Yllätyyyyys!

Tervetuloa Suomeen Gisli! 

Toisen sheltin hankinta alkoi hiipiä mieleen jo Myrnin luustokuvien jälkeen, mutta ajankohta ei vielä tuolloin ollut otollinen uudelle perheenjäsenelle. Vuoden 2015 syksyllä aloin katsella suunniteltuja yhdistelmiä tarkemmin ja pääsinpä Mintun astutusreissun kylkiäisenä tutustumaan upeisiin sheltteihin naapurimaan puolella. Ja siitä se sitten lähti. Vaikka alun perin olin haaveillut saavani pennun eräästä toisesta nartusta, olin jo tuolla astutusreissulla ihastunut myös Dijanan soopelityttöihin Fiaan ja sen pentuun Jonesiin. Sanoinkin silloin Lauralle, että jos alkuperäinen suunnitelma ei jostain syystä toteudu ja Fialle tulee toinen pentue, olen enemmän kuin kiinnostunut. Ja kuinka ollakaan, joulukuun puolessa välissä Facebook täyttyi pienten soopelilapsien kuvista. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, vaikkakin ihastuin aluksi ihan eri pentuun kuin mikä loppujen lopuksi meille kotiutui. 

Perjantaina koitti se kauan odotettu päivä, nimittäin suuntasimme auton nokan kohti Turkua ja satamaa, päämääränä Lovestain-shelttien päämaja Smedjebackenissa, Ruotsissa. Turhan paljon emme saaneet matkalla nauttia unten mailla olemisesta, sillä totta kai perjantai-illan laiva oli täynnä eri-ikäisiä bilettäjiä, jotka eivät naapurihyttien asukkaista juuri välittäneet, vaan kiljuivat kurkku suorana vielä keskellä yötäkin. Laura tosin taisi kärsiä pahemmin, sillä minulla on onneksi taito nukkua vaikka pommi räjähtäisi vieressä. Lauran version reissusta voi käydä lukemassa Agarwaen-blogista. :D

Lauantaiaamu valkeni istuessamme autossa kohti Smedjebackenia ja väsymyksestä huolimatta jaksoimme bongailla muun muassa hienoja taloja. Itse toki oli jännityksestä jäykkänä, vaikka olinkin pennut nähnyt jo paria viikkoa aiemmin, kun kävimme niihin tutustumassa. Vietimme lauantain Dijanan asunnolla pentujen (ja aikuisten koirien) kanssa touhuten sekä mukavia jutustellen ja ehdimme nukkua muutaman hassun tunnin ennen kuin piti startata auto takaisin kohti Tukholmaa. Laiva takaisin Turkuun kun lähti seitsemältä aamulla, ja ajomatkaa satamaan oli kolmisen tuntia, jee. Pentu, joka tosiaan sai nimekseen Gisli, jaksoi kitistä ensimmäisen vartin, jonka jälkeen se totesi että ehkä on sama vaan nukkua. Laivassa se oli superreipas, leikki leluillaan ja kiipeili syliin, kunnes sammui. 

Perillä Turussa olimme sunnuntai-iltana seitsemän aikaan ja edessä oli toki vielä piiiiitkä ajomatka takaisin Joensuuhun. Gisli nukkui tyytyväisenä häkissään, kun me muut yritimme pysytellä hereillä enemmän tai vähemmän huonosti. Loppujen lopuksi selvisimme ehjin nahoin kotiin, mutta vieläkin väsyttää ihan hulluna! Ja minä sentään sain nukkua autossa, kun Lauraparka ajoi.

Sisälle päästyämme Gisli bongasi ensimmäisenä lattialla olevat Kongit ja suuntasi ruuanmetsästykseen. Rotat olivat sen mielestä hurjan jänniä rapistellessaan häkissä ja niiden lattialle tiputtamat kuivikkeet niiiiiin herkullisia! Pentuhepulit piti toki vetää, ja neiti vaikuttikin vähän yliväsyneeltä, kun se ei oikein meinannut asettua aloilleen. Kun siirryttiin nukkumaan, oli Gisli sitä mieltä että sänkyyn on päästävä, mutta asettui lopulta nukkumaan petiinsä, kun siirsin sen lähemmäs sänkyä. Tarpeensa lapsonen on tehnyt hienosti ulos muutamaan pissiä lukuunottamatta. Taitava!

Aamulla kävin noukkimassa äidilläni hoidossa olleen Myrnin takaisin kotiin, ja kävin samalla Mustissä & Mirrissä punnitsemassa Gislin (painoa 2,1 kg) sekä ostamassa sille valjaat. Tuhma pikkumusta rynni ovesta ulos sen verran vauhdikkaasti, että Gisli säikähti sitä hieman, mutta sisällä se yritti jo saada Myrniä leikkimään. Merlet ja Hupsis saapuivat kotiin myöhemmin, ja vaikka pikkuista jännittikin niin monen aikuisen läsnäolo, oli se silti melkoisen reipas. Mintun haukkuminen jännitti eniten, mutta siihen se saa luvan tottua :D

Pikkusopulin tulevaisuuden suunnitelmissa on olla hurrrrjan pätevä agility-, toko- ja rallytokokoira sekä kasvaa kauniiksi aikuiseksi, mutta aika näyttää miten suunnitelmille käy. Ja kuka tietää, ehkäpä Agarwaen-tiimiin saadaan joku päivä lisää pieniä sopuleita. ;) Nyt pentu keskittyy kasvamaan ja oppimaan paljon uusia taitoja.