Perille päästyämme asettauduin häkin kanssa lapinkoirakehän reunalle ja muutaman tunnin odottelu alkoi. Kehä oli merkitty alkavaksi puoli kymmeneltä ja meitä ennen oli reilu parikymmentä koiraa. Kauhulla seurailin muiden arvosteluja, tuomari vaikutti melkoisen tiukalta ja sakotti karvattomuudesta ja kapeasta päästä hyvinkin monia, joten odotukset Hupsiksen suorituksen suhteen eivät kovin korkealla olleet.
Lopulta tuli meidän vuoromme, avoimen luokan uroksia taisi olla kuusi kappaletta. Hupsis juoksi muiden mukana tosi hienosti ja seisoi taitavasti, vaikka vapaana sen seisotin. Tätä ei siis olla hirmuisesti vielä harjoiteltu. Yksilöarvostelussa herra käyttäytyi myös varsin mallikkaasti, vähän se tuomaria arasteli, mutta liikkeessä häntä nousi hienosti ylös ja koira vaikutti muutenkin sangen iloiselta - mitä nyt yhdessä vaiheessa piti haukotella kesken juoksemisen!
Arvostelu oli juuri sellainen, kuin odotinkin ja H:han sieltä odotusten mukaisesti napsahti. Kahden viikon päästä onkin edessä Kuopion jalostuspäivänäyttely, ja sen jälkeen taidetaan pitää näyttelyvapaata ainakin toukokuun Joensuun näyttelyyn asti, jollei pidempäänkin. Jospa herra vihdoin ja viimein kasvattaisi kunnon karvan.
Tässäpä vielä arvostelu parkkipojasta:
"Hyväntyyppinen uros, joka ei tänään turkissa. Kuono saisi olla topatumpi ja aavistuksen lyhyempi ja kallo pyöreämpi. Hyvä rintakehä. Oikea-asentoiset, sopivan voimakkaat raajat. Saisi kulmautua edestä voimakkaammin. Liikkuu tasapainoisest, joskin hiukan löysästi edestä. Erinomainen turkin laatu ja häntä. Miellyttävä rauhallinen luonne, joskin ihmettelee halliympäristöä."
Tuomarina meillä oli siis Saara Sampakoski, joka kasvattaa itsekin suomenlapinkoiria Shacal-nimellä.
 |
| (c) Paula Martiskainen |
Hienostihan se meni ja aina saa olla ylpeä, kun koira osaa käyttäytyä kehässä nätisti :)
VastaaPoistaKyllä vain! :) Hupsis on saanut hirmuisesti esiintymisvarmuutta nyt ihan muutaman kuukauden sisällä, alussahan se ei uskaltanut edes häntäänsä kantaa kun jännitti niin kovasti.
VastaaPoista