sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Ykkönen on aina ykkönen



Aamulla suuntasin Euroviisu-valvojaisista väsyneenä Fordin nokan kohti Pärnävaaraa ja tokokoetta. Olin suunnitellut käyväni Hupsiksen ja Myrnin kanssa lenkin ennen meidän vuoroa ja oltiinkin paikan päällä hyvissä ajoin, joten ehdittiin kiertää meidän vakiolämppälenkki. Loppujen lopuksi avoin luokka alkoikin etuajassa, kun kaikki osallistujat olivat saapuneet paikan päälle.

Pikkumusta pärisi jo lenkillä vähän turhan paljon ja oma väsynyt mielentila ei ollut paras mahdollinen kisasuoritusta ajatellen. Kaiken huipuksi meidän lähtövuoro oli TAAS arvottu ensimmäiseksi, joten hirmuisesti ei ehtinyt vuoroaan jännäämään. Katselin voittajaluokan kaikessa rauhassa ja kävin välillä virittelemässä (lue: rauhoittelemassa) neitiä, joka tuntui lentoon lähtevältä,

Jo paikkikseen mennessä Myrn kävi ihan liian kierroksilla ja pientä vikinää kuului perusasentoon sitä käskiessäni. Kuten tavallista, mokoma possukoira ei mennyt ekalla käskyllä maahan, mutta muuten paikkis oli sujunut mallikkaasti. Treeneissä tässä ei ole mitään ongelmaa, mutta kokeissa kaksoiskäsky on jo muodostunut vakioksi, valitettavasti.

Yksilösuoritus olikin sitten hirveä, ainakin omasta mielestäni. Jos verrataan tätä ja meidän kuukauden takaista ekaa avo-koetta, oli se pisteistä huolimatta paaaaaljon parempi noin yleisesti ottaen. Myrn ei keskittynyt tekemiseen kovinkaan hyvin ja ääntä kuului puikkonokasta ihan liikaa. Seuruussa murisi ja vingahteli sekä jostain ihmeen aivopierusta ei ottanut KUMPAAKAAN perusasentoa, ei keskellä eikä lopussa. Porsas. Noin muuten seuraaminen oli kyllä hyvää, paikka pysyi ja käännökset oli kivoja.

Liikkeestä maahan oli super, vaikka tätä stressasin ehkä eniten. Ei huomautettavaa. Luoksari meillä oli palasina vielä perjantaina, mutta karjaistuani käskyn hyvin painokkaasti, oli stoppi oikein nätti. Harmi vaan, että Myrn päätti käydä kiertämässä kaarroksen merkkikartion luona, joten pistevähennyksiä siitä. Liikeestä seiso oli ruma. Väisti käskyn saatuaan sivulle, vaikka muuten pysyikin nätisti aloillaan. Nouto oli ihanan vauhdikas, mutta pistevähennykset tulivat äänenkäytöstä, haukkui ainakin pariin otteeseen kapulalle mennessään.. Kaukot ansaitusti kympin arvoiset ja hyppy bueno, tosin tässäkin piti Myrnin sanoa viimeinen sana. :D

Pisteet siis tällaiset:
Paikkamakuu 9
Seuraaminen 6,5 (hyi että hävettää)
Liikeestä maahan: 10
Luoksetulo: 7
Liikkeestä seiso: 8
Nouto: 7
Kaukot: 10
Hyppy: 9
Kokonaisvaikutus: 8
Yhteensä 167p, sijoitus 2./4.

Tuomarina toiminut Mauri Pehkonen oli yllättävän tiukka äänenkäytöstä ja vähensi muutenkin pisteitä aika roimasti, kuten esim. luoksarista huomaa. Nyt pitäisi keksiä jostain koe tai pari (varmuuden vuoksi), jos käytäisiin kuitenkin se TK2 hakemassa. Heinäkuun oman seuran kokeeseen ollaan menossa, mutta joku koe ennen sitä pitäisi löytää.


3 kommenttia:

  1. Moikka Anna!
    Ikimuiston Harmistus Maximus on kodinvaihtaja ja on nyt Kuopiossa. Me kutsumme koiraamme "Roope" -nimellä. Oli hieman arka meille tullessaan, mutta on päässyt eroon joistakin peloistaan. On kiltti ja sosiaalinen ja tykkää rapsutuksista. Viettää mukavaa koiranelämää. Terveisin Leena

    VastaaPoista
  2. Moi!

    Onpa kiva kuulla tästäkin veljestä jotain! Milloin Roope on teille tullut? Olisi mukavaa tavata teidät joskus, kun kerran asutte noinkin lähellä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi!
      Roope tuli meille heinäkuussa 2011 ja on viihtynyt hyvin. Terveisin Leena

      Poista