maanantai 13. marraskuuta 2017

Puolen vuoden juttuja



Jahas, eipä ole taas hetkeen tullut blogia kirjoiteltua. Parannusta ei liene luvassa nytkään, mutta jos nyt vähän avaisi meidän kesää ja syksyä. :D Viime postauksen jälkeen Gisli on mitattu virallisesti miniksi (jee, päästään starttaamaan ensi vuonna!), Myrn on saanut RTK3-koularin ja Hupsis on kahta hammasta köyhempi.

Gisli mitattiin tosiaan Mikkelin Agirodussa heinäkuun alussa. Pikkusopuliparka vihasi mittaustilannetta ja pöydällä oloa ihan hirmuisesti, eikä asiaa ainakaan auttanut lähes pyörtymispisteessä oleva omistaja. Ensimmäinen tuomari mittasi Gislin miniksi, mutta liekö se sitten näyttänyt toisen tuomarin silmään sen verran isolta, että tämäkin tahtoi mitata. Ja kas kummaa, kun etuosa tuomarin toimesta äärimmilleen venytettynä Gisli menikin himpun yli medirajan. Tässä vaiheessa jännitys tiivistyi toden teolla, sillä viimeisestä mittauksesta oli kiinni meneekö pikkusopuli mineihin vai medeihin. Onneksi viimeinen tuomari mittasi Gislin selkeästi miniksi, vaikka kyllähän se aika suuri mini onkin. Tuomarien mittaustuloksista en sen tarkemmin tiedä (paperissa lukee kaksi 34-35 ja yksi 35-36), mutta oma veikkaus osuu siihen 34,5 cm paikkeille.


Gisli on treenannut ahkerasti aksaa, ja eilen tuli myös tieto siitä, että päästiin valmennusryhmään myös ensi vuodelle. Kaikki esteet menee radan osana, kepeissä on vielä 4-5 ohjuria, mutta niistäkin päästään ihan piakkoin eroon, sen verran sujuvasti pikkukoira kepittelee. A:n osumat on vielä vähän korkeita välillä, ja jostain syystä esteelle meno on Gislistä vähän epämiellyttävää, mutta kyllä se sieltä vahvistuu. Puomille pitäisi saada myös himpun lisää itsevarmuutta, jolloin vauhtikin kasvaisi. Muuten se menee kyllä hienosti! Ollaan tehty ehkä vähän turhan teknisiä ratoja (koska valmennusryhmä), joten nyt palataan rallatteluihin ja koitetaan saada se piilossa oleva vauhti esiin.

Rallytokon suhteen tein päätöksen, että Gisli starttaa virallisissa kisoissa ehkä ensi vuonna, ehkä ei vielä silloinkaan (riippuen siitä ostanko lisenssin vai jätänkö periaatteen vuoksi ostamatta). Olen ollut tosi laiska opettamaan tokojuttuja, kuten seuruuta, koska päälaji on agility ja se kyllä näkyy. Gisli ei osaa vieläkään seurata niin hyvin, että kehtaisin viedä sitä kisoihin ja lisäksi se on kovin häiriöherkkä. Hitaasti kehittyvä kaikin puolin, kuten viime postauksessakin näköjään totesin. Se tekee tehtävät hienosti ja osaa paljon ylempien luokkien juttujakin, mutta kylttien välit on haahuilua. Onneksi ei ole kiire, rallya ehtii eläkkeelläkin kisata!



Myrystiina käväisi hakemassa viimeisen hyväksytyn tuloksen voittajasta naapuriseuran kisoista, jotka järjestettiin syyskuun lopussa. Rata oli helppo, mutta kas kun typeriä virheitä sattui vähän turhankin paljon. Tyhmä ohjaaja unohti sanoa lähtökyltillä koiralle odota, ja kun vastasin tuomarille olevani valmis, päätti Myrn lähteä jo liikkeelle. Kaksi kylttiä jouduttiin uusimaan ihan ihme virheiden takia, mutta raavittiin silti kasaan 84p. Kyllä ärsytti radan jälkeen, mutta tällaistahan se välillä on. Nyt Myrn on ilmoitettu oman seuran itsenäisyyspäivän kisoihin, ensimmäistä kertaa mestariin. Eipä ainakaan helpota jännitystä, varsinkin kun osa liikkeistä on vielä vähän hataralla pohjalla.

Testattiin myös Carthrophen-kuuria, sillä Myrn oli alkusyksystä kovin perässävedettävä varsinkin lenkkien lopussa. Syynä saattoi toki olla myös valeraskaus, mutta tulipahan testattua. Ensimmäisen piikin jälkeen Myrnistä tuli paljon leikkisämpi, toisen piikin jälkeen se muuttui hetkeksi vähän vaisummaksi ja loppujen piikkien jälkeen se oli taas iloinen itsensä. Nyt viimeisestä piikistä on kohta kaksi viikkoa, ja ainakin vielä meno on varsin villiä. Saa nähdä, muuttuuko käytös johonkin suuntaan myöhemmin, mutta sen näkee sitten. Myrn on myös käynyt ahkerasti allasterapiassa.


Hupsis oli onnistunut katkaisemaan P2-hampaan alhaalta oikealta, liekö löytänyt vanhan luun mökiltä ja puraissut sitä turhan kovasti. Lappalainen pääsi hampaan poistoon Martinalle, joka oli hammaskiven putsauksen yhteydessä löytänyt vielä toisenkin rikkinäisen hampaan (vasemman puolen pikkuhammas ennen yläkulmuria). Näin ollen Hups tuli kotiin kahta hammasta köyhempänä, mutta onpahan nyt suu hoidettu. Lappalainen täyttää kahden viikon päästä jo kahdeksan! Hassua ajatella sen olevan kohta veteraani, vastahan se minulle tuli.

Kahden viikon päästä suunnataan Gislin kanssa Tampereen kaksipäiväiseen näyttelyyn, vaikka suurta menestystä tuskin keskenkasvuiselle ja karvaansa pudottavalle pikkusopulille tulekaan. Tuomarit ovat kuitenkin sellaiset, joilta on kiva käydä arvostelu hakemassa (vaikka Eerolalla Gisli onkin jo käynyt, vuosi sitten Messarissa). Mukaan lähtevät myös Meela ja Muura, ja onpa meillä mahdollisuus saada kasaan ihkaensimmäinen Agarwaen-kasvattajaryhmäkin, kun sekä Teemo että Kuje ovat tulossa paikalle myös.


Alkusyksystä käytiin Suomunkierrolla!

Paras pikkumusta täytti 12.7. jo viisi vuotta ♥



Käytiin me Jyväskylä KV:ssakin! Gisli NUO ERI4 ♥ Kuvan (c) Sirpa Saari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti