lauantai 22. syyskuuta 2012

MH suoritettu!

Tänään oli Hupsalla suuri päivä, olin nimittäin varannut sille paikan Josepa ry:n järkkäämästä MH-luonnekuvauksesta. Tuumasin MH:n olevan nössölle lappalaiselleni parempi kuin luonnetesti, varsinkin kun sitä nimenomaan ahdistaa ihmiset ja niistä tuleva "uhka".

Yhdeksän jälkeen aamulla suunnattiin hovikuvaajakseni lupautuneen Emmin kanssa kohti Pärnävaaraa, jossa testi pidettiin. Oltiin paikalla ihan ajoissa, ja ehdittiin käydä kiertämässä mukava aamulenkkikin ennen meidän vuoroa. Lopulta päästiin tositoimiin, joskaan kovin tosissaan kuvausta ei pystynyt ottamaan, kun piti naureskella Hupsan reaktioille melkein koko ajan. 

Pidemmittä puheitta laitetaan tähän nyt osioiden "pisteet". Osiothan pisteytetään asteikolla 1-5, jolla mitataan reaktioiden intensiteettiä. 1 on matalin, 5 korkein.


1a. KONTAKTI tervehtiminen - 2 (välttää kontaktia, väistää)
1b. KONTAKTI yhteistyö - 3 (lähtee mukaan, muttei ole kiinnostunut TO:sta)
1c. KONTAKTI käsittely - 1 (torjuu murisemalla ja/tai yrittää purra. Ei tehnyt muuta kuin väisteli koko ajan, keskeytettiin osio, koska Hupsaa ahdisti käsittely sen verran paljon)

2a. LEIKKI leikkihalu - 1 (ei leiki - ei osoita kiinnostusta)
2b. LEIKKI tarttuminen - 2 (ei tartu, nuuskii esinettä)
2c. LEIKKI puruote ja taisteluhalu - 1 (ei tartu esineeseen)

3a. TAKAA-AJO 1.kerta - 1 (ei aloita)
3b. TARTTUMINEN 1.kerta - 1 (ei kiinnostu saaliista/ei juokse perään)
3a. TAKAA-AJO 2.kerta - 1 (ei aloita)
3b. TARTTUMINEN 2.kerta - 1 (ei kiinnostu saaliista/ei juokse perään)

4.AKTIVITEETTITASO - 2 (tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata)

5a. ETÄLEIKKI kiinnostus - 1 (ei kiinnostu avustajasta)
5b. ETÄLEIKKI uhka/agressio - 1 (ei osoita uhkauselkeitä)
5c. ETÄLEIKKI uteliaisuus - 1 (ei saavu avustajan luo)
5d. ETÄLEIKKI leikkihalu - 1 (ei osoita kiinnostusta)
5e. ETÄLEIKKI yhteistyö - (ei osoita kiinnostusta)

6a. YLLÄTYS pelko - 3 (väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista)
6b. YLLÄTYS puolustus/agressio - 1 (ei osoita uhkauselkeitä)
6c. YLLÄTYS uteliaisuus - 1 (menee haalarin luo kun se on laskettu maahan/ei mene ajoissa)
6d. YLLÄTYS jäljellejäävä pelko - 1 (ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä)
6e. YLLÄTYS jäljellejäävä kiinnostus - 1 (ei osoita kiinnostusta haalariin)

7a. ÄÄNIHERKKYYS pelko - 3 (väistää kääntämättä pois katsettaan)
7b. ÄÄNIHERKKYYS uteliaisuus - 1 (ei mene katsomaan)
7c. ÄÄNIHERKKYYS jäljellejäävä pelko - 2 (pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla) 
7d. ÄÄNIHERKKYYS jäljellejäävä kiinnostus - 1 (ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan)

8a. AAVEET puolustus/agressio - 1 (ei osoita uhkauselkeitä)
8b. AAVEET tarkkaavaisuus - 5 (tarkkailee molempia aaveita koko osion ajan)
8c. AAVEET pelko - 3 (on enimmäkseen ohjaajan sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä)
8d. AAVEET uteliaisuus - 2 (menee katsomaan kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa)
8e. AAVEET kontaktinotto aaveeseen - 4 (ottaa itse kontaktia avustajaan)

9a. LEIKKI 2 leikkihalu - 1 (ei leiki - ei osoita kiinnostusta)
9b. LEIKKI 2 tarttuminen - 1 (ei tartu esineeseen)

10 AMPUMINEN - 3 (kiinnostuu laukauksista, yleisöstä tms, mutta palaa leikkiin/passiivisuuteen)

Hupsis ei oikein taas arvostanut käsittelyä, jo mikrosirun tarkistuksessa se oli sitä mieltä, et nyt riittää. Sainkin sitten tarkistaa sirun itse, niin ei koiraa ahdistanut niin paljon. Testinohjaajaa se ei olisi tahtonut tervehtiä, mutta mukaan lähti kuitenkin suht helposti. Käsittely päätettiin keskeyttää, kun Hupsis vain väisteli testinohjaajaa, eikä suostunut pysymään paikallaan lainkaan. Etupäästä se antoi juuri ja juuri kokeilla, mut takapäähän ei saanut koskea. Perus-Hupsa siis.

Leikki... Tässä sain nauraa oikein kunnolla, kun "aina-niin-villiä" lappalaista ei kiinnostanut leikkiminen pätkääkään. :'D Kävi se jopa haistelemassa lelua, kun se sille lopuksi heitettiin, muttei yrittänytkään aloittaa leikkiä edes minun kanssani. Kun testinohjaaja houkutteli sitä leikkiin, niin Hupsa istua tönötti perusasennossa vieressä ja taisipa ottaa kontaktiakin melkein koko ajan. :D

Takaa-ajo-osio yllätti minut, sillä olisin kuvitellut Hupsan lähtevän vieheen perään, kun se kotioloissakin tahtoo jahdata liikkuvia asioita. Liekö ollut herran mielestä liian hidas viehe, sillä se vilkaisi sitä ja kääntyi sitten minun luokseni. Sama juttu toisella kerralla.

Aktiviteettitasoa mittaavassa osiossa oli ihan kamalaa olla, 3 minuuttia ihan passiivisena tuijottamassa jonnekin pusikkoon. Hupsis oli sitä mieltä, et tää on tosi tylsää, ja kävi nopeasti makaamaan miun lähelle, jossa se pysyi sit koko loppuajan. Ihan perus-Hupsaa tämäkin, kivaa kyllä että se osaa rauhoittua. 

Etäleikissä Hupsis taisi suurimman osan ajasta myös katsella minua, eikä Wilhelmiinaa, joka teki mitä ihmeellisimpiä asioita keskellä metsää. Ihan minimaalisen vähän se osoitti kiinnostusta siinä vaiheessa. kun Wilhelmiina puheli jotain, mutta kun koiraa kutsuttiin leikkimään, niin Hupsalla oli just sellainen ilme, et ei vois vähempää kiinnostaa. :'D

Yllätys- ja ääniherkkyysosiot olivat molemmat tosi positiivisia, vaikka kyllähän Hupsa normaalitilanteissakin palautuu suht nopeasti yllättävistä jutuista. Haalaria se ei ilmeisesti edes väistänyt niin paljoa, kuin räminälaitetta, mutta kummassakin katse pysyi kuulemma tiukasti kohteessa ja palautuminen tapahtui nopeasti. Hienosti se tuli haistelemaan niin haalaria kuin räminälaitetta minun ollessa kyykyssä vieressä. :)

Aave-osio oli myös hauska, aluksi Hupsa tuijotti aaveita silmä kovana miun edessä, sitten kun ne alkoivat olla tarpeeksi lähellä niin herra siirtyi miun taakse ja murisi + pöhähteli ihan vähän. Odotin, että se olis haukkunut edes muutaman kerran, mutta ei! Se tuli haistelemaan aaveita, kun kutsuin sitä ja puhelin aaveiden kanssa, ja lopuksi otti ihan itse kontaktia molempiin aaveisiin haistelemalla kaapuja. 

Loppuleikki oli yhtä hieno farssi kuin alkuleikkikin, sillä erotuksella, että tällä kertaa lelua ei haisteltu ollenkaan. :D Ampuminen taas oli kaikkein positiivisin yllätys, sillä Hupsis reagoi laukauksiin vain vähän, ja palasi heti takaisin lapasen repimiseen. Passiivisessa osiossa se katseli ensimmäisen laukausen jälkeen taivaalle etsien äänen lähdettä, mut toisen aikana ei osoittanut mitään kiinnostusta. Tämä olikin paras osio, koska olin ihan varma et sitä pelottaa!

Lopuksi sain vielä palautetta kuvauksesta ja toinen kuvaajista kehui kovasti, että koiran ja ohjaajan välinen luottamus on erittäin hyvä ja kuulemma saan taputtaa itseäni päähän, kun olen sellaisen saanut aikaan. :) Hupsis kuulemma luotti selvästi testinkin aikana siihen (erityisesti haalarin ja räminälaitteen kohdalla), että kun omistaja ei pelkää kohdetta, niin senkään ei tarvitse. Saatiin käsky jatkaa harrastamista ja kielto tulla enää MH-kuvaukseen :'D

Kivaa oli kyllä käydä katsomassa, mitä tuo pönttö eri tilanteista sanoo ja tosiaan odotusten mukaisesti menikin! Kiitokset suuret vielä kuvaaja-Emmille! 

lauantai 15. syyskuuta 2012

Ensimmäinen viikko takana...

...Nimittäin elämää pennun kanssa. Nopeasti on aika jo mennyt ja kakara täytti torstaina kokonaiset yhdeksän viikkoa! Ensimmäisen viikon aikana neiti on ehtinyt käydä jo kaksissa kisoissa (sekä toko- että agility) turisteilemassa ja tottakai ollaan lenkkeilty hirmuisesti. Hienosti Myrn osaa pyytää ulos öisin, jos sillä on hätä, mutta päivisin varsinkin pissoja tulee tiuhaan tahtiin myös sisälle, joka sekunti kun ei ulos ehdi juosta. 

Neiti 9 vko (c) Laura


Puolisiskot ♥ (c) Laura

Energiaa tuolta kakaralta ei ainakaan puutu! Hänen korkeutensa kanssa pitäisi olla leikkimässä heti, kun ulkoa palataan sisään, ja jos pentua ei huomioida, niin johan alkaa meteli :'D Jotain voi kertoa sekin, että viime sunnuntaina oltiin ensin päivä tokokokeessa ja illalla käveltiin meidän normaalilenkki, jolle pituutta tulee jotain kolmisen kilometriä, ja vielä jaksoi pentu riehua Meelan ja lelujen kanssa sisälle tultuaan.

Kovasti ollaan harjoiteltu luoksetuloa ja oman nimen tunnistamista, jotka molemmat sujuvat jo varsin hyvin. Myös istumista, maahanmenoa ja seisomista on opeteltu, ja varsinkin istuminen on jo tosi hyvällä mallilla - pentu tömähtää maahan yleensä jo siitä, kun sen nimen sanoo :D Nopea se on kyllä oppimaankin, ainakin Hupsikseen verrattuna!

(c) Laura

Pakko hehkuttaa kyllä edelleen tuota Myrnin sosiaalisuutta! Ihanaa, kun on koira, joka oikeasti RAKASTAA ihmisiä. Myös uudet asiat otetaan sangen rennosti vastaan, ainoastaan isot ja innokkaat koirat ovat vähän sellaisia, et niitä katsellaan mieluummin kauempaa. Hihnassa pentu kulkee tosi kivasti, mitä nyt reunassa ei vielä malteta kulkea ja Meelan kimppuun olisi pakko päästä ainakin kymmenen kertaa kävelyn aikana, jos siskotyttö mukana on. Mutta mukana se kipittelee hienosti, pahemmin ei istuksimaan jäädä.

Muut koirat ovat ottaneet pennun kyllä hyvin vastaan, jopa Hupsis on nyt lämmennyt sille. Sisätiloissa se ei pahemmin Myrniä huomioi, mutta ulkona saattaa innostua yrittämään leikkiä - joka tosin ei oikein vielä luonnistu, kun Hupsiksella on hieman eri käsitys leikkimisestä kuin muilla. Meela ja Myrn tykkäävät leikkiä keskenään ja jaksavat peuhata ties miten kauan. Minttu ei pennusta pahemmin pidä, varsinkaan jos se yrittää haastaa Matipatia leikkiin - silloin saa pentu kyllä nenilleen :'D 

(c) Laura


On tää pennunomistaminen ihanaa, mut samalla rankkaa, kun koulun lisäksi pitää jaksaa heräillä viemään pentua ulos. Toivotaan, et neiti oppii sisäsiistiksi suht pian, ettei tarvitse koulussa koko loppuvuotta haahuilla ihan zombiena :'D On se silti vaan paras pentunen ♥

Ai niin, ensi viikon torstaina on Myrnin sydänkuuntelu, päätin sit käydä kuunteluttamassa sen vielä ennen ekoja rokotuksia, jos suhina vaikka olisi kadonnut jo tähän mennessä. Toiveikkaita ollaan, eikä vielä kirvestä kaivoon heitetä, jos suhina siellä edelleen on. 

lauantai 8. syyskuuta 2012

Yksi lisää


Vihdoin on pikkuneiti-Myrn kotona! Lähdettiin eilen vähän ennen kuutta illalla ajelemaan koti Oulua, jossa oltiin yötä Lauran toverin ja tämän poikaystävän luona. Aamulla oli sangen nuutunut olo, kun perillä oltiin joskus yhdentoista jälkeen ja nukkumaanmeno venyi pikkutunneille saakka. 

Kahdentoista jälkeen aamulla käännettiin sitten Lagunan nokka kohti Haukipudasta ja Amor'jade-shelttejä. Vastassa oli tottakai mahdoton lauma shetlantilaisia ja pikkumustakin saapui heti tervehtimään kun vain ovesta sisälle päästiin. Puolisentoista tuntia höpöteltiin papereiden kirjoittamisen ohessa ja nappailtiinpa muutama kuvakin niin Myrnistä kuin äiti-Jadesta ja sisko-Rhiannastakin. Vihdoin alkoi matka kohti Joensuuta, matkaseurana Myrnillä oli Kuopioon toiselle omistajalleen matkaava Gonzo-herra. 

Matka  meni sangen kivuttomasti, Myrn piti aina hetken konserttia auton lähdettyä liikkeelle, mutta muuten takana oli hyvin hiljaista! Gonzon jäätyä Kuopioon pentu tosin oli sitä mieltä, että hänet on lopullisesti hyljätty ja huusi kurkku suorana aina Tuusniemelle asti. Joensuuhun päästyämme suuntasimme ensiksi hakemaan Mintun Inkan luota, jossa se oli ollut viihdyttämässä Islaa ja Caraa. Sen jälkeen oli vuorossa Meelan haku Lauran vanhemmilta ja lopuksi Hupsis, joka majaili reissun ajan äidilläni.


Merleneidit ottivat pennun vastaan oikein iloisesti, Minttu oli onnessaan uudesta lapsesta ja Meela yritti kovasti saada Myrniä jo leikkimään, vaikka vähän hämmentynyt pennusta olikin. Hupsis ei ainakaan vielä kovin lämmennyt pikkumustalle, vaan murahti varoittavasti jos pentu sattui liian lähelle tulemaan. Eiköhän lappalainenkin lepy, kunhan tajuaa, että pentu on tullut jäädäkseen :'D


Aivan mahtava tapaus tuntuu neiti kyllä olevan ainakin ensimmäisen päivän jälkeen - kaikki ihmiset on pusuteltu hurjan iloisesti ja koiria on yritetty komentaa heti alusta alkaen. Uudet paikat tutkittiin rohkeasti ja kotiin tultuaan Myrn kiersi talon ja asettui sitten eteisen matolle syömään muilta koirilta jäänyttä ydinluuta, aivan kuin olisi aina täällä ollut. 

Maikille aivan mielettömän suuri kiitos siitä, että saatiin hurmaava pikkumusta tänne Joensuuhun! ♥