Pentukuumeen kasvattajia

Tälläiset pienet hirviöt osaavat olla paitsi maailman rasittavimpia, myös maailman söpöimpiä! Kelpaisi minullekin yksi ;) 

Viisi vuotta takana

Vanha kuva, mutta söpö Supinen!

Tänään juhlittiin paitsi tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymistä, myös erästä ruskeaa lapineläintä. Hupsis ja muut Ikimuiston H2-pentueen jäsenet täyttivät huimat viisi vuotta, välillä ei kyllä uskoisi tuon olevan jo niinkin vanha!

Vaikka arvon lapikas osaakin olla useimmiten maailman ärsyttävin, on se oikeasti myös ihana ja rakastettava. Ja onhan se minun ensimmäinen ikioma koirani, joten spesiaalitapaus siinäkin suhteessa. Onnea siis pieni Suippopaprika-Supinen, toivottavasti meillä on vielä monta vuotta edessäpäin! ♥

Hupsis nautti aamulla erikoisaamiaisen ihan vain synttäreiden kunniaksi:

Loskaa ja sadetta - ainakin leirin muodossa

Teemo & Myrn ♥

Virtaviivainen shetlannineläin vauhdissa.

Viime perjantaina oli vihdoin aika matkata toiselle puolelle Suomea taatussa huippuporukassa. Ohjelmassa oli nimittäin Lauran ja Maijan  järjestämä Loskasadeleirin nimellä kulkenut koiraisa viikonloppu Kuralan Kartanotilalla Yläneellä. Itse matka paikalle kesti reilut kahdeksan tuntia parin pysähdyksen taktiikalla, joten varsin oli väsynyttä porukkaa kun perille päästiin joskus ennen yhdeksää illalla.

Raahattuamme häkit ja tavaramme majoituspaikkanamme toimineeseen Kurki-mökkiin ja vaihdettuamme pikaisesti kuulumisia samassa mökissä yöpyvien Katjan ja Fannyn kanssa, olikin jo aika siirtyä halliin kisailemaan leirin Etkomestaruuksista. Koko leiriporukka jaettiin kahteen joukkueeseen, joissa sitten suoritettiin erilaisia tehtäviä keräten totta kai mahdollisimman paljon pisteitä. Ensiksi vuorossa oli leluviesti, jossa koira piti lähettää hakemaan hallin toisessa päässä ollut lelu - tai vaihtoehtoisesti kontata itse neljällä jalalla hakemaan se, jos koiralta ei noutaminen sujunutkaan. Myrn lähti matkaan hienosti, joskin pysähtyi kyselemään pari kertaa ja lopulta toi vinkupallon hienosti minulle! Meidän joukkueen aika oli hieman toisia parempi, joten ekasta erästä pisteet kotiin!

Seuraavaksi pääsimme suorittamaan hieman rallytokorataa muistuttavaa temppurataa, jossa ensiksi koiran piti tehdä istu-maahan-vaihdot, sitten tulla siitä seuraamaan ja pujotella kartioiden välistä kulmaan, kääntyä vasemmalle, tehdä liikkeestä maahanmeno ja lopuksi hypätä hyppyeste ennen kirmaamista maaliin. Meidän joukkueessa oli alivoima, joten Myrn pääsi suorittamaan radan kahteen kertaan. Ja hienosti pikkumusta suorittikin! Tässäkin kisassa meidän joukkue vei voiton, joten jäljellä oli enää yksi erä.

Viimeisenä vuorossa oli lihapullansyöntikisa, joka tehtiin hieman jäljen tyyppisesti. Myrn olisi tässä lajissa pärjännyt ehkä paremmin, jos sen olisi pitänyt vetäistä lihapullat vain kupista, mutta nopsakasti selvittiin tästäkin! Loppujen lopuksi meidän joukkue vei koko kisan voiton ylivoimaisesti ja palkinnoksi saimme todella uljaat (diplomigeneraattorilla väsätyt) diplomit. :D

Koko leiripoppoo: vas. Fanny&Noona+ Batman, Jenny&Ilo, Milli&Priya, Satu&Colhu, Maija&Nauru+Kida, Essi&Nari sekä Tiina&Karma ja takarivissä Katja&Teemo, minä&Myrn, Anniina&Adya, Laura&Meela, Sussu&Linkki sekä Jaana&Savu+Paju

Lauantai valkeni varsin harmaana ja hieman huonosti nukutun yön jälkeen siirryimme kahdeksaksi aamiaiselle päärakennukseen. Aamupala oli herkullinen ja ehdottomasti hintansa arvoinen! Tästä lähdimme etsiskelemään lenkkipolkuja, tosin erittäin huonolla menestyksellä. Koska minulla ei ollut leirille agilitykoiraa, oli meidän lauantaiaamu pääasiassa hengailua ja illan odottamista, muut kävivät treenaamassa aksaa Esa Lehdistön opeissa. Kävin tosin seuraamassa Lauran ryhmän treenejä, joten tuli sitä ehkä jotain teoriassa opittuakin.

Viimeisen agilityryhmän jälkeen riensin hallille rakentamaan rallyrataa, jota sitten treenattiin Jaanan & Pajun, Millin & Priyan sekä Jennyn & Ilon kanssa. Myrn ei pystynyt lihapullantuoksuisessa hallissa ensin keskittymään ollenkaan, mutta pari kertaa muistuteltuani alkoi homma sujumaan ja viimeisellä kierroksella pikkumusta teki jo varsin kivaa työtä. Eteentuloa pitäisi treenata ahkerasti, sillä eteen-peruuta 1, 2, 3 askelta on Myrnille hirmuisen hankala kyltti, kun pylly vetäisi perusasentoon niin kovasti.

Ehdin käydä mökillämme hakemassa lisää nameja, kun pitikin jo suunnata takaisin hallille koiratanssikoulutukseen, jota meille tuli vetämään Anna. Ensin kävimme läpi lajin teoriaa ja sitten Anna laittoi meidät liikkumaan musiikin tahtiin ilman koiria! Meinasi olla hieman hankalaa heittäytyä moiseen, mutta selvisin hengissä kuitenkin. Lopuksi teimme tosi kivaksi osoittautunutta harjoitusta koirien kanssa musiikin tahtiin - tätä koitetaan treenata pikkumustan kanssa lisää kotonakin. Totesin kuitenkin, että koiratanssi ei ole ihan minun lajini, sillä siinä on ihan liikaa pieniä liikkuvia osasia, jotka pitäisi saada hiottua kuntoon, jos kisaamaan mielisi. Omaksi ilokseen moista voi kyllä treenailla!

Vaikka koiratanssiosuudessa menikin reippahasti aikaa, jaksoimme vielä siirtyä naapurimökkiin pelailemaan Visaista koiratietoa sekä Aliasta, jossa allekirjoittanut tosin oli vain ajanottajana. Hauskaa oli ja seuraavana aamuna kyllä huomasi puhuneensa paljon ja kovaan ääneen, sen verran käheänä oli ääni. :D

Sunnuntaina vuorossa oli ohjattua tokoa Heikki Mäkisen opeissa. Myrnille olin valinnut aiheiksi ruudun, seuraamisen, kaukot sekä tunnarin, joskin viimeksi mainittua tehtiin vain sen verran, jotta todettiin ettei koira vielä tajua mitä sen pitää tehdä. Ruutua alettiin tekemään niin, että ensin kävin näyttämässä ruudun paikan Myrnin istuessa kauempana ja sitten lähetin sen joka toisella kerralla ilman näyttöä ja joka toisella näytön kanssa. Toimi hyvin tuolla, tosin eilen tokoillessa se ei sitten toiminutkaan enää ollenkaan.

Batman & Myrn ♥

Seuraamista näytin ensin omatoimisesti, jonka jälkeen todettiin että treenaillaan liikkeellelähtöjä, joissa pikkumustalla on tapana kiirehtiä ja nytkähtää jo silloin, kun vasta sanon käskyn. Aluksi Myrnin pieniin aivoihin ei meinannut millään upota idea odottamisesta, mutta kun palkkaa ei herunut, tajusi pieni shetlantilainen lopulta mitä kannattaa tehdä. Kaukoissa ongelmana on ollut se, että kun siirryn tarpeeksi kauas koirasta, ei Myrn enää nousekaan istumaan (ja eilen se totesi että kun olet tarpeeksi kaukana, voin toki nousta istumisen sijaan seisomaan?). Leirillä tätä ongelmaa ei sitten ollutkaan, mutta lähdimme silti purkamaan ongelmaa niin, että palkkasin heti ensimmäisestä istumisesta ja pidensin välimatkaa pikkuhiljaa. Katsotaan päästäisiinkö näillä vinkeillä eteenpäin!

Ehdittiin käydä vielä juoksuttamassa koiria pellolla ennen kotimatkaa ja onneksemme sääkin oli ihanan aurinkoinen! Kotimatka oli piiiiiiiiiitkä, mutta onneksi keksimme kuluttaa aikaa pelaamalla Visaista koiratietoa autossakin! Perillä olimme kahdeksan pintaan ja oli kyllä väsynyttä porukkaa niin ihmisissä kuin koirissakin. Kiva oli leiri ja toivottavasti saadaan moinen järjestettyä vielä uudestaankin!

Yksi neljäsosa tokovalio

Viime viikonloppuna oli ohjelmassa jotain hirmuisen jännittävää - ainakin ohjaajan mielestä - sillä kisasimme molempina päivinä tokoa! Kuten otsikostakin jo voi päätellä, menivät kokeet varsin putkeen.
Lauantaina suuntasimme kohti Varkautta, jossa tuomarina toimi jo tutuksi tullut Tommi Varis. Itse pidän kyseisestä tuomarista ja hänen arvostelutavastaan hyvin paljon, pisteitä tulee varsin oikeudenmukaisesti ja liikkeiden välissä on hyvä heittää vitsinpoikasiakin. Mukana meillä oli tietenkin Laura Meelan kanssa, sillä pieni sininen kisasi avoimessa luokassa. Kokeessa oli käänteinen järjestys, joka on viime aikoina ollut varsin suosittu jokaisessa kokeessa, mihin olen ilmottautunut, eli aamu alkoi erikoisvoittajalla ja meidän vuoromme oli päivän viimeisenä.

Myrnin numero oli 15 ja koska meitä edeltävä numero oli poissa, olimmekin luokkamme ensimmäisiä. Alokasluokassa koirakkoja oli yhteensä viisi, joten nopeasti oli koko luokka suoritettu.
Kehääntulotarkastuksessa Myrn sanoi vain jaahas, eikä välittänyt sen enempää koko hommasta.
Liikekohtaiset pisteet näyttivät tältä:

Luoksepäästävyys: 10 - ei ongelmaa, Myrn pysyi tapansa mukaan hienosti vierellä eikä liikahtanutkaan.
Paikkamakuu: 10 - tuomari ei selvästikään kuullut, kun jouduin antamaan kaksoiskäskyn pikkumustan huomion ollessa mölisevissä kanssakilpailijoissaan, joten siitä ei rokotettu. Muuten paikkis oli tuttua varmaa Myrniä, se tapitti hienosti minua melkein koko liikkeen ajan eikä edes ajatellut nousemista.
Seuraaminen kytkettynä: 8,5 - tämä tuomari rokotti äänenkäytöstä liikkeissäkin eikä ainoastaan kokonaisvaikutelmassa. Myrnin kierrokset olivat katossa jo kehään tultaessa, vaikka kävin rauhoittelemassa sitä paikkiksen jälkeen ulkopuolella. Pärinäpurkki tuppasi murisemaan käskyjen kohdalla ja juoksuosuudessa tuli pari haukahdusta sekä pieniä pomppuja. Muuten seuruu oli kivaa, täykkärissä Myrn valahti hieman kauas.
Seuraaminen hihnatta: 8 - Tässä sama juttu kuin hihnaseuruussa, haukkua tuli juoksuosuudessa ja komentamista taisi olla vähän enemmän :D Itsellä ei hirveästi ole muistikuvia koko liikkeestä, seuruu oli kokonaisuudessaan kivempaa kuin hihnassa - yllätysyllätys.
Liikkeestä maahan: 9 - Maahanmeno oli super, olisiko pistevähennys tullut taas pienestä murinasta lopussa ja ehkä hieman vinosta perusasennosta?
Luoksetulo: 9 ½ - Ihan super pieni musta! Jäi varmasti, tuli kovaa ja HILJAA. Lopussa aavistuksen vino perusasento, josta puoli pistettä miinusta.
Liikkeestä seiso: 9 ½ - Kerrankin hieno seisominen, hieman väisti taas pysähtyessä ja perusasento taisi TAAS olla aavistuksen vino. Näihin perusasentoihin pitää taas vaihteeksi kiinnittää paljon huomiota, pärisevä pikkumusta kun tahtoo seikkailla vähän miten sattuu.
Hyppy: 8 ½ - hyppy oli hyvä, liikutti pikkuisen jalkaa kun palasin viereen ja hypätessä komensi, josta pisteitä väheni.
Kokonaisvaikutelma: 8 ½ - ääntely vähensi, muuten meidän menoa kehuttiin kovasti

Yhteensä 181p KP ja sijoitus 1./5.!

Sunnuntaina vuorossa oli naapuriseura JOA:n kisat Pärnävaaralla. Luokkajärjestys oli taas käänteinen ja tällä kertaa meidän vuoromme oli luokan kolmantena, sillä yksi koirakko oli poissa. Tuomarina näissä karkeloissa toimi Anne Nokelainen, jonka kokeessa olin myös ollut Hupsiksen kanssa aiemmin. Myrn oli (jos se edes on mahdollista) entistä enemmän tohkeissaan nähdessään tutun treenihallin ja allekirjoittanutta pelotti jo valmiiksi pienen mustan äänenkäyttö.

Kehääntulotarkastus oli Myrnistä eilistä kivempi ja päästiinkin nopsasti paikallemme riviin.
Tällä kertaa liikekohtaiset pisteet olivat tällaiset:

Luoksepäästävyys: 10 - ei ongelmaa tälläkään kertaa, vaikka tuomari kävikin lepertelemässä vieressä. Myrn istua napotti tiukasti vieressä, jee!
Paikkamakuu: 10 - meni maahan ekalla käskyllä ja pysyi varmasti koko ajan vaikka yksi koira lähti rivistä ja pari äänteli aika voimakkaasti. Hieman haisteli hallin pohjaa, mutta ei sen kummempaa.
Seuraaminen kytkettynä: 9 - äänenkäyttöä oli huomattavasti vähemmän kuin eilen, hieman murisi joidenkin käskyjen kohdalla mutta juoksuosuus oli hieno! Täykkärissä valui taas vähän.
Seuraaminen hihnatta: 9 ½ - paransi edellisestä erityisesti täyskäännöksissä, murinakin väheni mutta piti sitä jotain päästä sanomaan. :D
Liikkeestä maahan: 9 ½ - seurasi hyvin ja meni maahan nopeasti, olisko pistevähennys tullut komentamisesta, murisi nimittäin jossain välissä taas?
Luoksetulo: 10 - täydellinen, ei muuta sanottavaa. Liikkeen loputtua kierrokset alkoi olla varsin korkealla, kun rauhoitellessani pikkumustaa kuului vaan murinaa :D
Liikeestä seiso: 7 - tämä meni alusta asti harvinaisen huonosti, edellisen liikkeen vaikutuksesta pärisevä koirani edisti turhan paljon jo alussa eikä pysähtynyt ekalla käskyllä. Toisella sitten seisahtui, mutta palatessani viereen väisti hieman, olisiko kovasti karjaistu käsky vaikuttanut? Ruma oli, hyi.
Hyppy: 9 - Käskyn saatuaan pikkumusta sanoi VÄH ja hyppäsi hienosti toiselle puolelle. Perusasento saattoi olla aavistuksen vino, mutta hienosti se teki.
Kokonaisvaikutelma: 9 - tuomari oli ollut kuulemma ihan liekeissä Myrnistä ja kehui vain miten reipas sheltti se on eikä ole sellaista koskaan nähnyt. Laura sanoi että hehkutus oli jatkunut vielä meidän lähdettyä kehästäkin :D

Yhteensä 186 p KP TK1 ja sijoitus 2./5.

Lauantaisesta suorituksesta ei ole nähtävillä videota, sillä unohdimme sujuvasti kameran kotiin, mutta tässä sunnuntain seikkailut:

Näin ollen talossa asustaa nyt TK1 Amor'jade Dark Drama Queen, joka aloitti ahkeran treenaamisen avointa luokkaa varten jo kisapäivänä, kun energiaa tuntui olevan illalla edelleen liikaa. Suurin osa liikkeistä onkin jo pientä hiomista vaille valmiita, joten eiköhän meidät voi alkukeväästä jo tavata kisoista taas! En kyllä voi olla kuin onnellinen tuollaisesta koirasta, joka reagoi ohjaajan kisajännitykseen skarppaamalla itse enemmän ja toimii tilanteessa kuin tilanteessa superisti. ♥

Vaellettiin

Koska kirjoitus- ja bloginpäivitysinto on taas kerran täysin kadoksissa, saatte nauttia syyskuun kuvasadosta. Käytiin tosiaan 21.9. kiertämässä Suomun kierto Lauran & Mintun (Meela oli juoksuisena hoidossa), Jaanan lauman sekä Nooran & Pinnan kanssa. Koskapa ollaan niin taitavia suunnistamaan, käveltiin aiotun 15 kilometrin sijaan 21,5 km, mutta mitäs tuosta! Onneksi seura oli mitä parhainta ja sääkin suosi. Aikaa moiseen retkeen meni reilu seitsemän tuntia, johon sisältyi pari evästaukoa sekä tietysti kuvailut.

Koko jengi kasassa: ylhäällä Paju, Pinna, Minttu, Myrn ja Kami,
alhaalla Taika, Savu, Hupsis ja Usva

Äly suorastaan paistaa läpi.

Etsi kuvasta sheltit.

Myrn kuvitteli koko retken ajan olevansa bc.

Häijy Supinen ♥

Onnen Purkki ♥

Koska parinkymmenen kilometrin päiväretki ei riittänyt meille, suunnattiin viime viikonloppuna (eli 27.-28.9.) nokka kohti Enoa ja Kaltimon kiertoa. Mukana jo tutuksi tullut jengi Laura & Meela (tuleva mama Minttu pääsi tällä kertaa hoitoon) sekä Jaana tällä kertaa vain Savun kanssa. Ahkera säätietojen kyttääminen ja sormien ristissä pitäminen tuotti tulosta ja tälläkin kertaa sää suosi meitä oikein urakalla, mikä oli ainoastaan hyvä - tarkoitus oli tosiaan yöpyä matkan varrella laavussa. Kaltimon kierto on pituudeltaan 25 km ja nousee (sekä laskee) yhteensä ainakin seitsemän vaaran laelle. Nämä vaarat olivat yhtä lukuunottamatta kaikki yli 200 m korkeita, joten kipuamista oli luvassa ja paljon.

 Tiivistettynä retki oli tuskaa ja hikeä sekä kylmyyttä, mutta myös huikea elämys! Koirat jaksoivat Hupsista lukuunottamatta painella menemään vielä seuraavana päivänäkin yhtä reippaasti kuin aina ja erityisesti Myrn oli pärisemässä vielä seuraavana päivänäkin. Molemmat omani olivat kyllä ihanteellista vaellusseuraa, sillä kumpikin käyttäytyi moitteettomasti ja osasi tarpeen mukaan rauhoittua tauoilla - Hupsis Myrniä paremmin. Enemmän reissusta voi lukea Lauran blogista.

Eräopas-Supinen löysi lunta - lapinkoiran onni!

Vaelluspoppoo! Meela, Myrn, Hupsis ja Savu ensimmäisen vaaran laella.

Matkan varrella oli myös pelottava autiotalo - eräopas varmistaa että reitti on turvallinen!

Eräopas taukoilee.

Mustavaara valloitettu!

Winter was coming...

Lisää shelttejä jonkin vaaran laella.

Huikeimmat maisemat oli kyllä tältä vaaralta laskeutuessa!

Eräoppaalle tuli väsy.

Aamiainen approved!

Myös shelttejä alkoi unettaa toisena päivänä.

Melkein täydellinen

Tänään ohjelmassa oli kauan odotetut ensimmäiset rallytokokisat Pohjois-Karjalassa. Kisathan järjesti kotiseuramme Poks, joten matka kisapaikalle ei todellakaan päätä huimannut. Paikalle saavuttiin vähän ennen yhdeksää ja päästiinkin heti ilmoittautumisen jälkeen täyttelemään kisakirjoja ja mittauttamaan koiria. Hupsis ei tapansa mukaan arvostanut mittatikkua kovinkaan paljon, mutta pienen venkoilun jälkeen malttoi seisoa sen verran paikoillaan, että saatiin mitattua se alle 50 senttiseksi! Pikkumustakaan ei tällä kertaa ollut mitan ystävä, mutta mittaustulos oli joka tapauksessa se odotettu alle 40 cm.

Odottelun jälkeen päästiinkin tutustumaan rataan. Tuomarin selostus radan suorittamisesta tuntui kestävän ikuisuuden, mutta vihdoin päästiin tutustumaan ihan omatoimisesti. Itse rata ei kovin pahalta tutustumisessa vaikuttanut, ainoastaan juosten vasemmalle käännös ja pujottelu tuntuivat hankalilta tulevia suorituksia ajatellen, vasemmalle kääntymistä kun ei olla juosten oikeastaan treenattu. :D

ALO 20.9.2014, tuomari Tytti Lintenhofer

Hupsis oli vuorossa ensimmäisenä omistani, kisassa startattiin numerolla 2. Ulkona omaa vuoroamme odotellessa Supinen leikki kävyllä aivan onnessaan, mutta heti kun lähestyttiin hallin ovea ja astuttiin sisään, meni se lukkoon ja laittoi vain korvat luimuun sen näköisenä, että "äkkiä täältä pois kiitos". Käskyt menivät läpi toooooooooooosi hitaasti ja puolet ajasta sain miettiä että missähän se koira tulee, kun herra lapinkoira laahusti perässä. Videolta katsottuna meno ei edes näytä niin pahalta, kuin miltä minusta rataa suorittaessani tuntui, mutta tyytyväinen menoon en todellakaan ole. Jollain ihmeen kaupalla Hupsis sai kuitenkin raavittua kasaan huimat 94 pistettä! :D Kyllähän se kaikki liikkeet teki, vaikka vauhti olikin varsin etanamaista. Miinuspisteitä tuli kylttien koskemisesta (Supi mm haisteli yhtä kylttiä, muihin se ilmeisesti sitten vain osui hiukan), pujottelussa puutteellisesta yhteistyöstä kun herra seikkaili missä sattuu ja hihnan kiristymisestä. Itse olin jo suorituksen jälkeen varma, ettei saataisi kasaan edes 70 pistettä, mutta näköjään olin väärässä. Arvostelulomakkeessa on vielä kommenttina "hienosti kannustettu" :D. Ääni oli aika käheä kehästä poistullessa, kun koko suorituksen ajan hoin "hieno Hupsis, sivu Hupsis, taitava Hupsis"-mantraa.


 


Myrn kisasi numerolla 11. Jo ottaessani koiraa autosta ulos totesin pikkumustan käyvän kierroksilla ja käytiinkin sitten ennen omaa vuoroa hieman kävelemässä ja tekemässä rata ulkomuistista ilman kylttejä. Ei ongelmaa missään, mitä nyt hieman pärinää joissain kohdissa, kun toinen olisi niin kovasti tahtonut mennämennämennä. :D Loppuajan rauhoittelinkin Myrniä, jotta se olisi mahdollisimman matalavireisessä tilassa radalle mennessä. Koko rata tuntui menevän kuin hujauksessa ja fiilis poistullessa oli super! Kaikki kyltit suoritettiin kauniisti, vaikka seuruu olisi omaan silmään voinut olla parempaakin. Pikkumiinus parista komennushaukusta, kun pikkumustaa alkoi kyrsiä palkkaamattomuus. Yhteensä pisteitä tuli 97, pistevähennykset yhdestä hihnan kiristymisestä pujottelussa (jota en itse kyllä huomannut) ja haukkumisesta kokonaisvaikutelmassa. Yllättävän herkästi näköjään haukkuminen tiputtaa pistemäärää, koska Myrniksi suoritus oli tosi hiljainen. Loppukommentteina paperissa lukee "pirteä suoritus, hyvin ohjattu". Huikea Myrn ♥





Seuraavat kisat ovat todennäköisesti vasta ensi vuonna, sillä ainoiden lähistöllä olevien rallytokokisojen aikana ollaan kisaamassa tokoa Varkaudessa. Hupsis ei tosin taida enää kisata missään, sillä en viitsi ahdistaa sitä turhaan kun siitä selkeästi näkee, miten se ei nauti hommasta. Avoimeen olisi kiva päästä, sillä hihna vaan sotkee meidän menoa niin kovasti!

Syksy

Kaunis pikkumusta 2v2kk ♥

Suikero-Supi 4v10kk ♥

Sheltti puussa!

Hupsis keskustelee bc-Taikan kanssa vakavasti jostain.

Lauantaina on edessä rallytokokisat molemmilla karvaisilla! Hupsis starttaa alokasluokan toisena ja Myrn yhdentenätoista - onneksi näin päin niin lappalaisen kanssa voidaan treenata ja pikkumustan kanssa sitten tehdä oikeaa työtä :D Tokoa ollaan Myrnin kanssa treenailtu myös, lähinnä tosin ylempien luokkien liikkeitä ihan mielenvirkistykseksi. Nouto on nyt tehotreenissä ja edistystä onkin huomattavissa! Näillä näkymin startataan lokakuussa kaksissa kokeissa ja toivottavasti saadaan TK1 tällöin kasaan. Avoimeen olisi sitten tarkoitus pyrkiä talvella.