Lentävä lihapulla

Tänään oli Hupsiksen suuri päivä, olimme nimittäin varanneet porukalla Napakan hallin agilityä varten. Kun Meela ja Minttu päättivätkin hankkia vatsapöpön jostakin, oli meidän seuranamme treenaamassa ainoastaan Noora kera Pinnan. 

ups onpas se pieni... :'D

Noora oli keksinyt päämme menoksi varsin mukavan radanpätkän. "Työ voitte tehdä Hupsan kanssa sitä rataa mitä me tehtiin Pinnan kanssa joskus silloin, kun se oli jotain 10 viikkoa." :'DD Rata koostui kahdesta putkesta ja kolmesta hypystä, eli sangen helppoa hommaa näin ensikertalaisille. 
Aluksi piti muistutella Hupsalle esteitä ihan yksitellen, tehtiin muutama toisto A-esteellä kivoin tuloksin (namialustan kanssa kontaktitkin menivät melko hyvin heti alusta alkaen) ja Pinnan avulla saatiin Hupsa menemään putkeenkin. Kun herra tajusi, ettei se putki sitä syö, kipaisi se sinne ihan itse vaikkei vauhtia ollutkaan juuri nimeksikään.


Rataa tehtiin Hupsan kanssa aluksi pätkissä ja lopulta kokonaan, Noora taisi sillä välin juoksennella jossain ulkona tuulettamassa päätään! Eihän tuolta vielä vauhtia löydy lainkaan, kun hallia piti arastella ja esteetkin vähän arveluttivat, mutta hienosti teki kaikesta huolimatta. Tuli vaan huomattua, että itse pitää muistaa pitää hermot kurissa (ja treenikavereiden kans :'D ), koska Hupsis muuttuu heti ihan lapaseksi kun ääntä pikkuisenkin korottaa. Onpahan ainakin haastetta treenaamisessa, ihan kuin sitä ei olis jo tarpeeksi muutenkin :')


Nooran treenatessa Pinnan kanssa tehtiin me Hupsiksen kanssa lisää A-treeniä, vähän kepittelyä verkkojen kanssa ja ihan vaan putkeen menoa. Välillä käytiin huilaamassa ulkona ja hakemassa intoa pallon muodossa, sisällä hallissa herra kun ei pallon perään lähtenyt ei millään. Lopuksi harjoiteltiin vielä pussiin menoa Nooran pitäessä toista päätä auki, ja menipä Hupsis sinne ihan itsekin minun pitäessä toista päätä! Taitolappalainen ♥ 


Varsin tyytyväinen olen, olihan se kuitenkin ensimmäinen kunnon treenikerta Hupsikselle ja vauhtia varmasti saadaan lisää kunhan varmuuttakin tulee enemmän. Olisipa jo kesä niin päästäisiin treenaamaan ulos!


Pakko vielä loppuun hehkuttaa, että viime tokotreeneissä minun lahnalappalaiseni yllätti ja teki seuruut TODELLA hienosti, kontakti ei pahemmin tippunut ja paikkakin pysyi kivasti. Olin treenien alussa ihan varma, että hauskuutetaan vain muita kun tuo ei seuraa, mutta toisin kävi. Kotitreeneissäkin se on noiden ohjattujen jälkeen seurannut nätisti, tosin omat kädet on edelleen väärässä paikassa ihan tarkoituksella. Tänään se myös teki ihkaensimmäisen 2 minuutin (vähintään) paikkamakuunsa hallilla, kun kasasimme esteitä eikä liikahtanutkaan!

Kuvaisaa!

Meidän viikot on aika pitkälti koostuneet vain ja ainoastaan lenkkeilystä pakkasten ja suurensuuren tokoärtymyksen takia, joten tässäpä teille kuvamateriaalia tekstin sijaan!

Nämä kaksi kuvaa on otettu tämän päivän Petsielenkiltä, jossa Hupsaa tosin kiinnosti enemmän Ninon ja Brandyn astuminen, kuin muiden kanssa leikkiminen..

(c) Noora Muuttoranta

Tää on joltain miun ja Nooran yhteislenkiltä!

(c) Laura Pitkänen

(c) Laura Pitkänen

(c) Laura Pitkänen

 Ja loput kolme ovatkin sitten eiliseltä piiiiiiiiitkältä jäälenkiltä, aikaa meni huimat 2,5 tuntia kun reippailtiin Lauran ja Nooran + koiruuksien kanssa pitkin Pyhäselkää. Osaa se lentävä lihapulla olla joskus hienokin juostessaan.

Tokomasennus

Käytiin pitkästa aikaa treenaamassa tokoa lenkin yhteydessä Noljakan koulun pihalla, sillä oma treenausinnostukseni oli huipussaan. Koiran ilmeisesti ei, sillä treenit menivät suoraan sanottuna HIRVEÄSTI. Tuntuu, että tuota ei kiinnosta enää mikään, aikaisemmin sentään muut liikkeet sujuivat seuruuta lukuunottamatta.


Kontaktia ollaan harjoiteltu varsin ahkerasti sisällä ja välillä Hups ottaa kontaktia oikein hienosti, sen pitäminen onkin sitten aivan eri asia. Paikallaan ollessa kontakti pysyy vaikka minä katselisin välillä muualle, mutta pienikin häiriö katkaisee sen heti. Liikkeessä se tipahtaa yleensä samantien, kun liikahdankaan. Seuruuta ei olla tehty puolta askelta enempää, pari kertaa se on onnistunut suht hyvin, useimmiten ei. Tuon vire on niiiiiiiin matalalla aina, että treenaaminen on masentavaa. 


Tänään ainoa positiivinen asia taisi olla maahanmeno, joka sujui muutaman kerran varsin nopeasti. Hupsis kun yleensä miettii puoli minuuttia ennen liikkeen toteuttamista :'D Loppujen lopuksi treenattiin vain kontaktia, kun koiraa ei muu innostanut. Luoksetulokin oli pelkkää hiipimistä koko matkan, äh. Kamalaa kun minusta tuntuu etten itse osaa mitään, ja kun minä en osaa niin koirakaan ei opi. 


Pitänee toivoa, että huomisen treeneissä (jos niitä nyt on) Hupsaa kiinnostaisi edes vähän enemmän. Onneksi aiheena on sentään paikallaolo...