Lihapulla 3vee!

3 vuotta sitten syntyi maailmaan pieni parkinvärinen pallero, joka nykyään taloudessamme asustaa. Hupsa täytti siis huimat 3vee, mihin tää aika on oikein mennyt? Vastahan se puolitoista vuotta sitten saapui! Vaikka suurimman osan ajasta se onkin äärimmäisen ärsyttävä kaikkine ongelmineen, en silti osaisi kuvitella elämääni ilman sitä ja sen idiootti-ilmettä ♥ Onnea siis lentävä lihapullani, olet rakas! (Tosin voisit silti lopettaa ovien aukomisen, takkien syömisen jne.)

Hupsa 18.11.2012 (c) Laura

Nyt kun kerrankin Hupsasta puhutaan, niin pitääpä hehkuttaa herraa ja sen tekemistä viime viikonlopun treeneissä! Sunnuntain omista treeneistä ei puhuta, sen verran surkeaa oli meno kun vetäjämme ei taaskaan ilmaantunut paikalle ja valmiina ollut rata oli pelkkää kieputusta, jota ei siis herra lappalaisen kanssa voi tehdä tällä hetkellä. Mutta lauantai!
Mentiin illalla hallille Lauran&shelttien sekä Emmin&Toivon kanssa ja väsättiin hallilta löytyneestä ratapiirustuksesta tällainen rata:

Jälleen kerran Emmin blogista pöllitty tämä!

Enpä ole pitkään aikaan nähnyt Hupsaa noin innostuneena kuin mitä se oli! Vauhtia piisasi ja koska rata ei mitään ihmeellisyyksiä ohjauskuvioiden suhteen sisältänyt, ei ohjaajallakaan ollut suurempia ongelmia. Putkella nro 12 tosin ohjaaja oli liian kiireisenä matkalla seuraavalle hypylle, vaikka olisi pitänyt odotella putkessa olevaa koiraa ja siksi Hupsan vauhti pääsi vähän kärsimään. Laura kuitenkin huomautti asiasta ja seuraava kerta menikin jo paremmin. Pitäisi vaan oppia itse muistamaan, että pysyn koiran tahdissa, jolloin itseni ei tarvitsisi pysähdellä ja samalla hidastaa koiraa muissa kohdissa..
Hupsiksen mielestä kontaktit on ihan huippukivoja, varsinkin nyt kun ollaan treenattu niitä niin ahkerasti ja sen takia se karkailikin varsin useasti erityisesti A-esteelle, kun olisi pitänyt hypätä (tai tehdä mitä tahansa muuta). Pääasia kuitenkin että koiralla oli kivaa, joten sen suuremmin en asiaan jaksanut puuttua. Parasta Hupsasta on palkata itsensä pallopalkan lennettyä kiipeämällä A:n harjalle, pudottamalla pallo alas ja sitten katsoa kun se vierii pitkin estettä. :'D Ai miten niin koirallani ei ole aivoja, ainakaan kovin suuria?

Myös Hupsan kepit ovat edistyneet, lauantaina päästiin jopa kolmanteen väliin naksuttelemalla! Vielä on pitkä tie siihen, että päästäis ees kuusi keppiä menemään ja vauhdista ei edes puhuta, mutta pääasia että Hupsa tajuaisi, mitä siltä haetaan. Kontaktit alkaa olla jo ihan kivat, naksuttelu tässäkin on tuottanut tulosta ja ehkä meidät nähdään vielä kisoissakin joku kaunis päivä.

(c) Laura

Myrn taas..Pentu oli perjantaina hallilla katselemassa merleshelttien treenejä ja Inka treenasi sen kanssa hieman kiertoja. Puppers tajusikin jutun juonen varsin nopeasti ja nyt se kiertää kotonakin esineitä melkein tuosta vaan! Hupsakaan ei osaa kiertää noin pätevästi haha. Lauantaina tehtiin hieman putkea, ja vauhdilla pentu sinne rymistää, mutta vielä on paljon tekemistä ennen kuin se sinne osaa itse hakea. Onneksi meillä ei ole mikään kiire!

Laura on naksutellut Myrnille paljon lusikkaa, eikä pennulla ole pahemmin ongelmia metalliesineen kanssa, keskittyminen taitaa olla se vaikein asia. Myös noutokapulaan neiti on tutustunut ja osaa välillä jo ottaa sen suuhunkin, ollaan siis paljon paremmalla mallilla kuin Hupsan kanssa. Seisomista pentu on treenannut ahkerasti ja se alkaakin olla hallinnassa, joten ehkä ei olla ihan toivottomia näyttelykehissä! Juoksemista Myrnin kanssa ei tosin olla vielä paljoa  tehty, kun meno näyttää lähinnä kumipallon etenemiseltä pennun pomppiessa narun päässä kuin heikkopää.

(c) Laura

Maahanmenossa on pikkuhiljaa alettu häivyttämään käsimerkkiä pois ja nätisti pentu maahan menee. Kunhan vielä malttaisi pysyäkin siellä, eikä pompahtaa vieterinä takaisin sekunnin päästä :'D. Perusasentoa (ja ylipäätään kaikkea) pitäisi jaksaa treenata enemmän, mut omistajaa vaan laiskottaa. Huono minä. Noutajatokoakin on enää kerta jäljellä, ens viikolla olis kyllä mentävä treenaamaan vaikka mikä olisi. 

 Ensi viikolla ihmisten tie suuntaa kohti Helsinkiä ja Messukeskusta, kun taas koirat pääsevät Rantakylään äidin hoitoon. Myrnille viikonloppu on ensimmäinen poissa kotoa, mutta oletettavasti neitiä ei asia pahemmin hetkauta. Nyt saavat koirat olla rauhassa, kun Saaga muuttaa ilmeisesti huomenna pikkusiskoni luokse eikä ole kiusaamassa Hupsaa.

Ainiin, ja tosiaan käytiin vippiporukalla Kontiolahdella lenkillä 18.11., sieltä nää kuvat!

Kontiolahden lenkkijengi: vasemmalta takaa Pinna, Myrn. Hupsis,
Toivo ja edessä Meela, Minttu, Cnut ja Bogi. (c) Laura

Ja lopuksi, olen jo jonkin aikaa miettinyt tekeväni jonkinnäköisen specialpostauksen, onko teillä toiveita mistä sen tekisin? Myös kysymyksiä saa heittää, voisin tehdä joku kerta kysymyspostauksenkin!

Meitä on muistettu!

Viiville kovasti kiitoksia tästä kunnianosoituksesta, vaikka blogi aika hiljaiselolla onkin ollut viime aikoina. 

Tämä huomionosoitushan on siis LIEBSTER -palkinto, jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille joilla on alle 200 seuraajaa. Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia. 

Liebster - palkinnon & haasteen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.

2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Meiltä tämän rakkaudenosoituksen saavat Team Agarwaen, Sirun seikkailut, Usma, Seita & Ainu, Delia sekä Lappalainen treenaa eli Kiela!

Taitopentu

Tiistaina oli vihdoin ja viimein kauan odotettu ensimmäinen Noutajatoko Myrnin osalta. Aiheena tällä kertaa oli kontakti ja mukanakulkeminen, joskin viimeksimainittua tehtiin tunnin aikana minimaalisen vähän. Pentu käyttäytyi kentällä oikein mallikkaasti ja vaikka itse sanonkin, niin taisi olla koko ryhmän taitavin erityisesti kontaktiharjoituksissa, vaikka muut olivatkin vanhempia!
Paria uutta juttua, kuten luopumista, harjoiteltiin ja Myrn hoksasi jutun idean tosi nopeasti. Myöskin mukanakulkeminen sujui hienosti, vaikka pupper meinasikin eksyä seikkailemaan välillä. Hieman haastavampiakin juttuja oltaisiin kyllä voitu tehdä, mutta ehkä tuosta oli hyvä aloittaa kenttäkoulutus.

Hupsa pääsi seitsemän ryhmään treenaamaan, tosin meidän osalta kyseessä oli pikatreenit, kun Myrn jäi autoon ja pakkasta oli -3. Tehtiin ensin ihan normaali paikkis (täydellinen) ja sitten pari häiriöityä paikkista niin, että kisaavien ryhmässä lähinnä katselemassa ollut koirakko kulki maassa olevien koirien ympärillä. Hupsishan ei ollut moksiskaan, vähän vilkuili ympärilleen kun häiriökoira kiersi takaa, mutta pysyi hienosti maassa ja toisella kerralla istumassa.
Muutaman pienen seuruupätkän tein myös, ihan jees vaikka vasemmalle kääntymiset on edelleen ongelmana. Treenattiin myös seisomista, ja sitä ettei perusasentoa saa ennakoida. Lopuksi Hups teki täydellisen luoksarin stopin, hurraa!

Eilen illalla otettiin pienet olohuonetokoilut, Hupsis muistutteli mieleen noutokapulan kanssa toimimista ja opetteli erinäisiä temppuja. Aloin opettamaan herralle oikealle puolelle sivulletuloa, ja Hupsan mielestä se oli maailman vaikein asia - millään se ei meinannut sitä ymmärtää. Noudon kanssa ollaan edelleen jumissa siinä, että tuo kyllä ottaa kapulan suuhun, mutta tiputtaa sen sekunnin pidon jälkeen.

Myrniäinen oli ihan liekeissä jo siinä vaiheessa, kun Hupsis lopetti ja pentu pääsi portin takaa olohuoneeseen. Muistuteltiin kosketusalustaa, joka sujuu kivasti mutta kestoa koskemiseen pitää saada lisää ja tehtiin ihan vaan perusjuttuja: seisomista, maahanmenoa ja näitä hissinä. Sitten tutustuttiin hieman kapulaan, ja pitipä pentu sitä jo suussakin muutamaan otteeseen!
Perusasentoa hiottiin myös, käsi on vielä varsin vahvasti ohjaamassa oikeaan paikkaan, mutta pari toistoa saatiin tehtyä niin, että käsiapu oli huomattavasti pienempi. Pari miniseuruupätkää tein myös.
Lopuksi otin kaksi puolen minuutin paikkista, kun pentu alkoi käymään lievästi sanottuna kierroksilla - puolisisko Noonan tapaan kieli alkoi roikkua suusta kuin olisi suurempikin helle :'D Myrn oli paikkiksessa oikein pätevänä, eikä edes yrittänyt nousta. Taitopentu siis!

Agilityn osalta meidän treenaus alkaa kunnolla tammikuussa, sillä uudet ryhmät julkistettiin tällä viikolla! Meidän retardiryhmä treenaa maanantaisin 20.30-22, tosin Hupsis pääsee varmaan aika usein mukaan treenaamaan, kun Myrnin kanssa ei vielä hirmuisesti pysty tekemään. Onneksi on kiva ryhmä, niin ei harmita ihan niin paljon kun penturyhmää ei tullutkaan.

Haastetta haasteen perään

Sekä Pipsu että Jaana päättivät ilahduttaa tylsää elämääni haastamalla minut vastaamaan yhteentoista kysymykseen! Koska olen laiska, en jaksa keksiä seuraavia kysymyksiä enkä täten haastaakaan ketään, mutta vastaillaanpa nyt niihin kysymyksiin kuitenkin.

Ensin Pipsun kysymykset:

Kun katsot viiden vuoden taakse, näätkö itsesi tässä koira-ja elämäntilanteessa?

En todellakaan, viisi vuotta sitten en varmaan edes osannut haaveilla ihan ikiomasta                               koirasta, koska olin niin sisällä heppajutuissa. Varsinkaan näin innokkaasta harrastamisesta ei ollut pientä ajatustakaan, kun perheen koirilla ei mitään lenkkeilyä kummempaa ole koskaan tehty.

 Lapsuutesi haaverotu?

Bortsu oli ainakin yks suurimmista, sit welsh corgista taisin haaveilla jossain vaiheessa myös. Nykyään ei kyllä hirveästi nappaa kumpikaan noista, vaikka corgi ihan hauska onkin.

Koiralajeista oma suosikkisi?

Varmaan pakko sanoa että agility, koska miun oma kärsivällisyys on tokossa koetuksella, enkä aina jaksaisi olla niin pikkutarkka kuin laji vaatii. :'D

Koirasi suosikki harrastuksistanne?

Hupsiksen suosikki.........no varmaan toko tällä hetkellä jollei ihan lenkkeilyä lasketa, koska nykyään sitä kiinnostaa enemmän tokoilla kuin agiliidellä. Ken tietää mistä sekin johtuu, kun aikaisemmin agi oli siitä niiiiin kivaa.

Onko sinulla jotain salaista ja "noloa" koirarotua, mitä ihailet?

Äh, ei varmaan, koska tällä hetkellä oon vahvasti sitä mieltä että sheltti tulee talossa olemaan jatkossakin. Tykkään tosi harvoista roduista, eikä niissä taida olla yhtään "noloa" 

Missä sinuun tulee panostaa koiran omistajana/kouluttajana?

Ehdottomasti kärsivällisyyteen, omat hermot on ihan liian lyhyet aina välillä. Pitäisi myös opetella palkkaamaan oikeaan aikaan ja eri tavoilla sekä opetella ottamaan kritiikkiä vastaan hieman paremmin.

Vahvuutesi koirien kanssa?

Apua, en minä tiedä tällaisia. Tällä hetkellä tuntuu ettei sellaista olekaan :D

Onko päiviä, kun sinua harmittaa ainainen touhuaminen koirien kanssa?
Ei oikeastaan kokonaisia päiviä, ennemminkin hetkiä. Onneksi ne menevät yleensä suht nopeasti ohi.

Onko teillä lajeissanne sää-tai pakkasrajoitusta? Entä arkisessa lenkkeilyssä tmv?
Arkilenkkeilyssä ei, lenkille mennään säässä kuin säässä ja vaikka ulkona olisi -30 astetta. Tokoa ei ohjattuna treenailla jos on liian kylmä, mutta itsenäisesti toki jos vaan intoa riittää. Agilityä onneksi päästään nyt treenailemaan lämmitetyssä hallissa, niin säällä ei ole väliä.

Kuinka paljon eläimet aiheuttavat sotkua ja siivottavaa asunnossa? Kuinka usein?
Hupsis järjestää päivittäin jonkinnäköistä siivottavaa, jos ihmiset on poissa kotoa ja Myrn nyt tekee vielä lätäköitä sinne tänne, mutta muuten ne on aika siistejä. Tietysti näin syksyllä siivota saa päivittäin, kun kuraa kantautuu koirien mukana joka ulkoilulta.

Haaveiletko muista eläimistä koirien lisäksi?
Fretti olisi kivaisa ja tykkäisin toki myös deguista tmv! Tällä hetkellä koirat kuitenkin riittää aivan mainiosti, ja onhan tuolla noi parisuhderotat myös.. :)

Ja sitten Jaanan:

1. Mistä keksit koiriesi nimet?
Hupsiksen nimeä en itse saanut tietenkään päättää, kun se tuli minulle aikuisena. Mietin kyllä hetken aikaa nimenvaihtoa, mutta päädyin kuitenkin pitämään nimen samana, ettei uusi nimi olisi aiheuttanut lisähämmennystä. Myrnin nimi tulee haltiakielestä, ja on itseasiassa Lauran ehdotus. Myrn tarkoittaa haltiakielessä tummaa/synkkää, ja sopii kyllä kakaralle kuin nenä päähän!

2. Mikä on koiriesi hienoin temppu?
Hupsan hienoin temppu on tällä hetkellä varmaan pyytäminen tai sit kuoleminen (joka tosin on vielä vähän vaiheessa), koska en oo jaksanu opettaa sille mitään ihmeellisyyksiä. Myrn ei vielä osaa tempuista muuta kuin kiepin, jossa se onkin varsin pätevä.

3. Suosittele koirakirjaa.
En pahemmin oo koirakirjoja lueskellut, kun nykyään on helpompi etsiä tietoa vaan netistä. Tuire Kaimion kirjoja voisin kyllä suositella!

4. Oudoin rotuhaaveesi?
Ehkä se on edelleen se welsh corgi, olishan sellainen pötkylä ihan söpö..

5. Haastavin agieste opettaa?
KEPIT! Ja tämä siis Hupsan kanssa, Myrnistä kun ei vielä osaa sanoa. Hupsalle on vaan niiiin vaikeaa tajuta, mitä kepeillä kuuluu tehdä eikä asiaa auta se, ettei alkeiskurssilla opetettu fiksua tapaa opettaa koiralle kepit niin, että niistä tulisi mahdollisimman itsenäiset.

6. Kerro ensimmäisestä koirastasi (myös lapsuuskodin koirat lasketaan).
Hirveästi muistikuvia ei meidän ensimmäisestä koirasta, tiibetinspanieli Roopesta ole, joten ehkä vaan suosiolla kerron Hupsasta. :'D Hupsis on siis pian 3-vuotias leikattu suomenlapinkoirauros ja väriltään riistaparkki. Sen lempiasioita ovat ehdottomasti syöminen sekä ulkona pitkin metsiä rällääminen. Hupsa on haastava harrastuskoira, sillä sitä ei pahemmin kiinnosta tehdä mitään, mutta pikkuhiljaa ollaan saatu yhteistyö sujumaan ihan siedettävästi.

7. Mitä olet viimeisimmäksi opettanut koiralle?
Hupsalle alettiin tänään opettamaan keppejä naksuttelemalla! Myrnille oon viimeisimmäksi opettanut kiepin.

8. Minkä rotuinen koira itse olisit?
Tottakai olisin sheltti, jos itse saisin päättää, mutta ehkä todenmukaisempi rotu olisi joku ei-niin-aktiivinen seurakoira. :'D

9. Mitä sun koirat puuhaa just nyt?
Hupsis kävelee ympäriinsä ja Myrn tuijottaa portin takaa olohuoneeseen, koska rotat on vapaana ja puppya kiukuttaa, kun se ei pääse niiden luokse.

10. Kerro joku kiva koira-aforismi.
Haha, "If you don't have a sheltie, you only have a dog."

11. Suosikkikuva koiristasi?
Hupsasta:

 Ja Myrnistä:

Puppy 16 weeks!

Myrnin 4 kk-päivän kunniaksi neiti pääsi tehosterokotuksille heti aamusta. Pentu oli jälleen aivan innoissaan nähdessään eläinlääkärisedän, ja seisoi hienosti pöydällä koko ajan. Sydän kuunneltiin taas eikä sieltä edelleenkään kuulunut mitään ylimääräistä, joten eiköhän tässä voi jo huokaista helpotuksesta! Rokotusta Myrn ei edes huomannut, tässä suhteessa ei pentu ole näköjään nimensä veroinen. Tulipa hankittua neitokaiselle myös EU-passi, nyt on hyvä alkaa suunnittelemaan ensi vuoden etelän valloituksia kun passikin löytyy ;).

Myrn 15 vko (c) Laura

 Lääkärireissun jälkeen suunnattiin pienelle kaupunkikävelylle, ja käytiin moikkaamassa Lauraa Carelicumissa. Myrn oli oma reipas itsensä eikä pahemmin välittänyt keskustan hälinästä. Pääsipä pentu ensimmäiselle bussimatkalleenkin, ja istui rauhallisesti koko matkan minun sylissä - mitä nyt alussa piti moikata bussikuskia. 

Meidän kosketuskeppitreenit etenee kivasti, tosi nopeasti Myrn hoksasi jutun jujun ja ehkä me päästään kohta siirtymään jo eteenpäin. Sivulletulo on myös varsin kiva, ja seuruun alkeita ollaan alettu treenaamaan hieman. Ensi viikolla me päästäänkin jo ohjattuihin tokotreeneihin, jes! Hallillekin voisi yrittää taas joku päivä päästä niin, että Myrn pääsisi treenaamaan.
Luoksetuloa ollaan treenattu nyt ahkerasti, kun pentu päätti välissä hävittää korvansa kokonaan. Nyt se tulee tosi hienosti luokse, jollei ole ihan mieletön häiriö vieressä. 

Kuvahuijaus (c) Laura

Ainiin! Pikkumusta on jo iso, sillä se on tiputtanut ensimmäiset hampaansakin. Painoa oli kertynyt 5,1 kg, joten ei taida mikään ihan kepoinen tyttö tulla :'D Pitää yrittää viikonloppuna mitata neiti taas, saas nähdä millaisia mittoja sieltä tulee. 

Käytiinhän me tosiaan syyslomalla Liperissä mökkeilemässä, Myrn oli ihan riemuissaan kun sai juosta irti koko ajan ja tehdä omia tutkimusretkiä mökin läheisyydessä. Isla-puolisiskon kanssa pennulla oli mielettömän hauskaa ja shetlantilaiset leikkivätkin keskenään melkein koko illan. Kyllä oli väsynyttä porukkaa sen jälkeen!

Mökkijengi! (c) Laura