Titteleitä odotellessa

Tällä kertaa on JVA kiikarissa! Keskiviikkona oli nimittäin ohjelmassa kauan odotetun mejäkurssin ensimmäinen käytännön kerta. Koko työpäivän ajan olin kytännyt sadetutkaa sillä silmällä, kun alunperin juuri kurssin ajalle oli luvattu niin ukkosta kuin sadettakin. Onneksi ukkonen pysyi poissa niin kauan, että selvittiin metsästä pois ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta!

Ensiksi pääsimme seuraamaan esimerkkikoirakon työskentelyä jäljellä. Tai no, kovin paljon emme itse työskentelystä nähneet, sillä myös demokoira oli ensimmäistä kertaa jäljellä ja me kurssilaiset odottelimme tiellä, josta näki metsään vain himpun verran. Onneksi tämä ei allekirjoittanutta juuri haitannut, sillä omatoimitreenejä on sentään muutamat tultu tehtyä aiemmin. Esimerkkisuorituksen jälkeen jakaannuimme pareiksi ja lähdimme vetämään jälkiä ohjaajien kanssa. Tutustumisjälki oli pituudeltaan ehkä parisataa metriä ja muodoltaan se oli kaareva.

Isiltä perityt kielet!

Koskapa minä vedin ensimmäisen jäljen, pääsi pikkumusta myös jäljestämään ensimmmäisenä. Olin teoriaillassa vaatimattomasti ilmoittanut meidän tavoitteeksemme JVA:n arvon, joten odotukset eivät olleet kovin korkealla - uskoin nimittäin Myrnin vesittävän ideani jälkivalioudesta kun moista olin suustani päästänyt. Pikkumusta sai tuliterän (itsetehdyn!) jälkiliinan perään ja eikun matkaan!
Myrn aloitti aivan superhienosti merkkaamalla alkumakauksen kuopimalla ja haistelemalla sitä tarkasti. Sitten sen ajatus hieman harhautui, kun ohjaaja ja parini liikehtivät takanamme ja sain hieman osoittaa sille jäljen alkua. Kun pikkumusta sai hajusta kiinni, lähti se hienosti etenemään ja sainkin jo parin metrin jälkeen ohjaajalta käskyn päästää liinan aivan löysäksi. Eikä ohje ollut turha - Myrn nimittäin jäljesti koko matkan koko liinan mitan (vajaa 7m) edellä nenä kiinni maassa ja tarkasti jälkeä seuraten. Vain muutaman kerran se pysähtyi varmistamaan minulta, että jatketaanhan matkaa. Pätevä jälkikoirani! ♥

Myrniäinen sai hurjasti kehuja niin minulta kuin ohjaajaltakin ja kuulemma saadaan tehdä ihan reilun pituisia jälkiä, joilla koira saa tehdä itsenäistä työtä kun se sen näyttää jo osaavan. En voisi ylpeämpi olla melkein ensikertalaisen työskentelystä. Noin tarkkaa ja itsenäistä jäljestystä en olisi kuuna päivänä odottanut vielä tässä vaiheessa! Tästä onkin hyvä jatkaa kurssin loppuun ja siitä omatoimisiin treeneihin - varsinkin kun kotona on nyt myös kaatona toiminut hirvenjalka.

Hirvi olikin episodi itsessään! Otin onnesta soikeana jalan treeneistä mukaani ja esittelin sitä kotona innoissani Lauralle, kunnes tajusin jalan olevan aivan liian pitkä pakastimeemme. Ehdin jo soitella naapuriinkin isomman pakastimen toivossa, mutta kun sitä ei löytynyt, välähti (onneksi Anskun) päässä idea: pilkotaan jalka pienemmäksi taloyhtiön kirveellä! Eikun tuumasta toimeen ja assistentti-Laura pihalle mukaan. Onneksi naapurit sattuivat olemaan sisällä juuri silloin, sillä jalan pilkkominen ei käynytkään ihan käden käänteessä ja oli varsin sotkuista puuhaa luunsirujen lennellessä ympäriinsä. Lopputuloksena oli kuitenkin kahteen osaan katkaistu jalka ja tyytyväinen minä!

Tavoitteena TVA (näin vaatimattomasti!)

Vaikka välillä treenit menevätkin surkeasti, saavat onnistuneet treenit minut arvostamaan pikkumustaa entistäkin enemmän. Sillä on motivaatiota tekemiseen, se palkkautuu oikeastaan mistä ja millä vain ja mikä parasta - se oikeasti TYKKÄÄ yhdessä tekemisestä! 

Ylläoleva video on otettu maanantain treeneistä, jotka käytiin tekemässä lähikentällä Lauran & shelttien sekä Melissan & lauman kanssa. Tyytyväinen saa kyllä olla, vaikka totta kai meillä on vielä paljon matkaa ennen kuin päästään korkkaamaan kisaura.

Seuruusta (ja perusasennosta, jossa paikkaa pitää vielä muistuttaa nyt kun palkkauskriteerit on selvillä ohjaajallekin :D )täytyy kitkeä edistäminen pois, vaikka tilanne onkin parantunut huimasti talvesta. Liikkeestä maahan on oikeastaan kisavalmis, jos ei oteta tuota seuruuasiaa huomioon. Liikkeestä seiso taas kaipaa vielä treeniä seisomisen osalta, mutta tämä on mennyt parin viikon aikana niin huimasti eteenpäin, etten usko sen hidastavan kisoihin pääsyä kovinkaan paljon. Luoksetulo on vauhdikas ja kun Myrn muistaa, että sivulle myös istutaan (ja oikeaan paikkaan mielellään), ei siinä ole ongelmaa. Hyppy on muy bueno! Pikkumusta hyppää varmasti, seisahtuu heti käskystä ja vieläpä oikeaan paikkaan ja odottaa nätisti että tulen viereen. Paikkis on tällä hetkellä eniten treeniä vaativa, kun sekä treeniseuraa että häiriötreeniä tarvittaisiin hirmuisesti enemmän. Myrn on nyt muutamassa treenissä noussut seisomaan, vaikka pysyykin paikoillaan. Liekö sitten tällä yhteyttä siihen, että koulutuskentällä tapahtui talvella ikävä välikohtaus, jossa toinen koira tuli iholle ja tästä pikkumusta säikähti. Epätoivoon ei kuitenkaan olla vaipumassa, vaan treeniä tarvitaan vain lisää.

Eiliset tokotreenit menivät aivan mahtavasti! Aiheena oli tällä kertaa nouto sekä hyppy. Myrn teki taas ensimmäisenä koirakkona ja aloitettiinkin noudolla, jota me ei hirveästi olla treenattu vielä. Pikkumusta kyllä nostaa kapulan, mutta pitäminen on vielä hakusessa. Saatiinkin tosi hyviä vinkkejä nimenomaan pidon harjoitteluun ja treenattiinkin omalla kuusiminuuttisella tätä. Pidin toisessa kädessä kapulaa ja toisessa nameja ja Myrn sai palkkaa heti kun otti kapulaa suuhun. Itse en otetta hellittänyt missään vaiheessa ja tätä treenataankin nyt jonkin aikaa ennen kuin siirrytään seuraavaan vaiheeseen. Pikkusheltti tajusi homman idean varsin nopeasti, joten en usko tämänkään liikkeen olevan ongelma tulevaisuudessa. Ja jos Hupsikselle on onnistuttu opettamaan nouto, vaikka se inhosi kapulaa aluksi, niin miten vaikeaa se voi olla tuon sähikäisen kanssa? :D

Tuleva tokovalio 1v 9 kk ♥

Toisella kierroksella tehtiin hyppyä. Susanna-kouluttaja pyysi meitä näyttämään missä vaiheessa olemme, joten tehtiin kokonainen hyppy heti aluksi. Koska suorituksessa ei ollut mitään moitittavaa, tehtiin tämän jälkeen liike käskytettynä ja erilaisten häiriöiden alla. Ensin Susanna meni kyykkyyn esteen vieressä, seuraavalla kerralla sekä edessä että takana oli ihminen hyppimässä ja juoksentelemassa ja mitä tekee Myrn? Napottaa täydellisen tyynesti paikoillaan eikä reagoinut kuin vähän vilkaisemalla häiriötä. Ongelmia ei aiheuttanut myöskään rapiseva muovipussi, vaikka epäilinkin ahmattikoirani syöksyvät sen luokse samantien. Ainoa suurempi häiriö pikkumustalle oli käskytys, lopun sivulletulot jäi tekemättä joka kerta, kun käskytys tuli. :D Tiedetäänpä mitä harjoitella, eipä me olla käskytettynä hyppyä tehty varmaan koskaan enkä yleensä palkkaa koiraa perusasennosta hypyssä, ettei se ala ennakoida.

Kaiken kaikkiaan siis supertreenit ja aivan mahtava pikkumusta! ♥ Käytiin vielä lopuksi lenkillä treenikaverin ja hänen aussieidensa kanssa ja Myrn sai rallitella ympäri polkuja. Seuraavia ohjattuja treenejä ei malttaisi odottaa, toivottavasti nää kaksi viikkoa menevät nopeasti!

Hoppase!

Meidän elämä on ollut varsin tasaista ja sanottakoon myös että tylsää sen jälkeen, kun pikku-Edward syntyi. Koska pentua ei pysty vielä jättämään yksikseen kuin ihan hetkiksi, on meidän lenkkeilyt tapahtuneet vasta sitten, kun Laurakin on jo saapunut kotiin ja tämä rajoittaa elämää aika lailla. Lisäksi lenkkimaastot alkavat muistuttaa lähinnä suota, kun lumet sulavat hurjaa vauhtia. 

Tänään päätin vihdoin napata videomateriaalia pikkumustan (ehkäpä) lempitempusta - nimittäin hoppaisemisesta! Hoppaise on käsky, jolla Myrn hyppää autoon, sänkyyn, sohvalle ja oikeastaan kaiken mahdollisen päälle. Videolla esiintyvä kanto on yksi pikkumustan suosikeista ja se irtoaakin sinne usein jo monen kymmenen metrin päästä käskyn kuultuaan. Tänään häiriötä aiheuttivat puussa kiinni olleet Hups ja Meela, jonka takia temppua piti vähän treenata ja käskyjäkin tarvittiin kaksi. :D

Viime torstaina meillä alkoi kauan odotettu tokon jatkokussi naapuriseura JoA:lla. Kun kurssitarjonta julkaistiin, oli allekirjoittaneen ihan pakko päästä mukaan, sillä vetäjänä kurssilla toimii Hupsiksen seuruunkin aikoinaan korjannut (noh, ainakin hetkeksi..) Susanna Maksimainen, jonka opetuksesta tykkään itse aivan mielettömästi. 

Kurssilla painotutaan lähinnä avoimen luokan liikkeisiin ja niiden opetteluun, mutta tällaiset ei-vielä-kisanneetkin saavat hurjasti irti treeneistä. 

Ekalla kerralla aiheena olivat luoksarin stoppi sekä seuruu. Aloitettiin pikkumustan kanssa ja todettiin heti alkuun, että stoppi kaipaa paljon työstämistä, kuten arvasinkin, sillä jäävä seisominen on tällä hetkellä meidän heikoin liike juurikin pysähtymisen takia. Tehtiin kymmenisen toistoa niin, että itse peruutin ja käskysanan sanoessani heitin samanaikaisesti palkan koiran taakse/suuhun/mihin se nyt ikinä sattui lentämäänkään. Myrn tajusi homman idean supernopeasti ja alkoikin pian tarjoamaan pysähtymistä jo ennen käskyä, mikä oli ainoastaan hyvä! Muuta ei ehditty ekalla kierroksella tekemäänkään, sillä jokaiselle koirakolle oli aikaa ainoastaan kuusi minuuttia. Mentiin kuitenkin jatkamaan treeniä hallin pihalle ja pikkumusta teki aivan mielettömän hyviä stoppeja sielläkin! Tätä pitää nyt treenata ahkerasti ja saada seisominen varmaksi ennen käskyn siirtämistä sivulle.

Toisella kierroksella otettiinkin sitten perusasentoa ja seuruuta. Tai no, meidän tapauksessa näytettiin ensin yksi perusasento ja sitten pieni seuruu käännöksineen, jonka jälkeen palattiin tekemään perusasentoharjoituksia. :D Käännökset olivat kuulemma tosi hyviä, varsinkin saksalainen, jota siis käytän täyskäännöksenä. Itse olin hieman epävarma nimenomaan saksalaisen suhteen, koska en tietenkään näe mitä koira selkäni takana tekee, mutta kuulemma se tulee tiiviisti mukana - jes!

Seuruu oli muuten jees, mutta paikka oli yllätysyllätys liian edessä, joka taas johtuu siitä että eräs nimeltämainitsematon typerys on palkannut koiraansa liian edessä olevasta perusasennosta. :) Treenattiinkin perusasennon oikeaa paikkaa tämän jälkeen ja pikkuhiljaa Myrn ehkä ymmärtää, että se oikea paikka on taempana ja vain siitä saa palkkaa..kunhan minä muistan pitää palkkauskriteerit tiukkoina.

Olin tosi tyytyväinen ekaan treenikertaan, vaikka aikaa per koirakko olikin vain se kymmenen minuuttia yhteensä. Saatiin kuitenkin jo nyt hurjasti irti ja toivottavasti seuraavasta kerrasta vieläkin enemmän! Ja mikä tärkeintä, nyt osaan toivottavasti palkata oikein ja vain oikeasta suorituksesta, kun kotiläksyjä kerran saatiin. 

Voittoisa Hupsa!

Saanen esitellä..

Pohjois-Karjalan Seurakoirat ry:n vuoden tokokoira 2013, tokon seuramestari 2013 sekä paras ei-palveluskoirarotuinen tokokoira 2013 Ikimuiston Hups Keikkaa, kavereille vaan Hupsa!

Joskus se vaikuttaa ihan pätevältäkin ♥

Keväisiä kuulumisia

Taas on vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta, pahoitteluni! Kirjoittamisinto on nollassa suurimmaksi osaksi koulun takia, mutta myös aurinko ja keväinen sää tuovat osansa kirjoitustaukoon, onhan se nyt paljon kivempaa lenkkeillä ihanassa säässä kuin istua sisällä koneen ääressä!

Meillä eletään jänniä aikoja, sillä Meelan pitäisi poksahtaa aivan näinä päivinä ja pentuja odotetaankin kuumeisesti. Arvon neitikoira ajatteli ilmeisesti sotkea allekirjoittaneen kouluhommat kunnolla, sillä tiistaina olisi edessä niin tenttiä kuin ryhmätöiden esittelyäkin ja kouluunhan ei mennä jos pennut päättää syntyä juuri silloin. :D

Treenirintamalle kuuluu varsin hyvää. Rallytokokurssi loppui perjantaina ja nyt treenataankin ainoastaan itsenäisesti, sillä en nähnyt syytä jatkaa ryhmässä loppukevään ajan, kun saman verran saamme irti omatoimitreeneistä ja säästyypä rahatkin siinä samalla. Perjantaiset treenit olivat aivan huiput! Pikkumusta esitti parhainta osaamistaan alo-radalla ja ainoastaan yksi liike (istu, seiso, istu - joka kuuluu oikeasti voittajaluokkaan, tehtiin siis ruotsalaista alo-rataa) oli sille hirmuisen haasteellinen, sillä eihän sivulla kuulu nousta seisomaan välillä! Lopuksi tehtiin myös avo-rataa, jossa houkutus meinasi olla Myrnille liian suuri, kun toisena houkutuksena oli oma ruokapussi. :D Kunnialla selvittiin kuitenkin loppuun eikä komenteluakaan ollut läheskään yhtä paljon kuin aiemmin. Hieno pieni <3 Viimeistään syksyllä olisi tarkoitus jatkaa kisauraa, jollei suht lähelle ilmesty kisoja ennen sitä. 

Tokon puolella taas liikkeet alkaa pikkuhiljaa olla kisakuosissa. Liikkeestä seisominen on tällä hetkellä haastavin liike - pikkumusta pysähtyy kuin seinään jos itse peruutan, mutta seuruusta pysähtyminen on sille huomattavasti hankalampaa. Kyllä se yleensä pysähtyy, mutta ottaa pari askelta käskyn jälkeen ja sitähän ei sallita. Myös palkkaamattomuutta täytyy vielä harjoitella runsaasti, mutta toukokuun lopun mölleihin ollaan ainakin menossa treenaamaan ja jos hulluksi heittäydytään niin samassa kuussa kisataan virallisissakin! Tarkoituksena olisi aloittaa piakkoin kuukauden tehokuuri nimenomaan palkkaamattomuuden treenauksessa ja kisasuoritukseen valmistautumisessa, joten eiköhän me kesällä jo kisata. 

Takapään käyttö Myrnillä on kyllä tosi kivaa ja se sai ihastelua osakseen perjantain rallytreeneissäkin! On sitä kyllä harjoiteltukin, mutta kyllähän se mieltä lämmittää, kun jotain on edes osannut koiralleen opettaa. Pitäisi saada kuvattua treenejä videolle, jotta olisi jotain todisteitakin pikkumustan hienoudesta.

Hupsiksen avo-liikkeet on myös ihan jees, kun tajusin vaihtaa luoksarin stopin käskyn käsimerkistä suulliseksi. Uutta käskyä ei olla treenattu kuin muutama kerta, mutta ero pysähdyksessä on huomattava. Nouto on hyvä palautukseen asti, palautus kun on hidas kuin mikä, mutta Hupsan ollessa kyseessä se saa hieman anteeksi. Seuruu on tällä hetkellä se suurin murheenkryyni, sillä vaikka mitä tekisi, on koira sen näköinen kuin sitä olisi hakattu koko sen elämä eikä kontaktista ole puhettakaan. Näin ollen meillä ei ole kisatavoitteita, mutta saatetaan käydä kokeilemassa onneamme jossain lähikokeessa jos allekirjoittaneelle tulee jokin aivopieru. :D

Pikkumusta päätti aloittaa karvanlähdön pian sen jälkeen, kun olin ilmoittanut sen Lappeenrannan kv-näyttelyyn. Tällä hetkellä se syö ahkerasti niin Nutrolin Iho&Turkki-öljyä kuin biotiiniakin ja kovasti toivotaan, että turkki ehtii kuukaudessa kasvaa edes vähän. Saas nähdä miten käy!

Tokoa, tokoa, tokoa..ja ehkä hieman rallytokoakin

Meidän elämässä ei taas kerran ole tapahtunut mitään sen ihmeellisempiä. Kovasti ollaan treenattu niin tokoa kuin rallyakin ja tosiaan viime viikonloppuna korkattiin pikkumustan kanssa ihkaensimmäiset kisatkin rallytokon saralla. Itse suorituksen voisi tiivistää mainiosti yhteen sanaan: katastrofaalinen, mutta olipa Jyväskylästä kotiintuomisena kuitenkin hyväksytty tulos ja rutkasti kokemusta. 

Olin automatkalla vielä varsin rauhallinen, mutta mitä lähemmäs Jyväskylää tulimme, sitä enemmän alkoi allekirjoittanuttakin jännittää. Ilmoittautumisessa aloin jo olla lähellä paniikkia, joka tosin katosi hetkeksi kun pääsin rataantutustumiseen, sillä rata vaikutti tutustuessa varsin yksinkertaiselta. Ainoa ongelmapaikka oli spiraali vasemmalle, joka radalla piti suorittaa...juosten. Mehän ei olla juoksuseuruuta harjoiteltu juuri lainkaan ja meno on varsin pomppivaista. :D 

Ennen omaa vuoroa ehdin jo muuttua positiivisemmaksi, sillä muiden suorituksia katsoessani olin suht varma, että saisimme hienot pisteet, sillä Myrn osaa liikkeet pätevästi ainakin kotona. Jännitys kuitenkin lisääntyi taas mitä lähemmäksi oma vuoro tuli. Vihdoin pääsimme radalle ja pari ekaa kylttiä meni (omasta mielestä) varsin hyvin, joskin pikkumusta hieman seikkaili seuruupaikaltaan. Neloskyltillä, joka oli koira eteen - oikealta sivulle, olin kuitenkin sekunnin verran myöhässä liikkeellelähdössä ja Myrn ehti iskeä takapuolensa maahan nanosekunniksi, josta totta kai seurasi se, että kyltiltä tuli -10 vp väärin suoritetusta liikkeestä. En edes tajunnut asiaa kunnolla kyltillä ollessani, joten uusiminenkin meni sivu suun. Tämän jälkeen olikin vuorossa kauhulla odotettu juoksuosuus, joka oli se katastrofaalisin osuus meidän suorituksessa. Myrn hyppi, pomppi, komensi ja nappasipa pariin otteeseen pohkeestakin, joten suosiolla otin kyltin uusiksi. Toinen yritys meni paremmin, joskin koira oli solmussa hihnansa kanssa ja seikkaili edelleen vähän missä sattuu. Loppurata meni muuten ookoo, mutta kymppikyltillä, joka oli liikkeestä maahan, ei pikkumusta jostain syystä mennyt maahan suoraan, vaan ehti istua ensin, joten taas -10 vp väärin suoritetusta kyltistä. Liekö syynä se, että neiti on tottunut tekemään liikkeestä maahan LIIKKEESTÄ eikä niin, että ohjaaja pysähtyy viereen niinkuin rallyssa..  Tai sitten oma äänenpaino oli vaan huono, mitä en yhtään ihmettelisi. :'D

Positiivisena huomautuksena kuitenkin, että pikkumusta sieti itse häiriön varsin hyvin. Kisapaikka oli Paviljongin keskiosassa, missä näyttelyssä pidetään isot kehät, joten matto oli täynnä vanhoja kusijälkiä ja ties mitä ja lisäksi ihmisiä ja koiria ramppasi jatkuvasti katsomossa ylös alas. Tästä jatketaan treenejä eteenpäin ja ohjaaja koittaa saada jännityksensä kuriin ennen seuraavaa koitosta. Tosin ajankohta seuraaville kisoille on vielä auki, varsinkin kun lajin virallistuessa myös ilmomaksut nousevat eikä mulla ainakaan ole intoa maksella yhdestä startista yli kolmeakymppiä..

Tokotreenit ovat puolestaan menneet aivan superisti! Noutajien kenttäkoulutuksesta ollaan saatu lisää itsevarmuutta tekemiseen, kun koira mitä ilmeisimmin osaa liikkeet pientä hienosäätöä lukuunottamatta. Keskiviikkona oltiin tehokoulutuksessa, jossa aiheena oli käännökset ja askelsiirtymät ja Myrna yllätti ohjaajan tekemällä siirtymiäkin melko hienosti, vaikkei niitä olla koskaan treenattu. Viime viikolla tehtiin treeneissä kisanomainen suoritus, joskin palkkasin kyllä joka liikkeen jälkeen, ja taas pikkumusta oli niin pätevänä. Se teki jopa kokeenomaisen paikkiksen ilman ongelmia! ♥ Kyllä me kesään mennessä tokossakin taidetaan startata. 

Hupsis taas..noh, me ei startata avoimessa vielä maaliskuussa vaan sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Lapinkoira potee taas motivaation puutetta, joten koitetaan saada tekemiseen lisää intoa ennen kuin mennään taas kokeeseen.

P.S.

Mekin osallistutaan kevään kunniaksi ihanan Atlaksen blogista löytyvään arvontaan! 

Talven riemua

Ihanaa, kun vihdoin on lunta! Sitä on juuri sopivasti, sillä latuja ei ole vielä pystynyt tekemään ja jäällä taas on helppo kävellä missä vain, kun ei itse uppoa umpihankeen. Vaikken itse olekaan mikään talvi-ihminen, on pakko myöntää että talviaika on hirmuisen kaunis ja koirien (erityisesti Hupsiksen) riemua jäällä juoksennellessa on ihana katsella. ♥ Koska pakkasten ollessa viidentoista asteen kieppeillä on myös aurinko pysytellyt näkyvissä, on kamera päässyt lenkeille mukaan yllättävän usein!

Treenirintamalla ei mitään ihmeellisyyksiä ole tapahtunut. Viime viikon tokotreenit oli yksi katastrofi, koska Myrn oli päivällä tehdystä superpitkästä lenkistä niin väsynyt eikä jaksanut keskittyä tekemiseen ollenkaan. Paikkis taisi olla ainoa kunnolla onnistunut juttu, pikkumusta pysyi hienosti kolme minuuttia HÄIRIÖSSÄ, joskin kahden minuutin kohdalla kävin välipalkkaamassa. Rallytreenit sen sijaan olivat perjantaina ihan mahtavat ja tehtiinkin kahta eri rataa onnistuneesti useamman kerran. Omatoimitreenejä ei pahemmin olla nyt tehty, koska Laura seikkaili Ruotsissa astutusreissulla, mutta eiköhän taas päästä niidenkin makuun! Eilen kyllä iski paniikki, koska rallykisoihin on enää alle kuukausi, apua. 

Koska kirjoitusinto on taas kerran hukassa, ottaisin mielelläni vastaan ehdotuksia erikoispostauksia varten! Saataisiin jotain eloa tänne blogiinkin ;)