Ensimmäinen viikko takana...

...Nimittäin elämää pennun kanssa. Nopeasti on aika jo mennyt ja kakara täytti torstaina kokonaiset yhdeksän viikkoa! Ensimmäisen viikon aikana neiti on ehtinyt käydä jo kaksissa kisoissa (sekä toko- että agility) turisteilemassa ja tottakai ollaan lenkkeilty hirmuisesti. Hienosti Myrn osaa pyytää ulos öisin, jos sillä on hätä, mutta päivisin varsinkin pissoja tulee tiuhaan tahtiin myös sisälle, joka sekunti kun ei ulos ehdi juosta. 

Neiti 9 vko (c) Laura

Puolisiskot ♥ (c) Laura

Energiaa tuolta kakaralta ei ainakaan puutu! Hänen korkeutensa kanssa pitäisi olla leikkimässä heti, kun ulkoa palataan sisään, ja jos pentua ei huomioida, niin johan alkaa meteli :'D Jotain voi kertoa sekin, että viime sunnuntaina oltiin ensin päivä tokokokeessa ja illalla käveltiin meidän normaalilenkki, jolle pituutta tulee jotain kolmisen kilometriä, ja vielä jaksoi pentu riehua Meelan ja lelujen kanssa sisälle tultuaan.

Kovasti ollaan harjoiteltu luoksetuloa ja oman nimen tunnistamista, jotka molemmat sujuvat jo varsin hyvin. Myös istumista, maahanmenoa ja seisomista on opeteltu, ja varsinkin istuminen on jo tosi hyvällä mallilla - pentu tömähtää maahan yleensä jo siitä, kun sen nimen sanoo :D Nopea se on kyllä oppimaankin, ainakin Hupsikseen verrattuna!

(c) Laura

Pakko hehkuttaa kyllä edelleen tuota Myrnin sosiaalisuutta! Ihanaa, kun on koira, joka oikeasti RAKASTAA ihmisiä. Myös uudet asiat otetaan sangen rennosti vastaan, ainoastaan isot ja innokkaat koirat ovat vähän sellaisia, et niitä katsellaan mieluummin kauempaa. Hihnassa pentu kulkee tosi kivasti, mitä nyt reunassa ei vielä malteta kulkea ja Meelan kimppuun olisi pakko päästä ainakin kymmenen kertaa kävelyn aikana, jos siskotyttö mukana on. Mutta mukana se kipittelee hienosti, pahemmin ei istuksimaan jäädä.

Muut koirat ovat ottaneet pennun kyllä hyvin vastaan, jopa Hupsis on nyt lämmennyt sille. Sisätiloissa se ei pahemmin Myrniä huomioi, mutta ulkona saattaa innostua yrittämään leikkiä - joka tosin ei oikein vielä luonnistu, kun Hupsiksella on hieman eri käsitys leikkimisestä kuin muilla. Meela ja Myrn tykkäävät leikkiä keskenään ja jaksavat peuhata ties miten kauan. Minttu ei pennusta pahemmin pidä, varsinkaan jos se yrittää haastaa Matipatia leikkiin - silloin saa pentu kyllä nenilleen :'D 

(c) Laura

On tää pennunomistaminen ihanaa, mut samalla rankkaa, kun koulun lisäksi pitää jaksaa heräillä viemään pentua ulos. Toivotaan, et neiti oppii sisäsiistiksi suht pian, ettei tarvitse koulussa koko loppuvuotta haahuilla ihan zombiena :'D On se silti vaan paras pentunen ♥

Ai niin, ensi viikon torstaina on Myrnin sydänkuuntelu, päätin sit käydä kuunteluttamassa sen vielä ennen ekoja rokotuksia, jos suhina vaikka olisi kadonnut jo tähän mennessä. Toiveikkaita ollaan, eikä vielä kirvestä kaivoon heitetä, jos suhina siellä edelleen on.