Ei enää koskaan!

Aamulla herätyskellon soidessa olotila oli lähinnä "EIIII, voinko jäädä nukkumaan?", mutta niin sitä vain kömmittiin Lagunaan ja kohti Kuopiota rapsakassa -30 asteen pakkasessa. Paikan päälle saavuttuamme alkoikin armoton lämmittelyoperaatio, sillä Hupsiksen kehään oli muutama tunti aikaa ja pakkanen ei pahemmin ollut laskenut lähtölukemista. Kaiken lisäksi kehät olivat myöhässä ja lopulta pääsimme kehään joskus yhden paikkeilla.


Hupsis oli kehässä normaali itsensä, tosin raukan tassut meinasivat odottelun aikana jäätyä ja niitä piti sitten kehässäkin nostella eikä seisominen olisi oikein houkutellut. Tuomari sai ensimmäisellä kerralla tutkia toisen hyvin, mutta seuraavalla kerralla pitikin jo ujostella ja tästä tuli mainintaa arvosteluunkin. Liikkuminen oli taas positiivista, ja hienosti se häntä pysyy ylhäällä liikkeessä heti alusta asti. Tuloksena taas vaihteeksi AVO-H, joka ei hihnanpäätä yllättänyt laisinkaan: eihän niitä karvoja ole sen enempää kuin pari viikkoa aikaisemminkaan.
Tässäpä vielä arvostelu:


"Hieman kevytluustoinen uros, jolla kapea, hieman pitkänomainen pää. Korvat saisivat olla karvaisemmat. Riittävän vahva runko, hyvä häntä. Oikea-asentoiset raajat. Karvanlaatu oikea, tänään niukassa turkissa. Liikkuu hyvin. Luonne hieman ujo." 

Tuomarina oli siis Eija Lehtimäki, joka kasvattaa lapinkoiria nimellä Orso-Farm.

Tästä alkaakin nyt sitten Hupsiksen näyttelytauko, joka kestää määrittelemättömän ajan. Karvojen kasvua ja kuonon kehittymistä odotellessa panostetaankin sitten muihin harrastuksiin, jospa parin kuukauden sisällä saataisiin agiharrastus aloitettua ja tokossa se murheenkryyni-seuraaminen kuntoon.