Tottelevainen shetlantilainen

Tokosheltit Myrn ja Jomppe!

Tänään oli suuri päivä niin omistajalle kuin pikkumustallekin, käytiin nimittäin starttaamassa meidän tokokisaura Nurmeksessa! Tuomarina kokeessa toimi Erkki Shemeikka, joten samalla linjalla jatkettiin kuin pari vuotta sitten Hupsiksen aloittaessa - paikka vain oli eri. 
Päivän ensimmäisenä luokkana oli avoin, joten jännittämistä riitti useampi tunti kun lasketaan mukaan automatka ja oman vuoron odottelu. Myrn oli kisapaikalla superrauhallinen ja käytiinkin neidin kanssa kävelemässä ja virittäytymässä pariin otteeseen ennen ryhmäliikkeitä. Sirua tarkastettaessa tuomarisetä oli pikkumustan mielestä aika hirvittävä, samoin kehääntulotarkastuksessa, mutta luoksepäästävyys meni Myrnimäisellä varmuudella. Paikkamakuussa meidän toisella puolella oli hovawarturos ja toisella bokserinarttu, allekirjoittanutta alkoi hieman ahdistaa, kun hoffi oli jo paikalleen mennessään kovin kiinnostunut pikkumustasta. Myrn meni hienosti maahan ja jäi varmasti paikalleen. Eipä mennyt kauaa, kun hoffi sitten päätti nousta ylös ja lähteä tsekkaamaan viereistä amerikanvesispanielia, joka nousi häiriön takia myös. Hoffi otettiin kiinni onneksi nopsaan ja spanieli palautettiin paikoilleen ja mitä tekee pieni mustani? Tönöttää varmasti maassa koko episodin ajan eikä muuta tee kuin vähän ihmettelee muiden menoa. Super ♥
Yksilöliikkeissä oltiin kolmansina, pidemmittä puheitta tässä pisteet:
Hihnaseuruu: 9. Lauran sanoin Myrnin paras hihnaseuruu ikinä. Eka perusasento jäi ottamatta, juoksussa sanoi pari kertaa väh ja lopussa jäi vähän kauas, mutta muuten ei moitittavaa! Hihnatta seuruu: 10. Kympin arvoista todellakin, ei muuta sanottavaa. Liikeestä maahan: 0. Oli taas kerran hieno liikkeestä seiso. :D Myrnaa ei ole tästä kyllä moittiminen, sillä oma äänenpaino oli jännityksestä johtuen aivan väärä. Luoksetulo: 10. Jäi varmasti, tuli vauhdilla luokse - ja sanoi kerran väh kun innostui. :D Perusasento ehkä aavistuksen vino, mutta ei mitenkään huomattavasti. Liikkeestä seiso: 9. Itse en olisi antanut noin paljon pisteitä, omaan silmään steppasi vähän turhan paljon, mutta pysähtyi. Hyppy: 9. Täydellinen hyppy, täydellinen seisominen. Sitten Myrnille tuli aivopieru ja se haisteli vähän maata eikä tajunnut että tulen luokse -> väisti vähän taaksepäin.  Kokonaisvaikutus: 8. Tuomarin sanoin "teidän menoa oli todella ilo katsella, harmi vaan että ääntä käytettiin hieman liikaa". Oikeastihan Myrn oli hiljainen verrattuna siihen, mitä se joskus treeneissä on. :D
YHT. 172p ja sijoitus 3./11. ♥
Eikä harmita edes tuo maahanmenon nollaaminen, sillä pääasia oli tehdä hyvä suoritus ja mikä parasta - pikkumusta ei reagoinut jännittämiseeni äänellään, kuten olin pelännyt etukäteen. Saatiin kolmannesta sijasta palkinnoksi naksutin ja hainevää muistuttava pysti, joka totta kai pääsi heti hyllyä koristamaan.

Hienon ykköstuloksen kunniaksi Myrn sai hampurilaisen.

Mölleilyä

Oon taas ihan ajoissa näiden postauksien kanssa, viikko takaperin siis käytiin naapuriseura JoA:n agilitymölleissä korkkaamassa kisaura vähän jokaisen koiran kanssa. Harkinnan jälkeen päätin ilmoittaa sekä Hupsiksen että Myrnin VVV-putkiralliin ihan mielenvirkistyksen kannalta. VVV tarkoittaa siis vauvat-vanhukset ja vammaiset-luokkaa, johon molemmat koirat sopivat varsin hyvin. Illan pääajatuksena oli startata lainakoira-Tillan kanssa ainakin mölliradalla, mutta päädyin painostettuna ilmoittamaan suuren mustan myös kisaavien radalle - ja hyvä niin.

Hupsis aloitti putkirallin ja vaikka kovasti yritettiin hetsata sitä jo ennen starttia (Laura piti sitä kiinni minun ollessa kauempana), ei lappalaista olisi voinut moinen homma vähempää kiinnostaa. Yksi kielto saatiin, kun Hupsa päätti et nyt loppui tämä homma ja ajalla ei voi ainakaan brassailla. :D Muutaman koiran jälkeen olikin sitten pikkumustan vuoro. Pikkusheltti meinasi revetä liitoksistaan tajutessaan pääsevänsä RADALLE ja aivan superhieno rata tehtiinkin yhtä ohjaajan mokaa lukuunottamatta - tuloksena siis myös vitonen yhdestä kiellosta, kun ohjasin huolimattomasti ja Myrn lähtikin kiertämään putkea. Pääasia kuitenkin, että neiti oli iloinen ja rata muuten sujuva. Pakko myöntää, että meinasi itku päästä maalissa, kun toinen oli niin onnessaan ja tiesin, ettei se tämän enempää pääse aksaa tekemään.




Putkirallin jälkeen olikin aika mennä tutustumaan möllirataan. Eniten rataantutustumisessa hirvittivät kontaktit, sillä Tillaeläimen kanssa ei niitä olla vielä hirveästi treenailtu yhdessä ja ne vähät treenailut ovat olleet aika..lennokkaita. Muuten rata olikin varsin helppo ja hyvillä mielin lähdin valmistautumaan starttiin. Ja hyvinhän se rata menikin - kontakteja lukuunottamatta. Hyllytettiin hienosti A:n jälkeen, kun oma linja oli huono ja koira karkasi lisäksi kontaktilta juosten pituuden ohi putkeen. Myös puomin kontakti oli aika katastrofaalinen, mutta muuhun rataan olin tosi tyytyväinen! Mainitsemisen arvoinen oli kakkoshypyn vastakääntö, jonka Jaana opetti mulle rataantutustumisessa. :D Toinen rata hyllytettiin myös ja vieläpä samaisessa kohdassa, kun Tillainen varasti kontaktilta taas ja juoksi esteen ohi putkeen. Loppurata oli superhyvä, samoin alun kepit joita pelkäsin ensin tosi paljon. Puomilla tosin käytiin varsin kovasanainen keskustelu siitä, pysähdytäänkö alastulolle vai ei - lopputuloksena Anna 1 (ja yksi mustelma reidessä) - Tilla 0. Kisaavien radan video ei ole kovin julkaisukelpoinen, joten saatte tyytyä möllirataan!



Viikonloppu menikin mökillä rentoutuessa: koirat pääsivät uimaan, söivät luita pihalla ja käytiinpä jopa mustikassakin! Pikkumusta pääsi testaamaan uusia hienoja pelastusliivejään, joiden kanssa olikin hyvä polskia. Uimatekniikka parani silmissä - kannattava ostos siis. 

Supinen voittoon!

Äänestäkää kaikki Laura&Hupsis kuvakisan voittoon!
Tämä onnistuu klikkaamalla ylläolevaa linkkiä ja tykkäämällä kuvasta. Tällä hetkellä kaksikko on noin neljäkymmentä ääntä jäljessä ja tottahan toki näin hieno kuva ansaitsisi olla voittaja. Lisäksi Hupsis tienaisi Lauralle palkintolahjakortin ja maksaisi näin velkaansa kaikista syömistään vaatteista takaisin ;) Kiitämme jo valmiiksi kaikkia ihania äänestäjiä ♥

Tällä kuvalla Supi osallistuu kisaan!

Hupsis koki eilen varsin rajun muodonmuutoksen, kun se pääsi/joutui eroon turkistaan. Herra lappalainen onnistui hankkimaan itselleen ikävän hotspotin järvessä uiskennellessaan, joten niin koiran mielen- kuin fyysistäkin terveyttä ajatellen päätin leikellä turkin pois. Hupsis rakastaa uimista, mutta suhteellisen paksun turkin alle märkä jää näköjään hautumaan turhan helposti ja kun siihen lisätään vielä selän mysteerijumit, joiden takia koira rapsuttaa normaalia enemmän, on soppa valmis. Nyt lapikas voi lutrata vedessä rauhassa eikä omistajan tarvitse menettää yöuniaan hotspot-pelon takia.

Kokeenomaista

Viikonloppuna käytiin pulikoimassa sekä lauantaina että sunnuntaina!

Eräs pieni mustakin uskaltautui kunnolla uimaan - vihdoin ♥

Eilen oli ohjelmassa tokon kisatappotreenit eli suomeksi sanottuna kokeenomaista treenaamista vippiporukalla. Olin jo etukäteen päättänyt tehdä liikkeet muuten kisanomaisesti, mutta palkata pikkumustan seuruiden jälkeen, sillä kokonaista kisasuoritusta palkatta ei Myrn ole vielä tehnyt koskaan. Pikkuhiljaa olisikin aika tätä treenata ahkerammin, sillä menin ilmoittamaan shelttiäisen maanantaina ihkaensimmäiseen tokokokeeseensa!

Aloitettiin, kuten kokeessakin, kehääntulotarkastuksella Lauran toimiessa tuomarina/liikkurina. Kehäänmenossa ei ongelmaa, joskin Myrnin keskittyminen oli lähinnä takana tulevassa Pinnassa ennen kuin päästiin kehään. Luoksepäästävyys täysi kymppi, tässä ei muutenkaan ole ongelmaa kuin silloin, jos tuomari alkaa leperrellä pienelle mustalle jotain - silloin saattaa mennä sheltillä tervehtimismoodi päälle. Tämän jälkeen normaali kahden minuutin paikkamakuu, toisella puolella Nemo-holsku ja toisella Pinna-beecee, hyvää treeniä isojen koirien vieressä olemiselle, kun sitä ei pahemmin ole päässyt treenaamaan. Myrn meni vasta toisella käskyllä maahan, kun ei ollut hereillä alussa. Tässä ei normaalisti ole ongelmaa. Paikkis oli varma, tähän alkaa  pystyä jo luottamaan et ei se sieltä nouse. Lopussa kierähti tosin lonkalleen, kun ei ilmeisesti pysty olemaan koko aikaa oikeassa asennossa, mikä on ihan ymmärrettävää. Lopun perusasento tosi napakka, hienosti!

Yksilöliikkeissä oltiin toisena vuorossa ja Emmi liikkuroi meille liikkeet, koska halusin testata reagoiko Myrn jonkun toisen liikkuroimiseen yhtä paljon kuin Lauran. Tähän voin todeta, että kyllä se reagoi, muttei niin voimakkaasti. Liikkurointia ja häiriöitä muutenkin siis lisää ja paljon!

Seuraaminen hihnassa: Meinasi välillä mennä vähän sunnuntaikävelyn puolelle, tätä ei olla kyllä pahemmin jaksettu treenatakaan. Paikka valui hieman, samoin kontakti tippuili ja lopussa alkoi kiukuttaa.
Seuraaminen hihnatta: Paljon parempaa kuin hihnaseuruu! Paikka oli tiiviimpi ja kontaktikin pysyi paremmin, joskin komentamista oli tässä vielä enemmän.
Liikkeestä maahan: Oli täydellinen liikkeestä seiso. :D Oma äänenpaino oli väärä, joskin olisi sen silti maahan pitänyt mennä, mokoma ryökäle.
Luoksari: Kympin arvoinen, tuli vauhdilla ja suoraan perusasentoon.
Liikkeestä seiso: Teki paremman liikkeestä maahan-kohdalla, nyt pysähdys vähän valui, mutta muuten jees.
Hyppy: Tämäkin täysi kymppi, eikä ihme - onhan se meidän bravuuriliike.

Kyllä meidän menolla olisi ykkösen saanut, mutta itse en ihan täysin tyytyväinen moiseen ollut. Ottaen kuitenkin huomioon, että tämä oli ensimmäinen kokeenomainen treeni, teki pikkusheltti tosi kivasti ja tulipa testattua miten se reagoi (melkein) koetilanteessa. Itse tosin kokeessa jännitän huomattavasti enemmän, joten luultavasti komentamista tulee olemaan vielä enemmän..valitettavasti. Kolmen viikon päästähän se toivottavasti nähdään, jännää!

Pikkumusta 2-vee! ♥

Eilen vietettiin pikkumustan merkkipäivää. Kaksi vuotta (ja yksi päivä) sitten syntyi maailmaan Amor'jade D-pentue - seitsemän pientä sheltinpoikasta, joista yksi muutti hieman suunnittelemattakin pari kuukautta myöhemmin Joensuuhun. Meillehän ei pitänyt tulla toista manulaista, mutta kuinkas sitten kävikään? Vaikka onkin pakko myöntää, että huonoina päivinä on tullut mietittyä, mitä olisi tapahtunut jollei Myrn olisikaan tänne muuttanut, ei pikkuneidin tulo ole kaduttanut. Kaikesta huolimatta se on minun pieni musta unelmani, elämäni koira, lonkkineen päivineen. ♥ Hurjan paljon onnea vielä kerran siis niin Myrn, kuin sisarukset Denise, Rhianna, Luca, Sulo, Elle kuin Didikin!

Käytiin tosiaan näyttelyssäkin viime viikonloppuna.. Juva KR NUO EH4 (c) Ville Lehmusvuori

(c) Ville Lehmusvuori

Olin suunnitellut tekeväni koirien kanssa piiiiiiitkän lenkin Myrnin synttäreiden kunniaksi, mutta kuinkas ollakaan suunnitelmat muuttuivat tätipuoli-Islan päätettyä venyttää synnytystään viikonlopulle. Ilta menikin Utrassa pentuja odotellessa, kun taas pikkumusta vietti illan Lauran porukoiden luona merlet seuranaan. Myrn oli tosin päättänyt nauttia synttäriherkut kaikesta huolimatta, sillä Lauran kotiuduttua yöllä rokkailemasta, oli lattialla ollut tyhjennetty leipäpussi. :D 

Treeniä treenin perään

Eräs treenipoppoo (miinus pentu, joka karkasi kuvasta)

Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viimeisen blogikirjoituksen. Mejä-kurssi oli ja meni ja pienen mustan meininki oli aivan mahtavaa koko kurssin ajan! Jäljestäminen oli tarkkaa joka kerta, vaikka jo toisella kerralla olosuhteet olivat kovan tuulen takia todella haasteelliset. 

Viimeisellä kerralla (joka oli siis viime viikolla) meille järjestettiin mölli-mejä, jossa oli mukana ihan oikeat mejätuomaritkin. Kurssin vetäjät olivat tehneet jäljet valmiiksi, pituudeltaan ne olivat suunnilleen 300 m ja sisälsivät kaksi kulmaa, kuten avo-jäljessä kuuluukin olla. Jäljet arvottiin ja meille sattui jälki numero kuusi, jonka tuomarina oli Markku Hassinen. Kyseinen herra muuten on tuomaroimassa tämän vuoden mejän SM-kokeita, joten mikään turha tyyppi ei ollut kyseessä!

Aluksi pikkumustaa hirvitti kannon päällä muistiinpanojaan kirjoittanut tuomarisetä, mutta heti kun päästiin tositoimiin, ei neiti muistanut tuota kamaluutta enää lainkaan. Jäljen alun olisin voinut esitellä vielä hieman rauhallisemmin ja paremmin Myrnille, mutta tarkasti se lähti jälkeä pitkin etenemään. Pidemmittä puheitta laitetaan tuomarin selostus jäljestä, siitä selviää kaikki olennainen:

"Lähtömakaus kiinnostaa ja siitä edetään ohjattuna jäljelle. 1-osuus aivan jäljen päällä lyhyin tarkistuksin 1-kulmalle. Kulmassa etenee suoraan yli n. jälkinarun verran ja palaa sieltä takaisin 2-osuudelle. 1-makauksen osoittaa hyvin. 2-osuuden alussa jäljestää osaksi tuulen vaikutuksesta jäljen sivulle edeten. Loppu mennään aivan jäljellä 2-makaukselle pysähtyen. Kulman takana lyhyt tarkistuslenkki ja sieltä 3:nnelle osuudelle. Kaadolle edetään jäljen suunnasta vain pienellä sivutarkistuksella. Sorkkaa jää nuuhkimaan. Lupaava jäljestäjä ohjataan tänään erinomaisesti. Vain pieniä poikkeamia jäljestyksessä. Harjoittelua lisää ja kokeisiin."

Tällä jäljestyksellä pikkuneiti olisi saanut kirkkaasti AVO1-tuloksen ja kuulemma varsin huipuin pisteinkin! Nyt pitäisi päästä treenaamaan paljon kulmia ja pidentämään matkaa, kun virallisissa avo-jälki on kuitenkin pituudeltaan kolme kertaa pidempi kuin möllijälki oli, eli 900-1000 m. Kurssista jäi tosi hyvä fiilis ja into treenaamiseen on kova! Pikkuisen houkuttelisi ilmoittaa Myrn 3.8. Juuassa pidettävään oman seuran kokeeseen, mutta saa nähdä kuinka käy. Samana päivänä olisi myös tokokokeet, joissa olin suunnitellut korkkaavani kisauran. :D

Myrn ja Teemo, joka nykyään asustelee Tampereella ♥

Tänään onkin sitten viimeinen kerta tokokurssia. Saa nähdä mitä meidän treenistä tulee, sillä pikkumusta päätti aloittaa eilen toiset juoksunsa ja vaikka JOAlla saakin juoksuiset treenata pöksyt jalassa, ei meillä moisesta ole kokemusta enkä tiedä miten juoksuhousut menoon vaikuttavat. Myös tämä kurssi on ollut ihan huippu ja ollaankin päästy meidän liikkeissä huimasti eteenpäin. Loppukesän ajaksi pitääkin järkätä paljon omatoimitreenejä, jotta pikkumusta saadaan viimeisteltyä kisakuosiin.

Maanantaina kävin tekemässä extempore-tokot läheisellä aukealla. Ohjelmassa oli käydä alokkaan liikkeet läpi itse välillä käskyttäen ja aivan mieletöntä menoa meillä olikin. Seuruu oli tosi hienoa eikä paikka unohtunut kuin ihan pari kertaa ja jäävät toimivat superisti. Häiriötä täytyy saada vielä treeneihin lisää ja nimenomaan häiriökäskyjä, sillä Myrnin pienet aivot eivät pysty käsittämään miksi joku huutelee jotain turhaa hänen tehdessä töitä. 

Tiistaina treenattiin Viivin&Rintin kanssa lähikentän vieressä, sillä itse kentällä oli juuri sopivasti menossa pesistreenit. Myrniä pesäpallon peluu meinasi ensin hieman ahdsistaa, mutta hetki autossa ja odottelu kauempana leikkien ja pieniä juttuja tehden siirsi neidin ajatukset muualle, onneksi. Tehtiin sivulletuloja molemmille puolille kauempana ja parit jäävät seisomiset myös. Lopuksi Laura liikkuroi meille seuruun, joka oli paria aivopierua (ja kontaktin menettämistä, tähän pitää alkaa kiinnittää huomiota) lukuun ottamatta tosi kiva. 

Kesän kunniaksi käytiin myös mökkeilemässä

Eilen käytiinkin sitten raviradan parkissa treenaamassa Jaanan&koirien kanssa. Myrn aloitti kapulatreenillä, jossa ollaan edetty jo siihen, että neiti nostaa kapulan maasta ja pitääkin sitä pidempään kuin sekunnin. Pitäisi muistaa treenata tätä ahkerammin, niin edistystäkin tapahtuisi nopeammin! Lisäksi tehtiin pari tosi kivaa ruutua (ja pari ei niin kivaa kun itse töpeksin) ja kaukokäskyjä. Lopuksi tehtiin kontaktitreeniä Lauran ja Jaanan käskyttäessä vieressä, edistystä viime viikon treeniin oli ihan mielettömästi vaikka täydellistä kontakti ei vieläkään ollut. On se silti vaan hieno ♥

SE UI!

Laura treenasi Myrnin kanssa myös näytelmöintiä ja todettiin yhdessä, että pikkukoiran vasen takajalka näyttää lonkkien takia seisottaessa aivan järkyttävältä. Myrn kääntää jalkaa ulospäin tukiessaan lonkkaa, joten tästä lähtien yksilöarvostelussa neiti seisotetaan toisinpäin ihan vaan siksi, että se näyttää paremmalta. Koko loppuilta menikin miettiessä, että entäs jos koira onkin kipeä vaikkei se sitä näytäkään, joten edessä on kipulääkekuurin hommaaminen, jotta saadaan asiaan varmistus. Lisäksi todettiin, ettei ylempien luokkien liikkeissä voi kaikissa vaatia aivan täydellistä suoritusta, koska pikkumusta ei siihen lonkkien takia välttämättä pysty, eikä se ole niiden kannalta edes kovin suotavaa. Täytyy vain toivoa, että meillä olisi yhteisiä vuosia edessä vielä useita. 

Myös lappalainen aiheuttaa omistajalle harmaita hiuksia. Pari viikkoa sitten käytiin JOAlla treenaamassa aksaa shelttiseurassa ja Hupsispa päättikin kieltäytyä hyppäämästä rengasta ja muuria aivan kokonaan ja hyppyjenkin kanssa meinasi olla ongelmia. Lapikas olikin selästä aivan jumissa ja pääsi viime tiistaina hierottavaksi luottohierojallemme Helille. Normaalisti Hupsalla on jumeja lapojen takana sekä ristiselässä, mutta nyt myös koko pitkät selkälihakset olivat jumissa. Hieroin sen itse vielä maanantaina, mutta jumeja on selässä edelleen jonkin verran, joten hieronnan lisäksi taitaa olla aika käydä selkäkuvissa, jotta voidaan poissulkea rikkinäinen selkä. Mikäli selkäkuvat ovat puhtaat, uusintakuvataan lonkat ja kyynärät. Olisi niin allekirjoittaneen tuuria, että toinenkin koira on rikki, mutta toivotaan parasta (ja pelätään pahinta). Saa nähdä onko minulla loppuvuodesta enää yhtään koiraa, jos tätä menoa jatketaan..

Titteleitä odotellessa

Tällä kertaa on JVA kiikarissa! Keskiviikkona oli nimittäin ohjelmassa kauan odotetun mejäkurssin ensimmäinen käytännön kerta. Koko työpäivän ajan olin kytännyt sadetutkaa sillä silmällä, kun alunperin juuri kurssin ajalle oli luvattu niin ukkosta kuin sadettakin. Onneksi ukkonen pysyi poissa niin kauan, että selvittiin metsästä pois ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta!

Ensiksi pääsimme seuraamaan esimerkkikoirakon työskentelyä jäljellä. Tai no, kovin paljon emme itse työskentelystä nähneet, sillä myös demokoira oli ensimmäistä kertaa jäljellä ja me kurssilaiset odottelimme tiellä, josta näki metsään vain himpun verran. Onneksi tämä ei allekirjoittanutta juuri haitannut, sillä omatoimitreenejä on sentään muutamat tultu tehtyä aiemmin. Esimerkkisuorituksen jälkeen jakaannuimme pareiksi ja lähdimme vetämään jälkiä ohjaajien kanssa. Tutustumisjälki oli pituudeltaan ehkä parisataa metriä ja muodoltaan se oli kaareva.

Isiltä perityt kielet!

Koskapa minä vedin ensimmäisen jäljen, pääsi pikkumusta myös jäljestämään ensimmmäisenä. Olin teoriaillassa vaatimattomasti ilmoittanut meidän tavoitteeksemme JVA:n arvon, joten odotukset eivät olleet kovin korkealla - uskoin nimittäin Myrnin vesittävän ideani jälkivalioudesta kun moista olin suustani päästänyt. Pikkumusta sai tuliterän (itsetehdyn!) jälkiliinan perään ja eikun matkaan!
Myrn aloitti aivan superhienosti merkkaamalla alkumakauksen kuopimalla ja haistelemalla sitä tarkasti. Sitten sen ajatus hieman harhautui, kun ohjaaja ja parini liikehtivät takanamme ja sain hieman osoittaa sille jäljen alkua. Kun pikkumusta sai hajusta kiinni, lähti se hienosti etenemään ja sainkin jo parin metrin jälkeen ohjaajalta käskyn päästää liinan aivan löysäksi. Eikä ohje ollut turha - Myrn nimittäin jäljesti koko matkan koko liinan mitan (vajaa 7m) edellä nenä kiinni maassa ja tarkasti jälkeä seuraten. Vain muutaman kerran se pysähtyi varmistamaan minulta, että jatketaanhan matkaa. Pätevä jälkikoirani! ♥

Myrniäinen sai hurjasti kehuja niin minulta kuin ohjaajaltakin ja kuulemma saadaan tehdä ihan reilun pituisia jälkiä, joilla koira saa tehdä itsenäistä työtä kun se sen näyttää jo osaavan. En voisi ylpeämpi olla melkein ensikertalaisen työskentelystä. Noin tarkkaa ja itsenäistä jäljestystä en olisi kuuna päivänä odottanut vielä tässä vaiheessa! Tästä onkin hyvä jatkaa kurssin loppuun ja siitä omatoimisiin treeneihin - varsinkin kun kotona on nyt myös kaatona toiminut hirvenjalka.

Hirvi olikin episodi itsessään! Otin onnesta soikeana jalan treeneistä mukaani ja esittelin sitä kotona innoissani Lauralle, kunnes tajusin jalan olevan aivan liian pitkä pakastimeemme. Ehdin jo soitella naapuriinkin isomman pakastimen toivossa, mutta kun sitä ei löytynyt, välähti (onneksi Anskun) päässä idea: pilkotaan jalka pienemmäksi taloyhtiön kirveellä! Eikun tuumasta toimeen ja assistentti-Laura pihalle mukaan. Onneksi naapurit sattuivat olemaan sisällä juuri silloin, sillä jalan pilkkominen ei käynytkään ihan käden käänteessä ja oli varsin sotkuista puuhaa luunsirujen lennellessä ympäriinsä. Lopputuloksena oli kuitenkin kahteen osaan katkaistu jalka ja tyytyväinen minä!