Aina ei voi onnistua

Tiistaiaamuna herätyskello soi omasta mielestäni aivan liian aikaisin ja säätiedotuskin lupasi ikävää säätä kohteeseen. Vietyäni Lauran töihin suuntasin Mondeon nokan kohti Pieksämäkeä, kyydissä tietenkin pieni mustani. Tulevaisuuden varalle voisin kirjoittaa itselleni muistiin, että älä missään nimessä ilmoita koiraa enää tokokokeeseen noin kauas, jollei mukana ole seuraa, sillä erityisesti paluumatka oli todella puuduttava - varsinkin kun armas automme ei suostu soittamaan musiikkia lainkaan. :D

Osallistuimme Myrnin kanssa siis Suomen Noutajakoirajärjestö ry:n järjestämään tokokokeeseen, jossa tuomarina meillä toimi Piritta Pärssinen. Säätiedotus ei tosiaan ollut kovin mairitteleva ja pian koepaikalle saavuttuamme alkoikin sataa melkoisen kovasti. Meidän vuoromme oli suuren AVO-luokan toisiksi viimeisenä, joten odottelua oli ja paljon. Paikkikset käytiin kolmessa ryhmässä, me tietysti siinä viimeisessä. Myrn oli kerrankin kuulolla alussa ja meni maahan ekalla käskyllä (!) ja jäi nätisti odottamaan. Piilossa en kuitenkaan ehtinyt olla kovinkaan kauaa, kun liikkuri huuteli sheltin omistajaa takaisin... Paikkisvarma koirani oli sitten päättänyt nousta ylös, mokoma porsas. Vieressämme olleen auton omistaja, jonka kanssa juttelimme odotteluaikana niitä näitä, kertoi että pikkumusta oli alkanut haistella jotain maasta, jonka jälkeen ihana haju oli pakottanut sen nousemaan ylös. Voin kertoa, ettei fiilis lähteä yksilösuorituksiin ollut kovinkaan korkealla, kun ykköstulos oli mennyt sivu suun paikkiksen takia. Noh, tulipa kalliit treenit..

Kaiken hyvän lisäksi koepaikalla oli samaan aikaan SNJ:n kesäleiri ja samalle päivälle oli sattunut paitsi toko-, myös mejä- ja vepekokeet. Ja kuten mejää harrastavat voivat arvata, ammuttiin lähistöllä siis aika lailla, mikä ei ainakaan ollut mieltäylentävää meidän osaltamme. Onneksi Myrn ei reagoinut laukauksiin sen suuremmin, vaikka niitä kuuntelikin kehän ulkopuolella. Kehä itsessään oli kuin pahempikin kyntöpelto kaikkinen kuoppineen ja siellä sai tosissaan varoa, ettei taita nilkkaansa.. Kehiä pyöri samaan aikaan kaksi, mikä ei sinänsä haitannut, mutta osa avoimen koirakoista sai enemmän häiriötä kuin toiset, kun voittajaluokka alkoi puolisen tuntia avoimen jälkeen.

Yritin kovasti tsempata itseäni ennen yksilösuoritusta, jotta oma paska fiilis ei näkyisi koiralle. Ihmeen hyvin onnistuinkin, sillä yksilösuoritusten jälkeen fiilis oli kaikesta huolimatta tosi hyvä, vaikkei sitä ykköstä sieltä tullutkaan. Tiukkana tunnetulta tuomarilta saadut kehut lämmittivät mieltä huimasti!

Paikkamakuu: 0 (porsas)
Seuruu: 8 (pisteitä lähti ääntelystä, oli taas pikkumustalla asiaa)
Liikeestä maahan: 9,5 (ääntelystä taas)
Luoksetulo: 6 (vaaaaaaaalui ja paljon, äh)
Liikeestä seiso: 9 (teki Myrnit ja väisti vähän käskyn yhteydessä, muuten jees)
Nouto: 7,5 (ja kyllä kuului että sheltti on menossa kapulalle :D palautti ravilla, mutta muuten nätisti)
Kaukot: 9 (ekaan istumiseen kaksoiskäsky, kun jäi katsomaan liikkuria, muuten tosi hienot)
Hyppy: 8 (ääntä tuli hieman ja istuminen oli aika hidas)
Kokonaisvaikutus: 9 ½ (!!!!)
YHT. 138,5p ja kolmostulos (onpahan nyt kaikkia tuloksia yksi kappale taskussa :DDD )

Pipa tosiaan kehui meidän menoa ja sanoi että paria huonosti mennyttä liikettä ja ääntelyä lukuunottamatta tosi nättiä menoa. Ohjaajakin sai kehuja hyvästä ohjauksesta, jee. :) Kisakirjoja jaettaessa tuomarinsihteerikin mainitsi erikseen, että pikkumusta oli sihteerien suosikkeja. Kivaa, että muutkin tykkäävät!

Sunnuntaina käydään sitten kokeilemassa onnea vielä oman seuran kisoissa, mutta näillä näkymin Myrnistä ei tule TK2 Amor'jade Dark Drama Queenia, sillä en jaksaisi mennä enää uusilla säännöillä avoimeen. Katsellaan kuitenkin, josko fiilis muuttuu loppuvuotta kohti ja jäädään sunnuntain jälkeen kisatauolle treenaamaan voittajan liikkeet kuntoon. Siinä onkin tekemistä kerrakseen, hyvällä tuurilla startataan voittajassa (tai siellä uudessa avossa) ensi keväänä.