Viimeiset jatkoryhmätreenit ja vuosi 2012!

Koska koirani alkoivat alkuillasta näyttää siltä, että aktivointi ei olisi pahitteeksi, suuntasin ahkerana treenaajana kulkuni tämän vuoden viimeisiin agilitytreeneihin sunnuntain ryhmässä. Ensi vuonna jatketaankin treenaamista pienryhmässä! Hallissa ei ollut valmiina rataa ja kaiken lisäksi olin ainoa paikalla, joten kovalle koetukselle joutuivat aivoparkani! Löysin kuitenkin Inkan joskus ideoiman radan, jota hieman muuttelin (alkuperäisessä oli kepit ja keinu tuolla puomin puoleisessa päädyssä).

Hupsis sai kunnian aloittaa ja varsin villinä se päätti juosta heti kakkosesteen ohi. Eikun uusi yritys kehiin ja nyt menikin huomattavasti paremmin. Vauhtiakin piisasi kutosesteelle asti. :'D Esteet 6-8 menivät sutjakasti ja putket sitäkin hienommin, mitään ongelmia ei tuolla pätkällä ollut. Loppuosaa radasta ei taidettu kyllä tehdä kuin ehkä kerran, pidettiin homma vaan hauskana ja palkkailin vähän joka kohdasta, joten kokonaisena ei rataa menty ollenkaan. Sitten Hupsa tauolle ja Myrn hommiin!

Puppers aloitti treenaamisen ihan siivekkeiden välistä juoksemisesta, ensin yhden ja kun se sujui kuin vanhalta tekijältä, niin otettiin mukaan myös kakkoseste. Namialustalle pentu juoksi tuhatta ja sataa heti käskyn kuultuaan, joten ei siis ongelmaa. Tehtiin tässä välissä myös putkea, ei ongelmaa siinäkään. 

Hupsis teki välissä taas muutaman toiston, nyt esteet 1-3 maksikorkeudessa ja hyvin pomppi hyppyjen yli edelleen. Myrnin kanssa tehtiin vähän takaakiertoja ja välistävetoja sekä putki - hyppy-sarjaa. Varsinkin välistävedot meni pennun kanssa tosi hyvin, paremmin kuin Hupsalla! 

Lopuksi tutustuttiin vielä renkaaseen, joka siis oli siivekkeiden välissä ja maassa. Namialustalle Myrn syöksähti edelleen eikä tainnut edes tajuta, että siivekkeiden välissä oli jotain erilaista :'D.

Hupsa pääsi vielä tokoilemaan hieman, tehtiin pari onnistunutta seuruupätkää ja kerran molemmat jäävät. Luoksarin stoppi onnistui kivasti, mut normiluoksarissa herra päätti HIEMAN ennakoida perusasentoa ja kiepsahti melkein metrin ennen minua jo istumaan :'D. Loppuun vielä puolen minuutin paikkis molempien koirien kanssa, ja pupperskin pysyi hienosti koko ajan, kun olin ehkä kymmenen sentin päässä. Tosi outoa treenata koiran kanssa, joka on joka kerta innoissaan kun pääsee hihnasta pois ja joka ei väsy ensimmäisten kahden toiston jälkeen. :D

Ja jottei koko postaus olisi pelkästään agilityä, niin tehdäänpä mekin nyt vuosikatsaus! Meidän tavoitteet vuodelle 2012 näyttivät tältä:

- agilityn alkeiskurssi (ja jos koira innostuu, niin mahdollisesti myös jatko)

Check! Hallittavuustesti suoritettiin hyväksytysti maaliskuussa ja koska arpaonni sattui kohdalle, niin päästiin alkeiskurssille jo heti huhtikuussa. Jatkoryhmässä jatkettiin toukokuussa heti alkeiskurssin jälkeen. Innostuneelta Hups vaikutti kesällä, ja edelleen silloin tällöin, mutta kesäistä intoa odotellaan palaavaksi.

- tokossa alo-liikkeet koevalmiuteen ja ainakin mölleihin ennen kesää (ja Lauran vaatimuksesta lisättäköön että virallisiin toivottavasti loppuvuoteen mennessä)

Ennen kesää käytiin ainoastaan leirimölleissä SUMU:n leirillä toukokuussa, mutta villeinä korkattiin tokoura heinäkuussa ihan virallisista! Tuloksena hieno ALO2 155p, paljon paremmin kuin osasin odottaa ja vielä niin surkean näköisellä suorituksella. Loppuvuosi hinkattiin erityisesti seuruuta ja perusasennon ennakointia, eikä siis useampiin kokeisiin osallistuttu, mutta alkusyksystä käytiin yhdet möllit, joista kotiintuomisina ykköstulos.

- näyttelyissä juoksemista ja toivottavasti se ensimmäinen ERI

Näyttelyissä käytiin kahdesti tammikuussa, molemmista tuliaisina H ja siihen se meidän näyttelyura sitten jäikin. Koira ei tykännyt touhusta ja ulkonäkö ei ollut tarpeeksi karvaisa :'D

- mahdollisesti mejä-kokeilua uusiksi, jos se nyt vaikka osaisi...

Käytiinhän me, jopa kahdesti! Keväällä näytti jo hyvältä, ja koira jopa kiinnostui jäljestä, mutta syksyllä ei enää kiinnostanutkaan. Meidän mejäkokeilut tais olla nyt tässä, ehkä tehdään lihapullajälkeä joskus :'D

- paljon lenkkeilyä ja parasta aikaa parhaassa porukassa

Tätä oli ainakin! Parhaimpana ehkä mudileiri toukokuussa, umpijäässä teltassa nukkuminen ei ehkä ollut kaikkein viisainta mutta selvittiin ja leiri oli huippu! Toivottavasti ensi vuonna päästäisiin uudestaan.

- luustokuvaus ja silmätarkki

Check! Toukokuussa käytiin luustokuvat, elokuussa polvet, sydän ja silmät ja terve koirahan sieltä paljastui, vaikkeivät lonkat ihan priimaa olleetkaan. Eivät kuitenkaan tule vaivaamaan, joten hyvillä mielin harrastellaan edelleen!

- rapsutushomma selväksi, ja muutenkin terve koira

Rapsutus hävisi kevään tullen, joten lieneekö kyseessä ollut joku syksyinen juttu. Terveenä Hupsa pysyi, tosin keväällä saatiin leirituliaisina täitä ja loppuvuodesta väiveitä tarttui jostain mukaan myös. Eläinlääkärissä käytiin kuitenkin ainoastaan kastroitavana!

Ja toivottavasti ensi vuonna Hupsista ilahduttamassa on myös pienenpieni sheltinpoikanen!

Toteutuihan se tämäkin lopulta, kun syyskuussa taloon asteli neiti pikkumusta. 

Tavoitteet vuodelle 2013:

- molemmat koirat terveitä koko vuoden

- paljon hauskaa yhdessäoloa koiraporukalla

- omistajan kehittymistä vähän joka lajissa!

Hupsis 

- ALO1 alkuvuodesta, ehkä jopa TK1? AVOn liikkeet kuntoon loppuvuoteen mennessä (nouto!)

- agilityssä hauskanpitoa, alkuvuodesta ehkäpä pienimuotoinen treenitauko, loppuvuodeksi kepit ja kontaktit kuntoon

- ehkä rallytokon aloittaminen, jos kurssitarjontaa löytyy

- BH?

Myrn

- pennun kasvaminen kunnon koirakansalaiseksi

- tokossa ALOn liikkeet kuntoon, ehkä loppuvuodesta virallisiin --> ALO1?

- agilityssä perusjuttujen opettelua, erityisesti irtoaminen ja estehakuisuus hyvälle mallille

- näyttelyissä kiertelyä mahdollisimman hyvin tuloksin, niin koti- kuin ulkomailla --> junnuvalioksi loppuvuoteen mennessä?

- luustokuvat loppuvuodesta

Joulun odotusta

Meidän laumassa odotellaan jo innolla joulua, ja eräs lappalaisherra suuntaakin tassunsa pikkusheltin kanssa sunnuntaina kohti Rantakylää, jonne siirrytään joulun viettoon aaton ajaksi. Saa nähdä, miten meidän aatto sujuu kun talossa (5h+k) on seitsemän ihmisen lisäksi myös neljä koiraa :'D

Pikkukikkarekin on ehtinyt jo huimaan viiden kuukauden ikään, eipä kyllä yhtään tunnu siltä että neiti olisi ollut laumassa jo kolme kuukautta! Korkeutta Myrniäiseltä löytyy nyt noin 34 cm, eli ihan kivan kokoinen siitä näyttäisi kasvavan. Edelleen omistajan laiskuudesta johtuen niin kehäkäytös kuin tokoilukin ovat hieman vaiheessa, mutta kyllä me täältä vielä noustaan!
Myrn onkin nyt parina päivänä esittänyt parhaita puoliaan olemalla pätevä toko- ja agikoira. Eilen käytiin Lauran kanssa treenaamassa koulun pihalla jäätävässä säässä, ja vaikkei hirveästi mitään pystytty tekemään, oli Myrn oikein innoissaan ja jaksoi keskittyäkin olennaiseen. Maahanmenon se on nyt tajunnut (kiitos Lauran) ja samoin seisominen sujuu hienosti jo liikkeestäkin. Sivulletulossa on vielä opeteltavaa, mutta hienosti pentu hakee paikkaa silloinkin, kun pitäisi istua ihan muuten vaan :'D. Seuruuta pitäisi jaksaa opettaa, tällä hetkellä meno on sellaista kenguruloikkaa ettei sitä katso kukaan.

Tänään käytiin vapaavuoroilemassa Lauran ja Emmin kanssa. Hallilla oli edelleen sama rata, jota tehtiin Hupsan kanssa jo sunnuntain treeneissä (jotka muuten menivät ihan jees, vaikka Hups ei ihan terävimmillään ollutkaan, varsinkin kontaktit olivat tosi kivat puomilla ja välillä vauhtiakin löytyi). Ei me ihan puhtaasti koko rataa läpi päästy vieläkään, mutta vauhtia oli huomattavasti enemmän (aamutreenit on Hupsan mieleen) ja itsekin keskityin ohjaamiseen enemmän kuin viimeksi.

Emmiltä viety taas kerran tämä!

A:n kontaktit on Hupsalla vielä ihan hakusessa, mut tosiaan puomi menee jo hienosti ilman namialustaakin. Vauhtia kontakteille tarvitaan vielä lisää, ja se onkin nyt treenauksen alla. Keppejä pitäisi jaksaa treenata enemmän, mut nyt ollaan keskitytty siihen, että hallilla olis kivaa (eli koira saa tehdä mitä tahtoo kunhan sillä on hauskaa :'D ). Hupsan messarituliaiseksi saama vihreä pallo (https://leerburg.com/Photos/FunBall_004.jpg) onkin saanut suuren suosion ja lappalainen jaksoi viskellä sitä itse itselleen yllättävän kauan.

Myös pikkumusta pääsi treenaamaan agilityn saloja, ensin tehtiin putkea ihan ilman avustajaa ja Myrn kiisi hienosti läpi putken hurjalla  vauhdilla. Mitäpä lihava puppers ei tekisi ruuan eteen? ;) Tehtiin myös siivekkeiden läpi juoksemista ensin Emmin ja myöhemmin Lauran avustuksella, eikä Myrnillä ollut tässäkään mitään ongelmaa. Ruuan vetovoima on melkoinen.

Kevät ja näyttelyt lähenevät kovaa vauhtia ja kohta on edessä jo Myrnin ensimmäinen kehäkettuilu - nimittäin Rautalampi rn. Sitä ennen yritetään käydä ahkerasti mätsäreissä (joita on huimat yksi kappale...) ja näyttelyharkoissa, ettei nolata itseämme ihan totaalisesti. Myrn tosin debytoi mitä luultavimmin Laura hihnanpäässään, sillä parivaljakko suuntaa huhtikuussa kohti Viroa ja toivottavasti junnusertejä! Minä taas mitä ilmeisimmin vien erään raivokääpänäkin tunnetun shetlantilaisen Outokummun ryhmikseen, pitänee aloittaa rauhoittavien napsiminen jo nyt :'D

(Ja koska en jaksa joka kuvaan laittaa erikseen merkintöjä, niin kaikki kuvat (c) Laura)

Lihapulla 3vee!

3 vuotta sitten syntyi maailmaan pieni parkinvärinen pallero, joka nykyään taloudessamme asustaa. Hupsa täytti siis huimat 3vee, mihin tää aika on oikein mennyt? Vastahan se puolitoista vuotta sitten saapui! Vaikka suurimman osan ajasta se onkin äärimmäisen ärsyttävä kaikkine ongelmineen, en silti osaisi kuvitella elämääni ilman sitä ja sen idiootti-ilmettä ♥ Onnea siis lentävä lihapullani, olet rakas! (Tosin voisit silti lopettaa ovien aukomisen, takkien syömisen jne.)

Hupsa 18.11.2012 (c) Laura

Nyt kun kerrankin Hupsasta puhutaan, niin pitääpä hehkuttaa herraa ja sen tekemistä viime viikonlopun treeneissä! Sunnuntain omista treeneistä ei puhuta, sen verran surkeaa oli meno kun vetäjämme ei taaskaan ilmaantunut paikalle ja valmiina ollut rata oli pelkkää kieputusta, jota ei siis herra lappalaisen kanssa voi tehdä tällä hetkellä. Mutta lauantai!
Mentiin illalla hallille Lauran&shelttien sekä Emmin&Toivon kanssa ja väsättiin hallilta löytyneestä ratapiirustuksesta tällainen rata:

Jälleen kerran Emmin blogista pöllitty tämä!

Enpä ole pitkään aikaan nähnyt Hupsaa noin innostuneena kuin mitä se oli! Vauhtia piisasi ja koska rata ei mitään ihmeellisyyksiä ohjauskuvioiden suhteen sisältänyt, ei ohjaajallakaan ollut suurempia ongelmia. Putkella nro 12 tosin ohjaaja oli liian kiireisenä matkalla seuraavalle hypylle, vaikka olisi pitänyt odotella putkessa olevaa koiraa ja siksi Hupsan vauhti pääsi vähän kärsimään. Laura kuitenkin huomautti asiasta ja seuraava kerta menikin jo paremmin. Pitäisi vaan oppia itse muistamaan, että pysyn koiran tahdissa, jolloin itseni ei tarvitsisi pysähdellä ja samalla hidastaa koiraa muissa kohdissa..
Hupsiksen mielestä kontaktit on ihan huippukivoja, varsinkin nyt kun ollaan treenattu niitä niin ahkerasti ja sen takia se karkailikin varsin useasti erityisesti A-esteelle, kun olisi pitänyt hypätä (tai tehdä mitä tahansa muuta). Pääasia kuitenkin että koiralla oli kivaa, joten sen suuremmin en asiaan jaksanut puuttua. Parasta Hupsasta on palkata itsensä pallopalkan lennettyä kiipeämällä A:n harjalle, pudottamalla pallo alas ja sitten katsoa kun se vierii pitkin estettä. :'D Ai miten niin koirallani ei ole aivoja, ainakaan kovin suuria?

Myös Hupsan kepit ovat edistyneet, lauantaina päästiin jopa kolmanteen väliin naksuttelemalla! Vielä on pitkä tie siihen, että päästäis ees kuusi keppiä menemään ja vauhdista ei edes puhuta, mutta pääasia että Hupsa tajuaisi, mitä siltä haetaan. Kontaktit alkaa olla jo ihan kivat, naksuttelu tässäkin on tuottanut tulosta ja ehkä meidät nähdään vielä kisoissakin joku kaunis päivä.

(c) Laura

Myrn taas..Pentu oli perjantaina hallilla katselemassa merleshelttien treenejä ja Inka treenasi sen kanssa hieman kiertoja. Puppers tajusikin jutun juonen varsin nopeasti ja nyt se kiertää kotonakin esineitä melkein tuosta vaan! Hupsakaan ei osaa kiertää noin pätevästi haha. Lauantaina tehtiin hieman putkea, ja vauhdilla pentu sinne rymistää, mutta vielä on paljon tekemistä ennen kuin se sinne osaa itse hakea. Onneksi meillä ei ole mikään kiire!

Laura on naksutellut Myrnille paljon lusikkaa, eikä pennulla ole pahemmin ongelmia metalliesineen kanssa, keskittyminen taitaa olla se vaikein asia. Myös noutokapulaan neiti on tutustunut ja osaa välillä jo ottaa sen suuhunkin, ollaan siis paljon paremmalla mallilla kuin Hupsan kanssa. Seisomista pentu on treenannut ahkerasti ja se alkaakin olla hallinnassa, joten ehkä ei olla ihan toivottomia näyttelykehissä! Juoksemista Myrnin kanssa ei tosin olla vielä paljoa  tehty, kun meno näyttää lähinnä kumipallon etenemiseltä pennun pomppiessa narun päässä kuin heikkopää.

(c) Laura

Maahanmenossa on pikkuhiljaa alettu häivyttämään käsimerkkiä pois ja nätisti pentu maahan menee. Kunhan vielä malttaisi pysyäkin siellä, eikä pompahtaa vieterinä takaisin sekunnin päästä :'D. Perusasentoa (ja ylipäätään kaikkea) pitäisi jaksaa treenata enemmän, mut omistajaa vaan laiskottaa. Huono minä. Noutajatokoakin on enää kerta jäljellä, ens viikolla olis kyllä mentävä treenaamaan vaikka mikä olisi. 

 Ensi viikolla ihmisten tie suuntaa kohti Helsinkiä ja Messukeskusta, kun taas koirat pääsevät Rantakylään äidin hoitoon. Myrnille viikonloppu on ensimmäinen poissa kotoa, mutta oletettavasti neitiä ei asia pahemmin hetkauta. Nyt saavat koirat olla rauhassa, kun Saaga muuttaa ilmeisesti huomenna pikkusiskoni luokse eikä ole kiusaamassa Hupsaa.

Ainiin, ja tosiaan käytiin vippiporukalla Kontiolahdella lenkillä 18.11., sieltä nää kuvat!

Kontiolahden lenkkijengi: vasemmalta takaa Pinna, Myrn. Hupsis,
Toivo ja edessä Meela, Minttu, Cnut ja Bogi. (c) Laura

Ja lopuksi, olen jo jonkin aikaa miettinyt tekeväni jonkinnäköisen specialpostauksen, onko teillä toiveita mistä sen tekisin? Myös kysymyksiä saa heittää, voisin tehdä joku kerta kysymyspostauksenkin!

Meitä on muistettu!

Viiville kovasti kiitoksia tästä kunnianosoituksesta, vaikka blogi aika hiljaiselolla onkin ollut viime aikoina. 

Tämä huomionosoitushan on siis LIEBSTER -palkinto, jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille joilla on alle 200 seuraajaa. Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia. 

Liebster - palkinnon & haasteen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.

2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Meiltä tämän rakkaudenosoituksen saavat Team Agarwaen, Sirun seikkailut, Usma, Seita & Ainu, Delia sekä Lappalainen treenaa eli Kiela!

Taitopentu

Tiistaina oli vihdoin ja viimein kauan odotettu ensimmäinen Noutajatoko Myrnin osalta. Aiheena tällä kertaa oli kontakti ja mukanakulkeminen, joskin viimeksimainittua tehtiin tunnin aikana minimaalisen vähän. Pentu käyttäytyi kentällä oikein mallikkaasti ja vaikka itse sanonkin, niin taisi olla koko ryhmän taitavin erityisesti kontaktiharjoituksissa, vaikka muut olivatkin vanhempia!
Paria uutta juttua, kuten luopumista, harjoiteltiin ja Myrn hoksasi jutun idean tosi nopeasti. Myöskin mukanakulkeminen sujui hienosti, vaikka pupper meinasikin eksyä seikkailemaan välillä. Hieman haastavampiakin juttuja oltaisiin kyllä voitu tehdä, mutta ehkä tuosta oli hyvä aloittaa kenttäkoulutus.

Hupsa pääsi seitsemän ryhmään treenaamaan, tosin meidän osalta kyseessä oli pikatreenit, kun Myrn jäi autoon ja pakkasta oli -3. Tehtiin ensin ihan normaali paikkis (täydellinen) ja sitten pari häiriöityä paikkista niin, että kisaavien ryhmässä lähinnä katselemassa ollut koirakko kulki maassa olevien koirien ympärillä. Hupsishan ei ollut moksiskaan, vähän vilkuili ympärilleen kun häiriökoira kiersi takaa, mutta pysyi hienosti maassa ja toisella kerralla istumassa.
Muutaman pienen seuruupätkän tein myös, ihan jees vaikka vasemmalle kääntymiset on edelleen ongelmana. Treenattiin myös seisomista, ja sitä ettei perusasentoa saa ennakoida. Lopuksi Hups teki täydellisen luoksarin stopin, hurraa!

Eilen illalla otettiin pienet olohuonetokoilut, Hupsis muistutteli mieleen noutokapulan kanssa toimimista ja opetteli erinäisiä temppuja. Aloin opettamaan herralle oikealle puolelle sivulletuloa, ja Hupsan mielestä se oli maailman vaikein asia - millään se ei meinannut sitä ymmärtää. Noudon kanssa ollaan edelleen jumissa siinä, että tuo kyllä ottaa kapulan suuhun, mutta tiputtaa sen sekunnin pidon jälkeen.

Myrniäinen oli ihan liekeissä jo siinä vaiheessa, kun Hupsis lopetti ja pentu pääsi portin takaa olohuoneeseen. Muistuteltiin kosketusalustaa, joka sujuu kivasti mutta kestoa koskemiseen pitää saada lisää ja tehtiin ihan vaan perusjuttuja: seisomista, maahanmenoa ja näitä hissinä. Sitten tutustuttiin hieman kapulaan, ja pitipä pentu sitä jo suussakin muutamaan otteeseen!
Perusasentoa hiottiin myös, käsi on vielä varsin vahvasti ohjaamassa oikeaan paikkaan, mutta pari toistoa saatiin tehtyä niin, että käsiapu oli huomattavasti pienempi. Pari miniseuruupätkää tein myös.
Lopuksi otin kaksi puolen minuutin paikkista, kun pentu alkoi käymään lievästi sanottuna kierroksilla - puolisisko Noonan tapaan kieli alkoi roikkua suusta kuin olisi suurempikin helle :'D Myrn oli paikkiksessa oikein pätevänä, eikä edes yrittänyt nousta. Taitopentu siis!

Agilityn osalta meidän treenaus alkaa kunnolla tammikuussa, sillä uudet ryhmät julkistettiin tällä viikolla! Meidän retardiryhmä treenaa maanantaisin 20.30-22, tosin Hupsis pääsee varmaan aika usein mukaan treenaamaan, kun Myrnin kanssa ei vielä hirmuisesti pysty tekemään. Onneksi on kiva ryhmä, niin ei harmita ihan niin paljon kun penturyhmää ei tullutkaan.

Haastetta haasteen perään

Sekä Pipsu että Jaana päättivät ilahduttaa tylsää elämääni haastamalla minut vastaamaan yhteentoista kysymykseen! Koska olen laiska, en jaksa keksiä seuraavia kysymyksiä enkä täten haastaakaan ketään, mutta vastaillaanpa nyt niihin kysymyksiin kuitenkin.

Ensin Pipsun kysymykset:

Kun katsot viiden vuoden taakse, näätkö itsesi tässä koira-ja elämäntilanteessa?

En todellakaan, viisi vuotta sitten en varmaan edes osannut haaveilla ihan ikiomasta                               koirasta, koska olin niin sisällä heppajutuissa. Varsinkaan näin innokkaasta harrastamisesta ei ollut pientä ajatustakaan, kun perheen koirilla ei mitään lenkkeilyä kummempaa ole koskaan tehty.

 Lapsuutesi haaverotu?

Bortsu oli ainakin yks suurimmista, sit welsh corgista taisin haaveilla jossain vaiheessa myös. Nykyään ei kyllä hirveästi nappaa kumpikaan noista, vaikka corgi ihan hauska onkin.

Koiralajeista oma suosikkisi?

Varmaan pakko sanoa että agility, koska miun oma kärsivällisyys on tokossa koetuksella, enkä aina jaksaisi olla niin pikkutarkka kuin laji vaatii. :'D

Koirasi suosikki harrastuksistanne?

Hupsiksen suosikki.........no varmaan toko tällä hetkellä jollei ihan lenkkeilyä lasketa, koska nykyään sitä kiinnostaa enemmän tokoilla kuin agiliidellä. Ken tietää mistä sekin johtuu, kun aikaisemmin agi oli siitä niiiiin kivaa.

Onko sinulla jotain salaista ja "noloa" koirarotua, mitä ihailet?

Äh, ei varmaan, koska tällä hetkellä oon vahvasti sitä mieltä että sheltti tulee talossa olemaan jatkossakin. Tykkään tosi harvoista roduista, eikä niissä taida olla yhtään "noloa" 

Missä sinuun tulee panostaa koiran omistajana/kouluttajana?

Ehdottomasti kärsivällisyyteen, omat hermot on ihan liian lyhyet aina välillä. Pitäisi myös opetella palkkaamaan oikeaan aikaan ja eri tavoilla sekä opetella ottamaan kritiikkiä vastaan hieman paremmin.

Vahvuutesi koirien kanssa?

Apua, en minä tiedä tällaisia. Tällä hetkellä tuntuu ettei sellaista olekaan :D

Onko päiviä, kun sinua harmittaa ainainen touhuaminen koirien kanssa?
Ei oikeastaan kokonaisia päiviä, ennemminkin hetkiä. Onneksi ne menevät yleensä suht nopeasti ohi.

Onko teillä lajeissanne sää-tai pakkasrajoitusta? Entä arkisessa lenkkeilyssä tmv?
Arkilenkkeilyssä ei, lenkille mennään säässä kuin säässä ja vaikka ulkona olisi -30 astetta. Tokoa ei ohjattuna treenailla jos on liian kylmä, mutta itsenäisesti toki jos vaan intoa riittää. Agilityä onneksi päästään nyt treenailemaan lämmitetyssä hallissa, niin säällä ei ole väliä.

Kuinka paljon eläimet aiheuttavat sotkua ja siivottavaa asunnossa? Kuinka usein?
Hupsis järjestää päivittäin jonkinnäköistä siivottavaa, jos ihmiset on poissa kotoa ja Myrn nyt tekee vielä lätäköitä sinne tänne, mutta muuten ne on aika siistejä. Tietysti näin syksyllä siivota saa päivittäin, kun kuraa kantautuu koirien mukana joka ulkoilulta.

Haaveiletko muista eläimistä koirien lisäksi?
Fretti olisi kivaisa ja tykkäisin toki myös deguista tmv! Tällä hetkellä koirat kuitenkin riittää aivan mainiosti, ja onhan tuolla noi parisuhderotat myös.. :)

Ja sitten Jaanan:

1. Mistä keksit koiriesi nimet?
Hupsiksen nimeä en itse saanut tietenkään päättää, kun se tuli minulle aikuisena. Mietin kyllä hetken aikaa nimenvaihtoa, mutta päädyin kuitenkin pitämään nimen samana, ettei uusi nimi olisi aiheuttanut lisähämmennystä. Myrnin nimi tulee haltiakielestä, ja on itseasiassa Lauran ehdotus. Myrn tarkoittaa haltiakielessä tummaa/synkkää, ja sopii kyllä kakaralle kuin nenä päähän!

2. Mikä on koiriesi hienoin temppu?
Hupsan hienoin temppu on tällä hetkellä varmaan pyytäminen tai sit kuoleminen (joka tosin on vielä vähän vaiheessa), koska en oo jaksanu opettaa sille mitään ihmeellisyyksiä. Myrn ei vielä osaa tempuista muuta kuin kiepin, jossa se onkin varsin pätevä.

3. Suosittele koirakirjaa.
En pahemmin oo koirakirjoja lueskellut, kun nykyään on helpompi etsiä tietoa vaan netistä. Tuire Kaimion kirjoja voisin kyllä suositella!

4. Oudoin rotuhaaveesi?
Ehkä se on edelleen se welsh corgi, olishan sellainen pötkylä ihan söpö..

5. Haastavin agieste opettaa?
KEPIT! Ja tämä siis Hupsan kanssa, Myrnistä kun ei vielä osaa sanoa. Hupsalle on vaan niiiin vaikeaa tajuta, mitä kepeillä kuuluu tehdä eikä asiaa auta se, ettei alkeiskurssilla opetettu fiksua tapaa opettaa koiralle kepit niin, että niistä tulisi mahdollisimman itsenäiset.

6. Kerro ensimmäisestä koirastasi (myös lapsuuskodin koirat lasketaan).
Hirveästi muistikuvia ei meidän ensimmäisestä koirasta, tiibetinspanieli Roopesta ole, joten ehkä vaan suosiolla kerron Hupsasta. :'D Hupsis on siis pian 3-vuotias leikattu suomenlapinkoirauros ja väriltään riistaparkki. Sen lempiasioita ovat ehdottomasti syöminen sekä ulkona pitkin metsiä rällääminen. Hupsa on haastava harrastuskoira, sillä sitä ei pahemmin kiinnosta tehdä mitään, mutta pikkuhiljaa ollaan saatu yhteistyö sujumaan ihan siedettävästi.

7. Mitä olet viimeisimmäksi opettanut koiralle?
Hupsalle alettiin tänään opettamaan keppejä naksuttelemalla! Myrnille oon viimeisimmäksi opettanut kiepin.

8. Minkä rotuinen koira itse olisit?
Tottakai olisin sheltti, jos itse saisin päättää, mutta ehkä todenmukaisempi rotu olisi joku ei-niin-aktiivinen seurakoira. :'D

9. Mitä sun koirat puuhaa just nyt?
Hupsis kävelee ympäriinsä ja Myrn tuijottaa portin takaa olohuoneeseen, koska rotat on vapaana ja puppya kiukuttaa, kun se ei pääse niiden luokse.

10. Kerro joku kiva koira-aforismi.
Haha, "If you don't have a sheltie, you only have a dog."

11. Suosikkikuva koiristasi?
Hupsasta:

 Ja Myrnistä:

Puppy 16 weeks!

Myrnin 4 kk-päivän kunniaksi neiti pääsi tehosterokotuksille heti aamusta. Pentu oli jälleen aivan innoissaan nähdessään eläinlääkärisedän, ja seisoi hienosti pöydällä koko ajan. Sydän kuunneltiin taas eikä sieltä edelleenkään kuulunut mitään ylimääräistä, joten eiköhän tässä voi jo huokaista helpotuksesta! Rokotusta Myrn ei edes huomannut, tässä suhteessa ei pentu ole näköjään nimensä veroinen. Tulipa hankittua neitokaiselle myös EU-passi, nyt on hyvä alkaa suunnittelemaan ensi vuoden etelän valloituksia kun passikin löytyy ;).

Myrn 15 vko (c) Laura

 Lääkärireissun jälkeen suunnattiin pienelle kaupunkikävelylle, ja käytiin moikkaamassa Lauraa Carelicumissa. Myrn oli oma reipas itsensä eikä pahemmin välittänyt keskustan hälinästä. Pääsipä pentu ensimmäiselle bussimatkalleenkin, ja istui rauhallisesti koko matkan minun sylissä - mitä nyt alussa piti moikata bussikuskia. 

Meidän kosketuskeppitreenit etenee kivasti, tosi nopeasti Myrn hoksasi jutun jujun ja ehkä me päästään kohta siirtymään jo eteenpäin. Sivulletulo on myös varsin kiva, ja seuruun alkeita ollaan alettu treenaamaan hieman. Ensi viikolla me päästäänkin jo ohjattuihin tokotreeneihin, jes! Hallillekin voisi yrittää taas joku päivä päästä niin, että Myrn pääsisi treenaamaan.
Luoksetuloa ollaan treenattu nyt ahkerasti, kun pentu päätti välissä hävittää korvansa kokonaan. Nyt se tulee tosi hienosti luokse, jollei ole ihan mieletön häiriö vieressä. 

Kuvahuijaus (c) Laura

Ainiin! Pikkumusta on jo iso, sillä se on tiputtanut ensimmäiset hampaansakin. Painoa oli kertynyt 5,1 kg, joten ei taida mikään ihan kepoinen tyttö tulla :'D Pitää yrittää viikonloppuna mitata neiti taas, saas nähdä millaisia mittoja sieltä tulee. 

Käytiinhän me tosiaan syyslomalla Liperissä mökkeilemässä, Myrn oli ihan riemuissaan kun sai juosta irti koko ajan ja tehdä omia tutkimusretkiä mökin läheisyydessä. Isla-puolisiskon kanssa pennulla oli mielettömän hauskaa ja shetlantilaiset leikkivätkin keskenään melkein koko illan. Kyllä oli väsynyttä porukkaa sen jälkeen!

Mökkijengi! (c) Laura

Pennun elämää

13 vko n. 28,5 cm 

Myrnin elämä sujuu rattoisasti vanhempien koirien kanssa leikkiessä, syödessä, lenkkeillessä ja nukkuessa. Ruokahalu sillä on aivan suunnaton, ja välillä saakin olla vahtimassa ettei pentu ryövää muiden kupeista ruokaa - onhan muilla pakko olla parempaa sapuskaa kuin itsellä. 
Perjantaina kävin hallilla mittaamassa kakaran Lauran ja Inkan avustuksella ja suunnilleen 28,5 cm saatiin korkeudeksi nyt 13 viikon iässä. Tasaista porukkaa nämä trikkineidit, sillä siskotytöt Elle ja Didi olivat torstain mittauksessa tismalleen samankokoisia. Merlet ovat hiukan edellä 29-33 cm korkeuksilla. 

Muista pennuista puheenollen, torstaina olisi ollut Amor'jade D-pentujen tapaaminen Torniossa Tarjan&Didin luona, mutta koska Joensuusta on Tornioon hiukan matkaa, ei meidän lähtö treffeille onnistunut. Toivottavasti päästään näkemään kaikki sisarukset vielä joku päivä, onneksi kuvia pääsee ihastelemaan aina välillä! 

Myrnistä on tosiaan tullut aikamoinen jalkaeläin ja jännittävää on huomata, miten nopeasti se oikeasti kasvaa. Tää kaikkihan on miulle ihan uutta, kun Hupsis oli jo iso minulle tullessaan ja Lakun pentuajoista on niin monta vuotta, etten itse niistä hirveästi muista.
Pentu osaa jo odottaa tosi hienosti niin ruokakupille pääsyä kuin ulkonakin treenatessa, pikkuhiljaa aletaan opettelemaan jo paikkiksen alkeita. Perusasento paranee päivä päivältä, joten eiköhän me aleta kohta jo treenailemaan seuraamisen alkeita sun muuta. Näyttelyjuttujakin pitäisi jaksaa tehdä, seisominen sujuu jo ihan kivasti silloin, kun pentu jaksaa keskittyä, mutta juokseminen on yhtä kaaosta kun Myrn hyppii ja pomppii vieressä innoissaan. Onneksi me ei päästä korkkaamaan näyttelyuraa ennen helmikuuta, jollei johonkin pentunäyttelyyn tuppauduta mukaan. :'D

Laura kävi sunnuntaina ACElla treenaamassa Mintun kanssa ja sai sieltä kivan kuuloisia vinkkejä myös pennun koulutukseen. Näillä näkymin me aletaan opetella kosketuskeppiä ja -alustaa, kunhan saadaan keppi viriteltyä jostakin kasaan. Myös naksuttimen käyttöä opetellaan kovasti, siinä tosin enemmän opettelemista on ohjaajalla kuin koiralla. Miun aivot (ja kädet) ei vaan pysty prosessoimaan montaa asiaa kerralla, kun pitää keskittyä naksauttamiseen ja palkan antamiseen sun muuhun :D 


Ja jottei tää postaus menisi ihan pelkäksi pentulöpinäksi, niin kerrottakoon että Hupsis ottaa pieniä edistysaskeleita noudon opettelun suhteen. Aloitettiin kokonaan alusta, tällä kertaa naksuttimen kanssa ja Hupsahan on välillä ihan villi kun tajuaa, mitä ollaan tekemässä! Eri asia on, et päästäänkö me koskaan pidemmälle kuin kapulan pitämiseen noin puolen sekunnin ajan, mutta kuitenkin. Pääasia tällä hetkellä on se, että kapula on kiva juttu ja sen voi ottaa suuhun.

Hupsis ei ole hirmuisesti loistanut agilityssä, eilisissäkin treeneissä se mieluummin ravasi kuin laukkasi, vaikka radalla oli paljon pitkiä suoria. Pienen putkirallin aikana se sentään kirmasi innoissaan, mutta muuten meno oli sangen flegmaattista. Onneksi on varakoira-Minttu, jonka voi silloin tällöin ottaa treeneihin mukaan, ettei aina jää paha maku suuhun. 

Pakko tosin sanoa, että olin positiivisesti yllättynyt Hupsasta eilen kun testasin lelupalkkaa hallissa. Pallo oli lappalaisen mielestä tosi jees ja sen perään se lähtikin vauhdilla. Ensi kerralla opetellaan leikkimistä agilityn lisäksi ja testataan, toimisiko Hupsalla mahdollisesti myös repimispalkka. Lenkillä se on kuitenkin oma idiootti itsensä, joka rällää ympäri metsiä täyttä vauhtia, joten ei se ainakaan kovin jumissa ole :'D

Tänään käytiinkin sit pellolla juoksuttamassa koiria ja kuvailemassa, sieltä seisotuskuvaa lukuunottamatta nää kuvat. Ja kiitokset kuuluu tietenkin parhaalle hovikuvaajalleni Lauralle <3

Hurraaa!

Eilen oli Myrnin "tuomiopäivä" eli ensimmäiset rokotukset ja samalla sydänkontrolli taas kerran.  Pentu pomppi innosta jo nähdessään Jari-sedän eikä inahtanutkaan kun piikki pistettiin. Kovasti Aho kuunteli sydäntä ja totesi sitten, ettei ainakaan omasta mielestään kuule sieltä enää yhtään ylimääräistä! Varsin riemukasta porukkaa olikin sen jälkeen ja tekstiviestejä sateli toiselle puolelle Suomea kovasti.

Tänään käytiin katastrofijengin (sisältäen kolme shelttiä ja yhden lapinkoiran) kanssa vapaavuorolla treenaamassa. Mukana oli myös Rio-aussie omistajansa Suvin kanssa. Tehtiin Lauran eilen rakentamaa rataa hieman varioiden, Hupsis kun ei keppejä todellakaan vielä radalla tee. Radalla oli kuvasta poiketen myös A, hyppyjen 14 ja 15 välissä.
Hupsa oli taas tahmea kuin mikä, sitä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa kierrot ja kieputukset. Muutaman kerran se jopa juoksi kunnolla, mutta muuten meno oli sangen..ravaavaa. Oon myös huomannut itse, että kun Hupsista ei kiinnosta, niin oma into lopahtaa saman tien eikä treenaamisesta tule sitten yhtään mitään. Keinun Hups teki ihan jees, mitä nyt hidasteli keskellä tosi kovasti. Kontaktit kusi oikein kunnolla varsinkin A:lla, puomi oli parempi. Kokonaista rataa ei tehtykään kertaakaan, vaan mentiin pätkissä.

Eron oman treenauksen kanssa huomasi varsinkin kun tein molemmilla merleillä radan kerran läpi. Kun itse jouduin juoksemaan ja muutenkin liikkumaan kovempaa, oli ohjauskin paljon parempaa. Tietysti asiaan vaikuttaa varmaan sekin, että sheltit ovat huomattavasti pätevämpiä hakemaan esteitä ja lukemaan ohjausta kuin Hupsa. :'D Mintun kanssa tehtiin melkein koko rata putkeen (kepit jätettiin suosiolla välistä) ja muutama kohta otettiin pätkissä, mutta kivasti Mati teki! Meela taas.. oli vauhdikas kuten aina. Jäin jo heti ensimmäisellä kerralla jälkeen ja piti aloittaa alusta, mutta kun tsemppasin kovasti niin saatiin eka pätkä (miinus keinu) kepeille asti sujumaan tosi kivasti!  Kepit tehtiin erikseen ja pentupentu muisti jopa mennä viimeisen välin, hurraaa. Loppuratakin meni ihan jees, vähän piti kontakteja muistutella vaan.

Tykkään kyllä niin paljon enemmän treenata shelttien kanssa, niiden kanssa saa tehdä oikeasti töitä että pysyy mukana, mut samalla voi myös keskittyä omaan ohjaukseen ihan eri tavalla, kun ne reagoivat pieneenkin liikeeseen toisin kuin Hups. Kasvaispa pentu nopeasti nyyh.

Pentunen 11vko! (c) Laura

Kasvamisesta puheen ollen, pikkumusta on tänään jo 12 viikkoa! Mittasin Suvin avustuksella neidin tänään ja korkeutta on nyt about 25-26 cm. Ihan hirmuisesti se on kyllä kasvanut, enää se ei näytä pehmolelulta vaan ihan koiralta. 
Myrn on opetellut vaihtelevalla tahdilla edelleen seisomista, maahanmenoa ja luoksetuloa, sekä tietysti odottamista aina vain. Myös sivulletuloa ollaan alettu nyt pikkuhiljaa treenaamaan ja välillä pentu näyttää jopa tajuavan ideaa. Kyllä se siitä, pitäis vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja treenata joka ilta pieni hetki vaikka kuinka väsyttäis.

Nyt pidetään hetki vapaata ja suunnataan sit kohti Lykynlampea ja shelttilenkkiä koko konkkaronkan kanssa. 

MH suoritettu!

Tänään oli Hupsalla suuri päivä, olin nimittäin varannut sille paikan Josepa ry:n järkkäämästä MH-luonnekuvauksesta. Tuumasin MH:n olevan nössölle lappalaiselleni parempi kuin luonnetesti, varsinkin kun sitä nimenomaan ahdistaa ihmiset ja niistä tuleva "uhka".

Yhdeksän jälkeen aamulla suunnattiin hovikuvaajakseni lupautuneen Emmin kanssa kohti Pärnävaaraa, jossa testi pidettiin. Oltiin paikalla ihan ajoissa, ja ehdittiin käydä kiertämässä mukava aamulenkkikin ennen meidän vuoroa. Lopulta päästiin tositoimiin, joskaan kovin tosissaan kuvausta ei pystynyt ottamaan, kun piti naureskella Hupsan reaktioille melkein koko ajan. 

Pidemmittä puheitta laitetaan tähän nyt osioiden "pisteet". Osiothan pisteytetään asteikolla 1-5, jolla mitataan reaktioiden intensiteettiä. 1 on matalin, 5 korkein.


1a. KONTAKTI tervehtiminen - 2 (välttää kontaktia, väistää)
1b. KONTAKTI yhteistyö - 3 (lähtee mukaan, muttei ole kiinnostunut TO:sta)
1c. KONTAKTI käsittely - 1 (torjuu murisemalla ja/tai yrittää purra. Ei tehnyt muuta kuin väisteli koko ajan, keskeytettiin osio, koska Hupsaa ahdisti käsittely sen verran paljon)

2a. LEIKKI leikkihalu - 1 (ei leiki - ei osoita kiinnostusta)
2b. LEIKKI tarttuminen - 2 (ei tartu, nuuskii esinettä)
2c. LEIKKI puruote ja taisteluhalu - 1 (ei tartu esineeseen)

3a. TAKAA-AJO 1.kerta - 1 (ei aloita)
3b. TARTTUMINEN 1.kerta - 1 (ei kiinnostu saaliista/ei juokse perään)
3a. TAKAA-AJO 2.kerta - 1 (ei aloita)
3b. TARTTUMINEN 2.kerta - 1 (ei kiinnostu saaliista/ei juokse perään)

4.AKTIVITEETTITASO - 2 (tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata)

5a. ETÄLEIKKI kiinnostus - 1 (ei kiinnostu avustajasta)
5b. ETÄLEIKKI uhka/agressio - 1 (ei osoita uhkauselkeitä)
5c. ETÄLEIKKI uteliaisuus - 1 (ei saavu avustajan luo)
5d. ETÄLEIKKI leikkihalu - 1 (ei osoita kiinnostusta)
5e. ETÄLEIKKI yhteistyö - 1 (ei osoita kiinnostusta)

6a. YLLÄTYS pelko - 3 (väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista)
6b. YLLÄTYS puolustus/agressio - 1 (ei osoita uhkauselkeitä)
6c. YLLÄTYS uteliaisuus - 1 (menee haalarin luo kun se on laskettu maahan/ei mene ajoissa)
6d. YLLÄTYS jäljellejäävä pelko - 1 (ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä)
6e. YLLÄTYS jäljellejäävä kiinnostus - 1 (ei osoita kiinnostusta haalariin)

7a. ÄÄNIHERKKYYS pelko - 3 (väistää kääntämättä pois katsettaan)
7b. ÄÄNIHERKKYYS uteliaisuus - 1 (ei mene katsomaan)
7c. ÄÄNIHERKKYYS jäljellejäävä pelko - 2 (pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla) 
7d. ÄÄNIHERKKYYS jäljellejäävä kiinnostus - 1 (ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan)

8a. AAVEET puolustus/agressio - 1 (ei osoita uhkauselkeitä)
8b. AAVEET tarkkaavaisuus - 5 (tarkkailee molempia aaveita koko osion ajan)
8c. AAVEET pelko - 3 (on enimmäkseen ohjaajan sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä)
8d. AAVEET uteliaisuus - 2 (menee katsomaan kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa)
8e. AAVEET kontaktinotto aaveeseen - 4 (ottaa itse kontaktia avustajaan)

9a. LEIKKI 2 leikkihalu - 1 (ei leiki - ei osoita kiinnostusta)
9b. LEIKKI 2 tarttuminen - 1 (ei tartu esineeseen)

10 AMPUMINEN - 3 (kiinnostuu laukauksista, yleisöstä tms, mutta palaa leikkiin/passiivisuuteen)

Hupsis ei oikein taas arvostanut käsittelyä, jo mikrosirun tarkistuksessa se oli sitä mieltä, et nyt riittää. Sainkin sitten tarkistaa sirun itse, niin ei koiraa ahdistanut niin paljon. Testinohjaajaa se ei olisi tahtonut tervehtiä, mutta mukaan lähti kuitenkin suht helposti. Käsittely päätettiin keskeyttää, kun Hupsis vain väisteli testinohjaajaa, eikä suostunut pysymään paikallaan lainkaan. Etupäästä se antoi juuri ja juuri kokeilla, mut takapäähän ei saanut koskea. Perus-Hupsa siis.

Leikki... Tässä sain nauraa oikein kunnolla, kun "aina-niin-villiä" lappalaista ei kiinnostanut leikkiminen pätkääkään. :'D Kävi se jopa haistelemassa lelua, kun se sille lopuksi heitettiin, muttei yrittänytkään aloittaa leikkiä edes minun kanssani. Kun testinohjaaja houkutteli sitä leikkiin, niin Hupsa istua tönötti perusasennossa vieressä ja taisipa ottaa kontaktiakin melkein koko ajan. :D

Takaa-ajo-osio yllätti minut, sillä olisin kuvitellut Hupsan lähtevän vieheen perään, kun se kotioloissakin tahtoo jahdata liikkuvia asioita. Liekö ollut herran mielestä liian hidas viehe, sillä se vilkaisi sitä ja kääntyi sitten minun luokseni. Sama juttu toisella kerralla.

Aktiviteettitasoa mittaavassa osiossa oli ihan kamalaa olla, 3 minuuttia ihan passiivisena tuijottamassa jonnekin pusikkoon. Hupsis oli sitä mieltä, et tää on tosi tylsää, ja kävi nopeasti makaamaan miun lähelle, jossa se pysyi sit koko loppuajan. Ihan perus-Hupsaa tämäkin, kivaa kyllä että se osaa rauhoittua. 

Etäleikissä Hupsis taisi suurimman osan ajasta myös katsella minua, eikä Wilhelmiinaa, joka teki mitä ihmeellisimpiä asioita keskellä metsää. Ihan minimaalisen vähän se osoitti kiinnostusta siinä vaiheessa. kun Wilhelmiina puheli jotain, mutta kun koiraa kutsuttiin leikkimään, niin Hupsalla oli just sellainen ilme, et ei vois vähempää kiinnostaa. :'D

Yllätys- ja ääniherkkyysosiot olivat molemmat tosi positiivisia, vaikka kyllähän Hupsa normaalitilanteissakin palautuu suht nopeasti yllättävistä jutuista. Haalaria se ei ilmeisesti edes väistänyt niin paljoa, kuin räminälaitetta, mutta kummassakin katse pysyi kuulemma tiukasti kohteessa ja palautuminen tapahtui nopeasti. Hienosti se tuli haistelemaan niin haalaria kuin räminälaitetta minun ollessa kyykyssä vieressä. :)

Aave-osio oli myös hauska, aluksi Hupsa tuijotti aaveita silmä kovana miun edessä, sitten kun ne alkoivat olla tarpeeksi lähellä niin herra siirtyi miun taakse ja murisi + pöhähteli ihan vähän. Odotin, että se olis haukkunut edes muutaman kerran, mutta ei! Se tuli haistelemaan aaveita, kun kutsuin sitä ja puhelin aaveiden kanssa, ja lopuksi otti ihan itse kontaktia molempiin aaveisiin haistelemalla kaapuja. 

Loppuleikki oli yhtä hieno farssi kuin alkuleikkikin, sillä erotuksella, että tällä kertaa lelua ei haisteltu ollenkaan. :D Ampuminen taas oli kaikkein positiivisin yllätys, sillä Hupsis reagoi laukauksiin vain vähän, ja palasi heti takaisin lapasen repimiseen. Passiivisessa osiossa se katseli ensimmäisen laukausen jälkeen taivaalle etsien äänen lähdettä, mut toisen aikana ei osoittanut mitään kiinnostusta. Tämä olikin paras osio, koska olin ihan varma et sitä pelottaa!

Lopuksi sain vielä palautetta kuvauksesta ja toinen kuvaajista kehui kovasti, että koiran ja ohjaajan välinen luottamus on erittäin hyvä ja kuulemma saan taputtaa itseäni päähän, kun olen sellaisen saanut aikaan. :) Hupsis kuulemma luotti selvästi testinkin aikana siihen (erityisesti haalarin ja räminälaitteen kohdalla), että kun omistaja ei pelkää kohdetta, niin senkään ei tarvitse. Saatiin käsky jatkaa harrastamista ja kielto tulla enää MH-kuvaukseen :'D

Kivaa oli kyllä käydä katsomassa, mitä tuo pönttö eri tilanteista sanoo ja tosiaan odotusten mukaisesti menikin! Kiitokset suuret vielä kuvaaja-Emmille! 

Ensimmäinen viikko takana...

...Nimittäin elämää pennun kanssa. Nopeasti on aika jo mennyt ja kakara täytti torstaina kokonaiset yhdeksän viikkoa! Ensimmäisen viikon aikana neiti on ehtinyt käydä jo kaksissa kisoissa (sekä toko- että agility) turisteilemassa ja tottakai ollaan lenkkeilty hirmuisesti. Hienosti Myrn osaa pyytää ulos öisin, jos sillä on hätä, mutta päivisin varsinkin pissoja tulee tiuhaan tahtiin myös sisälle, joka sekunti kun ei ulos ehdi juosta. 

Neiti 9 vko (c) Laura

Puolisiskot ♥ (c) Laura

Energiaa tuolta kakaralta ei ainakaan puutu! Hänen korkeutensa kanssa pitäisi olla leikkimässä heti, kun ulkoa palataan sisään, ja jos pentua ei huomioida, niin johan alkaa meteli :'D Jotain voi kertoa sekin, että viime sunnuntaina oltiin ensin päivä tokokokeessa ja illalla käveltiin meidän normaalilenkki, jolle pituutta tulee jotain kolmisen kilometriä, ja vielä jaksoi pentu riehua Meelan ja lelujen kanssa sisälle tultuaan.

Kovasti ollaan harjoiteltu luoksetuloa ja oman nimen tunnistamista, jotka molemmat sujuvat jo varsin hyvin. Myös istumista, maahanmenoa ja seisomista on opeteltu, ja varsinkin istuminen on jo tosi hyvällä mallilla - pentu tömähtää maahan yleensä jo siitä, kun sen nimen sanoo :D Nopea se on kyllä oppimaankin, ainakin Hupsikseen verrattuna!

(c) Laura

Pakko hehkuttaa kyllä edelleen tuota Myrnin sosiaalisuutta! Ihanaa, kun on koira, joka oikeasti RAKASTAA ihmisiä. Myös uudet asiat otetaan sangen rennosti vastaan, ainoastaan isot ja innokkaat koirat ovat vähän sellaisia, et niitä katsellaan mieluummin kauempaa. Hihnassa pentu kulkee tosi kivasti, mitä nyt reunassa ei vielä malteta kulkea ja Meelan kimppuun olisi pakko päästä ainakin kymmenen kertaa kävelyn aikana, jos siskotyttö mukana on. Mutta mukana se kipittelee hienosti, pahemmin ei istuksimaan jäädä.

Muut koirat ovat ottaneet pennun kyllä hyvin vastaan, jopa Hupsis on nyt lämmennyt sille. Sisätiloissa se ei pahemmin Myrniä huomioi, mutta ulkona saattaa innostua yrittämään leikkiä - joka tosin ei oikein vielä luonnistu, kun Hupsiksella on hieman eri käsitys leikkimisestä kuin muilla. Meela ja Myrn tykkäävät leikkiä keskenään ja jaksavat peuhata ties miten kauan. Minttu ei pennusta pahemmin pidä, varsinkaan jos se yrittää haastaa Matipatia leikkiin - silloin saa pentu kyllä nenilleen :'D 

(c) Laura

On tää pennunomistaminen ihanaa, mut samalla rankkaa, kun koulun lisäksi pitää jaksaa heräillä viemään pentua ulos. Toivotaan, et neiti oppii sisäsiistiksi suht pian, ettei tarvitse koulussa koko loppuvuotta haahuilla ihan zombiena :'D On se silti vaan paras pentunen ♥

Ai niin, ensi viikon torstaina on Myrnin sydänkuuntelu, päätin sit käydä kuunteluttamassa sen vielä ennen ekoja rokotuksia, jos suhina vaikka olisi kadonnut jo tähän mennessä. Toiveikkaita ollaan, eikä vielä kirvestä kaivoon heitetä, jos suhina siellä edelleen on.