Pentupentu!

Aamulla sain odottamattoman puhelun äidiltä, joka kyseli voitaisko me Lauran kanssa lähteä pennunhakureissulle näin extemporena. Iltapäivällä suunnattiinkin sitten kohti Kaavia, jossa pennut asustelivat. Paikan päällä pääsimmekin tutustumaan pentuihin heti kättelyssä, ne kun majailivat ulkotarhassa yhdessä emänsä ja vanhemman nartun kanssa. Myös pentueen isän kohtasimme, varsin äänekkäästi se meitä tervehtikin heti autosta noustessamme.

Äidillä oli edessä vaikea valinta, pentuja kun oli kuusi kappaletta eikä yhtään niistä ollut vielä varattu. Tosin äiti oli heti alun alkaen sitä mieltä, että vaalea pentu mukaan lähtee, kun tummat kuulemma muistuttivat liikaa Laku-vanhusta. Vaaleita pentuja oli kolme, kaksi narttua ja yksi uros. Toinen narttu oli todella ujo ja arasteli kovasti jo tarhasta käsin sekä vielä sylissäkin ollessa, toinen taas vaikutti varsin reippaalta tapaukselta. Olin ylipuhunut äitiä narttupentuun jo aiemmin, joten uros sivuutettiin aika nopeasti. 

Pennut laskettin pihalle irti, joten pääsimme seuraamaan niiden touhuiluja vapaanakin ollessa. Nyt arkakin pentu uskaltautui riehumaan hiukan, tosin kaukana ihmisistä. Päätös oli kuitenkin siinä vaiheessa jo tehty, ja äiti siirtyi sisälle kauppakirjan tekoon kun taas Laura jäi kuvailemaan pentusia ja minä ihastelemaan niitä sivusta. Yksi tummista uroksista oli kyllä minun ehdoton lempparini, se oli rohkea ja heti tulossa luokse kun laskeuduin alemmas. 

Pian päästiinkin kotimatkalle pikkuinen mukanamme. Matka meni nopsaan ja vaikkakin pentu itki suurimman osan matkasta, ei se kuitenkaan ihan raivona huutanut tai riehunut ja lopulta malttoi rauhoittua äidin syliin uinailemaan. Käytiin heittämässä kaksikko Rantakylään pienen mutkan kautta, sillä pentu sai Meelan pentupannan lainaan. Rantakylässä vastassa olikin melkoinen lauma innokkaita pennunodottajia ja pikkuraukka joutuikin varsinaiseen härdelliin heti sisälle päästyään. Reippaasti se kuitenkin kävi haistelemassa kaikki alkujännityksen laannuttua. Saagaksi ristitty lapsi (nimi oli ollut kuulemma käytössä jo "kasvattajalla", ja nopeasti se hyväksyttiin kotijoukoissakin) jäi kotiutumaan iloiseen joukkoon ja me Lauran kanssa suuntasimme takaisin Kuhisevalle.

Ja jottei ihan menisi pentulässyttämiseksi tämä, niin onhan taitava agilitykoirani Hupsis käynyt ahkerasti treenimässä! Enää kaksi kertaa jäljellä ja ollaan jo päästy ohjauskuvioihin, joissa koira kyllä osaa, mutta ohjaaja ei niinkään. :) Tai no, valssi sujuu mutta mikään muu ei!

Hupsa on ollut tosi pätevä, kaikki esteet menee tosi hyvin ja vauhtia sekä varmuutta on tullut paljon lisää. Tällä hetkellä suurin murheenkryyni taitaa olla kontaktit, jotka Hupsa on nyt päättänyt tehdä tosi huonosti parilla kerralla vaikka aikaisemmin ne menivät täydellisesti. Kepeille se sen sijaan on saanut vauhtia hienosti ja menee ne jo ohjureilla minun kiljuessa kannustavia huutoja vieressä :'D

Agin jatkoryhmä starttaakin 13.5. ja ehdottomasti mukana ollaan! Ekalle kerralle ei tosin päästä, koska ollaan leireilemässä, mutta eipä se mitään koska leirillä agiliidellään paljon. Enää kaksi viikkoa siihenkin, mihin tää aika oikein menee!