Joulun odotusta

Meidän laumassa odotellaan jo innolla joulua, ja eräs lappalaisherra suuntaakin tassunsa pikkusheltin kanssa sunnuntaina kohti Rantakylää, jonne siirrytään joulun viettoon aaton ajaksi. Saa nähdä, miten meidän aatto sujuu kun talossa (5h+k) on seitsemän ihmisen lisäksi myös neljä koiraa :'D

Pikkukikkarekin on ehtinyt jo huimaan viiden kuukauden ikään, eipä kyllä yhtään tunnu siltä että neiti olisi ollut laumassa jo kolme kuukautta! Korkeutta Myrniäiseltä löytyy nyt noin 34 cm, eli ihan kivan kokoinen siitä näyttäisi kasvavan. Edelleen omistajan laiskuudesta johtuen niin kehäkäytös kuin tokoilukin ovat hieman vaiheessa, mutta kyllä me täältä vielä noustaan!
Myrn onkin nyt parina päivänä esittänyt parhaita puoliaan olemalla pätevä toko- ja agikoira. Eilen käytiin Lauran kanssa treenaamassa koulun pihalla jäätävässä säässä, ja vaikkei hirveästi mitään pystytty tekemään, oli Myrn oikein innoissaan ja jaksoi keskittyäkin olennaiseen. Maahanmenon se on nyt tajunnut (kiitos Lauran) ja samoin seisominen sujuu hienosti jo liikkeestäkin. Sivulletulossa on vielä opeteltavaa, mutta hienosti pentu hakee paikkaa silloinkin, kun pitäisi istua ihan muuten vaan :'D. Seuruuta pitäisi jaksaa opettaa, tällä hetkellä meno on sellaista kenguruloikkaa ettei sitä katso kukaan.

Tänään käytiin vapaavuoroilemassa Lauran ja Emmin kanssa. Hallilla oli edelleen sama rata, jota tehtiin Hupsan kanssa jo sunnuntain treeneissä (jotka muuten menivät ihan jees, vaikka Hups ei ihan terävimmillään ollutkaan, varsinkin kontaktit olivat tosi kivat puomilla ja välillä vauhtiakin löytyi). Ei me ihan puhtaasti koko rataa läpi päästy vieläkään, mutta vauhtia oli huomattavasti enemmän (aamutreenit on Hupsan mieleen) ja itsekin keskityin ohjaamiseen enemmän kuin viimeksi.

Emmiltä viety taas kerran tämä!

A:n kontaktit on Hupsalla vielä ihan hakusessa, mut tosiaan puomi menee jo hienosti ilman namialustaakin. Vauhtia kontakteille tarvitaan vielä lisää, ja se onkin nyt treenauksen alla. Keppejä pitäisi jaksaa treenata enemmän, mut nyt ollaan keskitytty siihen, että hallilla olis kivaa (eli koira saa tehdä mitä tahtoo kunhan sillä on hauskaa :'D ). Hupsan messarituliaiseksi saama vihreä pallo (https://leerburg.com/Photos/FunBall_004.jpg) onkin saanut suuren suosion ja lappalainen jaksoi viskellä sitä itse itselleen yllättävän kauan.

Myös pikkumusta pääsi treenaamaan agilityn saloja, ensin tehtiin putkea ihan ilman avustajaa ja Myrn kiisi hienosti läpi putken hurjalla  vauhdilla. Mitäpä lihava puppers ei tekisi ruuan eteen? ;) Tehtiin myös siivekkeiden läpi juoksemista ensin Emmin ja myöhemmin Lauran avustuksella, eikä Myrnillä ollut tässäkään mitään ongelmaa. Ruuan vetovoima on melkoinen.

Kevät ja näyttelyt lähenevät kovaa vauhtia ja kohta on edessä jo Myrnin ensimmäinen kehäkettuilu - nimittäin Rautalampi rn. Sitä ennen yritetään käydä ahkerasti mätsäreissä (joita on huimat yksi kappale...) ja näyttelyharkoissa, ettei nolata itseämme ihan totaalisesti. Myrn tosin debytoi mitä luultavimmin Laura hihnanpäässään, sillä parivaljakko suuntaa huhtikuussa kohti Viroa ja toivottavasti junnusertejä! Minä taas mitä ilmeisimmin vien erään raivokääpänäkin tunnetun shetlantilaisen Outokummun ryhmikseen, pitänee aloittaa rauhoittavien napsiminen jo nyt :'D

(Ja koska en jaksa joka kuvaan laittaa erikseen merkintöjä, niin kaikki kuvat (c) Laura)