ja siinä vaiheessa kun tajuttiin että edellä olevat on molemmat valioita, ei itku ollut taaskaan kaukana. Eka näyttely ja heti serti kotiin, ihan uskomatonta!


Arvostelu oli oikein mukavaa luettavaa:

10 months. Nice type, showing typical feminine expression in head. Very nice ear set. Good neck. Good body structure for age. Very sound movement.
JUN ERI1 SA PN3 SERT - Tino Pehar

Loppuaika menikin aika sumussa, sillä taisin tajuta vasta illemmalla, että Gisli oikeasti sai sertin. Oli ihana nähdä miten vilpittömästi suurin osa kilpakumppaneista onnitteli menestyksestä. Jäätiin vielä auttamaan Maikkia Amor'jade -kasvattajaluokan kanssa, ja suunnattiin sitten lenkille Hannan ja Kujeen kanssa.


Seuraavana aamuna pitikin sitten yrittää asennoitua siihen, että edessä on uusi päivä ja uusi tuomari, joka voi olla aivan eri mieltä pikkupiraijasta. Sunnuntain tuomari oli irlantilainen Josie Foley, joka vaikutti oikein symppikseltä rouvashenkilöltä kehän laidalta katsottuna. Junnunarttuja oli tällä kertaa ilmoitettu seitsemän kappaletta, mutta samaiset kaksi koiraa olivat taas poissa, ja näin ollen Gislin lisäksi siis neljä koiraa oli kehässä. Pikkukoira oli selkeästi väsyneempi, eikä se jaksanut keskittyä hommaan läheskään yhtä hyvin kuin lauantaina. Punainen lappu heilui kuitenkin myös nyt, ja taas sai iloita. Kilpailuluokassa erinomaisen saaneita oli neljä, joten sijoittuminenkin oli varmaa.

Tuomaritäti oli ihastellut Gislin päätä ja ilmettä pöydällä ihan huolella, mutta pikkukoira oli vielä liian kevyt ja keskeneräinen kokonaisuudessaan, joten tällä kertaa Gisli osoitettiin neljännelle sijalle. Toki edellispäivä oli vielä mielessä, ja vähän SAn puuttuminen harmitti, mutta muut kolme junnua olivat selkeästi valmiimpia (olkoonkin, että ihana voittanut soopelineiti oli vielä Gisliäkin nuorempi) ja sijoituksensa ansainneet. Päivän tavoite, eli erinomainen tuli kuitenkin saavutettua, eikä arvostelussakaan ollut keveyden lisäksi muuta moitetta:

10 months. Very pretty. Nice reach of neck. Bit fine in bone. Good tailset. Moves well.
JUN ERI4 - Josie Foley

Seuraavan kerran Gisli nähdään kehässä siis Messarissa kuukauden päästä. Toivotaan, että kovaa vauhtia tippuvat karvat pysyvät kyydissä vielä hetken! Sen jälkeen neiti jää kasvattelemaan karvoja ja massaa, ja katsellaan seuraavia näyttelyitä (Joensuun erkkaria lukuun ottamatta) sitten myöhemmin.

 Alla olevat kuvat on otettu ensilumen aikaan marraskuun alussa, lukuun ottamatta Myrnin kuvaa, joka on lokakuun otoksia. Myrn on treenaillut rallya hiljakseen, ja käytiinpä lokakuun lopussa ihan valmennuksessakin! Mitään suuria oivalluksia siellä ei tullut, vaan keskitytään edelleen treenaamaan samoja juttuja kuin aiemminkin. Toivottavasti päästäisiin kohta kisaamaankin, nimittäin kisakuume on kova. Vielä kun saisi itsensä motivoitua treenaamaankin useammin, niin saattaisi tokokin edistyä johonkin.










maanantai 17. lokakuuta 2016

10 kk soopelirakkautta

      
                           


Pikkuorava täytti lauantaina jo 10 kuukautta. Näissä kuvissa se tosin on pari viikkoa nuorempi, sillä säät ja aikataulut eivät ole oikein suosineet kuvaamista. Eikä pentu ole kieltämättä pahemmin muuttunut pariin kuukauteen. :D Strategiset mitat ovat 6,1 kg ja edelleen se 33,5 - 34 cm. Taskumalli siis! 

Gisli on yhä edelleen superahne ja supersöpö, vaikka toki siinä on ärsyttäviäkin piirteitä. Tuntuu ettei pentu väsy millään, ja se jaksaa riehua lelujensa kanssa vaikka treeniä olisi takana miten paljon tahansa. Sen keskittymiskyky ei myöskään ole mikään paras mahdollinen. Silti se on aivan huikean hieno lapsi, ja odotan innolla tulevaisuutta sen kanssa. 


¨

Gisli oppii asioita varkain, sillä yksi päivä se osasi kiertää minun ympäri molempiin suuntiin pelkästään käskysanalla, jota sille ei oikeastaan ole opetettu. :D Juoksuja ei kuulu vieläkään, mutta saattaa olla, että enää ei mene kauaa.

Toissa viikonloppuna käytiin testaamassa noseworkia, kun omalla hallilla järkättiin viikonlopun mittainen koulutus. Pikkusopuli oli tosi taitava, ja vaikka alussa nenä veikin pitkin maata, tajusi se lopulta nostaa nenää ylös ja johan alkoi meno muuttua! Tosin nenä on nyt vienyt pentua myös lenkillä ja muissa treeneissä, toivottavasti se enteilee vaan juoksuja eikä lapsikoira ole menettänyt keskittymiskykyään kokonaan. Nosework oli kyllä mielenkiintoinen laji, harmi ettei omat resurssit riitä kovin aktiiviseen treenailuun ainakaan tällä hetkellä.

Vajaan kuukauden päästä pikkuneiti pääsee taas näyttelyhommiin, sitä ennen koitetaan mahdollisuuksien mukaan pyörähtää parissa mätsärissä treenaamassa.



sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Junioriorava




Pienestä karvapallosta on ehtinyt kasvaa jo yhdeksänkuinen, lähes aikuista muistuttava kaunotar. Virallista 9kk-kuvaa ei ole vielä ehditty ottaa, mutta sellainen on tilauksessa kyllä! Juniorieläin pääsee esiintymään virallisissa näyttelyissä ensimmäistä kertaa marraskuussa Jyväskylä kv:ssä, jonka jälkeen suunnataan joulukuussa Messariin. Jännää! 

Yhdeksänkuinen Gisli on opetellut (edelleen) samoja juttuja kuin ennenkin, joskin nyt esimerkiksi sivulletulotreenit ovat aiheuttaneet pikkusopulin päässä jonkinlaisen oivalluksen, ja kulhon päällä tarjotaan jo aika kivaa perusasentoa. Tätä enemmän on treenailtu esimerkiksi puiden kiertoa sekä jalkojen väliin tuloa, koska aksajutut on kivempia treenata. Treeneissä ei olla hirveästi ehditty käydä, mutta esittelipä pentu hienoa tekemistä kaksi viikkoa sitten, kun tehtiin Agarwaen -leiriltä jo tutuksi tullutta radanpätkää. Omistajan koulukiireet vaan verottaa treenimotivaatiota ja -aikaa, kurjaa!

Viikonlopun Gisli vietti tiiviisti aksan parissa ollessaan turistina oman seuran kisoissa. Mittasin sen torstaina omalla grillitikku + mittanauha -viritelmälläni noin 34 cm korkeaksi, kisoissa Iita mittasi sen virallisella mitalla 33 cm ja Inka 34 cm korkeaksi. Oma veikkaus on, että pentu on jossain 33,5 cm paikkeilla. Selkeästi mini edelleen joka tapauksessa. 

Pentu on ihan huikea edelleen, vaikka joskus joku voisi ottaa siltä puolet energiasta pois. :D Pikkuhiljaa tässä saakin jo alkaa jännittää, sillä luustokuvat häämöttävät enää kolmen kuukauden päässä, IIK.

Söpöistä söpöin pikkusopuli. ♥



Käytiinpä yksi päivä retkelläkin, tässä retkiseurue! Vasemmalta Savu, Roihu, Minttu, Taika, Gisli, Myrn, Hupsis ja Meela.


Kaunis syys-Myrn ♥


Hupsiskin edustaa!


sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Harrastellaan

Kaksi viikkoa sitten vietettiin huikea viikonloppu Kiteellä Villa Taivaannastassa, sillä Laura oli järjestänyt kasvateilleen agilityleirin. Gisli pääsi ensimmäistä kertaa ihkaoikeaan agilityvalmennukseen, kun Lukkarisen Mari veti meille sekä lauantaina että sunnuntaina treenit. Myrn puolestaan osallistui leirikisan koiraosuuksiin, sekä treenasi lauantaina vähän toko- ja rallyjuttuja kaatosateessa.

Lauantaina Gisli oli vähän hämmentynyt uudesta kentästä, sillä aidolla nurmella ei ollakaan aikaisemmin treenattu. Liekö pentu ollut myös väsynyt edellisillan leikeistä, sillä se oli huomattavasti normaalia hitaampi. Se kuitenkin leikki aivan superisti, mitä se ei ole aiemmin treenien lomassa oikein tehnyt. Aksa on vaan paljon kivempaa, t. Gisli! Sunnuntaina pentu olikin sitten kuin eri koira, ja paineli hurjaa kyytiä eteenpäin. Tehtiin helppoja pentujuttuja, ja opeteltiin vähän ohjauskuvioita sekä pimeää putkikulmaa. Siitä tulee taitava, kunhan itse vaan opin ohjaamaan.

Muuten meidän elämässä ei oo tapahtunut mitään merkittävää. Myrn on ollut enemmän ja vähemmän tauolla kaikesta, ja nyt tokoasenne on taas vähän parempi. Ollaan pääasiassa keskitytty lenkkeilemään, sillä allekirjoittaneen koulu vie veronsa jaksamisesta, eikä treeni-intoa ole oikein ollut.

Kaikki allaolevat kuvat (c) Laura Pitkänen. 












maanantai 15. elokuuta 2016

8 kk - ja näyttelyuran avaus

Pikkusopuli täyttää tänään 8kk. Jos mahdollista, se on entistä hullumpi ja juoksee leluinensa ympäri taloa päivittäin - olipa sen kanssa tehty mitä tahansa. Juoksuja ei kuulu vieläkään, toivotaan nyt ettei korkeutta tulisi kovin paljon enempää! Tällä hetkellä painoa 5,7 kg ja korkeutta jotain 33,7 cm paikkeilla, huonolla mitalla mitattuna. Mini se on kyllä edelleen, mutta jännittää!

8 kk vanha kaunokainen - 33,7 cm ja 5,7 kg ♥


7.8. suunnattiin auton nokka kohti Luumäkeä jo kukonlaulun aikaan, kaikki toki asiaankuuluvasti väsyneinä. Gisli oli ilmoitettu pentunäyttelyyn ja koska samaan aikaan Luumäellä järjestettiin myös ryhmänäyttely 1 & 5- ryhmille, pääsi myös pikkumusta kehään. Tuomarina ryhmiksessä oli Pirjo Aaltonen ja pentunäyttelyssä virolainen Aire-Piret Pärn, molemmat itselleni uusia tuttavuuksia.

Pentukehä alkoi vasta iltapäivällä, joten minulla oli hyyyyyvin paljon aikaa jännittää niin Myrnin kuin Gislinkin kehää. Laura esitti Myrnin, koska pikkumusta tahtoo edelleen esittää tokoliikkeitä minun kanssani, mutta Gislin olin päättänyt esittää itse - se kun on mätsäreissä esiintynyt minun kanssani paremmin. Myrn oli lievästi sanottuna lentoon lähdössä koko kehän ajan (ei nakkeja Myrnille kehään enää koskaan!), ja liikkeessä se nosti häntää, haukkui ja taisipa hyppiäkin pariin otteeseen. Meno oli kuin sirkuksessa konsanaan. :D Kaiken lisäksi korvat ovat kaikesta laittamisesta huolimatta menossa koko ajan pystympään suuntaan, joten odotukset eivät olleet kovin korkealla. Saa nähdä, onko Myryn näyttelyura pikkuhiljaa ohitse, sillä en jaksa puljata korvien kanssa ennen jokaista näyttelyä, eikä se tuskin sileää eriä parempaa tule saamaan. Luumäeltä tuliaisiksi kaikesta huolimatta ERI, jee!

"Mittasuhteiltaan sopusuhtainen narttu. Selvä sukupuolileima. Turhan kevyesti taittuneet korvat. Hieman pyöreät silmät. Hieman syvä kallo-osa. Sopiva luusto. Hyvät kulmaukset takana, saisi olla paremmat edessä. Hyvä karvapeite. Liikkeessä turhan korkea häntä. Liikkuu hyvin takaa, etuliike turhan korkea."
AVO ERI




Päivän yllättäjä oli ehdottomasti Gisli. Omistaja hyperventiloi vielä hetkeä ennen kehää, mutta selvittiin kunnialla! Pentuja oli pentunäyttelyyn ilmoitettu tasan kaksi, Gislin lisäksi pikkupentuihin yksi uros, eli saatiin kehä kokonaan itsellemme. Tuomari naureskeli Gislille jo kehään tullessa, pentu kun marssi eteenpäin kuin paraatissa konsanaan. Pöydällä Gisli oli vähän epäileväinen, mutta antoi katsoa hampaat tosi hyvin, eikä väistänyt tuomaria oikeastaan lainkaan. Liikkeiden jälkeen tuomari kysyi ollaanko treenattu tokoa, koska etuliikkeet on kuulemma korkeat. Noh, ollaanhan me jotain tehty, mut veikkaan hieman pitkän ruohikon olevan enemmän syynä liikkeisiin kuin meidän lapsenkengissä olevan tokoilun - Gisli liikkui urheilukentällä ihan eri tavalla kuin nurmella, jossa kehät olivat.

Arvostelu on lyhyt, mutta ytimekäs ja kyllä siitä koiransa tunnistaa. Saatiin ansaitusti KP, kierrettiin kierros ympäri uroksen kanssa ja tuomari ojensi meille ROP-ruusukkeen! Jee! Näin ollen menolippu ryhmäkehään, ja päivästä tuli yhtäkkiä taas hieman pidempi.

Ryhmäkehässä tuomarina oli Maija Lehtonen, joka piti alunperin tuomaroida myös pentunäyttelyn rotukehä. Pelkäsin etukäteen Gislin olevan jo turhan väsynyt, mutta hyvin se jaksoi tsempata. Tuomari vilkaisi koiraa pikaisesti maassa (ei väistänyt, hurraa!), liikutti edestakaisin ja ympyrän ja valitsi sitten neljä koiraa jatkoon. Se tunne, kun tajuat että pääsitte jatkoon. Lopulta sijoituksia jaettaessa jäljellä oli enää serra de airesinpaimenkoira - ja Gisli. Kilpakumppani veti pidemmän korren, mutta ei haitannut yhtään. RYP-2 heti ekassa näyttelyssä - ihan huikeaa. Loppupäivä menikin ihan sumussa, sillä menestys yllätti totaalisesti, vaikka pikkusopuli onkin omaan silmään oikein näpsäkkä.

"Melkein 8kk. Feminiininen narttupentu, Kaunis pää ja ilme. Hyvä kaula ja ylälinja. Rintakehä kaipaa kehittymistä. Hyvä rodunomainen liikunta."
PEK1 KP ROP-PEN RYP-2

Poseeraaminen ei oikein kiinnostanut enää pitkän päivän jälkeen.

maanantai 1. elokuuta 2016

Kohti voittajaa




Kuva kertokoon olennaisen, saatiin siis vihdoin se odotettu TK2 viime keskiviikkona! Naapuriseura JoA järkkäsi tokon iltakokeen, jossa luokkina oli vain ALO ja AVO, ja tottahan toki sitä piti lähteä sitä ykköstä metsästämään. Molemmissa luokissa koirakoita oli vain kolme, joten koe oli nopsasti ohi. Arvaukseni osui oikeaan, ja meidän vuoro oli tottakai ensimmäisenä.

Tuomarina kokeessa oli Susanna Maksimainen, joka tuomaroi nyt ensimmäistä kertaa virallisesti. Suski tykkäsi hirmuisesti Myrnin menosta (kuten aiemmin kursseillakin), mutta rokotti oikeudenmukaisesti ääntelystä, vinoudesta (tää pitää ottaa tehotreeniin, vähän joka jutussa oli vino!) sekä tietysti noista pikkumokista. Saatiin kuitenkin kasaan 270,5p, joka oikeutti ykköstulokseen ja täten koulariin. Jes, sitähän me lähdettiin hakemaankin!

Alla liikekohtaiset pisteet:



Paikkiksessa puoli pistettä lähti siitä, että Myrn liikutti vähän tassujaan minun mennessä sen taakse. Possu. Seuruussa oli ääntä, paikka seilasi hieman ja peruutus oli ruuuuuuma. No, se oli superhyvä verrattuna siihen, miten vaiheessa se vielä on. Seisomisessa meni vinoon, kuten aina, siitä piste pois. Taisi vähän myös äännellä. Luoksarissa perusasento oli vino. Liikkeestä maahan oli super, mutta oisko tässäkin ollut hieman vino ja äännellyt seuruussa. Ruutu oli HUIPPU! Harmi vaan, että Myrn päätti mennä suoraan maahan sen sijaan, että olisi top-käskyllä jäänyt seisomaan. :D Mutta ei mitään ongelmaa ruudun bongaamisessa, vaikken ehtinyt sitä hirveästi valmistella, eikä myöskään ruudun paikassa. Taitomusta. <3

Noudossa tuli ääntä vähän reilummin, ja Myrn pärisi sen verran kovasti jo tässä vaiheessa, että tiputti kapulankin matkalla, kun ei malttanut pitää suuta kiinni kunnolla. Perusasento oli myös himpun vino. Kaukot oli kans superit, mutta ohjaaja meni sössimään paluun koiran luokse. Jostain syystä menin ihan sekaisin kummalle puolelle mun pitää palata (halli oli paahtavan kuuma, ja jännitti edelleen ihan kamalasti, pistän sen näiden syyksi), ja Myrn nousi mun sählätessä ennen aikojaan. Vaihdoissa ei ollut mitään moitittavaa. Viimeksi sähläsin tällä tavalla Hupsiksen TK1-kisoissa, kun järkytyin seuruusta saadusta ysistä niin paljon, et menin väärälle puolelle kartiota luoksetulossa, eikä Hups päässyt mun sivulle kunnolla. :D Lahopää mikä lahopää. 

Hyppy oli myös super, mutta ääntä tuli ja perusasento vähäsen vinossa. Merkin kierto oli kympin arvoinen muuten, mutta taas ne samat ääni ja vinous...Veikkaan et peruutustreenit on vaikuttaneet perusasennon suoruuteen.. Kokonaisvaikutuksesta lähti pisteitä äänenkäytöstä, vaikka kokonaisuutena Suski kehuikin meidän tekemistä paljon. Nyt treenataan ensinnäkin perusasiat kuntoon ja hiotaan voittajan liikkeet kisavalmiiksi, eiköhän sitä ensi keväänä jo pääse starttaamaan voivoissakin, jos peruutus, tuo ikuinen murheenkryyni, saadaan kuntoon ennen sitä. 


Niin, käytiinhän me viikko sitten sunnuntaina myös mölleilemässä rallytokon parissa. Oma seura järkkäsi rallymöllit, joihin olin ilmoittautunut ekaa kertaa voittajaan. Meinasin jo perua osallistumisen möllejä edeltävien treenien ansiosta, sillä Myrn paineistui oikealle käännöksestä oikealla ihan hulluna, eikä suostunut tekemään sitä ei sitten lainkaan. Onneksi kuitenkin lähdin, vaikka radalla oli sekä tuo oikealle käännös että peruutus, koska saatiin hyvä treeni. 

Tuomari-Saija oli myös laittanut radalle oikeasti vasta MES-luokassa olevan liikkeestä seiso kierrä koira (oikealla puolella) -kyltin. Ekalla yrittämällä Myrn istui (oltiin treenattu liikkeestä istumista tokokoetta varten ihan hulluna), mutta uusin ja toisella kerralla teki hienosti. Oikealle käännös oikealla ennen sitä oli ruma, mutta onnistui kuitenkin. Puolenvaihto jalkojen välistä oli hieno itsessään, mutta Myrn meinasi vaihtaa puolta jo ennen kylttiä, josta -10. Peruutuksen uusin, koska peruutti ekalla (ja oikeasti kyllä tokallakin kerralla) ihan vinoon. Rallyssa peruutus on tosi typerä, koska askelten pitää olla tarpeeksi pitkät, tokossa sentään voit ottaa ihan miniaskelia eikä siitä rokoteta. Myrnille peruuttaminen sivulla on superhankalaa, sillä pylly vetää koko ajan vinoon minusta poispäin.

Myrn meni myös sössimään liikkeestä maahan, kun istui ennen maahanmenoa. Koska olin jo uusinut kahdesti, piti siitä siis ottaa se -10. Virheet tästä on kyllä Myrnin bravuuri, mitenhän monta kertaa se on tokossakin ollut sitä mieltä, et maahan en mene. Saatiin kuitenkin kasaan 73 pistettä, eli nipinnapin ois hyväksytty tulos ollut. Myrn kävi ihan liian kuumana radalla ja tarjosi vasempaa puolta vähän turhan innokkaasti, mutta sitä ja hankalia kylttejä lukuunottamatta se teki tosi kivasti. Peruutus ja oikean puolen asiat tarvitsee hirmuisen paljon treeniä, joten tuskin päästään vielä tänä syksynä starttaamaan voittajassa virallisissa kisoissa. Lokakuun kisoja vähän mietin, mut saa nähdä. Mikään kiire meillä ei oo, treenaillaan rauhassa kaikki kuntoon ja kisataan sit, kun oikeasti osataan.

Sijoituttiin me kuitenkin kolmansiksi.





perjantai 15. heinäkuuta 2016

Seitsemän kuukautta



Aika juoksee eteenpäin sellaisella vauhdilla, ettei tässä kohta pysy enää perässä. Vastahan minä kirjoitin postausta aiheesta tervetuloa kotiin pentu, ja nyt vuorossa on jo pikkusopulin 7kk -syntymäpäivä.





Seitsemän kuukautta vanha Gisli on kooltaan jotain 33 ja 33,5 cm välissä, painoa on kertynyt huimat 5,5 kg. Taskukokoinen siis, toivotaan ettei senttejä tule enää yhtä enempää! Heinäkuun alussa pentu aloitti treenaamisen ihan omassa aksaryhmässään, vaikkakin meidän treenit on edelleen huikeita hyppysuoria ilman rimoja, sekä suoraan putkeen juoksemista. Kesäkuussa agilityjuttuja ei oikeastaan edes treenailtu, sillä päivät kuluivat kaiken muun parissa, mutta jossain välissä pikkusheltti on prosessoinut esimerkiksi putkeen irtoamista, joka sujui viime viikolla jo useamman metrin päästä. Taitava! Samoin hypyille se irtoaa tosi mallikkaasti, sivuttaissuunnassa toki vielä huonommin.


Tokojuttuja ei olla pahemmin treenailtu, mitä nyt vadin päällä pyörimistä on muistuteltu mieleen ja sivulletuloa hinkattu joka treenikerta. Gislin mielestä tokohommat on vähän tylsiä, ainakin jos vertaa agilityyn. :D Eipä meillä edelleenkään ole mikään kiire, joten tehdään kun sille päälle satutaan.

Treenailemisen sijaan Gisli on viettänyt kesäänsä juosten koirakavereiden kanssa, ja onpa pikkusheltti uinut useamman kerran! Tänään käytiin mustikassa ja samalla reissulla koirat (sekä minä) pääsivät uimaan. Isot koirat hakivat lelua innoissaan, ja yhtäkkiä huomasin että myös Gisli on uimassa kohti. Siitä taitaa kyllä tulla oikeasti varsinainen vesipeto, sen verran rohkeasti se veteen suhtautuu. Lenkilläkin se juoksee surutta kaiken maailman kuraojien kautta, jos ne eteen sattuvat. Juuri kun pääsin edellisessä postauksessa sanomasta, että ei se vielä vapaaehtoisesti ui. :D

Tiivistettynä: seitsemänkuukautinen Gisli on aivan huipputyyppi, enkä malttaisi odottaa että se on aikuinen. ♥