Pahin painajainen vol. 2

Gisli 1vee ♥

Pahin painajaiseni sai kuin saikin jatkoa eilen, kun sheltit kävivät luustokuvissa Tohtori Konnulla. Ensiksi unten maille pääsi Myrn, jolta tutkittiin lonkat, kyynärät ja polvet epävirallisena uudestaan ja selkä kokonaan virallisena, sillä aiempi lausunto on epävirallinen. Kyynärät ja polvet oli priimaa edelleen, mutta selässä oli jotain häikkää. Martina oli laskevinaan, että nikamia olisi yksi ylimääräinen, mutta odotellaan Kennelliiton lausuntoa asiasta. Oma (ja vähän muidenkin) veikkaus on, että viimeinen kylkiluupari puuttuu, mutta nikamia olisi oikea määrä. Mutta ne lonkat..

Vasemmalla Myrnin lonkat kuvattuna 18.11.2013, jolloin tuomioksi tuli siis E/E ja lievä nivelrikko. Oikealla lonkat 20.12.2016, eli hitusen reilu kolme vuotta edellisistä. Ero on huomattava, ja eläinlääkäri ihmettelikin, eikö koira oikeasti ole oireillut lonkkiaan yhtään. Nivelrikko oli edennyt lievästä keskivaikeaksi, vaikka ollaan vaan harrasteltu maltillisesti tokoa ja rallya, ja eletty muuten normaalia elämää. Kaverit huomasivat myös, että lihakset näyttävät pienentyneen huomattavasti, mikä ei tietysti sekään ole kovin hyvä juttu. Myrn käyttää etupäätään huomattavasti enemmän kuin takapäätään, sattuneista syistä, jolloin etupää rasittuu enemmän ja takapään lihaksille ei tule niin paljon käyttöä.

Onni on, ettei pikkumusta tosiaan ole oireillut yhtään sen enempää kuin aiemminkaan. Joitain muutoksia sen käytöksessä olen huomannut, mutta ne voivat mennä ihan yhtä hyvin iän piikkiinkin. Se tykkää nukkua enemmän sängyssä ja muilla pehmeillä alustoilla kuin ennen, ja siitä on tullut valikoivampi muiden koirien suhteen - hampaita esitellään huomattavasti aiempaa herkemmin. Se ei kuitenkaan ole jäykkä noustessaan ylös, eikä se onnu ja lenkeillä, sekä treeneissä meno on yhtä reikäpäistä kuin aiemminkin.

Gislin kuvat jännittivät tietysti enemmän, sillä odotukset olivat korkealla, eikä syytä huoleen pitänyt olla. Pikkukoiran lonkat näyttivät siisteiltä ja polvet sekä kyynärät olivat myös priimaa. Mutta selkä.. Jo lonkkakuvista oli nähtävissä selkeä LTV3, jonka lisäksi Gislillä on mitä todennäköisimmin myös LTV4, eli yksi ylimääräinen nikama. Tämänkin osalta odotellaan nyt virallista lausuntoa, mutta näyttää hyvin vahvasti siltä, että pikkukoira siirtyy Myrnin seuraajaksi tokon ja rallyn pariin. Noseworkiakin taidetaan alkaa treenaamaan nyt aktiivisemmin.

Pentuhaaveet saa taas kerran unohtaa, enkä uskalla ottaa agilitynkään suhteen sitä riskiä, että koira hajoaa ennen aikojaan. Eläinlääkärikin oli sitä mieltä, että hyvin todennäköisesti koira olisi pahemmin rikki siinä vaiheessa, kun päästäisiin kunnolla kisaamaan. Mun kuudes aistini oli taas kerran oikeassa, sillä sanoin jo useampi kuukausi sitten, että pakko Gislissäkin on jotain vikaa olla, ettei vaan menisi liian hyvin. Kuten kasvattajakin sanoi, LTV1:sen kanssa olisi vielä voinut elää, mutta kolmonen on kyllä sieltä ja syvältä.

Oon vaihtanut näköjään nimeäkin tässä välissä. :D

Harmittaa niin pirusti. Oon varmaan tehnyt edellisessä elämässä jotain tosi pahaa, kun karma iskee päin naamaa tällä tavalla. Tiedon sulattelu on kuitenkin nyt paljon helpompaa, sillä tämä sama on jo koettu kerran aiemminkin. Olen kiitollinen siitä, että koirat ovat oireettomia ja onneksi niiden kanssa voi yhä harrastaa, vaikka agility on nyt Gislinkin kohdalla poissuljettu. Myrnille on tokopaikka VOI-EVL -ryhmässä ensi vuodeksi, ja Gisli saa rauhassa opetella alkeita niin rallya kuin tokoakin silmälläpitäen. Myrnin kanssa pitänee höllätä kriteereitä jonkin verran, sillä luulen meidän peruutusongelmien johtuvan nimenomaan noista lonkista, eivätkä kaukokäskytkään ole nivelrikkoiselle mikään helpoin liike. Treenaillaan kuitenkin niin hyvin kuin pystytään ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Ja niin, onhan meille tosiaan tulossa pentujakin, sillä Meela ultrattiin eilen tukevasti kantavaksi. Pieniä sheltinpoikasia odotetaan syntyväksi viikolla 4, sen jälkeen täällä onkin taas vilinää ja vilskettä kerrakseen.