Ahdistaa, sanoo Hups

Jokunen aika sitten käytiin ihan varta vasten tekemässä pieniä rallattelupätkiä kentällä, jotta saatiin ikuistettua agilityäkin vähäsen. Hupsiksen kuvat tosin huijaa aika paljon, koska ei se yleensä ihan noin iloinen radalla ole :'D
Meidän agi sujuu tosi kivasti edelleen! Myrn etenee pikkuhiljaa, keinua ollaan kokeiltu jo pariin otteeseen eikä siinä suuria ongelmia ole, puomin kontaktia treenaillaan edelleen ja sekin sujuu kivasti kosketusalustan kanssa ja eilen tehtiin läpimurto pussin kanssa. Aikaisemmin Mur ei ole pussia mennyt, jos se on ollut kokonaan alhaalla, mutta eilen muutaman avustetun toiston jälkeen (Laura piti toista päätä ihan vähän ylhäällä) neiti sukelsi pussiin tuosta noin vain, vaikka se oli kiinni!

Eilen meidän treenien pääaiheena olivat irtoaminen sekä takaaleikkaus. Irtoamistreenejä kakara tarvitsee kamalasti, sillä se on suht paljon minussa kiinni ja alkaa vilkuilemaan perääni heti, kun katoan näköpiiristä. Eilen saatiin pari onnistunutta toistoa tehtyä, useampiakin olisi tullut jos itse en olisi möhlinyt taas kerran ohjauksen kanssa. Rataa en jaksa tähän hätään piirtää, mutta ehkäpä saan sen laitettua jossain välissä. 
Takaaleikkaus onnistui ihan jees, hypyllä paremmin kuin putkella. Putkelle takaaleikatessa Myrn tahtoo kääntyä takaisin putkessa, eli treeniätreeniä vaan tähänkin! 
Uutena juttuna eilen tehtiin KEPPEJÄ, Laura palkkasi ekaan väliin kun minä lähetin Myrnin kovasti hetsaten palkalle. Oikealta harjoitus oli ihan helppo, mut vasemmalta tuottikin vähän enemmän päänvaivaa neidille, kun olisi pitänyt kiertää eka keppi oikeaan väliin :'D

Hups teki myös rataa, aluksi minirimoilla ihan "oikeasti" suorittaen ja lopputreeneistä vielä medi/maksirimoilla (pari maksia, muut medejä) ihan vaan rallatellen. Myös kepit mentiin osana rataa, hitaathan ne on, mutta kädellä vetämällä menee ihan ookoo. Päätin siis vaan opettaa kepit kädellä vetämällä, koska Hupsan kepit on aina olleet hitaat eikä ne siitä luultavasti mihinkään muutu, eikä tuo näytä keppien ajatusta itsenäisesti tajuavan. Ehkä me vielä joskus kisataan, tai sit laitan Lauran radalle lapikkaan ohjaksissa!

Hupsiksesta puheen ollen - meidän yhteiselossa on ollut lievästi sanottuna kriisejä viimeisen (melkein) vuoden ajan, kun herralle puhkesi eroahdistus ilmeisesti yhdistetysti muuton ja minun koulunaloittamisen seurauksena. Oman lisänsä soppaan toivat myös alakerrassa asuneet eroahdistuksesta kärsivät perrot, jotka huusivat kevyesti koko päivän, kun omistaja oli koulussa. Hiljainen Hups on edelleen, sen ahdistus purkautui aluksi ovien aukomisena ja kun ovet laitettiin lukkoon, alkoi herra kiipeillä mm. keittiönpöydälle ja viimeisimpänä tempauksena aukoa roskakaapin ovea sekä alimmaisia laatikoita keittiöstä. Meillä ei myöskään pysty pitämään vaatteita naulakossa, sillä lihava lappalainen käy syömässä mahdolliset raksut taskuista ja jättää jälkeensä vähemmän kivoja lappalaisenmentäviä reikiä.

Meillähän koirat on eristetty yksinolon ajaksi eteiseen + keittiöön, varsinkin nyt kun arvon juniori on tylsyyksissään muutaman kerran järsinyt nettipiuhan poikki, ei koiria johtojen kanssa uskalla jättää. Niillä on jäädytetyt kongit syötävänään sekä musiikkia soimassa. Hupsis ei lähtiessä reagoi juuri lainkaan, mutta jossain vaiheessa sillä napsahtaa. Useamman kerran on tullut pohdittua koiran tulevaisuutta, kun tuhot ovat kotiin tullessa olleet varsin mittavat. Uuteen kotiin herra ei täältä lähde, jollei jotain oikein mullistavaa tapahdu - ja silloinkin kodin tulee olla minulle tuttu, tuntemattomalle en tuota missään nimessä menisi antamaan, kun se on jo saanut menneisyydessään kokea ihan tarpeeksi. Joskus olen jopa epätoivoissani harkinnut sen viemistä piikille, mutta ihan hevillä en kyllä sitäkään tahdo tehdä.

Yksinolon treenaaminen on mielettömän vaikeaa, kun koulussa ja tällä hetkellä harjoittelussa on pakko käydä ja koirien pakko jäädä keskenään siksi aikaa. Kesäloman alkaessa kolmen viikon päästä alkaa Hupsalla ahkerat yksinolotreenit, josko saataisiin ongelma kesän aikana selätettyä. Onko kellään kokemusta eroahdistuskoiran kanssa elämisestä? Vinkkejä otetaan mielellään vastaan!

Tosiaan, käytiinhän me mätsäreissäkin tuossa menneellä viikolla. 28.5. oli Kiteellä mätsäri, jonne hulluuksissamme suunnattiin Lauran & shelttien, Emmin & Csillan+Toivon sekä Netan & Brandyn kanssa. Automatka oli yhtä tuskaa, sillä Emminkään Volvoa ei ole suunniteltu seitsemälle koiralle, neljälle ihmiselle ja kaikkien tavaroille.
Myrn kehäili junioreissa suht loppupäässä ja jännitettiinkin, että miten pahasti kehät menevät päällekkäin , kun Minttu ja Meela olivat parikehässä sekä vielä avoimissa molemmat. Tuomarina Myrnillä ja vakiohandleri-Lauralla oli seuratoverimme Sanna Kolehmainen ja parina varsin innokkaasti esiintynyt dreeveri. Myrniä hieman häiritsi perässä huohottanut dreeverinpötkylä, mutta onneksi tuomari huomautti parillemme, että voisi pitää enemmän välimatkaa. Pikkumusta esiintyi tasaisen varmasti ja tästä hyvästä saikin punaisen nauhan. Tuomarin kommentit olivat kyllä päivän piristys, hän ei kuulemma ole koskaan tavannut noin reippaita shelttejä ja kovasti kyseli mistä sellaisia saa. :D

Nauhakehässä koiria oli varsin monta, joten isot ja pienet juoksutettiin erillään. Myrniä häiritsi suunnattomasti melkein sen edessä juossut chihu, joka räksytti taukoamatta taakseen. Kaiken hyvän lisäksi kyseinen chihu seisotettiin Myrnin edessä, joten pikkumustan keskittymiskyky oli ajoittain hieman heikohko. Tilanteen huomioon ottaen neiti esiintyi kuitenkin hienosti ja ansaitsikin pönöttämisellään junnujen PUN4-sijan! Palkinnot eivät taas päätä huimanneet, mutta saatiinpa melkein meidän värinen ruusuke!

Mätsäripoppoo 28.5.2013 (c) Netta

28.5.2013 (c) Netta

Junnujen PUN4 28.5.2013 (c) Netta

Koska ulkona on ollut aivan mielettömän kuuma viimeisen viikon ajan, eivät koiratkaan ole jaksaneet paljoa tehdä. Päivällä ne eivät viitsi lenkilläkään riehua ja se näkyy illalla, jolloin kaikki neljä höyryävät päättöminä sisällä. Iltaisin lenkkimaastot ovat itikoiden kansoittamia, joten lenkkeily on suoraan sanottuna tuskaista. Pellolla juoksuttaminen onkin muodostunut varsin suosituksi lenkkeilymuodoksi, sillä pellolla itikat eivät pyöri niin paljon.