Päteväinen!

Ups, on taas vähän päivittäminen jäänyt! Kovin kummoisia juttuja meille ei ole tällä välillä tosin tapahtunut, joten ei ihme ettei blogissa mitään uutta ole näkynyt.

Kaksi viikkoa sitten ohjelmassa oli Rautalampi rn, jonne meidän taloudesta matkasi ainoastaan Myrn. Pikkumusta teki näyttelydebyyttinsä pentuluokassa, tuomarina Päivi Eerola. Kanssakilpailijoita neidillä oli kaksi kappaletta, molemmat trikkejä nekin. Koska Laura suuntaa Purkin kanssa Vironmaalle jo ensi viikolla, meni kaksikko yhdessä kehään Rautalammillakin. Myrn esiintyi todella hienosti, muutama iloloikka piti toki juostessa ottaa mutta neiti jaksoi seistä nätisti koko ajan eikä tällä kertaa alkanut tarjota maahanmenoa tai istumista. Kuten olin jo arvellutkin, ei voittoa meille herunut vaan ikätoveri Alva vei kärkisijan kirkkaasti. Suuri pettymys ja kieltämättä myös yllätys oli se, ettei tuomari antanut KPtä kuin ensimmäiseksi tulleelle, joten Myrnin tulos oli siis PEK2. Arvostelu oli muuten ihan Myrnin näköinen, mutta päästä rouva Eerola ei pitänyt ja siitä tuli hirmuisesti noottia. Nyt toivotaan, että pikkumusta kasvattaa päätään runkoon sopivaksi, vaikka kaunis se on kyllä noinkin ainakin omasta mielestäni enkä kaikkea arvostelussa sanottua allekirjoita. Arvostelun voit kokonaisuudessaan lukea täältä.

Viime viikolla treenailtiin tavalliseen tapaan maanantaina agia ja tiistaina oli tokon vuoro. Maanantain treeneissä ei mitään ihmeellistä tapahtunut, pentu oli pätevä ja ohjaaja liian hidas kuten tavallista. Tiistain toko oli tosi jees, aiheena oli liikkestä seiso sekä takapalkka. Aloitettiin luoksepäästävyydellä, jossa ekalla kierroksella Myrn päätti mennä ohjaaja-Jonnan syliin, kun tämä erehtyi menemään kyykkyyn pennun edessä. Toinen kierros onnistui jo paljon paremmin, kun Jonna kävi vain tervehtimässä minut - Mursu istui tiiviisti perusasennossa ja tapitti minua koko ajan.
Seuraavaksi siirryttiinkin seisomisen treenaamiseen. Myrnin kanssa tehtiin liikettä niin, että minä peruutan ja sanon käskyn, jonka jälkeen pentu pysähtyy ja minä jatkan vielä matkaa. Aluksi piti vähän muistutella pennulle mieleen kuinka tämä nyt tehtiinkään ja jouduin itse pysähtymään käskyn sanoessani, mutta muutaman toiston jälkeen sain jo jatkaa hieman matkaa ja neiti pysyi hienosti paikoillaan. Tätä ei siis olla tehty juuri lainkaan, muutaman kerran sisätiloissa ja minimaalisesti ulkona eikä todellakaan noin suuressa häiriössä, joten ei voi olla kuin tyytyväinen! Tehtiin tässä yhteydessä vielä hiukan seuruutreeniä edelleen imuttaen, kyllä se siitä kunhan itse jaksaisin treenata.

Seisomisten jälkeen oli vuorossa takapalkan testaaminen. Nami alustalle pennun taakse ja jäävän seisomisen harjoittelu jatkui. Aluksi Myrn meinasi jäädä kyttäämään herkkua, mutta tajusi melkein heti että sitä ei ilman vapautusta saa ottaa ja tekikin ihan mahtavia seisomisia, jonka jälkeen se kipitti hurjaa vauhtia alustalle. Tätä tehtiin jonkin aikaa ja lopuksi otettiin hiukan pujottelua toisten koirakoiden välistä (Myrn olisi tahtonut kamalasti moikata muita, keskittyminen ei enää oikein riittänyt tässä vaiheessa) ja ihan viimeisenä luoksari piiiiiiiiiiiiitkällä matkalla. Tosi hyvä fiilis jäi kyllä tästä kerrasta, kannatti lähteä!

Tällaista rataa tehtiin, joskin hiukan muokkailtuna (ei muuria, rengasta eikä putkea An alla) kun esteitä ei ollut tarpeeksi.

Lauantaina käytiin vapaavuoroilemassa Lauran ja shelttien sekä Emmin ja kiharaisten kanssa. Päätarkoitus näissä treeneissä oli se, että pääsen testaamaan Minttua radalla, sillä tarkoituksena oli osallistua ensi viikonloppuna merleneidillä Ilona Joensuun agivalmennukseen. Arvon merle päätti kuitenkin aloittaa juoksunsa eilen, joten koulutus jää minun osaltani väliin, jollei Murkkia hyväksytä mukaan. Rata itsessään oli ihan kiva, mitään suurempia ohjauskikkailuja se ei sisältänyt mutta koska oma ohjaus on edelleen ihan hukassa ei me Mintun kanssa puhdasta rataa saatu kertaakaan. Muutama kiva pätkä tuli kyllä, mutta paremminkin olisi voinut mennä.
Pikkumusta teki rataa pätkinä myös, ja ai mikä pentu! Jos itse en olisi auttamattoman hidas ja (Lauran sanoin) jäisi hidastelemaan vähän joka kohtaan, oltaisiin me aika päteviä. Tulisipa joku äkkirikastuminen, niin päästäisiin kunnon valmennuksiin! Tehtiin siis pätkiä 1-7 ja 19-26 hiukan muokkaillen. Persjättö putkien 24 ja 25 välillä ei onnistunut kertaakaan, koska olin itse koko ajan jäljessä ja pikkuongelmia tuli pari kertaa 20-21 kohdalla kun ohjasin huolimattomasti. 

Eilen oli vuorossa taas maanantaitreenit. Koska viime aikoina hallilla valmiina ollut rata on ollut suoraan sanottuna sieltä ja syvältä (sunnuntain jatkoryhmältä jää rata maanantaille ja radat on olleet tylsiä s-kirjaimen muotoisia), oli meillä varalta mukana Jenna Caloanderin vauhtirata.

Koska halli oli (taas kerran) liian pieni radalle, piti hyppy nro 13 jättää pois. Tää rata oli ihan mahtava tehdä, vaikka ohjaajan kunto taisi loppua jo jossain puolessa välissä eikä edes tehty kokonaista rataa kertaakaan. :'D Juosta tässä kyllä sai! Mulle oli kamalan hankalaa sisäistää kakkos- ja kolmosesteiden väliin tehty ennakoitu valssi ja pari kertaa pyörinkin paikallani kun en tiennyt minne olin menossa ja mitä tekemässä. Positiivinen asia heti alkuun oli se, että Myrn suoritti kolmoshypyn pätevästi ohjaajan sekoiluista huolimatta. Tästä kirmattiin hurjaa  vauhtia eteenpäin ja pätkä lopetettiin esteelle 12. Putket Myrn haki tosi hyvin, irtoamista taas täytyy treenata lujasti seuraavilla kerroilla. Loppua kohden irtoaminen parani, kun pentu tiesi jo mitä tehdään. Lopussa tehtiin vielä rata loppuun eli esteet 14-22. Esteelle 16 oli tarkoitus tehdä joko putkijarru tai persjättö ja eihän se jälkimmäinen onnistunut edes unelmissa, kun koira painaa putkesta mieletöntä vauhtia. Onneksi seuraavaan putkeen ohjaaminen onnistui myös toiselta puolelta ja selvittiin tästäkin kunnialla. Tällaista lisää!

Treenilistalle pääsivät nyt siis irtoaminen ja muutenkin estehakuisuus sekä ehdottomasti ohjaajan oman ohjaamisen kehittäminen.
Tosiaan, Hupsiksen kanssa tehtiin rata myös läpi erittäin surkealla suorituksella. Persjättö kuitenkin onnistui ja ehdinpä tanssia voitontanssinkin jossain siellä välissä sen kunniaksi ;) Ei taida kyllä Hups enää tätä harrastusta jatkaa, ei sitä nimittäin kiinnosta ei yhtään koko homma. Heli kävi hieromassa lapikkaan keskiviikkona ja olihan se jumissa - lapojen takana ja ristiselässä oli selvät jumit. Ensi viikolla on uusintakerta ja tällä viikolla hieron sen itse läpi pari kertaa, jospa alkaisi helpottaa. Kyllä huomasi koirassa eron keskiviikkoiltana, lenkillä se oli huomattavasti reippaampi kuin viime aikoina! 

Muutamaa päivää vaille 9 kk! ♥

Perjantaina pikkumustani täyttääkin jo 9 kuukautta. Vastahan se kotiutui Haukiputaalta, minne tää aika on kadonnut? Nyt täytyy oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni tokon treenaamisen suhteen, agissa ollaan paljon paremmalla tolalla kuin tokossa. Ensi viikonlopun Myrn seikkaileekin siis Vironmaalla ja minä Outokummussa treffailemassa pikkumustan sisaruksia!