Sadan pisteen tyttö

Sellainen on Myrn!

Tämä postaus on odottanut julkaisemistaan kuvien puutteen takia, mutta nyt on sekin asia korjattu. Käytiin siis viime viikon lauantaina kisailemassa naapuriseuran hallilla, tällä kertaa rally-tokoa. Koska Laura oli juhlistamassa kaverinsa häitä, oli minulla vaatimattomasti kolme koiraa mukana, sillä olin luvannut viedä jommankumman Lauran koirista kisaamaan. Valinta kohdistui pieneen siniseen paholaiseen, tutummin Meelaan, sillä mummokoira-Matinen tuppaa olemaan pärinöissään paitsi turhan mölyisä, myös hieman liian lennokas.

Olin jo koiria ilmoittaessani toivonut Meelan starttaavan ekana, lappalaisen siinä välissä ja Myrrekoiran viimeisenä, sillä parhaaseen pitää tottakai panostaa eniten. ;) Pitkä päivä meillä olikin tiedossa, sillä Myrn oli laitettu päivän toiseen alokasryhmään ja vieläpä melkein viimeiseksi, kun taas toiset kaksi olivat ensimmäisessä ryhmässä. Tuomarina meillä toimi Heikki Palosaari, jonka suunnittelema rata oli paitsi helppo, myös todella mukava muuten!

Meelan kanssa yhteistyö sujui yllättävän hyvin, vaikka treenikertoja oli takana huikeat kaksi. Ihan ei pieni sininen ollut mukana niin intensiivisesti kuin olisin toivonut, mutta muuten meno oli hyvää. Meela haahuili pujottelussa hieman ja tästä saatiin -1p hihnan kiristymisestä ja seiskakyltillä se ei olevinaan osannut tulla enää sivulle ja jäi vinoon, josta toinen -1p. Tuloksena siis 98p ja raivokääpäsen ensimmäinen ALOHYV, jee!

Ensin he olivat söpöjä ♥

.....ja sitten lappalaista ei kiinnostanut....

Hupsis oli iloinen itsensä niin kauan, kunnes siirryttiin halliin sisälle. Koirasta ihan näki, miten sen fiilis latistui, vaikka sitä kuinka yritin tsempata. Meininki radalla olikin sitten hiiiiiiiiiiidasta, onneksi ei ole videotodisteita tästä, sillä vaikka kunnialla selvittiin maaliin, ei rata tuntunut hyvältä ei sitten missään kohdassa. Puuttellisesta yhteistyöstä tuli eniten miinusta ja taisipa pari vinoa perusasentoa sekä joku hihnavirhekin olla, tuloksena 89p ja Hupsan toinen ALOHYV. Poksin kisoissa elokuussa sitten viimeisen hyväksytyn metsästys ja sen jälkeen arvon lappalainen saa jäädä eläkkeelle kisaamisesta.

Ikuisuudelta tuntuneen odottelun jälkeen oli vihdoin Myrnin vuoro. Pikkumusta tuntui jo ulkona viritellessä tosi hyvältä ja meininki jatkui radallakin! Kolmoskyltin jälkeen alkoivat neidin tunteet vähän kuumua ja murinaahan sieltä kuului, tottakai juuri tuomarin kohdalla. Onneksi tämä tuomari ei ääntelystä piitannut, eikä Myrn päästänyt suustaan mitään murinaa kovempaa. Seiskakyltiltä olin varma, että saatiin -1p vähän vinosta eteentulosta, mutta mitä vielä - tuloksissa komeili täydet 100 pistettä ja Myrniäisellekin toinen ALOHYV, huikeeta! Kaiken lisäksi koko alokasluokassa täyden pisteen suorituksia tuli tasan kaksi ja Myrn vei voiton kahden sekunnin erolla toiseksi tulleeseen bordercollieen. Paras pikkumusta ♥.

Nyt mietinnässä on ilmoittaminen ehkä jo aikaisempaan kokeeseen joskus kesällä ja täten voitaisiin startata jo avoimessa meidän oman seuran kisoissa. Saa nähdä! Ensi viikon sunnuntaina mennään kisaamaan tokoa, jospa se ykköstulos tulisi sieltäkin. Onni on pieni innokas tokosheltti, joka on aina valmiina treenaamaan.

Kuvat ovat sunnuntain mökkireissulta. Ai että koirat olivat onnessaan, kun pääsivät rälläämään metsässä ja mökin pihassa ja saivat hirmuisesti ruokaa Lauran äidiltä. Hupsis olisi ollut ihan valmis uimaankin, mutta jospa se malttaisi odotella vielä jokusen hetken vesien lämpenemistä. :D