ERInomaisia suorituksia

  Meillä oli varsin koiramainen viikonloppu jo toista viikkoa putkeen! Edeltävänä viikonloppuna vietettiin Agarwaen-kevätpäiviä mökillä ja pahuksen pentukuume pääsi nostamaan taas hieman päätään, kun pienet Mintunpoikaset olivat vaan niiiiiiin hienoja. Koska tokotreenit olivat menneet aiemmin niin hyvin, päätin huvin vuoksi kysyä paikkaa naapuriseura JoA:n tokokokeeseen. Päästiin toiselle varasijalle, sillä ilmeisesti uudet tokosäännöt ovat herättäneet ihmisissä pientä paniikkia ja koe oli jo täynnä. :D

Kevätpäivien poppoo: Takana "vääränrotuiset" Hupsis ja lk hollanninpaimenkoira Leya, edessä Myrn, Minttu, Meela, Saaga, Wiu, Isla ja Riima.

Keskiviikkoaamuna menin katsomaan sähköpostiani aivan normaaliin tapaan ja siellä olikin ilmoitus, että "mahtuisittekin nyt kokeeseen, otatko paikan vastaan?". Noh, minähän otin ja siitä alkoikin paniikkitreenaus, sillä hiottavaa pikkukoiran suorituksesta löytyy kyllä. Perjantaina vaihdoin vielä luoksetulon pysäytyksen käskynkin, sillä aiemmin käytössä ollut käsky ei toiminut. Muuten treeneistä jäi tosi hyvä mieli ja suhteellisen positiivisena odoteltiin lauantaita.

Meidän kohdalle sattui suoritusnumero yksi, mikä oli toisaalta hyvä ja toisaalta ei, sillä kerrankin olisin halunnut seurata edes pari suoritusta ennen omaani, kun en aiemmin avoimessa luokassa ole kisannut itsekään. Paikkis oli jaettu kahteen osaan, sillä koirakoita oli sen verran monta. Valmis-käskyn jälkeen joku alkoi vielä säätämään jotain ja mulla meni pasmat hieman sekaisin siitä, jolloin maahan-käsky ei ollut tarpeeksi painokas ja pieni possukoira meni vasta toisella käskyllä maahan. Muuten paikkis meni aivan superisti, vaikkei sitä olla kovin montaa kertaa treenattukaan täydellä ajalla. Tästä siis 8.

Yksilösuoritukseen olen aivopieruja lukuunottamatta aivan mielettömän tyytyväinen. Myrn ei komentanut kuin muutamaan otteeseen ja oma käskytykseni oli tarpeeksi rauhallista, jotta koira ei nostanut kierroksia liikaa. Kokonaisuutena meidän suoritus oli paljon parempi, kuin alokasluokan ykköstulokset, vaikka virheitä tulikin.

Seuruu: 8,5 - Tuomarin sanoin ysin arvoista seuruuta, mutta harmittavasti viimeinen perusasento jäi ottamatta, kun pikkumusta jäi katselemaan yleisöä.
Liikkeestä maahan: 0 - Eihän se maahan mennyt taaskaan, porsas. Olisi pitänyt käskeä uudelleen, mutta jostain syystä aivot ei toimineet sen vertaa. Äh. Tää on jostain syystä tosi vaikea koeliike, vaikka treeneissä yksi meidän bravuureista.
Luoksetulo: 9 - Kympin arvoinen suoritus! Tuomari rokotti pienenpienestä kaarroksesta kohti vikaa merkkiä, mutta itse olen enemmän kuin tyytyväinen, kun ottaa huomioon miten vähän tätä on treenattu ja sen, että käskykin vaihtui edellispäivänä. :D Paras Myrre ♥
Liikkeestä seiso: 9 - Hieno! Reagoi käskyyn hieman viiveellä, siitä piste pois. Tätä pelkäsin etukäteen stopin kanssa eniten, mutta näköjään turhaan.

Noutaminen: 9,5 - Vähän kaarratti palautuksessa, muuten ihan perfecto. Tämä on ollut myös vaikea treeneissä, mutta taitoshetlantilainen oli nyt mahtava.
Kaukot: 6 - Meidän bravuuri, mutta kylttiä heilutteleva liikkuri oli pienelle mustalle liian suuri häiriö, kun pönttö ohjaaja ei sellaista ole muistanut treenata. Kaksoiskäskyt molempiin istumisiin sekä kaiken lisäksi jättävään maahanmenokäskyyn. Voi Myrn. Tiedetäänpä mitä treenataan. :D
Hyppy: 9 - Täydellinen hyppy, mutta pitihän se nyt päästä sanomaan viimeinen sana ja väh sieltä kuului takaisin tullessa. :D
Kokonaisvaikutus: 9 - Tuomari kehui meidän menoa ja eipä ollut itselläkään valittamista noita pieleen menneitä liikkeitä lukuunottamatta. Häiriötreeniä kehiin ja maahanmenot nyt tehotreeniin, niin eiköhän me kuukauden päästä se ykkönen noudeta!

Yhteispisteet siis 150 ja tällä kakkostulos. Harmittaahan se, ettei ykköstä tullutkaan, mutta meidän treenimääriin verrattuna suoritus oli aivan huikean hyvä.

Eilen vuorossa olikin sitten näyttelykehässä pyöriminen Outokummun ryhmiksessä. Itsehän toki olin paikalla vain ylpeän omistajan roolissa, sillä onhan minulla ammattihandlerini, joka pikkumustan kanssa pääsi nytkin kehäilemään. :D Paikalle oli ilmoitettu 73 shelttiä, joista peräti 40 oli narttuja. Odottamista siis oli, varsinkin kun suunnattiin paikalle jo yhdeksäksi, jotta ehdittiin seurata myös Myrnin upean täysveljen esiintymistä. Mutta mitä luksusta onkaan ajaa näyttelyyn ALLE TUNTI!

Perillä pistettiin pikkumustalle mökki kasaan ja vaihdettiin kuulumisia kasvattaja-Maikin kanssa ennen urosten alkua. Luca oli odotetusti ja ansaitusti paras uros (ja sen lisäksi ROP, RYP-1 ja vieläpä BIS-2!) ja jännitys alkoi kasvaa, kun avoimet nartut lähestyivät. Myrnhän oli käynyt tuomari Saija Juutilaisella kerran aiemminkin, junnuiässä ja silloin arvostelu oli oikein hieno, joten pienesti uskalsin toivoa parempaakin kuin sinistä nauhaa.
Vihdoin oli pikkumustan vuoro ja kyllä sitä katsellessa meinasi hieman herkistyä, niin hienolta se näytti. Häntä heiluen, ihanaa kun on koira, joka tykkää kaikesta mitä sen kanssa tehdään. Lauran ilmeet olivat näkemisen arvoisia, kun tuomari saneli arvostelua ja kuinka ollakaan, punainen lappuhan sieltä vilahti ja vuoden ensimmäinen ERInomainen oli taskussa! Kilpailuluokassa ei enää pärjätty, mutta eri tältä tuomarilta ei ollut mikään itsestäänselvyys, kun skaala oli kaikkea välillä T-ERI, joten se ei haitannut.

Arvostelu oli aivan mielettömän hyvä, ainoastaan liikkeistä saadut moitteet vähän harmittavat, koska Myrn oikeasti liikkuu hienosti. Liekö sitten katsekontakti (tokokoira ♥) pilannut taas etuliikkeitä sen verran, mutta kyllä tuolla arvostelulla voi jo vähän kehuskella. Kaikki asiat, joiden oletin olevan pielessä, olivatkin tuomaritädin mielestä hyviä. :D

"Kaunislinjainen, hyvänkokoinen narttu. Sopiva rintakehän pituus. Varsin hyvät etukulmaukset. Tyylikäs pää, tummat hieman pyöreät silmät. Hyvä purenta. Hyvin taittuvat korvat. Kaunis karvapeite ja värit. Hieman löysyyttä edessä. Ylälinja liikkeessä voisi olla tyylikkäämpi. Tekee hieman pitkärunkoisen vaikutelman. Kaunis niskan kaari. Hyvä häntä."

Myrn on myös maailman parasta reissuseuraa, sillä nytkin se nukkui kippuralla häkin päällä odotusajan eikä välittänyt tuon taivaallista ympärillä olevasta hälinästä. Kasvattajansa se pussaili märäksi vähän väliä, hauska nähdä miten Maikin ääni vaikuttaa siihen edelleen. :D

Näyttelysuunnitelmat on loppuvuodelle avoinna, sillä saa nyt nähdä milloin neitikoira tiputtaa karvansa taas. Tokon saralla koitetaan ehtiä saamaan TK2 ennen sääntömuutoksia, iik. Kuukauden päästä startataan taas JoA:n kokeessa, sitä ennen treenataan ahkerasti. Myrnistä on paha pistää paremmaksi muuten kuin lonkkien osalta, on se vaan niin huikean hieno ja parasta seuraa harrastamiseen. ♥