sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Junioriorava




Pienestä karvapallosta on ehtinyt kasvaa jo yhdeksänkuinen, lähes aikuista muistuttava kaunotar. Virallista 9kk-kuvaa ei ole vielä ehditty ottaa, mutta sellainen on tilauksessa kyllä! Juniorieläin pääsee esiintymään virallisissa näyttelyissä ensimmäistä kertaa marraskuussa Jyväskylä kv:ssä, jonka jälkeen suunnataan joulukuussa Messariin. Jännää! 

Yhdeksänkuinen Gisli on opetellut (edelleen) samoja juttuja kuin ennenkin, joskin nyt esimerkiksi sivulletulotreenit ovat aiheuttaneet pikkusopulin päässä jonkinlaisen oivalluksen, ja kulhon päällä tarjotaan jo aika kivaa perusasentoa. Tätä enemmän on treenailtu esimerkiksi puiden kiertoa sekä jalkojen väliin tuloa, koska aksajutut on kivempia treenata. Treeneissä ei olla hirveästi ehditty käydä, mutta esittelipä pentu hienoa tekemistä kaksi viikkoa sitten, kun tehtiin Agarwaen -leiriltä jo tutuksi tullutta radanpätkää. Omistajan koulukiireet vaan verottaa treenimotivaatiota ja -aikaa, kurjaa!

Viikonlopun Gisli vietti tiiviisti aksan parissa ollessaan turistina oman seuran kisoissa. Mittasin sen torstaina omalla grillitikku + mittanauha -viritelmälläni noin 34 cm korkeaksi, kisoissa Iita mittasi sen virallisella mitalla 33 cm ja Inka 34 cm korkeaksi. Oma veikkaus on, että pentu on jossain 33,5 cm paikkeilla. Selkeästi mini edelleen joka tapauksessa. 

Pentu on ihan huikea edelleen, vaikka joskus joku voisi ottaa siltä puolet energiasta pois. :D Pikkuhiljaa tässä saakin jo alkaa jännittää, sillä luustokuvat häämöttävät enää kolmen kuukauden päässä, IIK.

Söpöistä söpöin pikkusopuli. ♥



Käytiinpä yksi päivä retkelläkin, tässä retkiseurue! Vasemmalta Savu, Roihu, Minttu, Taika, Gisli, Myrn, Hupsis ja Meela.


Kaunis syys-Myrn ♥


Hupsiskin edustaa!


sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Harrastellaan

Kaksi viikkoa sitten vietettiin huikea viikonloppu Kiteellä Villa Taivaannastassa, sillä Laura oli järjestänyt kasvateilleen agilityleirin. Gisli pääsi ensimmäistä kertaa ihkaoikeaan agilityvalmennukseen, kun Lukkarisen Mari veti meille sekä lauantaina että sunnuntaina treenit. Myrn puolestaan osallistui leirikisan koiraosuuksiin, sekä treenasi lauantaina vähän toko- ja rallyjuttuja kaatosateessa.

Lauantaina Gisli oli vähän hämmentynyt uudesta kentästä, sillä aidolla nurmella ei ollakaan aikaisemmin treenattu. Liekö pentu ollut myös väsynyt edellisillan leikeistä, sillä se oli huomattavasti normaalia hitaampi. Se kuitenkin leikki aivan superisti, mitä se ei ole aiemmin treenien lomassa oikein tehnyt. Aksa on vaan paljon kivempaa, t. Gisli! Sunnuntaina pentu olikin sitten kuin eri koira, ja paineli hurjaa kyytiä eteenpäin. Tehtiin helppoja pentujuttuja, ja opeteltiin vähän ohjauskuvioita sekä pimeää putkikulmaa. Siitä tulee taitava, kunhan itse vaan opin ohjaamaan.

Muuten meidän elämässä ei oo tapahtunut mitään merkittävää. Myrn on ollut enemmän ja vähemmän tauolla kaikesta, ja nyt tokoasenne on taas vähän parempi. Ollaan pääasiassa keskitytty lenkkeilemään, sillä allekirjoittaneen koulu vie veronsa jaksamisesta, eikä treeni-intoa ole oikein ollut.

Kaikki allaolevat kuvat (c) Laura Pitkänen. 












maanantai 15. elokuuta 2016

8 kk - ja näyttelyuran avaus

Pikkusopuli täyttää tänään 8kk. Jos mahdollista, se on entistä hullumpi ja juoksee leluinensa ympäri taloa päivittäin - olipa sen kanssa tehty mitä tahansa. Juoksuja ei kuulu vieläkään, toivotaan nyt ettei korkeutta tulisi kovin paljon enempää! Tällä hetkellä painoa 5,7 kg ja korkeutta jotain 33,7 cm paikkeilla, huonolla mitalla mitattuna. Mini se on kyllä edelleen, mutta jännittää!

8 kk vanha kaunokainen - 33,7 cm ja 5,7 kg ♥


7.8. suunnattiin auton nokka kohti Luumäkeä jo kukonlaulun aikaan, kaikki toki asiaankuuluvasti väsyneinä. Gisli oli ilmoitettu pentunäyttelyyn ja koska samaan aikaan Luumäellä järjestettiin myös ryhmänäyttely 1 & 5- ryhmille, pääsi myös pikkumusta kehään. Tuomarina ryhmiksessä oli Pirjo Aaltonen ja pentunäyttelyssä virolainen Aire-Piret Pärn, molemmat itselleni uusia tuttavuuksia.

Pentukehä alkoi vasta iltapäivällä, joten minulla oli hyyyyyvin paljon aikaa jännittää niin Myrnin kuin Gislinkin kehää. Laura esitti Myrnin, koska pikkumusta tahtoo edelleen esittää tokoliikkeitä minun kanssani, mutta Gislin olin päättänyt esittää itse - se kun on mätsäreissä esiintynyt minun kanssani paremmin. Myrn oli lievästi sanottuna lentoon lähdössä koko kehän ajan (ei nakkeja Myrnille kehään enää koskaan!), ja liikkeessä se nosti häntää, haukkui ja taisipa hyppiäkin pariin otteeseen. Meno oli kuin sirkuksessa konsanaan. :D Kaiken lisäksi korvat ovat kaikesta laittamisesta huolimatta menossa koko ajan pystympään suuntaan, joten odotukset eivät olleet kovin korkealla. Saa nähdä, onko Myryn näyttelyura pikkuhiljaa ohitse, sillä en jaksa puljata korvien kanssa ennen jokaista näyttelyä, eikä se tuskin sileää eriä parempaa tule saamaan. Luumäeltä tuliaisiksi kaikesta huolimatta ERI, jee!

"Mittasuhteiltaan sopusuhtainen narttu. Selvä sukupuolileima. Turhan kevyesti taittuneet korvat. Hieman pyöreät silmät. Hieman syvä kallo-osa. Sopiva luusto. Hyvät kulmaukset takana, saisi olla paremmat edessä. Hyvä karvapeite. Liikkeessä turhan korkea häntä. Liikkuu hyvin takaa, etuliike turhan korkea."
AVO ERI




Päivän yllättäjä oli ehdottomasti Gisli. Omistaja hyperventiloi vielä hetkeä ennen kehää, mutta selvittiin kunnialla! Pentuja oli pentunäyttelyyn ilmoitettu tasan kaksi, Gislin lisäksi pikkupentuihin yksi uros, eli saatiin kehä kokonaan itsellemme. Tuomari naureskeli Gislille jo kehään tullessa, pentu kun marssi eteenpäin kuin paraatissa konsanaan. Pöydällä Gisli oli vähän epäileväinen, mutta antoi katsoa hampaat tosi hyvin, eikä väistänyt tuomaria oikeastaan lainkaan. Liikkeiden jälkeen tuomari kysyi ollaanko treenattu tokoa, koska etuliikkeet on kuulemma korkeat. Noh, ollaanhan me jotain tehty, mut veikkaan hieman pitkän ruohikon olevan enemmän syynä liikkeisiin kuin meidän lapsenkengissä olevan tokoilun - Gisli liikkui urheilukentällä ihan eri tavalla kuin nurmella, jossa kehät olivat.

Arvostelu on lyhyt, mutta ytimekäs ja kyllä siitä koiransa tunnistaa. Saatiin ansaitusti KP, kierrettiin kierros ympäri uroksen kanssa ja tuomari ojensi meille ROP-ruusukkeen! Jee! Näin ollen menolippu ryhmäkehään, ja päivästä tuli yhtäkkiä taas hieman pidempi.

Ryhmäkehässä tuomarina oli Maija Lehtonen, joka piti alunperin tuomaroida myös pentunäyttelyn rotukehä. Pelkäsin etukäteen Gislin olevan jo turhan väsynyt, mutta hyvin se jaksoi tsempata. Tuomari vilkaisi koiraa pikaisesti maassa (ei väistänyt, hurraa!), liikutti edestakaisin ja ympyrän ja valitsi sitten neljä koiraa jatkoon. Se tunne, kun tajuat että pääsitte jatkoon. Lopulta sijoituksia jaettaessa jäljellä oli enää serra de airesinpaimenkoira - ja Gisli. Kilpakumppani veti pidemmän korren, mutta ei haitannut yhtään. RYP-2 heti ekassa näyttelyssä - ihan huikeaa. Loppupäivä menikin ihan sumussa, sillä menestys yllätti totaalisesti, vaikka pikkusopuli onkin omaan silmään oikein näpsäkkä.

"Melkein 8kk. Feminiininen narttupentu, Kaunis pää ja ilme. Hyvä kaula ja ylälinja. Rintakehä kaipaa kehittymistä. Hyvä rodunomainen liikunta."
PEK1 KP ROP-PEN RYP-2

Poseeraaminen ei oikein kiinnostanut enää pitkän päivän jälkeen.

maanantai 1. elokuuta 2016

Kohti voittajaa




Kuva kertokoon olennaisen, saatiin siis vihdoin se odotettu TK2 viime keskiviikkona! Naapuriseura JoA järkkäsi tokon iltakokeen, jossa luokkina oli vain ALO ja AVO, ja tottahan toki sitä piti lähteä sitä ykköstä metsästämään. Molemmissa luokissa koirakoita oli vain kolme, joten koe oli nopsasti ohi. Arvaukseni osui oikeaan, ja meidän vuoro oli tottakai ensimmäisenä.

Tuomarina kokeessa oli Susanna Maksimainen, joka tuomaroi nyt ensimmäistä kertaa virallisesti. Suski tykkäsi hirmuisesti Myrnin menosta (kuten aiemmin kursseillakin), mutta rokotti oikeudenmukaisesti ääntelystä, vinoudesta (tää pitää ottaa tehotreeniin, vähän joka jutussa oli vino!) sekä tietysti noista pikkumokista. Saatiin kuitenkin kasaan 270,5p, joka oikeutti ykköstulokseen ja täten koulariin. Jes, sitähän me lähdettiin hakemaankin!

Alla liikekohtaiset pisteet:



Paikkiksessa puoli pistettä lähti siitä, että Myrn liikutti vähän tassujaan minun mennessä sen taakse. Possu. Seuruussa oli ääntä, paikka seilasi hieman ja peruutus oli ruuuuuuma. No, se oli superhyvä verrattuna siihen, miten vaiheessa se vielä on. Seisomisessa meni vinoon, kuten aina, siitä piste pois. Taisi vähän myös äännellä. Luoksarissa perusasento oli vino. Liikkeestä maahan oli super, mutta oisko tässäkin ollut hieman vino ja äännellyt seuruussa. Ruutu oli HUIPPU! Harmi vaan, että Myrn päätti mennä suoraan maahan sen sijaan, että olisi top-käskyllä jäänyt seisomaan. :D Mutta ei mitään ongelmaa ruudun bongaamisessa, vaikken ehtinyt sitä hirveästi valmistella, eikä myöskään ruudun paikassa. Taitomusta. <3

Noudossa tuli ääntä vähän reilummin, ja Myrn pärisi sen verran kovasti jo tässä vaiheessa, että tiputti kapulankin matkalla, kun ei malttanut pitää suuta kiinni kunnolla. Perusasento oli myös himpun vino. Kaukot oli kans superit, mutta ohjaaja meni sössimään paluun koiran luokse. Jostain syystä menin ihan sekaisin kummalle puolelle mun pitää palata (halli oli paahtavan kuuma, ja jännitti edelleen ihan kamalasti, pistän sen näiden syyksi), ja Myrn nousi mun sählätessä ennen aikojaan. Vaihdoissa ei ollut mitään moitittavaa. Viimeksi sähläsin tällä tavalla Hupsiksen TK1-kisoissa, kun järkytyin seuruusta saadusta ysistä niin paljon, et menin väärälle puolelle kartiota luoksetulossa, eikä Hups päässyt mun sivulle kunnolla. :D Lahopää mikä lahopää. 

Hyppy oli myös super, mutta ääntä tuli ja perusasento vähäsen vinossa. Merkin kierto oli kympin arvoinen muuten, mutta taas ne samat ääni ja vinous...Veikkaan et peruutustreenit on vaikuttaneet perusasennon suoruuteen.. Kokonaisvaikutuksesta lähti pisteitä äänenkäytöstä, vaikka kokonaisuutena Suski kehuikin meidän tekemistä paljon. Nyt treenataan ensinnäkin perusasiat kuntoon ja hiotaan voittajan liikkeet kisavalmiiksi, eiköhän sitä ensi keväänä jo pääse starttaamaan voivoissakin, jos peruutus, tuo ikuinen murheenkryyni, saadaan kuntoon ennen sitä. 


Niin, käytiinhän me viikko sitten sunnuntaina myös mölleilemässä rallytokon parissa. Oma seura järkkäsi rallymöllit, joihin olin ilmoittautunut ekaa kertaa voittajaan. Meinasin jo perua osallistumisen möllejä edeltävien treenien ansiosta, sillä Myrn paineistui oikealle käännöksestä oikealla ihan hulluna, eikä suostunut tekemään sitä ei sitten lainkaan. Onneksi kuitenkin lähdin, vaikka radalla oli sekä tuo oikealle käännös että peruutus, koska saatiin hyvä treeni. 

Tuomari-Saija oli myös laittanut radalle oikeasti vasta MES-luokassa olevan liikkeestä seiso kierrä koira (oikealla puolella) -kyltin. Ekalla yrittämällä Myrn istui (oltiin treenattu liikkeestä istumista tokokoetta varten ihan hulluna), mutta uusin ja toisella kerralla teki hienosti. Oikealle käännös oikealla ennen sitä oli ruma, mutta onnistui kuitenkin. Puolenvaihto jalkojen välistä oli hieno itsessään, mutta Myrn meinasi vaihtaa puolta jo ennen kylttiä, josta -10. Peruutuksen uusin, koska peruutti ekalla (ja oikeasti kyllä tokallakin kerralla) ihan vinoon. Rallyssa peruutus on tosi typerä, koska askelten pitää olla tarpeeksi pitkät, tokossa sentään voit ottaa ihan miniaskelia eikä siitä rokoteta. Myrnille peruuttaminen sivulla on superhankalaa, sillä pylly vetää koko ajan vinoon minusta poispäin.

Myrn meni myös sössimään liikkeestä maahan, kun istui ennen maahanmenoa. Koska olin jo uusinut kahdesti, piti siitä siis ottaa se -10. Virheet tästä on kyllä Myrnin bravuuri, mitenhän monta kertaa se on tokossakin ollut sitä mieltä, et maahan en mene. Saatiin kuitenkin kasaan 73 pistettä, eli nipinnapin ois hyväksytty tulos ollut. Myrn kävi ihan liian kuumana radalla ja tarjosi vasempaa puolta vähän turhan innokkaasti, mutta sitä ja hankalia kylttejä lukuunottamatta se teki tosi kivasti. Peruutus ja oikean puolen asiat tarvitsee hirmuisen paljon treeniä, joten tuskin päästään vielä tänä syksynä starttaamaan voittajassa virallisissa kisoissa. Lokakuun kisoja vähän mietin, mut saa nähdä. Mikään kiire meillä ei oo, treenaillaan rauhassa kaikki kuntoon ja kisataan sit, kun oikeasti osataan.

Sijoituttiin me kuitenkin kolmansiksi.





perjantai 15. heinäkuuta 2016

Seitsemän kuukautta



Aika juoksee eteenpäin sellaisella vauhdilla, ettei tässä kohta pysy enää perässä. Vastahan minä kirjoitin postausta aiheesta tervetuloa kotiin pentu, ja nyt vuorossa on jo pikkusopulin 7kk -syntymäpäivä.





Seitsemän kuukautta vanha Gisli on kooltaan jotain 33 ja 33,5 cm välissä, painoa on kertynyt huimat 5,5 kg. Taskukokoinen siis, toivotaan ettei senttejä tule enää yhtä enempää! Heinäkuun alussa pentu aloitti treenaamisen ihan omassa aksaryhmässään, vaikkakin meidän treenit on edelleen huikeita hyppysuoria ilman rimoja, sekä suoraan putkeen juoksemista. Kesäkuussa agilityjuttuja ei oikeastaan edes treenailtu, sillä päivät kuluivat kaiken muun parissa, mutta jossain välissä pikkusheltti on prosessoinut esimerkiksi putkeen irtoamista, joka sujui viime viikolla jo useamman metrin päästä. Taitava! Samoin hypyille se irtoaa tosi mallikkaasti, sivuttaissuunnassa toki vielä huonommin.


Tokojuttuja ei olla pahemmin treenailtu, mitä nyt vadin päällä pyörimistä on muistuteltu mieleen ja sivulletuloa hinkattu joka treenikerta. Gislin mielestä tokohommat on vähän tylsiä, ainakin jos vertaa agilityyn. :D Eipä meillä edelleenkään ole mikään kiire, joten tehdään kun sille päälle satutaan.

Treenailemisen sijaan Gisli on viettänyt kesäänsä juosten koirakavereiden kanssa, ja onpa pikkusheltti uinut useamman kerran! Tänään käytiin mustikassa ja samalla reissulla koirat (sekä minä) pääsivät uimaan. Isot koirat hakivat lelua innoissaan, ja yhtäkkiä huomasin että myös Gisli on uimassa kohti. Siitä taitaa kyllä tulla oikeasti varsinainen vesipeto, sen verran rohkeasti se veteen suhtautuu. Lenkilläkin se juoksee surutta kaiken maailman kuraojien kautta, jos ne eteen sattuvat. Juuri kun pääsin edellisessä postauksessa sanomasta, että ei se vielä vapaaehtoisesti ui. :D

Tiivistettynä: seitsemänkuukautinen Gisli on aivan huipputyyppi, enkä malttaisi odottaa että se on aikuinen. ♥






tiistai 12. heinäkuuta 2016

Parhaista parhain jo neljä vuotta!



Kuten jo aamulla kirjoitin facebookin puolella, täyttää minun pieni musta varjoni, tuo elämäni koira jo neljä vuotta. Aika kuluu kuin siivillä, eikä tunnu yhtään siltä, että Myrn olisi ollut taloudessamme noinkin kauan. Toivottavasti meillä on vielä monta monituista vuotta yhdessä. ♥ Onnea siis Myrniäinen sekä muut Amor'jade D-pennut: Luca, Elle, Didi, Rhianna, Denise sekä Sulo!

Parempaa koiraa en voisi toivoa, paitsi tietysti terveyden osalta. En kuitenkaan vaihtaisi pikkumustaa mistään hinnasta, on se vaan ihana. ♥




Jokunen aika sitten käytiin treenien ohessa kuvaamassa tokoshelttejä. Myrnistä tulikin aivan ihania kuvia! Pienen tokosheltin koeonni (vai pitäisikö sanoa kokeisiin pääsemisonni) ei kyllä ole ollut parhaimmasta päästä nyt: ensin Myrn aloitti juoksut Nurmeksen kokeen aikaan ja heinäkuun alun koe oman seuran kentällä piti perua, kun liikkeenohjaajaa ei saatu paikalle. Nyt päästiin kuitenkin kuun lopussa olevaan iltakokeeseen Liperiin, toivotaan kovasti että sieltä se vimppa ykkönen napsahtaisi!

Viime perjantaina alkoi myös uuden rallytokoryhmän treenit. Paljon on treenattavaa voittajaluokkaa varten tässäkin lajissa, mutta käydään kokeilemassa kuun lopussa onneamme oman seuran möllikisoissa. Sen jälkeen selviää, uskallanko ilmota Myrnin jo syyskuun kokeeseen, vai treenaillaanko vielä.






Muuten ollaankin vietetty rauhallista kesää. Viime viikonloppuna käytiin pyörähtämässä Rantasalmen näyttelyssä turisteina, kun Lauran koirat olivat kehässä. Samalla päästiin moikkaamaan myös Myrnin kasvattajaa, ja kävipä allekirjoittanut juoksemassa paras uros -kehässäkin Maikin Duffy-veteraanin kanssa. Koirat ovat uineet oikein urakalla, ja pikkusopulikin on heittänyt talviturkkinsa useamman kerran. Vapaaehtoisesti Gisli ei kylläkään vielä ui, mutta läträä vedessä senkin edestä.

Gislilläkin on synttärit tällä viikolla, mutta siitä perjantaina lisää! Ilmoitin sekä Myrnin että Gislin Luumäen näyttelyyn elokuun toisena viikonloppuna. Gisli menee pentunäyttelyyn, joka on samalla sen eka "virallinen" näyttely, ja Myrn käy Lauran kanssa Luumäen ryhmiksessä, joka on sopivasti samalla paikalla kuin pentunäyttely.

Kyllä pentukin osaa!

torstai 16. kesäkuuta 2016

Lilla pirayan 6 månader!



Huh, miten aika kuluu nopsaan! Vastahan sitä ihasteltiin vastasyntyneitä pikkusopuleita Facebookin seinällä, ja nyt tuo ihkaoma piraijani täytti jo puoli vuotta. Gisli on tähän mennessä osoittanut olevansa kaikkea sitä, mitä toivoinkin ja ehkä hieman enemmänkin. Se on reipas, aktiivinen (välillä vähän liiankin kanssa) ja kaiken lisäksi vielä kauniskin.

Kulmurit vaihtuivat supernopsaan, kun vauhtiin pääsivät: kaiken kaikkiaan niiden tipahtamiseen taisi mennä yhteensä viikko, jos sitäkään. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että kaikki hampaat ovat suussa. Korvat ovat olleet vielä varmuuden vuoksi liimassa, kun toinen tahtoo olla hieman kevyempi, vaikka nätisti molemmat ovatkin taittuneet. Kokoa minikiiturilla on nyt puolen vuoden iässä hurjat 32,5 cm ja painoa 5,3 kg. Se tuntuu niin pieneltä!



Tokon saralla ei olla edistytty kovin huikeasti vieläkään, mutta ehtiihän sitä. Tosin joku on käynyt opettamassa pennulle merkin kierron, sillä viimeksi se kiersi merkin pelkällä käskyllä, eikä olla koko liikettä edes pahemmin treenailtu. :D Ruutuun se juoksee innolla, ja tekee muutenkin innokkaasti, vaikka agilityesteet ovatkin selkeästi THE juttu. Aksan puolella ollaan tehty edelleen hyppysuoraa ja putkea. Minusta poispäin Gisli irtoaa tosi kivasti, sivuttaisirtoaminen vaatii vielä vahvistamista. Tämänkään kanssa ei kiirehditä, mutta nopeaoppinen pentu on kyllä osoittanut olevansa. Kyllä siitä tulee makea aksakoira, jos vaan terveys sen sallii. ♥

Viikonlopun pikkusopuli viettää agilityn SM-karkeloissa kannustamassa talouden merlekaksikkoa. Toivottavasti nähdään myös paljon tuttuja!