Sunnuntainahan ei tietenkään ole muuta tekemistä, kuin viettää päivä mätsäreissä! Näin ainakin meillä, suunnattiin siis Lauran ja Anskun kanssa puolen päivän aikoihin tiemme kohti Poksin hallia ja vepejaoston mätsäreitä. Halli oli ihan tupaten täynnä ja meteliä riitti, mutta onnistuttiin kuitenkin luovimaan tiemme johonkin nurkkaan ja leiriydyttiin sinne.
Kuten aina, kun kaikki koirat on ilmoitettu kehäilemään, oli nytkin ilmassa jännitys siitä, menevätkö kehät päällekkäin. Hengissä kuitenkin selvittiin, vaikka jossain vaiheessa meinasi tulla kiire nauhakehään.
Myrn kävi pyörähtämässä ihkaensimmäisen kerran kehässä Lauran kanssa. Tuomarina pennuilla oli shelttejä itsekin kasvattava Arto Temonen. Pikkumusta yllätti kehän laidalla jännittävän omistajan ja ilmeisesti hieman myös Lauran, sillä pentu seisoi paikoillaan kuin tatti, vaikka tuomari kopeloi sitä ensin maassa. Pöydälläkin Myrn käyttäytyi aivan mahtavasti ja mittatikkuakaan ei edes vilkaissut - mistähän johtuisi? ;)
Juokseminen meni välillä vähän pomppimiseksi, mutta pieni pikakiituri selvisi siitäkin mainiosti. Tuomarin kommentti olikin "täähän on syntynyt esiintyjäksi", taitaa olla isältä peritty nämäkin geenit!
Nauhakehässä Myrniäinen ei enää loppuajasta jaksanut keskittyä, joten tuloksena pelkkä PUN. Naureskelin itsekseni viereisessä kehässä, kun pentu tarjosi seisomisen sijaan istumista ja maahanmenoa, kun paikallaan pönöttäminen kävi sen mielestä liian tylsäksi. :'D Mielettömän hieno suoritus kuitenkin kaiken kaikkiaan, kun ottaa huomioon että näyttelyhihna ei ole montaa kertaa kaulassa pennulla ollut.
Hupsis.. Ensimmäiseksi todettakoon, että ollaan käyty viimeksi mätsärissä ehkä joskus viime kesänä ja Hupsishan ei moisia kissanristiäisiä arvosta lainkaan. Ei kyllä arvostanut nytkään, varsinkin kun meillä oli tuomarina MIES. Heti kun päästiin kehänauhan sisäpuolelle, meni koira ihan lukkoon eikä suostunut edes seisomaan, minkä se normaalisti tekee tuosta noin vain. Tykkäsin tuomarista itse tosi paljon, hän antoi Hupsan haistella kättään ennen kopelointia ja käsitteli koiraa rauhallisesti. Hupsisparka painautui ihan minuun kiinni eikä ehtinyt palautua ennen liikkumista, joten sekin meni vähän niin ja näin. Yleensä Hups nostaa sentään häntänsä ylös, nyt ei sekään onnistunut.. Sininenhän sieltä napsahti, kuten arvata saattoi. Heti kun päästiin kehän ulkopuolelle, niin koira muuttui taas omaksi itsekseen ja oli ihan normaali.
Meidän kehäilyt jää Hupsan kanssa nyt siis tähän, panostetaan muihin juttuihin tästä eteenpäin. Jos päästäisiin vaikka rally-tokokurssille, niin saatais muutakin tekemistä kuin tokoliikkeiden hinkkaamista! Myrniäisen kanssa taas taidetaan kiertää näitä kissanristiäisiä enemmänkin, jos vaan aikaa ja rahaa on. :)
Huomenna onkin pikkumustan ekat oikeat agitreenit, videomateriaalia saattaa olla luvassa! Pitää ottaa Myrnistä myös (melkein) 6kk-kuva. :)
Nelitassuinen onnetar suosi sinua Suklaamurun ja Kermakaramellin arvonnassa. Onneksi olkoon! Pistähän sähköpostilla tulemaan osoitteesi ja tieto siitä haluatko palkinnon koiralle, kissalle vai ihmiselle.
VastaaPoista