Pikkumusta matkustaa

Kivat lenkkimaastot oli meillä Abiskossa.

Miten ihana tunne onkaan, kun saa nukkua koira(t, Hups kun ei onneksi vieressä nuku koko yötä) kainalossa reilun viikon erossa olon jälkeen! Palattiin siis eilen vihdoin kotiin, Myrn etelänmatkaltaan ja me muut pohjoisesta.
Ruotsissa oli huippua, tavattiin paljon uusia kivoja ihmisiä, nähtiin hienoja koiria niin agiradoilla kuin muutenkin, katseltiin nähtävyyksiä ja erityisesti maisemia ja ajettiin montasataa kilometriä! Norja oli upea maisemineen, vaikka sääolosuhteet eivät meitä oikein hellineetkään. Kuvasaastetta voi nähdä enemmän Facebookin lisäksi Agarwaen-blogista, kunhan Laura saa sitä päivitettyä.

Napapiirikin ohitettiin matkalla.

Myrn vietti tosiaan puolitoista viikkoa isänsä sekä muun lauman jatkeena Nummelassa. Kovasti pikkumusta oli leikkinyt Olga-kääpiöpinserin kanssa, mutta ottanut myös turpiinsa pariin otteeseen vanhemmilta koirilta, jotka eivät leikki- ja lääppimisyrityksistä olleet niin innoissaan. Lisäksi neiti oli käyttänyt ääntään yksinollessaan varsin railakkaasti, vaikka kotona moisia ongelmia ei ole ollut. Liekö uusi paikka ja varsin tylsät seuralaiset olleet liikaa Myrnille, toivotaan vain ettei äänenkäyttö jatku enää kotona.


Viikonloppu Virossa oli sujunut kuulemma varsin tukahduttavassa säässä, lähemmäs kolmekymmentä astetta mahtoi viedä mehut niin koirista kuin esittäjistäkin. Kuten osa on varmasti jo Facebookin puolelta lukenutkin, ei reissusta kotiin palannut uutta junnuvaliota, joskin isi-Magnuksesta tuli C.I.B. ja Saga-seuraneidistä Viron veteraanivalio, onnea Kristinalle vielä täälläkin!
Myrnin osalta perjantai oli varsin huikea, ykkösryhmän näyttelyssä sheltit tuomaroi tanskalaistunut suomalaisrouva Tuula-Maija Tammelin, joka mitä ilmeisimmin piti pikkumustasta ja lahjoittikin neidille hienon tulosrivistön JUN ERI1 SA VSP-JUN J-SERT PN3. Arvostelu oli aivan ihana ja varsin omalaatuinen, hyvällä tavalla toki:

"1 year, lovely feminine junior. Excellent size + proportions. Handles and shows really good. Excellent frame and attitude, having hands on = feels great. Excellent condition. Moves with ease."

Lauantai ja sunnuntai eivät valitettavasti menneet yhtä hienosti, lauantaina puolalaisrouva Anna Redlicka antoi pikkumustalle sentään tuloksen ERI2 SA, mutta sunnuntain tuomari, puolalaisherra Miroslaw Redlicki ei neidistä pitänyt. Tämän herran tuomaroitavaksi joutumista olinkin jo etukäteen arkaillut, sillä kyseinen tuomari ei ollut pitänyt Myrnin trikkisiskoista aiemmin tänä kesänä kuin EHn verran. EHhan se Myrnillekin sieltä napsahti tulostaulua rumentamaan, tiedetäänpä nyt ainakin kenelle ei toista kertaa tuomaroitavaksi mennä. 

Lauantain arvostelu täytyy yrittää käydä käännättämässä töissä, sillä se on kokonaan venäjäksi ja vieläpä niin epäselvästi kirjoitettu, ettei siitä saa muuta selvää kuin että koira on harashoo :D Sunnuntain arvostelu näyttää kuitenkin jotakuinkin tältä:

"Compact, correct ?(ei saa selvää). Good profile but head yet not balanced. Prefer shorter muzzle. Good neck. Good shoulder and parallel front legs. Well developed body. High tailset. Good hind drive but front exclusion doesn't match it. White factored."

Tämä setä tykkää selvästikin mainita valkotekijäisyyden, en sitten tiedä rokottaako siitä vai ei.
Harmittaahan tuo, kun ei viimeistä junnusertiä saatu ja reissuun kuitenkin hurahti rahaa ihan kiitettävästi, mutta lokakuussa kokeillaan onneamme uudestaan. Kotimaan näyttelyistä kalenteriin on merkitty Myrnin osalta Pieksämäkin rn, Iisalmi kv sekä Joensuu kv lauantain osalta, sen jälkeen jäädään määrittelemättömälle (paitsi tuo Viro lokakuussa) näyttelytauolle ja keskitytään tokoon sekä agilityyn ja suunnitellaan luustokuvauksia. Vielä kun pikkumusta aloittaisi ne juoksunsa..

Luleå

Luleå

Gammelstad i Luleå

Narvik, Norja

Narvik ja muutama kilometri Suomeen

Narvik

Tällaisia maisemia Norjassa

Lomaillaan

Meillä lomaillaan vihdoin! Sää on tosin edelleen erään lappalaisen mielestä liian kuuma, joten pahemmin ei olla treenailtu, mitä nyt maanantaiagilityä hallilla. Nyt kun olen seuraavat puolitoista kuukautta oikeasti vapaalla, ehditään onneksi lenkkeillä ja treenata myöhäänkin. 

Agilityn parista ei mitään uutta - Hups on laiska lahna, mutta kepit sentään sujuu ihan ookoo hitaudesta huolimatta. Päätin vihdoin alkaa opettaa sille juoksukontakteja, sillä kontaktitkin ovat niin hitaat että jos joskus kisaamaan päästään, menee niillä ihan turhaa aikaa. Maksihyppyjä ei olla tehty pahemmin, vaan mennään joko mini- tai medirimoilla ihan vaan jalkojen säästämiseksi. 
Myrn taas on tehnyt pätevänä erinäisiä pikkuratoja ja tekniikkatehtäviä ihan muutamalla esteellä. Lisäksi kontaktit on nyt otettu tehotreeniin, puomin alastulolla siis treenaillaan 2on2offia kosketusalustan alla ja melkoisen taidokkaasti pikkumusta homman jo tajuaa. Keppien sisäänmenoa treenaillaan myös hallilla käydessämme. Kunhan syksymmällä päästään luustokuviin, aletaan myös treenailla nostetuilla rimoilla ja päästään vihdoin A:n ja keppien pariin ihan kunnolla.

Viime viikonloppuna matkasimme Lauran ja Myrnin kanssa Helsinkiin. Pikkumusta sai jäädä lauantaina majapaikkaamme, jossa sillä oli ystävänä Tooru-tiibetinspanieli, kun taas me kaksijalkaiset suuntasimme treffailemaan tuttuja keskustaan. Lenkkeilyt Koivukylässä koostuivat pitkälti koirapuistoilusta, eikä Myrnillä kamalasti halua muuhun ollutkaan, kun ulkona oli sen verran kuuma. Onneksi koirapuiston yhteydessä oli myös agilitykenttä, jossa kävinkin treenaamassa hieman välistävetoja, takaakiertoja sekä kontakteja. Tokoiltiin myös pikkuisen ja ai miten pätevästi pikkumusta teki! Puolentoista minuutin paikkis yhdellä välipalkkauksella oli tosi jees, seuruupätkät samoiten ja jääviäkään ei voi kuin kehua, vaikkei tehtykään niitä seuruuseen yhdistettynä. Myrn myös keskittyi täysillä tekemiseen, vaikka Tooru sähelsi jotain vieressä. 

Sunnuntaina heitettiin paluumatkalla ylimääräinen kierros Nummelaan, jonne Myrn jäi viihdyttämään Kristinaa sekä isäänsä, Sagaa ja pientä terminaattori-Olgaa. Olga olikin varsin onnessaan saadessaan uuden leikkikaverin, kun taas Saga ei pikkumustalle lämmennyt ja Magnus keskittyi lähinnä ihaniin tuoksuihin, joita sen mielestä tyttärestä lähti. Myrn siis lähtee tänä viikonloppuna Viron turneelle ja osallistuu kolmeen näyttelyyn, joista toivottavasti mukaan lähtisi kaksi junnusertiä ja Viron juniorimuotovalion titteli. Hiukkasen jännittää, sillä sunnuntain tuomari ei ainakaan Kemin näyttelyssä ollut arvostanut trikkejä juuri lainkaan..

Kun Myrn seikkailee etelässä, suunnataan me Lauran&Meelan sekä Fannyn&Noonan kanssa kohti Pohjois-Ruotsia ja poiketaanpa paluumatkalla Norjassakin! Ohjelmassa on muun muassa agilitykisat Piteåssa niin lauantaina kuin sunnuntainakin ja lisäksi hiukan salaisia asioita samalla suunnalla. Ajelemaan me lähdetään jo huomenna ja takaisin olisi tarkoitus palata ensi viikon keskiviikkona, jolloin käydään hakemassa myös Myrn takaisin kotiin. Talo on harvinaisen hiljainen, kun ei ole yhtä pikkumustaa häsläämässä ympäriinsä!

Hups 3,5v seisoo rumasti

Myrn 11kk

Ahdistaa, sanoo Hups

Jokunen aika sitten käytiin ihan varta vasten tekemässä pieniä rallattelupätkiä kentällä, jotta saatiin ikuistettua agilityäkin vähäsen. Hupsiksen kuvat tosin huijaa aika paljon, koska ei se yleensä ihan noin iloinen radalla ole :'D
Meidän agi sujuu tosi kivasti edelleen! Myrn etenee pikkuhiljaa, keinua ollaan kokeiltu jo pariin otteeseen eikä siinä suuria ongelmia ole, puomin kontaktia treenaillaan edelleen ja sekin sujuu kivasti kosketusalustan kanssa ja eilen tehtiin läpimurto pussin kanssa. Aikaisemmin Mur ei ole pussia mennyt, jos se on ollut kokonaan alhaalla, mutta eilen muutaman avustetun toiston jälkeen (Laura piti toista päätä ihan vähän ylhäällä) neiti sukelsi pussiin tuosta noin vain, vaikka se oli kiinni!

Eilen meidän treenien pääaiheena olivat irtoaminen sekä takaaleikkaus. Irtoamistreenejä kakara tarvitsee kamalasti, sillä se on suht paljon minussa kiinni ja alkaa vilkuilemaan perääni heti, kun katoan näköpiiristä. Eilen saatiin pari onnistunutta toistoa tehtyä, useampiakin olisi tullut jos itse en olisi möhlinyt taas kerran ohjauksen kanssa. Rataa en jaksa tähän hätään piirtää, mutta ehkäpä saan sen laitettua jossain välissä. 
Takaaleikkaus onnistui ihan jees, hypyllä paremmin kuin putkella. Putkelle takaaleikatessa Myrn tahtoo kääntyä takaisin putkessa, eli treeniätreeniä vaan tähänkin! 
Uutena juttuna eilen tehtiin KEPPEJÄ, Laura palkkasi ekaan väliin kun minä lähetin Myrnin kovasti hetsaten palkalle. Oikealta harjoitus oli ihan helppo, mut vasemmalta tuottikin vähän enemmän päänvaivaa neidille, kun olisi pitänyt kiertää eka keppi oikeaan väliin :'D

Hups teki myös rataa, aluksi minirimoilla ihan "oikeasti" suorittaen ja lopputreeneistä vielä medi/maksirimoilla (pari maksia, muut medejä) ihan vaan rallatellen. Myös kepit mentiin osana rataa, hitaathan ne on, mutta kädellä vetämällä menee ihan ookoo. Päätin siis vaan opettaa kepit kädellä vetämällä, koska Hupsan kepit on aina olleet hitaat eikä ne siitä luultavasti mihinkään muutu, eikä tuo näytä keppien ajatusta itsenäisesti tajuavan. Ehkä me vielä joskus kisataan, tai sit laitan Lauran radalle lapikkaan ohjaksissa!

Hupsiksesta puheen ollen - meidän yhteiselossa on ollut lievästi sanottuna kriisejä viimeisen (melkein) vuoden ajan, kun herralle puhkesi eroahdistus ilmeisesti yhdistetysti muuton ja minun koulunaloittamisen seurauksena. Oman lisänsä soppaan toivat myös alakerrassa asuneet eroahdistuksesta kärsivät perrot, jotka huusivat kevyesti koko päivän, kun omistaja oli koulussa. Hiljainen Hups on edelleen, sen ahdistus purkautui aluksi ovien aukomisena ja kun ovet laitettiin lukkoon, alkoi herra kiipeillä mm. keittiönpöydälle ja viimeisimpänä tempauksena aukoa roskakaapin ovea sekä alimmaisia laatikoita keittiöstä. Meillä ei myöskään pysty pitämään vaatteita naulakossa, sillä lihava lappalainen käy syömässä mahdolliset raksut taskuista ja jättää jälkeensä vähemmän kivoja lappalaisenmentäviä reikiä.

Meillähän koirat on eristetty yksinolon ajaksi eteiseen + keittiöön, varsinkin nyt kun arvon juniori on tylsyyksissään muutaman kerran järsinyt nettipiuhan poikki, ei koiria johtojen kanssa uskalla jättää. Niillä on jäädytetyt kongit syötävänään sekä musiikkia soimassa. Hupsis ei lähtiessä reagoi juuri lainkaan, mutta jossain vaiheessa sillä napsahtaa. Useamman kerran on tullut pohdittua koiran tulevaisuutta, kun tuhot ovat kotiin tullessa olleet varsin mittavat. Uuteen kotiin herra ei täältä lähde, jollei jotain oikein mullistavaa tapahdu - ja silloinkin kodin tulee olla minulle tuttu, tuntemattomalle en tuota missään nimessä menisi antamaan, kun se on jo saanut menneisyydessään kokea ihan tarpeeksi. Joskus olen jopa epätoivoissani harkinnut sen viemistä piikille, mutta ihan hevillä en kyllä sitäkään tahdo tehdä.

Yksinolon treenaaminen on mielettömän vaikeaa, kun koulussa ja tällä hetkellä harjoittelussa on pakko käydä ja koirien pakko jäädä keskenään siksi aikaa. Kesäloman alkaessa kolmen viikon päästä alkaa Hupsalla ahkerat yksinolotreenit, josko saataisiin ongelma kesän aikana selätettyä. Onko kellään kokemusta eroahdistuskoiran kanssa elämisestä? Vinkkejä otetaan mielellään vastaan!

Tosiaan, käytiinhän me mätsäreissäkin tuossa menneellä viikolla. 28.5. oli Kiteellä mätsäri, jonne hulluuksissamme suunnattiin Lauran & shelttien, Emmin & Csillan+Toivon sekä Netan & Brandyn kanssa. Automatka oli yhtä tuskaa, sillä Emminkään Volvoa ei ole suunniteltu seitsemälle koiralle, neljälle ihmiselle ja kaikkien tavaroille.
Myrn kehäili junioreissa suht loppupäässä ja jännitettiinkin, että miten pahasti kehät menevät päällekkäin , kun Minttu ja Meela olivat parikehässä sekä vielä avoimissa molemmat. Tuomarina Myrnillä ja vakiohandleri-Lauralla oli seuratoverimme Sanna Kolehmainen ja parina varsin innokkaasti esiintynyt dreeveri. Myrniä hieman häiritsi perässä huohottanut dreeverinpötkylä, mutta onneksi tuomari huomautti parillemme, että voisi pitää enemmän välimatkaa. Pikkumusta esiintyi tasaisen varmasti ja tästä hyvästä saikin punaisen nauhan. Tuomarin kommentit olivat kyllä päivän piristys, hän ei kuulemma ole koskaan tavannut noin reippaita shelttejä ja kovasti kyseli mistä sellaisia saa. :D

Nauhakehässä koiria oli varsin monta, joten isot ja pienet juoksutettiin erillään. Myrniä häiritsi suunnattomasti melkein sen edessä juossut chihu, joka räksytti taukoamatta taakseen. Kaiken hyvän lisäksi kyseinen chihu seisotettiin Myrnin edessä, joten pikkumustan keskittymiskyky oli ajoittain hieman heikohko. Tilanteen huomioon ottaen neiti esiintyi kuitenkin hienosti ja ansaitsikin pönöttämisellään junnujen PUN4-sijan! Palkinnot eivät taas päätä huimanneet, mutta saatiinpa melkein meidän värinen ruusuke!

Mätsäripoppoo 28.5.2013 (c) Netta

28.5.2013 (c) Netta

Junnujen PUN4 28.5.2013 (c) Netta

Koska ulkona on ollut aivan mielettömän kuuma viimeisen viikon ajan, eivät koiratkaan ole jaksaneet paljoa tehdä. Päivällä ne eivät viitsi lenkilläkään riehua ja se näkyy illalla, jolloin kaikki neljä höyryävät päättöminä sisällä. Iltaisin lenkkimaastot ovat itikoiden kansoittamia, joten lenkkeily on suoraan sanottuna tuskaista. Pellolla juoksuttaminen onkin muodostunut varsin suosituksi lenkkeilymuodoksi, sillä pellolla itikat eivät pyöri niin paljon.

Tavoitteena TK1

Sups vappumätsäreissä turisteilemassa (c) Reetta Kiiskinen

Mietin aamulla herätessäni, että mikä mahtaakaan olla vialla kun ei jännitä juuri lainkaan, vaikka tunnin kuluttua piti olla tokokokeessa. Tiistainen möllitoko ei kovin suurta varmuutta meidän suorituksen suhteen ainakaan luonut, vaikka pisteitä kertyikin 167 ja ALO1 mölleistä tuli. 

Meidän onneksemme kisanumeroksi oli sattunut 1, joten päästiin heti ryhmäliikkeiden jälkeen suorittamaan eikä tarvinnut jännätä pidempään! Aika perus-Hupsamainen suoritushan se oli, alku meni haahuillessa, mutta onneksi loppua kohti meno parani huimasti! Suorituksen lopussa fiilis oli todella hyvä, eikä turhaan - tuloksena hieno ALO1 ja pisteitä huimat 169,5! Nyt enää yksi ykkönen ja sitten on TK1 kasassa. 
Pidemmittä puheitta tässä pisteet, tuomarina meillä oli Tommi Varis:

Luoksepäästävyys: 8. Nousi ylös jo siinä vaiheessa kun tuomari oli vasta lähdössä tulemaan meidän luokse, väisti taaksepäin kun tuomari tuli tervehtimään, mutta kävi kuitenkin haistelemassa varovaisesti todettuaan, ettei tuomari taida syödä sitä.
Paikalla makaaminen: 9½. Perussuoritus Hupsalta, puoli pistettä lähti hitaasta maahanmenosta.
Seuraaminen kytkettynä: 6½. Totaalista sunnuntaikävelyä oli tämä! Hupsis haahuili ihan missä sattuu, eikä ottanut perusasentoja kertaakaan.
Seuraaminen taluttimetta: 7½. Onneksi Hups päätti parantaa menoa tähän, kontaktiakin se piti välillä aika hyvin, vaikka tässäkin yksi perusasento jäi ottamatta ja vähän piti käännöksissä valua.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8½. Lähti hyvin mukaan, mutta kehän laidalla olleessa autossa alkoi saman tien jumalaton ulvominen ja keskittyminen meni siihen. Kuunteli kuitenkin maahanmenokäskyn eikä liikeessä ollut muuten moitittavaa.
Luoksetulo: 10. Eipä tähän mitään sanottavaa ole, täysi kymppi!
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9. Lähti taas kivasti mukaan, mutta pysähtyi aavistuksen hitaasti. Loppuliike meni hienosti, eikä ennakoinut edes perusasentoa!
Estehyppy: 9. Lähti hypylle reippaasti, mutta seisomisessa valui taas pikkuisen. Muuten oikein bueno!
Kokonaisvaikutus: 7. Tuomari kommentoi vain, että koiralle lisää virettä, teknisesti se kyllä liikkeet osaa.

Ei kyllä voi olla muuta kuin tyytyväinen tuohon lappalaispalloon, en olisi uskonut että toinen ykkönen seuraa näin nopeasti ekan jälkeen! Nyt katsellaan seuraavaa koetta, mutta mitä luultavimmin seuraavan kerran meidät näkee kehässä vasta heinäkuun lopussa Poksin kokeessa. 

Ja totta, olihan tämä koe samalla myös seuraottelu, jossa Poksin joukkue (jota mekin siis edustimme) sijoittui toiseksi jee! Saa nähdä mitä seuraa ensi vuonna edustetaan. :)

Jotta päivä ei olisi mennyt pelkästään ykköstuloksen hehkutteluksi, oli arvon pikkumusta päättänyt, että omistajalla on ilmeisesti liikaa rahaa tilillä ja syönyt Mintun haukunestopannan käyttökelvottomaksi tylsyyksissään. Tähän asti se onkin tyytynyt pureskelemaan hieman halvempia esineitä, mutta päätti ilmeisesti pistää tuhotöissä paremmaksi kuin merlesiskonsa..

Hyvä treeni, parempi mieli

Rakvere kr 21.4. - Myrn isossa kehässä (c) Marjut Färman

 Viime viikon treenit menivät sopivasti sivu suun, kun Vironmatkaajat pääsivät erinäisten ongelmien takia kotiutumaan vasta yhdeksän maissa maanantai-iltana. Lisää matkasta voi lukea Lauran ja shelttien blogista, kerrottavaa siitä on nimittäin niin paljon, etten jaksa kaikkea tähän kirjoittaa. 
Puolet laumasta oli siis 20. ja 21.4. Viron Rakveressa kaikkien rotujen näyttelyssä. Lauantaina Myrnillä oli juniorinartuissa kaksi vastustajaa, molemmat virolaisia soopelineitejä ja vieläpä samasta pentueesta. Tuomarina oli Livija Zizevske Liettuasta. Myrn oli mitä ilmeisimmin esiintynyt kuin vanha tekijä eikä sen kummemmin hötkyillyt kehässä ja saikin esiintymisestään erinomaisen. Myös neidin kilpakumppanit oli todettu erinomaisiksi, joten kilpailuluokassa kirmasivat kaikki kolme. Tällä kertaa tuomari piti toista soopelia parempana, joten Myrnin tulos lauantailta oli JUN ERI2 SA ja vieläpä PN4. Myöskään paras narttu-kehässä pikkumustaa ei sen suuremmin ollut mikään häirinnyt, ei edes se, että esittäjä vaihtui Laurasta Katjaan. 

Lauantain arvostelu: "Good bone and format. Very nice head, very good ears, good expression. Excellent neck, good chest, very good angulation, excellent movement, coat and temperament."
Livija Zizevske, Liettua - JUN ERI2 SA PN4

(c) Marjut Färman

Katjan kanssa PN-kehässä (c) Marjut Färman

Sunnuntaina Myrn ei arvostanut näyttelypaikkaa läheskään yhtä paljon, sillä raukka oli edellisenä päivänä säikähtänyt pihalla skeittaavia nuoria kamalasti ja hermoili siis jo autosta poistuessaan. Liekö murkkuiällä jotain tekemistä tämän säikähtelyn kanssa, sillä tähän asti pikkumusta on ollut varsin reipas tilanteessa kuin tilanteessa.
Tällä kertaa juniorinarttuja oli Myrnin lisäksi kolme - lauantaisten soopelisiskosten lisäksi myös yksi trikki. Myrn oli esiintynyt tasaisen varmasti, joskin Laura oli tuomarisedän mukaan juossut aivan liian kovaa ja parivaljakko joutuikin kiertämään kehän vielä uudemman kerran - tällä kertaa kävellen. Nytkin punainen lappu heilahti niin pikkumustalle kuin myös kahdelle sen kilpasiskoista ja kilpailuluokkaa odotettiin jännittyneinä. Norjalaisherra arvosti ilmeisesti Myrnin esiintymistä, sillä neiti osoitettiin ensimmäiselle sijalle ja näin avattiin myös juniorisertitili! Pn-kehässäkin tuomari piti neidistä, sillä Myrn sijoitettiin heti valionartun jälkeen toiseksi, mahtavaa!
Ryhmäkehä meni arvatenkin läpijuoksuksi, mutta onhan se aika huikeaa, kun oma koira sellaiseenkin on päässyt.

Sunnuntain arvostelu: 
"Nice type, feminine, very typical ears, the eyes are set a little close. Correct bite, good neck, nice topline. Well angulated behind, nice body, moves well in all directions. Well prepared coat, super temperament, well handled." 
Arne Foss, Norja - JUN ERI1 SA ROP-JUN J-SERT PN2

Vironmatkaajat Myrn, Lina, Mello, Tinja ja Minttu! (c) Laura

Itsehän toki seikkailin sunnuntaina Meelan kanssa Outokummun ryhmiksessä varsin kivoin tuloksin: merleneiti oli nuorten narttujen ERI1 ja saipa se vielä SAnkin. Pn-kehää odottelimme useamman tunnin, sillä se siirrettiin alkuperäisen tuomarin arvosteltavaksi ja kehät olivat tällä ruotsalaisherralla jo muutenkin myöhässä. Laatuseurassa aika meni kuitenkin nopeasti ja oli hirmuisen kivaa nähdä pitkästä aikaa myös Myrnin kasvattajaa Maikkia sekä tietysti muita D-pentuja!

Viime viikolla treenasimme muutamana päivänä tokoa, mutta muuten viikko oli lähinnä löysäilyä. Eilen päästiin viikon tauon jälkeen vihdoin agitreeneihin ja ai että kun Myrn oli innoissaan. Laura oli kaivellut jostain kivan pienen radan, jossa pääpointtina oli leijeröinti. Myrn teki tällaista tehtävää ihkaensimmäistä kertaa, mutta eipä ole ohjaajalla valittamista - pikkumusta oli aivan mahtava ja muutamaa omaa virhettäni lukuunottamatta treenit menivät huipusti. Tehtiin juniorin kanssa myös takaakiertoja ja  välistävetoja, ja molemmat sujuivat kuin tanssi ♥ Lisäksi muistuteltiin mieleen myös pussia ja Myrn painelikin sinne hirmuisella vauhdilla, joskin Emmi oli vielä tässä vaiheessa pitelemässä toista päätä hiukan auki. 

Huomenna saatetaan pyörähtää perinteisessä vappumätsärissä, mutta lauantain suunnitelmat ovat jo varmoja - Myrn pääsee nimittäin Tohmajärven ryhmikseen kehäilemään ensimmäistä kertaa Suomen puolella junnuluokassa. Myös Minttu ja Meela on ilmoitettu, joten luultavasti paras narttu-kehässä tulee olemaan pienoinen handleriongelma :'D
Lisäksi pikkumusta on ilmoitettu uudelle Viron-matkalle heinäkuun alussa, tällä kertaa neiti tosin matkaa Kristinan ja isänsä Magnuksen mukana. Kolmessa näyttelyssä on tarkoitus pyörähtää viikonlopun aikana, joten toivottavasti takaisin tullaan yhtä junnuvaliota rikkaampana. Parivaljakko M&M on myös ilmoitettu parikehään, saa nähdä mitä siitä tulee! Juoksemaan arvon handleri ainakin joutuu, onnea vaan Kristinalle jo valmiiksi. ;)

Sunnuntaina käytiin juoksuttamassa koiria hiekkamontulla ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Vauhtia riitti (kaikilla muilla paitsi Hupsalla) ja kuvia tulikin räpsittyä sangen monta. Varsin väsyneitä koiria olivat kyllä sen jälkeen! Kaikki kuvat yllärillä (c) Laura.

Monttujengi: Hups, Minttu, Meela, Myrn, Cara & Isla