Kysymyksiä

Töitä ahkerasti tehdessäni (lue: yrittäessäni keksiä mitä seuraavaksi tekisin, kun viikon hommat on käytännössä jo purkissa) ja muiden blogeja lueskellessani, törmäsin Satun blogissa näihin kysymyksiin! Koska olen ollut kamalan huono bloggaaja ja postauksia tulee harvemmin kuin harvoin, päätin tarttua tilaisuuteen ja vastata kysymyksiin, jotta saan edes jotain elämää tähänkin paikkaan.

Elämäsi koira - kuka ja miksi?

Ehdottomasti Myrn. Vaikka toki Hupsiksella on ensimmäisenä omana koiranani oma paikkansa mun sydämessä, on Myrnin kanssa yhteys ihan erilainen. Se on ensimmäinen pennusta asti kasvattamani koira, ensimmäinen oikea harrastuskoira, pieni musta haaveeni. Myrn on opettanut minulle paljon niin shelteistä, koiramaailmasta yleensä kuin harrastusmaailmastakin ja luulenpa, ettei toista samanlaista vaan voi tulla. Sen luonne on täyttä timanttia ja olenkin monta kertaa ajatellut, että tulenkohan seuraavan koiran kohdalla pettymään, jos se onkin lähempänä "normaalia" sheltin luonnetta.

Suurin pettymyksesi koiraharrastuksessa ja mitä siitä opit?

Myrnin terveystarkit olivat kova paikka ja yhä edelleen olen ajoittain katkera siitä, että muilla on käsissään terveet koirat, jotka menestyvät agilityssä ja näyttelyissäkin, kun taas Myrnistä ei tähän mennessä kovin moni tuomari ole sen suuremmin pitänyt. Suurin haaveeni Myrnin lisäksi oli saada joskus sen pentu, sillä tuota luonnetta olisi ollut hienoa päästä jalostamaan eteenpäin. Vaikka meidän elämä ja harrastaminen eivät päättyneetkään luustokuviin, olisi vauhdikkaampienkin lajien harrastaminen kivaa ja tietysti olisi hienoa, jos ei tarvitsisi kantaa niin paljoa huolta siitä, milloin koira sattuu hajoamaan lopullisesti. Jokainen vaisummin sujunut lenkki kasvattaa pelkoa pikkumustan ennenaikaisesta menettämisestä, vaikkei oireilua sen suuremmin ole edelleenkään ollut.

Tästä kaikesta olen oppinut sen, että mitä tahansa voi tapahtua. Olivatpa yhdistelmän osapuolet miten terveitä ja tutkittuja tahansa, ei se takaa että pennut ovat terveitä.

Rotusi paras puoli?

Sheltti sopii moneen menoon ja niillä on intoa tekemiseen, ainakin jos saa käsiinsä sellaisia kultakimpaleita kuin meidän talouden shelttiäiset ovat! Lisäksi ne ovat (yleensä) kompaktin kokoisia, mikä on reissatessa plussaa ja ulkonäöltään (taas yleensä, niitä ääripäitäkin on) liioittelemattomia.

Mitä elämästäsi puuttuisi ilman koiria?

Laura. Lisäksi mulla ei olisi suurinta osaa tämän hetkisistä kavereistani eikä varmaan senkään vertaa elämää, mitä nyt. :D

Minkälainen on hyvä ja kiinnostava blogi?

Sellainen, jossa tekstit on kirjoitettu hyvin ja helposti ymmärrettävästi ilman sen suurempia kielioppivirheitä, kuvia on sopivasti ja postausten aiheet ovat kiinnostavia. Lisäksi suhteellisen tiheä päivitystahti on plussaa myös.

Jos koirasi olisi ihminen, minkä ammatin edustaja hää olisi?

Apua. Hupsis olisi varmaankin tyypillinen suomalainen raksamies, joka vapaa-ajallaan samoilisi pitkin metsiä metsästämässä. Myrn taas voisi olla loukkaantumisen takia kisa-uran hylännyt urheilija. :D

Minkälainen on hyvä (agility)kouluttaja?

Sellainen, joka osaa muokata koulutustyyliään koirakon mukaan ja ottaa huomioon myös koulutettavan mahdolliset koulutusideat. Tarpeeksi vaativa, mutta kuitenkin positiivisesti kannustava ja ehdottomasti sellainen, jolle koira on tärkein.

Kuvat, joissa näkyy koirasi persoonallisuus

Hupsis on vähän sellainen failure suurimman osan ajasta.

Se on myös aina niin onnellinen..

Erityisesti ruoka-ajoista..

...ja nukkumisesta.

Myrn on pieni pomppupallo ♥

Se osaa myös rauhoittua vähän kaikkialle.

Ja on aina niin iloinen, ihan sama mitä tehtäisiin!

Tärkein asia, jonka olet oppinut koiriltasi?

Pienistäkin asioista kannattaa olla iloinen.

Tarina koirasi (koiriesi) nimen takana?

Hupsiksen nimihän ei ole minun keksimäni, vaan entinen omistaja oli keksinyt nimen osittain virallisen nimen (Ikimuiston Hups Keikkaa) ja osittain TV2:n lastenohjelman, Pat & Mat (jotka tunnetaan myös nimellä Hupsis-herrat) mukaan, Sopii Hupalle kyllä mainiosti. :D

Myrnille halusin shelttien M-teeman mukaisesti samalla alkukirjaimella alkavan nimen, jonka piti olla pennun näköinen ja mielellään sellainen, ettei jokaisella vastaantulijalla ole sama nimi. Laura löysi Hiswelokesta sanan myrn, joka tarkoittaa siis haltiakielellä synkkää tai tummaa (monikossa kylläkin). Vielä kun neidin virallisessa nimessä on sana dark, on nimi kuin luotu pienelle tummalle neidille.