sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Talven riemuja

Koirilla oli eilen hauskaa lammasaitauksella:
Kuvien (c) Laura Pitkänen

Lentäväinen lihapullani!












Näin paljon Hupsa rakastaa talvea.










Ja Petsie-lenkiltä 22.1.2012 otettua kuvasatoa, (c) Netta Timonen.






Lappalaisvauhtia a la Hups ja Delia.

Ei enää koskaan!

Aamulla herätyskellon soidessa olotila oli lähinnä "EIIII, voinko jäädä nukkumaan?", mutta niin sitä vain kömmittiin Lagunaan ja kohti Kuopiota rapsakassa -30 asteen pakkasessa. Paikan päälle saavuttuamme alkoikin armoton lämmittelyoperaatio, sillä Hupsiksen kehään oli muutama tunti aikaa ja pakkanen ei pahemmin ollut laskenut lähtölukemista. Kaiken lisäksi kehät olivat myöhässä ja lopulta pääsimme kehään joskus yhden paikkeilla.


Hupsis oli kehässä normaali itsensä, tosin raukan tassut meinasivat odottelun aikana jäätyä ja niitä piti sitten kehässäkin nostella eikä seisominen olisi oikein houkutellut. Tuomari sai ensimmäisellä kerralla tutkia toisen hyvin, mutta seuraavalla kerralla pitikin jo ujostella ja tästä tuli mainintaa arvosteluunkin. Liikkuminen oli taas positiivista, ja hienosti se häntä pysyy ylhäällä liikkeessä heti alusta asti. Tuloksena taas vaihteeksi AVO-H, joka ei hihnanpäätä yllättänyt laisinkaan: eihän niitä karvoja ole sen enempää kuin pari viikkoa aikaisemminkaan.
Tässäpä vielä arvostelu:


"Hieman kevytluustoinen uros, jolla kapea, hieman pitkänomainen pää. Korvat saisivat olla karvaisemmat. Riittävän vahva runko, hyvä häntä. Oikea-asentoiset raajat. Karvanlaatu oikea, tänään niukassa turkissa. Liikkuu hyvin. Luonne hieman ujo." 


Tuomarina oli siis Eija Lehtimäki, joka kasvattaa lapinkoiria nimellä Orso-Farm.

Tästä alkaakin nyt sitten Hupsiksen näyttelytauko, joka kestää määrittelemättömän ajan. Karvojen kasvua ja kuonon kehittymistä odotellessa panostetaankin sitten muihin harrastuksiin, jospa parin kuukauden sisällä saataisiin agiharrastus aloitettua ja tokossa se murheenkryyni-seuraaminen kuntoon.

maanantai 16. tammikuuta 2012

Kapea ja karvaton - eli Kajaani KV!

Sunnuntaiaamuna kello neljä starttasimme auton kohti Kajaania ja vuoden ensimmäistä näyttelyä. Kokoonpanomme oli tällä kertaa Laura + Minttu&Meela sekä Ludo-sheltti, Netta&Brandy, Hete&Teppo,  kepo Ansku ja tietysti minä ja Hupsaisa. Matka sujui sangen väsyneissä merkeissä, edellisenä yönä kun ei ollut hirmuisesti nukuttu.


Perille päästyämme asettauduin häkin kanssa lapinkoirakehän reunalle ja muutaman tunnin odottelu alkoi. Kehä oli merkitty alkavaksi puoli kymmeneltä ja meitä ennen oli reilu parikymmentä koiraa. Kauhulla seurailin muiden arvosteluja, tuomari vaikutti melkoisen tiukalta ja sakotti karvattomuudesta ja kapeasta päästä hyvinkin monia, joten odotukset Hupsiksen suorituksen suhteen eivät kovin korkealla olleet.


Lopulta tuli meidän vuoromme, avoimen luokan uroksia taisi olla kuusi kappaletta. Hupsis juoksi muiden mukana tosi hienosti ja seisoi taitavasti, vaikka vapaana sen seisotin. Tätä ei siis olla hirmuisesti vielä harjoiteltu. Yksilöarvostelussa herra käyttäytyi myös varsin mallikkaasti, vähän se tuomaria arasteli, mutta liikkeessä häntä nousi hienosti ylös ja koira vaikutti muutenkin sangen iloiselta - mitä nyt yhdessä vaiheessa piti haukotella kesken juoksemisen!


Arvostelu oli juuri sellainen, kuin odotinkin ja H:han sieltä odotusten mukaisesti napsahti. Kahden viikon päästä onkin edessä Kuopion jalostuspäivänäyttely, ja sen jälkeen taidetaan pitää näyttelyvapaata ainakin toukokuun Joensuun näyttelyyn asti, jollei pidempäänkin. Jospa herra vihdoin ja viimein kasvattaisi kunnon karvan.


Tässäpä vielä arvostelu parkkipojasta:
"Hyväntyyppinen uros, joka ei tänään turkissa. Kuono saisi olla topatumpi ja aavistuksen lyhyempi ja kallo pyöreämpi. Hyvä rintakehä. Oikea-asentoiset, sopivan voimakkaat raajat. Saisi kulmautua edestä voimakkaammin. Liikkuu tasapainoisest, joskin hiukan löysästi edestä. Erinomainen turkin laatu ja häntä. Miellyttävä rauhallinen luonne, joskin ihmettelee halliympäristöä."


Tuomarina meillä oli siis Saara Sampakoski, joka kasvattaa itsekin suomenlapinkoiria Shacal-nimellä.


(c) Paula Martiskainen