ERInomaisia suorituksia

  Meillä oli varsin koiramainen viikonloppu jo toista viikkoa putkeen! Edeltävänä viikonloppuna vietettiin Agarwaen-kevätpäiviä mökillä ja pahuksen pentukuume pääsi nostamaan taas hieman päätään, kun pienet Mintunpoikaset olivat vaan niiiiiiin hienoja. Koska tokotreenit olivat menneet aiemmin niin hyvin, päätin huvin vuoksi kysyä paikkaa naapuriseura JoA:n tokokokeeseen. Päästiin toiselle varasijalle, sillä ilmeisesti uudet tokosäännöt ovat herättäneet ihmisissä pientä paniikkia ja koe oli jo täynnä. :D

Kevätpäivien poppoo: Takana "vääränrotuiset" Hupsis ja lk hollanninpaimenkoira Leya, edessä Myrn, Minttu, Meela, Saaga, Wiu, Isla ja Riima.

Keskiviikkoaamuna menin katsomaan sähköpostiani aivan normaaliin tapaan ja siellä olikin ilmoitus, että "mahtuisittekin nyt kokeeseen, otatko paikan vastaan?". Noh, minähän otin ja siitä alkoikin paniikkitreenaus, sillä hiottavaa pikkukoiran suorituksesta löytyy kyllä. Perjantaina vaihdoin vielä luoksetulon pysäytyksen käskynkin, sillä aiemmin käytössä ollut käsky ei toiminut. Muuten treeneistä jäi tosi hyvä mieli ja suhteellisen positiivisena odoteltiin lauantaita.

Meidän kohdalle sattui suoritusnumero yksi, mikä oli toisaalta hyvä ja toisaalta ei, sillä kerrankin olisin halunnut seurata edes pari suoritusta ennen omaani, kun en aiemmin avoimessa luokassa ole kisannut itsekään. Paikkis oli jaettu kahteen osaan, sillä koirakoita oli sen verran monta. Valmis-käskyn jälkeen joku alkoi vielä säätämään jotain ja mulla meni pasmat hieman sekaisin siitä, jolloin maahan-käsky ei ollut tarpeeksi painokas ja pieni possukoira meni vasta toisella käskyllä maahan. Muuten paikkis meni aivan superisti, vaikkei sitä olla kovin montaa kertaa treenattukaan täydellä ajalla. Tästä siis 8.

Yksilösuoritukseen olen aivopieruja lukuunottamatta aivan mielettömän tyytyväinen. Myrn ei komentanut kuin muutamaan otteeseen ja oma käskytykseni oli tarpeeksi rauhallista, jotta koira ei nostanut kierroksia liikaa. Kokonaisuutena meidän suoritus oli paljon parempi, kuin alokasluokan ykköstulokset, vaikka virheitä tulikin.

Seuruu: 8,5 - Tuomarin sanoin ysin arvoista seuruuta, mutta harmittavasti viimeinen perusasento jäi ottamatta, kun pikkumusta jäi katselemaan yleisöä.
Liikkeestä maahan: 0 - Eihän se maahan mennyt taaskaan, porsas. Olisi pitänyt käskeä uudelleen, mutta jostain syystä aivot ei toimineet sen vertaa. Äh. Tää on jostain syystä tosi vaikea koeliike, vaikka treeneissä yksi meidän bravuureista.
Luoksetulo: 9 - Kympin arvoinen suoritus! Tuomari rokotti pienenpienestä kaarroksesta kohti vikaa merkkiä, mutta itse olen enemmän kuin tyytyväinen, kun ottaa huomioon miten vähän tätä on treenattu ja sen, että käskykin vaihtui edellispäivänä. :D Paras Myrre ♥
Liikkeestä seiso: 9 - Hieno! Reagoi käskyyn hieman viiveellä, siitä piste pois. Tätä pelkäsin etukäteen stopin kanssa eniten, mutta näköjään turhaan.

Noutaminen: 9,5 - Vähän kaarratti palautuksessa, muuten ihan perfecto. Tämä on ollut myös vaikea treeneissä, mutta taitoshetlantilainen oli nyt mahtava.
Kaukot: 6 - Meidän bravuuri, mutta kylttiä heilutteleva liikkuri oli pienelle mustalle liian suuri häiriö, kun pönttö ohjaaja ei sellaista ole muistanut treenata. Kaksoiskäskyt molempiin istumisiin sekä kaiken lisäksi jättävään maahanmenokäskyyn. Voi Myrn. Tiedetäänpä mitä treenataan. :D
Hyppy: 9 - Täydellinen hyppy, mutta pitihän se nyt päästä sanomaan viimeinen sana ja väh sieltä kuului takaisin tullessa. :D
Kokonaisvaikutus: 9 - Tuomari kehui meidän menoa ja eipä ollut itselläkään valittamista noita pieleen menneitä liikkeitä lukuunottamatta. Häiriötreeniä kehiin ja maahanmenot nyt tehotreeniin, niin eiköhän me kuukauden päästä se ykkönen noudeta!

Yhteispisteet siis 150 ja tällä kakkostulos. Harmittaahan se, ettei ykköstä tullutkaan, mutta meidän treenimääriin verrattuna suoritus oli aivan huikean hyvä.

Eilen vuorossa olikin sitten näyttelykehässä pyöriminen Outokummun ryhmiksessä. Itsehän toki olin paikalla vain ylpeän omistajan roolissa, sillä onhan minulla ammattihandlerini, joka pikkumustan kanssa pääsi nytkin kehäilemään. :D Paikalle oli ilmoitettu 73 shelttiä, joista peräti 40 oli narttuja. Odottamista siis oli, varsinkin kun suunnattiin paikalle jo yhdeksäksi, jotta ehdittiin seurata myös Myrnin upean täysveljen esiintymistä. Mutta mitä luksusta onkaan ajaa näyttelyyn ALLE TUNTI!

Perillä pistettiin pikkumustalle mökki kasaan ja vaihdettiin kuulumisia kasvattaja-Maikin kanssa ennen urosten alkua. Luca oli odotetusti ja ansaitusti paras uros (ja sen lisäksi ROP, RYP-1 ja vieläpä BIS-2!) ja jännitys alkoi kasvaa, kun avoimet nartut lähestyivät. Myrnhän oli käynyt tuomari Saija Juutilaisella kerran aiemminkin, junnuiässä ja silloin arvostelu oli oikein hieno, joten pienesti uskalsin toivoa parempaakin kuin sinistä nauhaa.
Vihdoin oli pikkumustan vuoro ja kyllä sitä katsellessa meinasi hieman herkistyä, niin hienolta se näytti. Häntä heiluen, ihanaa kun on koira, joka tykkää kaikesta mitä sen kanssa tehdään. Lauran ilmeet olivat näkemisen arvoisia, kun tuomari saneli arvostelua ja kuinka ollakaan, punainen lappuhan sieltä vilahti ja vuoden ensimmäinen ERInomainen oli taskussa! Kilpailuluokassa ei enää pärjätty, mutta eri tältä tuomarilta ei ollut mikään itsestäänselvyys, kun skaala oli kaikkea välillä T-ERI, joten se ei haitannut.

Arvostelu oli aivan mielettömän hyvä, ainoastaan liikkeistä saadut moitteet vähän harmittavat, koska Myrn oikeasti liikkuu hienosti. Liekö sitten katsekontakti (tokokoira ♥) pilannut taas etuliikkeitä sen verran, mutta kyllä tuolla arvostelulla voi jo vähän kehuskella. Kaikki asiat, joiden oletin olevan pielessä, olivatkin tuomaritädin mielestä hyviä. :D

"Kaunislinjainen, hyvänkokoinen narttu. Sopiva rintakehän pituus. Varsin hyvät etukulmaukset. Tyylikäs pää, tummat hieman pyöreät silmät. Hyvä purenta. Hyvin taittuvat korvat. Kaunis karvapeite ja värit. Hieman löysyyttä edessä. Ylälinja liikkeessä voisi olla tyylikkäämpi. Tekee hieman pitkärunkoisen vaikutelman. Kaunis niskan kaari. Hyvä häntä."

Myrn on myös maailman parasta reissuseuraa, sillä nytkin se nukkui kippuralla häkin päällä odotusajan eikä välittänyt tuon taivaallista ympärillä olevasta hälinästä. Kasvattajansa se pussaili märäksi vähän väliä, hauska nähdä miten Maikin ääni vaikuttaa siihen edelleen. :D

Näyttelysuunnitelmat on loppuvuodelle avoinna, sillä saa nyt nähdä milloin neitikoira tiputtaa karvansa taas. Tokon saralla koitetaan ehtiä saamaan TK2 ennen sääntömuutoksia, iik. Kuukauden päästä startataan taas JoA:n kokeessa, sitä ennen treenataan ahkerasti. Myrnistä on paha pistää paremmaksi muuten kuin lonkkien osalta, on se vaan niin huikean hieno ja parasta seuraa harrastamiseen. ♥

Vuoden 2014 tokotulokas

Eilen käytiin nappaamassa oman seuran vuosikokouksesta parit sijoitukset vuosittaisissa kilpailuissa! Myrn oli Vuoden 2014 tokotulokas I sekä Vuoden 2014 tokokoira III, joten saatiin diplomien ja ruusujen lisäksi tokotulokaskisasta myös kiertopalkinto sekä itselle jäävä pikkupokaali. Hieno Myrrekoira! ♥ 

Viime viikonloppuna oltiin Poksin järkkäämässä Pirjo Heikkisen (Pondera) tokovalmennuksessa. Jokaiselle koirakolle oli varattu 30 min aikaa, joka suurimmalla osalla oli jaettu puoliksi eli treenattiin kahdessa pätkässä. Myrnin kanssa tehtiin ensimmäisellä kierroksella kokeenomainen avoimen luokan treeni ihkaensimmäistä kertaa ja ihan vaan kokeilun vuoksi. Seuruu oli tosi kivaa, joskin pikkumustalla oli kierrokset niin katossa, että ääntä lähti vähän turhankin paljon - joka liikkeessä. Jäävä maahan oli Myrren mielestä jäävä seisominen, valmistelu jäi vähän puolitiehen eikä neitikoira mennyt siis maahan. Lisäksi kääntyi perääni mennessäni sen taakse. Possu!

Luoksarin stoppi valui, valui ja valui, mutta pysähtyi kuitenkin. Tätähän me ei olla edes treenattu vielä kamalasti ja jostain syystä päätin käyttää tuolla äänimerkkiä, vaikka treenataan normaalisti käsimerkillä. Tää liike onkin nyt tehotreenissä. Jäävä seisominen tehtiin tarkoituksella maahanmenona nyt, kun oikea maahanmeno meni pieleen. Se oli hieno! Kaukot oli kympin arvoiset muuten, mutta possukoira-Myrn ennakoi perusasennon. Noudossa haukkui, mutta meni kapulalle ihan kivasti JA TOI SEN! Tätä epäilin eniten, koska palautus on ollut tähän asti aika vaiheessa. Hyppy oli hieno, lukuunottamatta ääntä.

Tokalla kierroksella keskityttiin siis niihin ongelmakohtiin eli jääviin, noutoon sekä luoksarin stoppiin. Nyt Myrn oli huomattavasti rauhallisempi kuin aamun ekalla kierroksella, eikä ääntä lähtenyt enää. Stopissa pysähtyi hienosti kun tehtiin pallopalkalla, noudossa palautti kauniisti sivulle kun kädessä oli houkutusnami ja jäävät oli nätit. Hyvä treeni oli kokonaisuudessaan, sillä sain varmistuksen epäilyilleni ettei ihan huhtikuun kokeeseen olla valmiita. Nyt nokka onkin kohti toukokuun koetta, johon toivottavasti päästään. 

Back to business

Lauran blogista voi käydä lukemassa tarkemmin selostetun kertomuksen meidän toissaviikonlopun Estoonian reissusta, allekirjoittaneella ei liikene innostusta avata sitä sen enempää, kun takana on kahden vuorokauden aikana 20h töitä ja tänään liian lyhyiden yöunien jälkeen vielä harjoittelua googlemapsin kanssa tapellen. :D Lyhyesti ja ytimekkäästi: mentiin, nähtiin ja ei voitettu mitään. Myrn oli lauantaina jopa erinomaisen arvoinen ja lopullinen sijoitus kolmas, narttuja oli avoimessa luokassa siis tasan kolme kappaletta. Sunnuntain tuomarin mielipide nähtiin jo urosten aikaan, enkä odottanut meidän vuorolla enää yhtikäs mitään ja EH:n kanssahan sieltä ulos tultiin. Tässä vielä arvostelut molemmilta päiviltä:

Lauantai - Little big for female. Stop too defined. Good neck. Good forechest. Little short upper arm & tight croup. Good movement, tail bit too high. Good quality of coat. Good temperament & presentation. Galyna Kalinichenko, Ukraina - ERI3

Sunnuntai - Rather big, an almost male in head. Nice eyes. Ears not stable, tends to prick. Short in head. Excellent croup but high tail. Straight in shoulders. Well angulated rear. Excellent coat. Nice temper. Kim Vigsö Nielsen, Tanska - EH

Onneksi reissu oli muilta osin varsin mainio, vaikka näyttelymenestyksen puuttuminen harmittaakin. Ehkä pikkumustasta saadaan muotovaliokin vielä jonain päivänä, mutta nyt jäädään Outokummun ryhmistä (johon ollaan jo ilmoittauduttu) lukuun ottamatta määrittelemättömälle tauolle ja treenataan villisti tokoa, kunhan juoksutauolta palaillaan. Tauko loppuu toivottavasti jo tänä viikonloppuna, alkaa pää hajoilla vähän molemmilla, kun sisällä ei voi treenata erään Minttukoiran takia ja ulkona on liian liukasta mihinkään. 

Jollain ilveellä Myrn päätti tajuta voittajan kaukojen idean nyt varsinaisen treenitauon aikana ja i-s sekä m-s vaihdot ovat jo aika kivan näköisiä. Vastineeksi se tosin päätti unohtaa avoimen kaukot totaalisesti ja tarjosikin eräänä päivänä avoimen kaukoja kisamuotoisesti treenatessani seisomista istumisen sijaan - ja vieläpä täydellisesti. Ei voi aina ymmärtää. Liikkeestä seisomista ollaan nyt viimeisen viikon aikana hinkattu kunnolla ja etupalkan avulla se alkaa olla jees, Myrn kun ei tahdo kestää mun liikettä sen selän taakse. Vielä luoksarin stoppi kuntoon ja liikkuroituja häiriötreenejä alle, niin eiköhän me huhtikuun kokeeseen päästä! Jollei, niin toukokuussa viimeistään.

Toukokuulle on luvassa toisenkinlaista actionia, sillä varasin Myrnille luonnetestipaikan 16.5.! Jännää, saa nähdä mitä neidistä sanotaan. Arjessahan se on niin helppo koira kuin olla voi, mutta luonnetesti on aina luonnetesti. 

Kevättä kohti

Kaunokainen 2,5v ♥

Allekirjoittaneen kiireet niin koulun harjoittelun kuin töidenkin kanssa ovat vieneet aikaa blogin kirjoitukselta, pahoittelen! Tällä hetkellä teen kuusipäiväistä viikkoa, kun harjoittelua on maaliskuun loppuun asti ja töitäkin on pakko välillä tehdä. Saa nähdä milloin iskee burn out.

Tokoiltu on säännöllisen epäsäännöllisesti sen jälkeen, kun pikkumusta parani mahapöpöstään. Viime torstaina käytiin hallilla illalla, jolloin Myrre treenasi ruutua, sivulletuloja kapula suussa, jäävien erotteluja, luoksarin stoppia sekä seuruuta. Ruutu oli ihan jees näytöllä, mutta lienee pakko ottaa se targetti uudelleen käyttöön, kun oikeaa paikkaa se ei vaan millään osaa. Sivulletulot olivat jo parempia kuin edelliskerralla, joten eiköhän me tuokin saada aika nopsasti korjattua!

Jääviä pikkumusta erotteli tosi hienosti niin minun peruuttaessa kuin normaalisti seuratessakin. Istumista ollaan treenattu tosi vähän, mutta yllättävän hyvin Myrn senkin osaa, kunhan vaan muistan pitää äänensävyt oikeina jokaisessa jäävässä. Luoksarin stoppikin on edennyt huimasti, vaikka vielä onnistumisprosentti ei ihan satasen luokkaa olekaan. Lopuksi tehtiin seuruupätkä Lauran liikkuroimana, aluksi paikka oli vielä ihan ookoo, mutta loppua kohden se vaan levähti ja nyt ollaankin keskitytty oikean paikan treenaamiseen ihan kunnolla.




Lauantaiaamuna olikin sitten ekojen ryhmätreenien vuoro! Myrn kävi tekaisemassa aivan järkyttäviä liikkuroituja jääviä maahanmenoja, kun neiti päätti ettei osaakaan yllättäen enää mennä maahan. :D Pienen muistuttelun jälkeen saatiin onneksi homma sujumaan, mutta ensivaikutelma meistä ei varmaan ollut mikään paras mahdollinen haha! Tehtiin myös hyppyä, johon saatiin neuvoksi siirtää laskeutumispaikkaa taemmas, jottei Myrn jäisi niin lähelle estettä. Tähän tuskin jaksan paneutua sen suuremmin, sillä meillä ei ole aikomuksena käydä avoimessa yhtä koetta enempää, eikä ylemmissä tarvitse enää esteen taakse pysähtyä, jolloin paikalla ei niin suurta merkitystä ole.
Eilen käytiin isommalla porukalla 2,5 tunnin lenkki jäällä ja vielä illalla treenailemassa niin aksaa kuin tokoakin. Pääsin ensin aksaamaan Mintun kanssa varsin kivaa rataa, jossa ei mitään älyttömän suuria ongelmakohtia ollut - ainoastaan ohjaajan hölmöjä virheitä. :D Hupsis kävi lönkyttelemässä Lauran kanssa radan läpi ja Myrn pääsi testaamaan kaverilta saatua vinkkiä seuruupaikan parantamiseen. Ensimmäisen testauskerran jälkeen näyttäisi toimivan, joten kiitos Viiville! Lisäksi tehtiin pari stoppia ja treenattiin jäävää seisomista, jossa pikkumusta ei jostain syystä enää kestä mun liikettä sen taakse. Lopussa saatiin onnistumisia tähänkin, jee! Myrre pääsi myös rälläämään parit putket, kun testasin sen irtoavuutta. Hyvin irtosi!

Pikkumyrre sairastaa

Meidän laumaan iski viime viikon lopussa ilmeisestikin ikävä mahapöpö.  Ensin taudin kourissa oli Minttu ja viikonloppuna pöpö iski myös pikkumustaan. Raukalla on nyt muutaman päivän ajan ollut maha aivan löysällä, joten eilen kävin apteekista Tehobaktia, jota olen riisin kanssa Myrnille antanut. Ulkona pikkumusta on onneksi oma riehakas itsensä, mutta sisällä se tykkää hautautua tyynyjen sekaan eikä välttämättä vaivaudu edes nousemaan ylös, jos liikun ympäri taloa. Toivotaan, että tauti menisi mahdollisimman pian ohitse ja päästäisiin taas normaaliin arkirytmiin mukaan! Mintulla pöpö ei paria päivää pidempään kestänyt, joten jospa meidänkin kohdalla kävisi samalla tavalla.

Tammikuun aikana ollaan käyty muutamaan otteeseen hallilla treenailemassa niin tokoa kuin NÄYTTELYITÄkin. Jälkimmäistä treenailin tosin vain huvikseni ollessani häiriönä suurempiin geimeihin harjoitusta hakeneille Meelalle ja Teemolle, Myrn kun ei pahemmin treeniä moiseen kaipaa. Tokossa ollaan treenattu aika pitkälti paitsi seuruuta, johon saatiin 10.1. olleesta Piiroisen Maijan koulutuksesta tosi hyviä neuvoja, myös ruutua, tunnaria ja ohjattua noutoa. Kaksi jälkimmäistä on jo yllättävän hyvällä mallilla, erityisesti ohjattu, jota ei olla kovin montaa kertaa edes treenattu kapuloilla.

Ruudussa ongelmana on lähinnä se, ettei Myrn tiedä oikeaa paikkaa. Näytöillä menee tosi hienosti kauempaakin, mutta ilman näyttöä tuppaa hakemaan toista etukulmaa vähän turhan herkästi. Alun perin me ollaan tehty ruutua targetin kanssa, mutta Loskasadeleirin kouluttajalta saatiin vinkki kokeilla näyttöä ja siellä se toimikin superhyvin.

Tunnarissa pikkumusta tahtoo vielä välillä sählätä, mutta hienosti se on edennyt! Kotona yritin viikonloppuna treenata tätäkin, mutta sisällä treenaaminen aiheuttaa Myrnissä jonkin yberpärinämoodin, joten eihän me yhtään oikeasti hyvää suoritusta saatu aikaan. Hallilla neiti teki kuitenkin tosi hienon kokonaisen tunnarin tuossa toissa viikolla. ♥

Meidän tokoilut muuttuu helmikuusta alkaen toivottavasti entistäkin aktiivisemmiksi ja tavoitteellisemmiksi, sillä päästiin mukaan Poksin "ylempien luokkien" tokoryhmään, jossa on mukana oikeasti osaavia ihmisiä vaikka se itseohjautuva onkin. Ihan huippua päästä tekemään paikkiksia viikottain uusien koirien parissa ja ylipäätään se, että treenaamassa on muitakin kuin vain me Lauran kanssa kahdestaan. Saa nähdä päästäänkö mukaan myös rallytokoryhmään, sinnekin lähti hakemusta viikonloppuna. :) Kova hinku olisi päästä myös kisaamaan, joten pitäisi yrittää saada noi avoimen liikkeet kisakuosiin vähitellen!

Hupsis nauttii jäälenkeistä (tai no jää ja jää, suurimmaksi osaksi mennään ihan rantaviivaa kyllä :D ) ja ylipäänsä talvesta. Hirmuisesti sillä on energiaa lenkeillä ollessa, mutta jos jotain yrittää treenata, lopahtaa into saman tien. Olkoon sitten varhaiseläkkeellä jos niin tahtoo! :D

Supin lempivuodenaika ♥

Tavoitteita on taas täytetty

Meidän joulu meni varsin rauhaisissa merkeissä: aatonaattona siirryin omien koirieni kanssa äidin luokse Rantakylään ja aattoiltana palasin takaisin kotiin. Koirat olivat ihmeen rauhallisia, vaikka joulunvietossa oli mukana myös 1,5v siskonpoikani. Joulupäivänä reissattiin mökille, jossa koirat saivat nauttia jouluruuan jämistä sekä jäällä rälläämisestä.

Nyt taas alkaa olla se aika vuodesta, kun palataan ajassa taaksepäin ja tutkaillaan tälle vuodelle asetettuja tavoitteita. Tällaista olen näköjään viime vuonna raapustanut tavoiteosastolle:

Hupsis

- AVO1 -> erittäin epätodennäköisesti TK2?
Noh, eihän me kisattu tokossa tänä vuonna ollenkaan, vaikka avoimen liikkeet olisivatkin aika hyvällä mallilla edelleen. Hupsista ei homma kiinnosta senkään vertaa mitä viime vuonna, joten me hassutellaan tästä eteenpäin - vaikka koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. - terveenä pysyminen
Terveenä on lapineläin pysynyt, vaikka rapsuttelua esiintyy edelleen. Heinäkuun lopussa käytiin uusintakuvissa ja lonkat näytti edelleen ihan ookoolta (ell arvioi että vois olla C/C, toinen siis hiukan löystynyt, mutta rikkoa ei ole), kyynäristä toinen saattaisi EHKÄ olla ykkönen ja selkä, jota eniten pelkäsin, oli terve.- rally-tokon aloitus
Aloitettiin ja korkattiinpa ekat kisatkin hyväksytyllä tuloksella pistein 94! - ehkä jonkin PK-lajin kokeilu?
Ei tullut kokeiltua ja tuskin kokeillaankaan muuta kuin hupsutteluhakua ehkä.- kehittyminen doboilussa ja uusien temppujen opettelu
Doboilu jäi, kun meidän tämänhetkinen pallo on liian pieni lapikkaalle. Pitäisi kyllä tässäkin hommassa aktivoitua äh. Uusia temppuja taidettiin opetella pari, lähinnä ollaan keskitytty hiomaan vanhoja paremmiksi.

Myrn

- terveenä ja muuten kunnossa pysyminen, erityisesti lonkkien osalta
Check! Lonkat eivät ole vaivanneet, varmuuden vuoksi syötin kipulääkekuurin lokakuussa, mutta sillä ei ollut minkäännäköistä vaikutusta käytökseen - yhtä hullu on kuin aina ennenkin. Osteopaatilla käytiin lokakuun alussa, tämä taisi vaikuttaa enemmän, sillä nykyään pikkumusta sekoilee entistä enemmän, jos se nyt on mahdollista.- ehkä uusintakuvaus loppuvuodesta
Totesin uusintakuvauttamisen olevan turhaa vielä näin pian edellisistä, uusintakuviin mennään parin vuoden sisään joka tapauksessa.- tokouran korkkaaminen -> ALO1 -> TK1?
Kisaura aloitettiin elokuussa ja näinhän siinä kävi, että Myrnistä leivottiin TK1 lokakuussa aivan huikean viikonloppurupeaman jälkeen! Kolme koetta ja kolme ykköstä, nyt on avon liikkeet yhtä (ja parissa toki pientä hiomista) vaille kasassa.- rally-tokon aloitus
Tammikuussa aloitettiin rallytokokurssi naapuriseurassa, helmikuussa korkattiin jo ekat kisat, joskin epävirallisina vielä ja hyväksyttyhän sieltä tuli. Lajin virallistuttua käytiin sitten kisaamassa oman seuran kisoissa ja hyväksytty tulos pistein 97 oli kotiintuomisina!
- kehittyminen doboilussa ja uusien temppujen opettelu
Doboilu on vähän jäänyt, kun allekirjoittanutta ei ole innostanut, pitäisi tosiaan aktivoitua tässä. Uusia temppuja ollaan rallytokon merkeissä opeteltu, muuten ei pahemmin.- mejä-kurssi?
Käytiin ja oli ihan huippua! Noutajakoirayhdistys järjesti keväällä kurssin, jonne onneksi mahduttiin mukaan ja saatiin kipinä tähänkin lajiin. Myrn osoitti olevansa varsin pätevä jälkikoira ja viimeisellä kerralla olleessa möllikokeessa se jäljesti tasaisen varmasti ykköstuloksen.- uusien lajien kokeilu
Koiratanssia kokeiltiin Loskasadeleirillä, mejää kurssilla. Jälkimmäistä päästään toivottavasti kokeilemaan kisamuotoisena ensi vuonna, jos vaan sopiva koe sattuu eteen.- näyttelyistä ainakin ERI SA, Viron sertit kasaan -> EE MVA?
Näyttelyissä käytiin hurjat kaksi kertaa, joista kotiintuomisina H ( :D ) ja EH4. Tältä osin tavoitteet eivät siis tosiaankaan täyttyneet, toivottavasti ensi vuonna olisi parempi onni, joskin oma näyttelyinnostus on aika pohjissa tällä hetkellä,- mh-kuvaus?
Sopivaa ei tullut vastaan, katsotaan ensi vuonna uudelleen!

Ensi vuoden tavoitteiksi voisin listata seuraavat:

Hupsis
- terveenä pysyminen
- jatketaan hassuttelutreenejä, fiiliksen mukaan mennään
- lenkkeillään paljon 
- mahdollisesti rallytokokisat -> RTK1?

Myrn
- terveenä pysyminen
- ainakin yksi AVO1 ja voittajan liikkeet kuntoon (uusien sääntöjen mukaan)
- mahdollisuuksien mukaan RTK1 ja ehkä avoimen korkkaus myös rallyssa
- mejäkoe?
- parit näyttelyt turkkitilanteen mukaan



- mh-kuvaus/luonnetesti
- doboilua!

....ja mistäs sitä tietää, vaikka talossa olisi kesään mennessä uusi perheenjäsenkin. 

Putkeen

Allekirjoittaneella alkoi tiistaina loma koulusta, joskin eilinen ja tämä päivä ovat menneet aika pitkälti vielä töiden merkeissä. Loman kunniaksi käytiinkin keskiviikkona treenaamassa tokoa hallilla. Hupsis tosin pääsi ensin juoksemaan muutaman esteen hallilla olleella radalla, Myrnin kanssa keskityttiin kaukoihin ja ruutuun, joista jälkimmäistä kokeilin ensin naksutella, mutta totesin sen olevan meille huono vaihtoehto. Pari toista näytöllä ja ilman ja johan tekeminen parani! Kaukot alkaa olla varsin mallikkaat, eikä istumaannousuongelmasta ollut tietoakaan, jee!

Tehtiin me vähän noutoakin, joka on mennyt tooooosi hurjasti eteenpäin parin kuukauden takaisesta tilanteesta! Lopuksi treenailtiin tunnaria. Tunnarissa Myrn tuppaa olemaan vielä turhan innokas etsimään kapulaansa, vaikkei häiriökapuloitakaan vielä mukana ole ja se seikkailikin ties missä puikkonokkansa kanssa etsiessään kapulaa.

 Torstaina ajeltiin Lauran kanssa hallille uudemman kerran, sillä vuorossa oli huikea Putkibattle, jossa panoksena oli häviäjän tarjoama lounas. Myrn oli aivan liekeissä, kun se tajusi pääsevänsä rallattelemaan putkia - eikä mikään ihme, saahan pikkumusta tehdä "aksaa" ehkä tuurilla kolmesti vuodessa juurikin putkirallien muodossa. Tällä kertaa voiton veivät Laura ja Meela, oma ohjaus on niin ruosteessa aksatauon takia ettei oikein sujunut.




Tänään Laura suuntasi manulaisten kanssa Poksin pikkujoulumölleihin, jonne Myrn pääsi osallistumaan putkiralliin. Itsehän toki olin töissä, mutta onneksi tulospalvelu pelasi. ;) Pikkumusta oli tykitellyt oikein kunnolla, tuloksena nolla ja vieläpä luokan voitto! ♥ Kotona shelttikaksikko pääsi nauttimaan palkintoherkuista ja kuuleman mukaan myös herra lappalainen oli tahtonut oman osansa - Laura oli ihmetellyt miksi Hups makaa lattialla syömässä jotain ja selvisikin että lapikas oli käynyt hakemassa palkintokassista herkkuja ihan omatoimisesti. :D Läski mikä läski.