Pennun elämää

13 vko n. 28,5 cm 

Myrnin elämä sujuu rattoisasti vanhempien koirien kanssa leikkiessä, syödessä, lenkkeillessä ja nukkuessa. Ruokahalu sillä on aivan suunnaton, ja välillä saakin olla vahtimassa ettei pentu ryövää muiden kupeista ruokaa - onhan muilla pakko olla parempaa sapuskaa kuin itsellä. 
Perjantaina kävin hallilla mittaamassa kakaran Lauran ja Inkan avustuksella ja suunnilleen 28,5 cm saatiin korkeudeksi nyt 13 viikon iässä. Tasaista porukkaa nämä trikkineidit, sillä siskotytöt Elle ja Didi olivat torstain mittauksessa tismalleen samankokoisia. Merlet ovat hiukan edellä 29-33 cm korkeuksilla. 

Muista pennuista puheenollen, torstaina olisi ollut Amor'jade D-pentujen tapaaminen Torniossa Tarjan&Didin luona, mutta koska Joensuusta on Tornioon hiukan matkaa, ei meidän lähtö treffeille onnistunut. Toivottavasti päästään näkemään kaikki sisarukset vielä joku päivä, onneksi kuvia pääsee ihastelemaan aina välillä! 

Myrnistä on tosiaan tullut aikamoinen jalkaeläin ja jännittävää on huomata, miten nopeasti se oikeasti kasvaa. Tää kaikkihan on miulle ihan uutta, kun Hupsis oli jo iso minulle tullessaan ja Lakun pentuajoista on niin monta vuotta, etten itse niistä hirveästi muista.
Pentu osaa jo odottaa tosi hienosti niin ruokakupille pääsyä kuin ulkonakin treenatessa, pikkuhiljaa aletaan opettelemaan jo paikkiksen alkeita. Perusasento paranee päivä päivältä, joten eiköhän me aleta kohta jo treenailemaan seuraamisen alkeita sun muuta. Näyttelyjuttujakin pitäisi jaksaa tehdä, seisominen sujuu jo ihan kivasti silloin, kun pentu jaksaa keskittyä, mutta juokseminen on yhtä kaaosta kun Myrn hyppii ja pomppii vieressä innoissaan. Onneksi me ei päästä korkkaamaan näyttelyuraa ennen helmikuuta, jollei johonkin pentunäyttelyyn tuppauduta mukaan. :'D

Laura kävi sunnuntaina ACElla treenaamassa Mintun kanssa ja sai sieltä kivan kuuloisia vinkkejä myös pennun koulutukseen. Näillä näkymin me aletaan opetella kosketuskeppiä ja -alustaa, kunhan saadaan keppi viriteltyä jostakin kasaan. Myös naksuttimen käyttöä opetellaan kovasti, siinä tosin enemmän opettelemista on ohjaajalla kuin koiralla. Miun aivot (ja kädet) ei vaan pysty prosessoimaan montaa asiaa kerralla, kun pitää keskittyä naksauttamiseen ja palkan antamiseen sun muuhun :D 


Ja jottei tää postaus menisi ihan pelkäksi pentulöpinäksi, niin kerrottakoon että Hupsis ottaa pieniä edistysaskeleita noudon opettelun suhteen. Aloitettiin kokonaan alusta, tällä kertaa naksuttimen kanssa ja Hupsahan on välillä ihan villi kun tajuaa, mitä ollaan tekemässä! Eri asia on, et päästäänkö me koskaan pidemmälle kuin kapulan pitämiseen noin puolen sekunnin ajan, mutta kuitenkin. Pääasia tällä hetkellä on se, että kapula on kiva juttu ja sen voi ottaa suuhun.

Hupsis ei ole hirmuisesti loistanut agilityssä, eilisissäkin treeneissä se mieluummin ravasi kuin laukkasi, vaikka radalla oli paljon pitkiä suoria. Pienen putkirallin aikana se sentään kirmasi innoissaan, mutta muuten meno oli sangen flegmaattista. Onneksi on varakoira-Minttu, jonka voi silloin tällöin ottaa treeneihin mukaan, ettei aina jää paha maku suuhun. 

Pakko tosin sanoa, että olin positiivisesti yllättynyt Hupsasta eilen kun testasin lelupalkkaa hallissa. Pallo oli lappalaisen mielestä tosi jees ja sen perään se lähtikin vauhdilla. Ensi kerralla opetellaan leikkimistä agilityn lisäksi ja testataan, toimisiko Hupsalla mahdollisesti myös repimispalkka. Lenkillä se on kuitenkin oma idiootti itsensä, joka rällää ympäri metsiä täyttä vauhtia, joten ei se ainakaan kovin jumissa ole :'D

Tänään käytiinkin sit pellolla juoksuttamassa koiria ja kuvailemassa, sieltä seisotuskuvaa lukuunottamatta nää kuvat. Ja kiitokset kuuluu tietenkin parhaalle hovikuvaajalleni Lauralle <3