Ehkä itse kehiä enemmän allekirjoittanut odotti kasvattaja-Maikin tapaamista pitkästä aikaa sekä tietysti Myrnin Luca- ja Didi-sisarusten näkemistä! Maikki olikin jo pystyttänyt teltan valmiiksi kehän laitamille, joten päästiin purkamaan tavarat sujuvasti sinne ja odottelemaan shelttikehän alkua. Varsin nopeasti kahdeksan pentuluokkaan ilmoittautunutta olikin jo arvosteltu ja päästiin jännäämään Lucan menestystä. Myrnin upea velipoika lunastikin odotukset olemalla JUN ERI1 SA ja vielä PU2 sekä SERT! Sitten olikin jo junnunarttujen aika ja pikkumustat pääsivät esiintymään tuomarina toimineelle Tarja Löfmanille. Myrn oli luokan ensimmäinen esiintyjä yhden poisjäännin ansiosta ja varsin pätevänä neiti poseerasikin tuomaritädille. Hieman piti rouvaa myös pusutella pöydällä, eikä tuomarin mittanauhakaan saanut Myrniäistä hätkähtämään. Handleri sen sijaan hätkähti hieman, kun tuomari ilmoitti mitan näyttävän 38 cm, ei se nyt niin iso ole!
Ruohikko häiritsi hieman pikkumustan liikkumista, mutta muuten ei kyllä valittamista ole, varsinkin kun tämä oli meidän ensimmäinen yhteinen kehä virallisissa. Tuloksena Myrnille JUN ERI3, huonoille ei kyllä hävitty, sillä junnujen voittaja oli kukas muukaan kuin sisko-Didi!
Tässäpä vielä Myrnin arvostelu, ihan oikeista asioista siellä on mainittu kyllä:
"1-vuotias. Kookas. Oikeat rungon mittasuhteet. Hyvä purenta. Puhdaspiirteinen pää, jossa feminiininen ilme. Hieman kevyt kuono-osa. Tummat silmät ja hyvä pigmentti. Kookkaat oikein taittuneet korvat. Tasapainoiset kulmaukset. Oikeansyvyinen rintakehä, eturinta saa vielä täyttyä. Liikkuu hyvällä askeleella, vielä löysästi edestä. Hyvä ylälinja ja häntä. Kaunis väritys."
 |
| Maikki ja (melkein) puolet D-pennuista: Myrn, Luca ja Didi ♥ |
Junnukehän jälkeen olikin aika jatkaa merlesisaren puunaamista ja jännittää hiukan enemmän, Meelahan oli mun handlaamana tämän vuoden huhtikuussa samaisella tuomarilla NUO ERI1 SA ja olisi saattanut paremminkin pärjätä, jos paras narttu-kehää ei olisi siirretty urokset tuomaroineelle Hans Almgrenille. Vähän meinasi kehän alussa olla hämminkiä, kun yksi nuorten luokkaan ilmoitettu narttu siirtyikin iän takia avointen ensimmäiseksi ja tästähän arvon pikakiituri hieman suutahti, kun ei saanut juosta koko kehän pituudelta niin lujaa kuin jaloista pääsee.
Pöydälle kun Meelan sain, oli tuomarin ilme Emmin sanoin kirkastunut kummasti ja varsin antaumuksella tuomarirouva sinisen päätä hivelikin. Meelan ilme oli lähinnä tasoa "voisko tää olla ohi", mutta parin kannustavan "missä hyppy"-kuiskailun jälkeen kirkastui myös neidin ilme hiukkasen. Liikkeet Meela esitti omaan kiitävään tapaansa ja ehtipä pari kertaa komentaakin matkalla, kun handleri ei vissiin tarpeeksi kovaa muistanut kipittää. Erinomaisellahan meidät palkittiin ja jäätiin odottelemaan kilpailuluokkaa.
 |
| Maasulii (c) Emmi |
Kilpailuluokka koittikin yllättävän nopeasti ja taas pääsi Meelava hieman komentelemaan edellä hidastellutta kilpakumppania. Varsin pian meidän osoitettiin ensimmäiselle sijalle ja SA sieltä napsahti myös, joten matka jatkui kohti paras narttu-luokkaa. Pn-luokassa kilpakumppaneita taisi olla 7-8 koiran verran ja muutaman kierroksen jälkeen tuomaritäti osoitteli kovasti Meelaa ja komensi taas ensimmäiselle sijalle! Tässä vaiheessa alkoi handlerin ilme olla varsin epäuskoinen, erityisesti kun kehäsihteeri tuli kyselemään sertin vastaanottamisesta. Totta hitossa me se serti vastaanotetaan, kiitos vain! :D Eikun serti Maikille ja suoraan ROP-VSP-kehään. Vastassa Meelalla oli varsin komea merleuros Bigandan Blue Snowman. Tässä vaiheessa olin itse jo niin sekaisin menestyksestä, että pari yhdessä juostua kierrosta tuntui menevän kuin unessa. Meelalla alkoi loppukierroksesta keittää jo hieman yli ja lahjoittikin kovaäänisen komennuksen minulle, johon tuomari totesi vain "RÄYH" ja ojensi ROP-ruusukkeen kovasti hymyillen! Ei voi olla totta, pikkusininen oli päivän paras ja vielä minun esittämänäni, jotain vissiin tein siis oikein!
Ylitsevuotavan hehkutuksen ja monien onnitteluiden jälkeen Meela pääsi tauolle häkkiin odottelemaan ryhmäkehiä. Ykkösryhmää oli tuomaroimassa Maret Kärdi, joten sen suurempaa menestystä en meille isosta kehästä odottanut. Kokoomakehän vihdoin alettua alkoi Maasu olla jo sen verran uneliaan näköinen, että pelkäsin jo hetken sen nukahtavan jaloilleen. Kun sitten päästiin juoksemaan isoon kehään, virkosi Meelakin ja kirmasi hienosti muiden mukana. Suureksi yllätyksekseni rouva Kärdi valitsi Meelan vielä jatkoon ja vaikka lopulta emme enää sijoittuneetkaan, pääsi sininen kuitenkin kahdeksan parhaan ykkösryhmän koiran joukkoon, mikä on aika saavutus sekin! On se vaan hieno ♥
Nyt jaloissa makaa kaksi väsynyttä manulaista ja innolla odotellaan kahden viikon kuluttua olevaa Iisalmi kv:tä, varsinkin kun sielläkin päästään moikkailemaan tuttuja! Sitä ennen olisi ohjelmassa vielä lappalaisen tokokoe ensi viikon sunnuntaina, toivotaan että vika ykköstulos sieltä tulisi ja Hupsaa voisi kutsua TK1 Hupsaksi :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti