sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Rallytokoilua!

Myrn ja Routa Meelanpoika, virallisesti Agarwaen Daggry Rhaegal ♥


Viime päivityksestä on taas ehtinyt vierähtää tovi jos toinenkin. Pennut ja uuden koulun aloitus ovat vieneet aikaa blogiin kirjoittelulta, mutta eipä meidän elämässä mitään ihmeellistä olekaan tapahtunut. Koirat ovat käyneet treeneissä viikottain, Gisli aksassa ja Myrn rallyssa sekä tokossa (tosin jälkimmäisessä harvemmin, kun treenit ovat vähän huonoon aikaan). Lisäksi ne ovat päässeet huollettaviksi hierontaan ja Myrn treenaamaan takajalkojen lihaksia vielä allasterapiaankin.

Helmikuun viimeisenä viikonloppuna oli vuorossa oman seuran rallytokokisat, jonne pikkumusta oli suurella jännityksellä ilmottu voittajaan, Voittajan liikkeet ovat periaatteessa hallussa jo ihan hyvin, mutta toki edelleen riittää parannettavaa oikealla puolella tapahtuvissa tehtävissä sekä ikuisessa murheenkryynissämme peruutuksessa. Minua jännitti koko aamun ihan hulluna, eikä asiaa ainakaan yhtään helpottanut se, että meidät oli laitettu starttaamaan luokan ensimmäisenä. Tuomarina kisoissa toimi Taru Leskinen, jonka sihteeriksi pääsin avoimeen luokkaan toimihenkilöpulan takia. Hirmuisen mukava tuomari, jonka avo-radalla ollaankin oltu vuosi sitten ekoissa avokisoissamme.




Rata ei ollut mitenkään supervaikea, mutta tottakai siellä oli se pelätty seuraten kolme askelta peruuttaen -kyltti. Myrn oli taas kerran ihan pärinöissään jo lämmiteltäessä, mutta teki rataa tosi kivasti, kun kävin treenailemassa ulkona ennen omaa vuoroa. Alkurata meni oikein kivasti aina peruutuskyltille saakka, ja itse peruutuskin sujui superpaljon paremmin kuin olin odottanut! Harmi vaan, että onnistuin itse ottamaan askeleita jotenkin väärin (videolla näyttää et otin liikaa askeleita, mutta vähän jäi hämärän peittoon että mistä -10 oikeasti tuli) ja tästä siis -10 TVÄ. Lisäksi saatiin -1 vinoudesta, mutta se nyt oli vielä pientä, kun olin pelännyt että voitaisiin jopa hyllyttää tähän kylttiin. :D

Oikealla puolella seuruu oli vähän rumaa, sillä oma jännitys vaikutti käskyttämiseen. Seuraava ongelmakyltti olikin koira eteen oikealta oikealle, jossa Myrn tuli rumasti eteen ja oli ehtinyt istahtaa toisen kerran korjatessaan asentoa. Tätä en itse huomannut, ja siitä siis toinen -10 TVÄ. Liikkeestä seiso kierrä koira piti uusia, sillä tura-Myrn lähti kääntymään perään minun kiertäessä. Uusinnalla pysyi onneksi paremmin. Loppurata oli hyvä, vaikka pelkäsinkin että viimeinen kyltti (koira eteen 1, 2, 3 askelta peruuttaen) meni pipariksi, kun Myrn tuli jotenkin tosi huonosti toiseen eteentuloon. Onneksi tuomari ei tästä rokottanut ollenkaan. Käytösruudussa asento oli vasemmalla maaten, jossa ei mitään ongelmaa. Loppusaldo siis rumat 73 pistettä ja sijoitus kolmas.



Oma fiilis oli radan jälkeen tosi paska, vaikka pitäisi toki olla tyytyväinen, että saatiin hyväksytty tulos. Me vaan pystytään paljon parempaankin, yli 90 pisteen tulokset pitäisi olla tosi helppoja meille. Mun jännitys pilaa suoritusta tosi paljon, mutta toivottavasti seuraava kerta on jo helpompi. Typeriä virheitä tulee helposti, kun koira on nopea tekemään asioita. Noh, seuraavat kisat on ehkä jo kiikarissa, sinne mennään yrittämään parhaamme taas.

Gisli on ollut aksassa aivan super, se irtoaa tosi kivasti ja etenee sangen itsenäisesti, mikä on toki ollut tavoitteenakin koko ajan. Ohjauksiin tuleminen on välillä vähän hankalaa, sillä pikkukoira tahtoisi vaan juosta lujaa ja flänkätä esteiden ympäri. :D Pikkuhiljaa treenaillaan myös puomin kontaktia ja keinua, ja molempien alkeistreenit näyttävät jo tosi hienoilta! Gislistä tulee hurrrrjan pätevä aksakoira, jos vaan ohjaaja osaisi ohjata paremmin. Reilun viikon päästä aloitamme viiden kerran tekniikkakurssin, jossa ohjaajakin pääsee treenaamaan eri ohjaustekniikoita. Se tulee tarpeeseen!


tiistai 31. tammikuuta 2017

Hiljaiseloa


Lillipulla 13kk ♥


Elossa ollaan, ainakin melkein! Blogin päivittäminen on jäänyt toissijaiseksi, sillä viikko sitten pentulaatikkoon syntyi viisi kappaletta pieniä sheltinalkuja. Kaikki ei ole mennyt aivan kuin Strömsössä, vaan pienintä narttua on pitänyt ruokkia käsin ja se rajoittaa niin nukkumista kuin muutakin elämää aika lailla. 



Myrn aloitti juoksunsa ihan joulukuun lopussa, ja pikkusoopeli päätti seurata perässä vajaa viikko myöhemmin, joten pahemmin ei olla päästy treenailemaan. Gisli kävi tuuraamaassa mammalomailevaa Meelaa Mari Lukkarisen treeneissä kolme viikkoa sitten, ja vaikka alkuun epäilin juoksuhousujen haittaavan menoa, oli pikkusheltti toista mieltä, Myöskään se, että ohjaajana oli minun sijaani Laura, ei Gisliä haitannut. Koska oman seuran juoksunarttusääntöä muutettiin vuoden alusta, pääsi juoksuinen Gisli pariin otteeseen treenailemaan myös uuteen hienoon Poksin halliin.

Nyt molemmat ovat onneksi juoksunsa juosseet, ja kunhan pentuarki helpottaa, päästään treenailemaan oikein urakalla! Myrn on ilmoitettu helmikuun lopun rallytokokisoihin, jossa se starttaa ensimmäistä kertaa voittajaluokassa. Jännittää ihan sikana, sillä oikean puolen jutut on yhä edelleen vähän pelasteltuja, Myrnillä on ainakin seuraavaksi puoleksi vuodeksi treenipaikka sekä tokon VOI-EVL -ryhmässä, että rallytokoryhmässä, jota samalla myös koulutan. Pikkumustakin on pariin otteeseen päässyt jo hallille treenailemaan, ja ai että kun se on ollut liekeissä! Peruutus sujuu jo välillä tosi kivasti, oikealla puolella seuruu on nättiä paikkapaikoin, mutta vielä on paljon tekemistä, että se toimii varmasti. Istumiset oikealla ovat tällä hetkellä ne hankalin juttu, sillä Myrn tahtoo jäädä aina pysähtyessään vinoon. 



Gislillä on paikka Sari Vähäniityn agilityn valmennusryhmässä, jossa treenataan joka toinen viikko Sarin valvovan silmän alla ja joka toinen viikko itsenäisesti. Viime viikon treenit menivät sivu suun, sillä armas C5 ei suostunut kovan pakkaspäivän jälkeen käynnistymään, mutta tänään käydään treenailemassa itsenäisesti. Aksassa tehdään nyt ainakin kesään saakka ihan rauhassa pelkkiä putkia ja hyppyjä, ja katsellaan sitten miltä pikkukoira (ja selkä) vaikuttaa. Mikäli Gisli ei näytä jumiutuvan normaalia enempää tai muuten oireilevan, aletaan pikkuhiljaa opiskelemaan lisää. Tammikuun alun hieronnassa pikkukoira oli lanneosastaan aika jumissa, mutta vastasi hoitoon superhyvin. Välipäivien superliukkaat kelit eivät tosiaan tehneet hyvää kenellekään! Toivotaan kovasti, että selkä ei ala vaivaamaan, tähän saakka meno on ainakin ollut yhtä hullua kuin aina ennenkin.

Pikkukoiran tokoasiat edistyvät hiljalleen myös, sillä perusasento on kivalla mallilla ja seuruun alkeita ollaan jo alettu opiskelemaan. Käännöksetkin sujuvat aika ajoin tosi nätisti! Samoin kaukokäskyissä ollaan otettu harppaus eteenpäin, kun Gisli on vihdoin tajunnut miten noustaan maasta istumaan. ;D Note to self: opeta sille seuraavalle koiralle se istuminen ennen maahanmenoa.





tiistai 27. joulukuuta 2016

Viimeisiä viedään


Vuosi alkaa olla lopuillaan, joten perinteiden mukaisesti on taas aika katsastaa miten tälle vuodelle asetetut tavoitteet täyttyivät, ja miettiä mitä ensi vuonna tehdään. 

Vanhoja kuvia nämä, mutta kun ei ole uusiakaan!


Vuodelle 2016 asetettiin tällaisia tavoitteita:

Hupsis
- uusien temppujen opettelu
- satunnaiset hassuttelutreenit, jotta mieli pysyy virkeänä!
- jokunen vaellus tulee varmasti käytyä

Hupsis on viettänyt suuren osan vuodestaan "lomailemassa" joko Lauran vanhempien luona keskustassa tai sitten mökillä. Lappalainen on ollut kohtaloonsa enemmän kuin tyytyväinen, sillä mikä olisikaan parempaa kuin saada paljon ruokaa ja rapsutuksia, varsinkin kun lenkkeilläkin saa oikein urakalla. Vapaavuoroilla se on kulkenut mukana, ja tehnyt satunnaisia rallytoko- ja agilityjuttuja, mutta sen aktiivisemmin ei olla treenailtu. Vaelluksilla Hups ei ollut tänä vuonna kertaakaan mukana, sillä sheltit ovat moisessa huomattavasti lapikasta helpompia. 




Myrn
- viimeinen AVO1, voittajan korkkaus ja ainakin yksi VOI1 - Onnistuttiin osittain, sillä TK2 käytiin nappaamassa heinäkuun lopussa. Voittajaan ei vielä uskallettu.
- evl-liikkeiden kasaamista - Oltiin tokorintamalla aika laiskoja, joten laiskasti kasattiin myöskin evl-liikkeitä
- RTK2 ja voittajan korkkaus, mielellään toki hyväksytyllä tuloksella - Voittajaan ei vielä uskallettu, vaikka sitä pitkään mietinkin. RTK2 tuli kuitenkin huhtikuussa, vieläpä luokkavoitolla!
- näyttelyitä turkkitilanteen mukaan ainakin kotimaassa, toivotaan että erinomaisin tuloksin - Näyttelyissä käytiin hurjat kaksi kertaa: maaliskuussa Nurmeksessa ja elokuussa Luumäellä. Molemmista erinomainen, Nurmeksesta vieläpä luokkasijoitus. 
- uusia temppuja - temppuja ei taidettu pahemmin opiskella muuta kuin rallytreeneissä
- vaelletaan - no tätä tehtiin sentään! Myrnin vaellukset olivat nyt tässä, sillä lonkkien nivelrikko tuskin tykkää pitkistä vaellusreissuista. Lyhyille retkille pikkumusta pääsee edelleen mukaan.




Gislille ei asetettu muita tavoitteita kuin että pennusta kasvaisi yhteiskuntakelpoinen. Siinä onnistuin suhteellisen hyvin, vaikka hihnakäytöksessä olisikin vielä parantamisen varaa. Gislillä on ollut huikea vuosi, sillä siitä on kasvanut supernätti pikkukoira, se on menestynyt näyttelyissä (pentunäyttelyn RYP2 ja ensimmäisessä virallisessa näyttelyssä SERT) ja se on kuvattu luustoltaan lähes terveeksi. Selkämuutokset harmittavat, mutta onneksi elämä ei niihin kaadu. 



Vuodelle 2017 toivotaan seuraavaa:

Hupsis
- hassuttelutreenejä jos jaksetaan

Myrn
- RTK3, jos oikein villejä ollaan niin ehkä jopa MESHYV
- VOI1, EVL -liikkeet kuntoon
- aktivoidutaan doboilussa
- treenataan suunnitelmallisesti molempia lajeja, jotta edetäänkin joskus
- aktivoidutaan doboilussa
- tutustutaan noseworkiin
- uidaan paljon!

Gisli
- opetellaan agilityjuttuja ihan rauhassa ja katsellaan miten siitä edetään (vai edetäänkö)
- tokossa alokkaan liikkeet kuntoon
- rallytokossa alokkaan liikkeet kuntoon
- doboilua
- nosework -juttuja voisi tehdä myös
- uidaan paljon, koska siitä pikkukoira tykkää

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Pahin painajainen vol. 2

Gisli 1vee ♥

Pahin painajaiseni sai kuin saikin jatkoa eilen, kun sheltit kävivät luustokuvissa Tohtori Konnulla. Ensiksi unten maille pääsi Myrn, jolta tutkittiin lonkat, kyynärät ja polvet epävirallisena uudestaan ja selkä kokonaan virallisena, sillä aiempi lausunto on epävirallinen. Kyynärät ja polvet oli priimaa edelleen, mutta selässä oli jotain häikkää. Martina oli laskevinaan, että nikamia olisi yksi ylimääräinen, mutta odotellaan Kennelliiton lausuntoa asiasta. Oma (ja vähän muidenkin) veikkaus on, että viimeinen kylkiluupari puuttuu, mutta nikamia olisi oikea määrä. Mutta ne lonkat..



Vasemmalla Myrnin lonkat kuvattuna 18.11.2013, jolloin tuomioksi tuli siis E/E ja lievä nivelrikko. Oikealla lonkat 20.12.2016, eli hitusen reilu kolme vuotta edellisistä. Ero on huomattava, ja eläinlääkäri ihmettelikin, eikö koira oikeasti ole oireillut lonkkiaan yhtään. Nivelrikko oli edennyt lievästä keskivaikeaksi, vaikka ollaan vaan harrasteltu maltillisesti tokoa ja rallya, ja eletty muuten normaalia elämää. Kaverit huomasivat myös, että lihakset näyttävät pienentyneen huomattavasti, mikä ei tietysti sekään ole kovin hyvä juttu. Myrn käyttää etupäätään huomattavasti enemmän kuin takapäätään, sattuneista syistä, jolloin etupää rasittuu enemmän ja takapään lihaksille ei tule niin paljon käyttöä.

Onni on, ettei pikkumusta tosiaan ole oireillut yhtään sen enempää kuin aiemminkaan. Joitain muutoksia sen käytöksessä olen huomannut, mutta ne voivat mennä ihan yhtä hyvin iän piikkiinkin. Se tykkää nukkua enemmän sängyssä ja muilla pehmeillä alustoilla kuin ennen, ja siitä on tullut valikoivampi muiden koirien suhteen - hampaita esitellään huomattavasti aiempaa herkemmin. Se ei kuitenkaan ole jäykkä noustessaan ylös, eikä se onnu ja lenkeillä, sekä treeneissä meno on yhtä reikäpäistä kuin aiemminkin.



Gislin kuvat jännittivät tietysti enemmän, sillä odotukset olivat korkealla, eikä syytä huoleen pitänyt olla. Pikkukoiran lonkat näyttivät siisteiltä ja polvet sekä kyynärät olivat myös priimaa. Mutta selkä.. Jo lonkkakuvista oli nähtävissä selkeä LTV3, jonka lisäksi Gislillä on mitä todennäköisimmin myös LTV4, eli yksi ylimääräinen nikama. Tämänkin osalta odotellaan nyt virallista lausuntoa, mutta näyttää hyvin vahvasti siltä, että pikkukoira siirtyy Myrnin seuraajaksi tokon ja rallyn pariin. Noseworkiakin taidetaan alkaa treenaamaan nyt aktiivisemmin.

Pentuhaaveet saa taas kerran unohtaa, enkä uskalla ottaa agilitynkään suhteen sitä riskiä, että koira hajoaa ennen aikojaan. Eläinlääkärikin oli sitä mieltä, että hyvin todennäköisesti koira olisi pahemmin rikki siinä vaiheessa, kun päästäisiin kunnolla kisaamaan. Mun kuudes aistini oli taas kerran oikeassa, sillä sanoin jo useampi kuukausi sitten, että pakko Gislissäkin on jotain vikaa olla, ettei vaan menisi liian hyvin. Kuten kasvattajakin sanoi, LTV1:sen kanssa olisi vielä voinut elää, mutta kolmonen on kyllä sieltä ja syvältä.


Oon vaihtanut näköjään nimeäkin tässä välissä. :D


Harmittaa niin pirusti. Oon varmaan tehnyt edellisessä elämässä jotain tosi pahaa, kun karma iskee päin naamaa tällä tavalla. Tiedon sulattelu on kuitenkin nyt paljon helpompaa, sillä tämä sama on jo koettu kerran aiemminkin. Olen kiitollinen siitä, että koirat ovat oireettomia ja onneksi niiden kanssa voi yhä harrastaa, vaikka agility on nyt Gislinkin kohdalla poissuljettu. Myrnille on tokopaikka VOI-EVL -ryhmässä ensi vuodeksi, ja Gisli saa rauhassa opetella alkeita niin rallya kuin tokoakin silmälläpitäen. Myrnin kanssa pitänee höllätä kriteereitä jonkin verran, sillä luulen meidän peruutusongelmien johtuvan nimenomaan noista lonkista, eivätkä kaukokäskytkään ole nivelrikkoiselle mikään helpoin liike. Treenaillaan kuitenkin niin hyvin kuin pystytään ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Ja niin, onhan meille tosiaan tulossa pentujakin, sillä Meela ultrattiin eilen tukevasti kantavaksi. Pieniä sheltinpoikasia odotetaan syntyväksi viikolla 4, sen jälkeen täällä onkin taas vilinää ja vilskettä kerrakseen.




torstai 15. joulukuuta 2016

Vuoden vanha pikkusopuli

Kuvasta suurkiitos Oona Pesoselle!


Tänään juhlitaan Gisliä, sillä se täyttää jo kokonaisen vuoden! Huh, että aika meneekin nopeasti. Vastahan ihastelin juuri syntyneitä pikkusoopeleita kasvattaja-Dijanan fb-seinällä, ja nyt pikkupiraija on asunut Suomessa jo kymmenen kuukautta. Vaikka lapsikoira osaakin olla kaikessa vilkkaudessaan superärsyttävä, on se silti aivan huipputapaus, enkä vaihtaisi päivääkään näistä kuukausista, mitä sen kanssa on tullut elettyä.

Kokoa Gisli ei ole kasvanut edelleenkään. Tiistaina koittaa vuoden jännitetyin päivä, kun sekä Myrn että Gisli pääsevät luustokuviin. Allekirjoittanut ei varmaan nuku hetkeäkään edellisyönä, sen verran pelottaa, vaikkei syytä pitäisi ollakaan. Tuo päivä on kuitenkin tärkeä jatkon kannalta, sillä rikkinäisellä koiralla ei agilityä harrastella - ainakaan tässä taloudessa. Gisli valittiin Sari Vähäniityn (vasta-alkajien) valmennusryhmään ensi vuodeksi, joten toivotaan, että päästään opettelemaan paljon uusia juttuja tulevissa treeneissä!

Pitäisi aktivoitua myös tokon ja rallyn treenaamisen suhteen, niin Myrnin kuin pikkukoirankin kanssa. Myrnin kanssa olen vähän suunnitellut korkkaavani rallyn voittajan helmikuun lopussa, mutta saa nyt nähdä. Gisli osaa tulla perusasentoon joten kuten, mutta se etenisi varmasti hurjaa vauhtia, jos omistaja jaksaisi opettaa sille uusia juttuja. Noh, mikään kiire ei ole, joten opetellaan sitten kunhan motivaatiota on. Suhteellisen yhteiskuntakelpoinen lapsi se onneksi jo on, joten en jaksa turhia stressailla toko- ja rallyjutuista.



 Viime viikonloppuna pyörähdettiin isolla kirkolla, sillä ohjelmassa oli tietenkin vuoden odotetuimmat näyttelyt Helsinki Winner ja Voittaja. Gisli oli ilmoitettu junnuihin molemmille päiville, koska pitäähän sitä aina yrittää junnutitteliä metsästää. Ei saatu sitä tänäkään vuonna, mutta onneksi pikkukoira sai sen verran hienot arvostelut, että kehtaa sitä viedä kehään edelleen. ;)

Lauantaina tuomarina toimi Maija Heinilä Norjasta.
"Erinomainen tyyppi ja mittasuhteet. Kaunis, suloinen ilme. Oikean muotoiset korvat. Ok ryhti. Hyvä ylälinja ja lantio. Sopiva luusto kokoon nähden. Ok karvapeite ja väri. Liikkuu yhdensuuntaisesti ja rodunomaisesti." JUN ERI3

Sunnuntaita olin itse odottanut eniten, sillä halusin saada Gislille arvostelun kasvattajatuomari Päivi Eerolalta. Ja kivaa luettavaa arvostelu olikin:
"Siro juniorinarttu. Erittäin selvä sukupuolileima. Hyvät mittasuhteet. Kuono-osan tulee täytelöityä. Tummat, pyöreät silmät. Kallossa vielä pyöreyttä. Hyvät korvat. Sopiva kaula. Tasapainoisesti kulmautunut. Kevyt kestävä liikunta. Hieman laineikas karva, joka ei ole parhaimmillaan. Tarvitsee paljon aikaa, kuitenkin ääriviivat hienosti kunnossa." JUN ERI

Kyllähän noista koiran tunnistaa. Gisli on vielä niin juniori, että se saa nyt kasvaa rauhassa ennen seuraavia näyttelyreissuja. Joensuun erikoisnäyttelyssä pitää pyörähtää, kun moinen täällä kerrankin järjestetään, mutta sen suurempia suunnitelmia ei ensi vuodelle ole. Katsotaan, miten lapsikoira kehittyy.

maanantai 14. marraskuuta 2016

Yllättävä viikonloppu



Pikkusopuli täyttää huomenna jo 11 kuukautta. Kuukauden päästä se on jo vuoden. Mihin aika oikein katoaa? Oikeasti lapsikoiraa pitäisi kutsua kai jo junioriksi, mutta lauman nuorimpana se saa olla pentu vielä jonkin aikaa. Se saa olla oma hassu itsensä, tapporavistella Råttaa illat pitkät ja napittaa söpöillä nappisilmillään herkkujen toivossa. Omistajan pitää sen sijaan alkaa varailla aikaa luustokuviin, ja miettiä agilityjuttujen opettamista, hui!


Viikonloppu vierähti huipussa seurassa Jyväskylän kaksipäiväisessä kansainvälisessä näyttelyssä. Auto starttasi Kuhilaskujalta vaille kuusi lauantaiaamuna, ja pakko myöntää että jännitti kyllä ihan hulluna! Onneksi Laura oli lupautunut testaamaan Gislin handlaamista kehässä, joten sain hyperventiloida rauhassa kehän laidalla. Tämä olikin pikkukoiran ensimmäinen virallinen näyttely, ja lisäksi ensimmäinen hallinäyttely. 

Koska olimme paikalla hyvissä ajoin, ja shelttejä oli ilmoitettu tuomari Tino Peharille vaivaiset 90 kappaletta, ehti Gisli hengailla kehän laidalla hyvän aikaa ennen sen omaa vuoroa, ja näin ollen myös tottua näyttelyhulinaan. Junnunarttuja oli ilmoitettu lauantaille yhteensä viisi, mutta vain kolme oli paikalla, Gisli näistä keskimmäisenä. Laura oli autossa todennut että "Gisli saa todennäköisesti EHn, koska se on vielä niin keskeneräinen", mutta itse toivoin salaisesti että se ERI sieltä napsahtaisi, siihen voisi olla tyytyväinen. Pöydällä olosta Gisli ei selkeästi tykännyt edelleenkään, mutta muuten se esiintyi ihan superhyvin! Kehäsihteerin heilutellessa punaista lappua meinasi omistajalta päästä ilonkiljahdus, sillä tavoitteet oli sillä täytetty.


Myös Gislin kilpakumppanit saivat erinomaisen, joten lisää jännitystä oli luvassa kilpailuluokassa. Gisli oli porukan nuorin, mutta niin vaan tuomarisetä osoitti sen ensimmäiseksi! Ja antoi vielä SAnkin! Siinä vaiheessa se ilonkiljahdus sitten pääsi, ja tulipa tuota muutama kyynelkin tirautettua ihan siitä ilosta, että heti ekassa näyttelyssä neiti tienasi pääsyn paras narttu -kehään. Välissä ehdittiin katsella muita hienoja narttuja ja jännätä sijoitusnarttu-Saagan esiintymistä, kunnes vihdoin koitti PN-kehän vuoro. Mitään odotuksia ei enää ollut, sillä vastassa oli kuitenkin huomattavasti vanhempia ja valmiimpia koiria valioita myöten, mutta niin vaan tuomari poimi Gislin jatkoon. Loppujen lopuksi pikkuneiti sijoitettiin kolmanneksi, ja siinä vaiheessa kun tajuttiin että edellä olevat on molemmat valioita, ei itku ollut taaskaan kaukana. Eka näyttely ja heti serti kotiin, ihan uskomatonta!


Arvostelu oli oikein mukavaa luettavaa:

10 months. Nice type, showing typical feminine expression in head. Very nice ear set. Good neck. Good body structure for age. Very sound movement.
JUN ERI1 SA PN3 SERT - Tino Pehar

Loppuaika menikin aika sumussa, sillä taisin tajuta vasta illemmalla, että Gisli oikeasti sai sertin. Oli ihana nähdä miten vilpittömästi suurin osa kilpakumppaneista onnitteli menestyksestä. Jäätiin vielä auttamaan Maikkia Amor'jade -kasvattajaluokan kanssa, ja suunnattiin sitten lenkille Hannan ja Kujeen kanssa.


Seuraavana aamuna pitikin sitten yrittää asennoitua siihen, että edessä on uusi päivä ja uusi tuomari, joka voi olla aivan eri mieltä pikkupiraijasta. Sunnuntain tuomari oli irlantilainen Josie Foley, joka vaikutti oikein symppikseltä rouvashenkilöltä kehän laidalta katsottuna. Junnunarttuja oli tällä kertaa ilmoitettu seitsemän kappaletta, mutta samaiset kaksi koiraa olivat taas poissa, ja näin ollen Gislin lisäksi siis neljä koiraa oli kehässä. Pikkukoira oli selkeästi väsyneempi, eikä se jaksanut keskittyä hommaan läheskään yhtä hyvin kuin lauantaina. Punainen lappu heilui kuitenkin myös nyt, ja taas sai iloita. Kilpailuluokassa erinomaisen saaneita oli neljä, joten sijoittuminenkin oli varmaa.

Tuomaritäti oli ihastellut Gislin päätä ja ilmettä pöydällä ihan huolella, mutta pikkukoira oli vielä liian kevyt ja keskeneräinen kokonaisuudessaan, joten tällä kertaa Gisli osoitettiin neljännelle sijalle. Toki edellispäivä oli vielä mielessä, ja vähän SAn puuttuminen harmitti, mutta muut kolme junnua olivat selkeästi valmiimpia (olkoonkin, että ihana voittanut soopelineiti oli vielä Gisliäkin nuorempi) ja sijoituksensa ansainneet. Päivän tavoite, eli erinomainen tuli kuitenkin saavutettua, eikä arvostelussakaan ollut keveyden lisäksi muuta moitetta:

10 months. Very pretty. Nice reach of neck. Bit fine in bone. Good tailset. Moves well.
JUN ERI4 - Josie Foley

Seuraavan kerran Gisli nähdään kehässä siis Messarissa kuukauden päästä. Toivotaan, että kovaa vauhtia tippuvat karvat pysyvät kyydissä vielä hetken! Sen jälkeen neiti jää kasvattelemaan karvoja ja massaa, ja katsellaan seuraavia näyttelyitä (Joensuun erkkaria lukuun ottamatta) sitten myöhemmin.

 Alla olevat kuvat on otettu ensilumen aikaan marraskuun alussa, lukuun ottamatta Myrnin kuvaa, joka on lokakuun otoksia. Myrn on treenaillut rallya hiljakseen, ja käytiinpä lokakuun lopussa ihan valmennuksessakin! Mitään suuria oivalluksia siellä ei tullut, vaan keskitytään edelleen treenaamaan samoja juttuja kuin aiemminkin. Toivottavasti päästäisiin kohta kisaamaankin, nimittäin kisakuume on kova. Vielä kun saisi itsensä motivoitua treenaamaankin useammin, niin saattaisi tokokin edistyä johonkin.