sunnuntai 28. helmikuuta 2016

2 x AVOHYV



Eilen käväistiin Kuopiossa Musti ja Mirri -areenalla kisaamassa vähän rallytokoa. Tai oikeastaan vähän enemmänkin, sillä kyseessä oli tuplakisat, ja totta kai olin ilmoittanut Myrnin molempiin kisoihin, jotta hyväksyttyjen tulosten saaminen olisi tuplasti nopeampaa. Meidän vuoromme oli molemmissa kisoissa luokan loppupäässä, joten odottelua oli.

A-kisan rata

A-kisassa tuomarina piti alunperin olla Kirsi Petäjä, mutta viime hetkellä tuli tuomarinmuutos ja saimmekin suorittaa radan ihkauuden tuomarin, Taru Leskisen, silmien alla. Rata oli kuitenkin Petäjän käsialaa, eikä tutustumisessa vaikuttanut kovinkaan hankalalta. Toki minua jännitti etukäteen, miten uudet kyltit, joita radalla emme pahemmin ole treenailleet (tai  no, ei me olla treenailtu pahemmin muutenkaan), sujuisivat. Pelko oli kuitenkin turha! Rata alkoi vähemmän kivasti pyörähdyksellä, ja koska tätä ollaan treenattu vähän enemmän, niin Myrnhän päätti sitten tarjota pyörähdystä vielä seuraavalle kyltillekin. :D Liekö oma käteni tehnyt jonkin pienen huitaisun vai oliko syynä vaan se, etten sanonut koiralle sivu sen jälkeen kun se oli kieppinsä tehnyt. Kakkoskyltille siis uusiminen ja tästä -3p.

Kolmoskyltin eteentulo oli ruma, mutta ihmeekseni ei tullut vinoudesta pistevähennyksiä. Muuten radassa ei ole moitittavaa, Myrn teki hyvällä draivilla, muttei kuitenkaan pärissyt pahemmin. Vähän se murisi spiraalissa, mutta piti itsensä kasassa. Houkutuksessa oma keskittyminen herpaantui sen verran, että en tajunnut pitää koiraa käskyllä vieressä ihan loppuun saakka (toki sen pitäisi kestää moiset häiriöt, mutta kisatilanne on aina kisatilanne) ja pikkumusta kävi nuuskaisemassa houkutuksena ollutta muovipussia. Tästä siis toinen -3. Ekalta radalta siis yhteensä pisteitä 94 ja tällä sijoituimme toiseksi! Hävisimme ekaksi tulleelle vain ajassa, sillä uusimiseen meni jonkin verran ylimääräisiä sekunteja. Ei paha aloitus kuitenkaan!

Toisen radan tutustumista odoteltiinkin sitten melkein tunti. Väsymys alkoi painaa ohjaajaa, pikkumusta sentään sai lepäillä häkissä ja kisaturistina ollut Gisli hengaili ulkopuolella, jottei kiusaisi Myrniä. Pentua on pakko kehaista tässä välissä, se käyttäytyi  tosi hienosti kisapaikalla! Kävi moikkaamassa ihmisiä, muttei ollut yli-innokas, leikki kivasti ja teki asennonvaihtoja häiriössäkin ja saipa se uuden shelttiystävän Kataisten Angry-sheltistä, joka oli lähes yhtä pieni kuin pentu itse.




B-kisan tuomarina toimi Tiia Hämäläinen, joka oli tehnyt todella yksinkertaisen radan. Sanoinkin jo ennen meidän suoritusta, että nyt kyllä jonkin perusjutun on pakko mennä vikaan, kun radalla ei sen ihmeempiä kylttejä ollut. Ja niinhän siinä sitten kävi. Luulin, että teimme täyden sadan suoritusta aina kasikyltille saakka, mutta ohjaaja sai jonkin ihme aivopierun spiraalissa oikealle ja kiersin spiraalitötsien lisäksi myös kylttitelineen.. Tästä siis -10, onneksi vaan koska pelkäsin jo hyllyttäneeni koko suorituksen. Fiilikset radan jälkeen olivat tosi ristiriitaiset, sillä Myrn teki aivan huikean hienosti ja huomattavasti rauhallisemmin kuin ekalla radalla, mutta oma moka harmitti tosi paljon. Kun pisteet vihdoin julkistettiin, oli siellä toinenkin -10, jota ihmeteltiin sitten kisakirjojen saamiseen saakka. Myrn oli ekalla kyltillä jättänyt istumisen ilmeisesti välistä, vaikka omaan silmään se näytti istuvan. Näihin pikkujuttuihin pitääkin nyt kiinnittää enemmän huomiota jatkossa, sillä vikassa alo-kisassahan se ehti istua vaikkei pitänyt, kun se tekee liikkeet niin nopsaan. Ohjaaja voisi myös opetella pitämään ajatukset kasassa, niin tuollaisia typeriä mokia, kuten spiraalissa, ei tapahtuisi. Lopputuloksena kuitenkin toinen hyväksytty tulos 80p ja saatiinpa me yllätyksekseni vielä tuomarinpalkintokin!

B-kisan rata
Myrn sai ekalta radalta palkinnoksi ison puristeluun, kakkapusseja sekä suurensuuren Skinneez-ketun, jonka uskon päätyvän pikkusopulin leluvarastoon. Tuomarinpalkinto piti sisällään ruokaa, nimittäin Racinel Black Label Sport & Agility -näytepussin sekä kaksi lelua, joista pehmoinen tipu-pallo löysi heti uuden iloisen omistajan Gislistä. Pentu leikki tipulla hurjasti kotiin saavuttuamme, ja kyllä Myrnkin näytti siitä tykkäävän, kun kisapaikalla sitä sille esittelin. Nyt jäädään odottelemaan naapuriseuran kisoja huhtikuun lopussa, josko sieltä sitten se viimeinen AVOHYV saataisiin napattua. :)

Gislin kuulumisia sen verran, että pennun maahanmeno alkaa olla tosi kivalla mallilla. Odottamista treenataan edelleen ruokakupin kanssa, ja seisominen paranee päivä päivältä. Perjantaina pentu pääsi hallille mukaan, kun kävin treenaamassa tokoa Myrnin kanssa (teki muuten hienoja ruutuja, luoksarin stoppia sekä noudon!) ja ekoihin kertoihin verrattuna ero sen tekemisessä oli huikea. Toki välillä oli kivempi rällätä ympäriinsä, mutta keskittyi se välillä leikkimäänkin tosi hyvin ja tehtiin maahan-seiso -jumppaa vähän myös. Taitava lapsi ♥

1 kommentti: