Yllättävä viikonloppu

Pikkusopuli täyttää huomenna jo 11 kuukautta. Kuukauden päästä se on jo vuoden. Mihin aika oikein katoaa? Oikeasti lapsikoiraa pitäisi kutsua kai jo junioriksi, mutta lauman nuorimpana se saa olla pentu vielä jonkin aikaa. Se saa olla oma hassu itsensä, tapporavistella Råttaa illat pitkät ja napittaa söpöillä nappisilmillään herkkujen toivossa. Omistajan pitää sen sijaan alkaa varailla aikaa luustokuviin, ja miettiä agilityjuttujen opettamista, hui!

Viikonloppu vierähti huipussa seurassa Jyväskylän kaksipäiväisessä kansainvälisessä näyttelyssä. Auto starttasi Kuhilaskujalta vaille kuusi lauantaiaamuna, ja pakko myöntää että jännitti kyllä ihan hulluna! Onneksi Laura oli lupautunut testaamaan Gislin handlaamista kehässä, joten sain hyperventiloida rauhassa kehän laidalla. Tämä olikin pikkukoiran ensimmäinen virallinen näyttely, ja lisäksi ensimmäinen hallinäyttely. 

Koska olimme paikalla hyvissä ajoin, ja shelttejä oli ilmoitettu tuomari Tino Peharille vaivaiset 90 kappaletta, ehti Gisli hengailla kehän laidalla hyvän aikaa ennen sen omaa vuoroa, ja näin ollen myös tottua näyttelyhulinaan. Junnunarttuja oli ilmoitettu lauantaille yhteensä viisi, mutta vain kolme oli paikalla, Gisli näistä keskimmäisenä. Laura oli autossa todennut että "Gisli saa todennäköisesti EHn, koska se on vielä niin keskeneräinen", mutta itse toivoin salaisesti että se ERI sieltä napsahtaisi, siihen voisi olla tyytyväinen. Pöydällä olosta Gisli ei selkeästi tykännyt edelleenkään, mutta muuten se esiintyi ihan superhyvin! Kehäsihteerin heilutellessa punaista lappua meinasi omistajalta päästä ilonkiljahdus, sillä tavoitteet oli sillä täytetty.

Myös Gislin kilpakumppanit saivat erinomaisen, joten lisää jännitystä oli luvassa kilpailuluokassa. Gisli oli porukan nuorin, mutta niin vaan tuomarisetä osoitti sen ensimmäiseksi! Ja antoi vielä SAnkin! Siinä vaiheessa se ilonkiljahdus sitten pääsi, ja tulipa tuota muutama kyynelkin tirautettua ihan siitä ilosta, että heti ekassa näyttelyssä neiti tienasi pääsyn paras narttu -kehään. Välissä ehdittiin katsella muita hienoja narttuja ja jännätä sijoitusnarttu-Saagan esiintymistä, kunnes vihdoin koitti PN-kehän vuoro. Mitään odotuksia ei enää ollut, sillä vastassa oli kuitenkin huomattavasti vanhempia ja valmiimpia koiria valioita myöten, mutta niin vaan tuomari poimi Gislin jatkoon. Loppujen lopuksi pikkuneiti sijoitettiin kolmanneksi, ja siinä vaiheessa kun tajuttiin että edellä olevat on molemmat valioita, ei itku ollut taaskaan kaukana. Eka näyttely ja heti serti kotiin, ihan uskomatonta!

Arvostelu oli oikein mukavaa luettavaa:

10 months. Nice type, showing typical feminine expression in head. Very nice ear set. Good neck. Good body structure for age. Very sound movement.

JUN ERI1 SA PN3 SERT - Tino Pehar

Loppuaika menikin aika sumussa, sillä taisin tajuta vasta illemmalla, että Gisli oikeasti sai sertin. Oli ihana nähdä miten vilpittömästi suurin osa kilpakumppaneista onnitteli menestyksestä. Jäätiin vielä auttamaan Maikkia Amor'jade -kasvattajaluokan kanssa, ja suunnattiin sitten lenkille Hannan ja Kujeen kanssa.

Seuraavana aamuna pitikin sitten yrittää asennoitua siihen, että edessä on uusi päivä ja uusi tuomari, joka voi olla aivan eri mieltä pikkupiraijasta. Sunnuntain tuomari oli irlantilainen Josie Foley, joka vaikutti oikein symppikseltä rouvashenkilöltä kehän laidalta katsottuna. Junnunarttuja oli tällä kertaa ilmoitettu seitsemän kappaletta, mutta samaiset kaksi koiraa olivat taas poissa, ja näin ollen Gislin lisäksi siis neljä koiraa oli kehässä. Pikkukoira oli selkeästi väsyneempi, eikä se jaksanut keskittyä hommaan läheskään yhtä hyvin kuin lauantaina. Punainen lappu heilui kuitenkin myös nyt, ja taas sai iloita. Kilpailuluokassa erinomaisen saaneita oli neljä, joten sijoittuminenkin oli varmaa.

Tuomaritäti oli ihastellut Gislin päätä ja ilmettä pöydällä ihan huolella, mutta pikkukoira oli vielä liian kevyt ja keskeneräinen kokonaisuudessaan, joten tällä kertaa Gisli osoitettiin neljännelle sijalle. Toki edellispäivä oli vielä mielessä, ja vähän SAn puuttuminen harmitti, mutta muut kolme junnua olivat selkeästi valmiimpia (olkoonkin, että ihana voittanut soopelineiti oli vielä Gisliäkin nuorempi) ja sijoituksensa ansainneet. Päivän tavoite, eli erinomainen tuli kuitenkin saavutettua, eikä arvostelussakaan ollut keveyden lisäksi muuta moitetta:

10 months. Very pretty. Nice reach of neck. Bit fine in bone. Good tailset. Moves well.
JUN ERI4 - Josie Foley

Seuraavan kerran Gisli nähdään kehässä siis Messarissa kuukauden päästä. Toivotaan, että kovaa vauhtia tippuvat karvat pysyvät kyydissä vielä hetken! Sen jälkeen neiti jää kasvattelemaan karvoja ja massaa, ja katsellaan seuraavia näyttelyitä (Joensuun erkkaria lukuun ottamatta) sitten myöhemmin.

 Alla olevat kuvat on otettu ensilumen aikaan marraskuun alussa, lukuun ottamatta Myrnin kuvaa, joka on lokakuun otoksia. Myrn on treenaillut rallya hiljakseen, ja käytiinpä lokakuun lopussa ihan valmennuksessakin! Mitään suuria oivalluksia siellä ei tullut, vaan keskitytään edelleen treenaamaan samoja juttuja kuin aiemminkin. Toivottavasti päästäisiin kohta kisaamaankin, nimittäin kisakuume on kova. Vielä kun saisi itsensä motivoitua treenaamaankin useammin, niin saattaisi tokokin edistyä johonkin.