Hupsis aloitti putkirallin ja vaikka kovasti yritettiin hetsata sitä jo ennen starttia (Laura piti sitä kiinni minun ollessa kauempana), ei lappalaista olisi voinut moinen homma vähempää kiinnostaa. Yksi kielto saatiin, kun Hupsa päätti et nyt loppui tämä homma ja ajalla ei voi ainakaan brassailla. :D Muutaman koiran jälkeen olikin sitten pikkumustan vuoro. Pikkusheltti meinasi revetä liitoksistaan tajutessaan pääsevänsä RADALLE ja aivan superhieno rata tehtiinkin yhtä ohjaajan mokaa lukuunottamatta - tuloksena siis myös vitonen yhdestä kiellosta, kun ohjasin huolimattomasti ja Myrn lähtikin kiertämään putkea. Pääasia kuitenkin, että neiti oli iloinen ja rata muuten sujuva. Pakko myöntää, että meinasi itku päästä maalissa, kun toinen oli niin onnessaan ja tiesin, ettei se tämän enempää pääse aksaa tekemään.
keskiviikko 13. elokuuta 2014
Mölleilyä
Oon taas ihan ajoissa näiden postauksien kanssa, viikko takaperin siis käytiin naapuriseura JoA:n agilitymölleissä korkkaamassa kisaura vähän jokaisen koiran kanssa. Harkinnan jälkeen päätin ilmoittaa sekä Hupsiksen että Myrnin VVV-putkiralliin ihan mielenvirkistyksen kannalta. VVV tarkoittaa siis vauvat-vanhukset ja vammaiset-luokkaa, johon molemmat koirat sopivat varsin hyvin. Illan pääajatuksena oli startata lainakoira-Tillan kanssa ainakin mölliradalla, mutta päädyin painostettuna ilmoittamaan suuren mustan myös kisaavien radalle - ja hyvä niin.
Hupsis aloitti putkirallin ja vaikka kovasti yritettiin hetsata sitä jo ennen starttia (Laura piti sitä kiinni minun ollessa kauempana), ei lappalaista olisi voinut moinen homma vähempää kiinnostaa. Yksi kielto saatiin, kun Hupsa päätti et nyt loppui tämä homma ja ajalla ei voi ainakaan brassailla. :D Muutaman koiran jälkeen olikin sitten pikkumustan vuoro. Pikkusheltti meinasi revetä liitoksistaan tajutessaan pääsevänsä RADALLE ja aivan superhieno rata tehtiinkin yhtä ohjaajan mokaa lukuunottamatta - tuloksena siis myös vitonen yhdestä kiellosta, kun ohjasin huolimattomasti ja Myrn lähtikin kiertämään putkea. Pääasia kuitenkin, että neiti oli iloinen ja rata muuten sujuva. Pakko myöntää, että meinasi itku päästä maalissa, kun toinen oli niin onnessaan ja tiesin, ettei se tämän enempää pääse aksaa tekemään.
Putkirallin jälkeen olikin aika mennä tutustumaan möllirataan. Eniten rataantutustumisessa hirvittivät kontaktit, sillä Tillaeläimen kanssa ei niitä olla vielä hirveästi treenailtu yhdessä ja ne vähät treenailut ovat olleet aika..lennokkaita. Muuten rata olikin varsin helppo ja hyvillä mielin lähdin valmistautumaan starttiin. Ja hyvinhän se rata menikin - kontakteja lukuunottamatta. Hyllytettiin hienosti A:n jälkeen, kun oma linja oli huono ja koira karkasi lisäksi kontaktilta juosten pituuden ohi putkeen. Myös puomin kontakti oli aika katastrofaalinen, mutta muuhun rataan olin tosi tyytyväinen! Mainitsemisen arvoinen oli kakkoshypyn vastakääntö, jonka Jaana opetti mulle rataantutustumisessa. :D
Toinen rata hyllytettiin myös ja vieläpä samaisessa kohdassa, kun Tillainen varasti kontaktilta taas ja juoksi esteen ohi putkeen. Loppurata oli superhyvä, samoin alun kepit joita pelkäsin ensin tosi paljon. Puomilla tosin käytiin varsin kovasanainen keskustelu siitä, pysähdytäänkö alastulolle vai ei - lopputuloksena Anna 1 (ja yksi mustelma reidessä) - Tilla 0. Kisaavien radan video ei ole kovin julkaisukelpoinen, joten saatte tyytyä möllirataan!
Viikonloppu menikin mökillä rentoutuessa: koirat pääsivät uimaan, söivät luita pihalla ja käytiinpä jopa mustikassakin! Pikkumusta pääsi testaamaan uusia hienoja pelastusliivejään, joiden kanssa olikin hyvä polskia. Uimatekniikka parani silmissä - kannattava ostos siis.
Hupsis aloitti putkirallin ja vaikka kovasti yritettiin hetsata sitä jo ennen starttia (Laura piti sitä kiinni minun ollessa kauempana), ei lappalaista olisi voinut moinen homma vähempää kiinnostaa. Yksi kielto saatiin, kun Hupsa päätti et nyt loppui tämä homma ja ajalla ei voi ainakaan brassailla. :D Muutaman koiran jälkeen olikin sitten pikkumustan vuoro. Pikkusheltti meinasi revetä liitoksistaan tajutessaan pääsevänsä RADALLE ja aivan superhieno rata tehtiinkin yhtä ohjaajan mokaa lukuunottamatta - tuloksena siis myös vitonen yhdestä kiellosta, kun ohjasin huolimattomasti ja Myrn lähtikin kiertämään putkea. Pääasia kuitenkin, että neiti oli iloinen ja rata muuten sujuva. Pakko myöntää, että meinasi itku päästä maalissa, kun toinen oli niin onnessaan ja tiesin, ettei se tämän enempää pääse aksaa tekemään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti