Maaninka 12.7.

(c) Laura

Eilen oli kauan pelätty tokokoe Maaningalla, tuomarina Erkki Shemeikka. Matkaan lähdettiin hyvissä ajoin, ja koukattiin mukaan vielä Emmi&Toivo, sekä Inka&Isla. Itse kentän löytäminen olikin sangen haastava homma, kun vettä tuli kaatamalla eikä kylttejä nähnyt tien varresta lainkaan. Päästiin kuitenkin ehjinä perille!

Sadekin onneksi lakkasi ennen alokasluokkaa, johon oli ilmoittautunut yhteensä 13 koiraa. Hupsis meinasi saada paniikkikohtauksen jo mikrosirun tarkistuksessa, mutta varsinainen hupi alkoi pallien katsomisessa ja luoksepäästävyydessä, herra kun ei oikein tuomarisedästä tykännyt ja olisi mieluummin poistunut takavasemmalle varsin liukkaasti. Luoksepäästävyydessä se päätti jopa vetää päänsä pannasta pois, mutta lopulta tuomari sai hampaat katsottua ja hieman rapsuteltua. 

Paikkis oli meidän osalta täydellinen, vaikka meidän vieressä olevat saksanpaimenkoirat aloittivatkin rähinän ennen liikeen alkua, ja toinen niistä piippasi melkeinpä koko paikkiksen ajan. Hupsis kuitenkin pysyi nätisti paikallaan, koko ajan jopa samassa asennossa, eli ylpeä voin olla. 
Yksilöliikkeet olivatkin sitten suurimmaksi osaksi täysi farssi, koiraa ei kiinnostanut lainkaan ja oma pieni jännitys taisi hieman vaikuttaa koiraan, vaikken omasta mielestäni pahemmin edes jännittänyt koko koetta.
Seuruut olivat hirveitä, hihnaseuruu hieman parempi kuin irti. Hupsis edisti, seilasi missä sattuu eikä hihnaseuruussa ottanut perusasentoa välissä lainkaan. Juoksuosuudet taisivat olla ainoat onnistuneet :'D Odotettavissahan tuo olikin, koska seuruukäsky vaihdettiin pari kuukautta sitten, eikä me tiiviyttä olla ehditty pahemmin treenailemaan, kun piti saada treenattua myös pidempiä matkoja ja sitä iloisuutta (jota ei kyllä eilen nähty :'D ).

Liikkeestä maahan olisi ollut täydellinen, jollei armas koirani olisi taas seuruussa seilannut minne sattuu. Meni kuitenkin heti maahan eikä edes ennakoinut perusasentoa!
Luoksari olikin sitten aivan huippu, en olisi uskonut että Hupsis tulee a) noin vauhdikkaasti luokse ja b) suoraan perusasentoon, sillä yleensä se keksii luoksarissa ties minkälaisia variaatioita lopun perusasennosta.

Liikeestä seiso oli taas yksi farssi, sillä Hups paitsi seilasi taas seuruussa, myös ennakoi seisomista jo parin metrin jälkeen, sillä liikeestä maahan oli tismalleen samasta kohdasta aloitettu. Seisoi kuitenkin hienosti heti käskystä, mutta ennakoi lopun perusasennon, kuten yleensäkin. Se ei vaan jaksa pitää ahteriaan ylhäällä tarpeeksi kauan, maan vetovoima vetää liian kovasti puoleensa :'D
Hyppy olisi ollut muuten tosi hyvä, mutta jostain syystä Hupsis ei lähtenyt heti hyppy-käskystä esteen yli vaan jäi miettimään, mitä tekisi. Meinasin jo sanoa toisen käskyn, mutta pienen miettimistauon jälkeen Hupsa hyppäsi kuitenkin hienosti yli. Se myös seisoi nätisti, mutta ennakoi perusasennon. 

Tässäpä vielä pisteet:

Luoksepäästävyys - 7
Paikalla makaaminen - 10
Seuraaminen kytkettynä - 7
Seuraaminen taluttimetta - 6
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 8,5
Luoksetulo - 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä - 6
Estehyppy - 7
Kokonaisvaikutelma - 7

Yht. 155p, ALO2 sijoitus 8/13

Seuraaminen siis tehotreeniin, samoin odottaminen seisoessa, ettei noita perusasentojen ennakointeja tulisi enää. Myös luoksepäästävyyttä pitäisi päästä harjoittelemaan kovasti, varsinkin miesten kanssa. Harmi kun tuttavapiirissä ei pahemmin noita miespuolisia henkilöitä ole. Kivasti kuitenkin ekaksi kokeeksi, ja vielä Hupsaksi! Videomateriaaliakin olisi saatavilla, mutta totesin että se on niin kauheaa katseltavaa, etten viitsi sitä julkaista :'D

Laumassamme on havaittavissa syrjintää. (c) Laura

Iloinen on hän! (c) Laura

Kesäkesä!

Sangen pitkäksi on taas päässyt päivitysväli karkaamaan ihan oman laiskuuden takia. Meidän elämässä ei ole mitään sen suurempia mullistuksia tapahtunut, ahkerasti ollaan agiliidelty pari kertaa viikossa ja tokoiltu silloin tällöin. Tokoa tosin pitäisi treenata paljon ahkerammin ja palkatta, sillä 12.7. (eli vain parin viikon päästä!) meillä on edessä molempien ihkaensimmäinen tokokoe Maaningalla. Sinne tosin mennään ihan vain kokemusta hakemaan, kun ohjaaja jossain mielenhäiriössä meni koiran sinne ilmoittamaan.. :'D

Agilityssä on tapahtunut huimaa kehitystä niin koirassa kuin ohjaajassakin, tosin Hupsis on noin miljoona kertaa pätevämpi kuin minä. Onneksi on oma personal trainer, joka piiskaa parempiin suorituksiin aina vapaavuoroillessa! Siirryttiin tosiaan heti alkeiskurssin jälkeen jatkoryhmään, joka treenaa sunnuntai-iltaisin. Ollaan menty jo useampia ratoja ja kovasti harjoiteltu yksittäisinä niin kontakteja kuin keppejäkin. Radoilla ollaan harjoiteltu ainakin valssia, takaaleikkausta ja välistävetoja, sekä putken "väärään päähän" menoa, joista jälkimmäisin oli Hupsalle sangen haastava tehtävä. Kontaktit ovat varsin hyvällä mallilla, kepit taas...hitaat kuin mitkä. Lisäksi fiksu lappalainen on edennyt keinun opettelussakin, seuraavaksi voisi alkaa siedättämään sitä paukahteluun oikein toden teolla. Maksirimojakin ollaan pariin otteeseen kokeiltu, ja yli mennään niistäkin!

Vaihteeksi Emmiltä viety, koska laiskana en jaksa itse piirtää!

Viime sunnuntaina tehtiin tuollaista välistävetorataa (esteelle 15 asti), joka sujuikin oikein mukavasti ja jota tehtiin myös keskiviikon vapaavuorolla. Hupsis ei vielä ihan hahmota "täällä"-käskyä radalla, ja palkkasinkin sitä välistävetokohdissa, jotta se oppisi tulemaan vetävään käteen kiinni. Vapaavuorolla välistävedot menivätkin huomattavasti sujuvammin! Muuten radassa ei ollut ongelmia, puomin kontakti oli mallikas ja vauhtiakin oli ihan kivasti. 

Juhannusviikolla käytiin pitkästä aikaa mejäilemässä Minttu+Meela-shelttien, Toivo-villakoiran, Bogi-cockerin ja Zin-pyrrin kanssa. Hupsa sai muutaman metrin mittaisen suoran jäljen, jonka se tällä kertaa varsin pätevästi jopa ajoi. Oma mokani tosin pilasi loppusuoran, kun herra sai ilmavainun avonaisesta Cesar-purkista, joka siis toimi kaatona. Tiedänpähän olla viisaampi seuraavalla kerralla! Olin kyllä ihan varma, että Hups toistaa syksyisen mejäfarssinsa ja pötkähtää makauksen päälle makaamaan, mutta onneksi kävi toisin ja mejäura saa jatkua :'D

Nyt pitäisi kaivaa tokomotivaatio jostain nurkasta ja treenata, agilityyn intoa kyllä löytyy vaikka muille jakaa. Ehkä me selvitään kunnialla..