sunnuntai 28. helmikuuta 2016

2 x AVOHYV



Eilen käväistiin Kuopiossa Musti ja Mirri -areenalla kisaamassa vähän rallytokoa. Tai oikeastaan vähän enemmänkin, sillä kyseessä oli tuplakisat, ja totta kai olin ilmoittanut Myrnin molempiin kisoihin, jotta hyväksyttyjen tulosten saaminen olisi tuplasti nopeampaa. Meidän vuoromme oli molemmissa kisoissa luokan loppupäässä, joten odottelua oli.

A-kisan rata

A-kisassa tuomarina piti alunperin olla Kirsi Petäjä, mutta viime hetkellä tuli tuomarinmuutos ja saimmekin suorittaa radan ihkauuden tuomarin, Taru Leskisen, silmien alla. Rata oli kuitenkin Petäjän käsialaa, eikä tutustumisessa vaikuttanut kovinkaan hankalalta. Toki minua jännitti etukäteen, miten uudet kyltit, joita radalla emme pahemmin ole treenailleet (tai  no, ei me olla treenailtu pahemmin muutenkaan), sujuisivat. Pelko oli kuitenkin turha! Rata alkoi vähemmän kivasti pyörähdyksellä, ja koska tätä ollaan treenattu vähän enemmän, niin Myrnhän päätti sitten tarjota pyörähdystä vielä seuraavalle kyltillekin. :D Liekö oma käteni tehnyt jonkin pienen huitaisun vai oliko syynä vaan se, etten sanonut koiralle sivu sen jälkeen kun se oli kieppinsä tehnyt. Kakkoskyltille siis uusiminen ja tästä -3p.

Kolmoskyltin eteentulo oli ruma, mutta ihmeekseni ei tullut vinoudesta pistevähennyksiä. Muuten radassa ei ole moitittavaa, Myrn teki hyvällä draivilla, muttei kuitenkaan pärissyt pahemmin. Vähän se murisi spiraalissa, mutta piti itsensä kasassa. Houkutuksessa oma keskittyminen herpaantui sen verran, että en tajunnut pitää koiraa käskyllä vieressä ihan loppuun saakka (toki sen pitäisi kestää moiset häiriöt, mutta kisatilanne on aina kisatilanne) ja pikkumusta kävi nuuskaisemassa houkutuksena ollutta muovipussia. Tästä siis toinen -3. Ekalta radalta siis yhteensä pisteitä 94 ja tällä sijoituimme toiseksi! Hävisimme ekaksi tulleelle vain ajassa, sillä uusimiseen meni jonkin verran ylimääräisiä sekunteja. Ei paha aloitus kuitenkaan!

Toisen radan tutustumista odoteltiinkin sitten melkein tunti. Väsymys alkoi painaa ohjaajaa, pikkumusta sentään sai lepäillä häkissä ja kisaturistina ollut Gisli hengaili ulkopuolella, jottei kiusaisi Myrniä. Pentua on pakko kehaista tässä välissä, se käyttäytyi  tosi hienosti kisapaikalla! Kävi moikkaamassa ihmisiä, muttei ollut yli-innokas, leikki kivasti ja teki asennonvaihtoja häiriössäkin ja saipa se uuden shelttiystävän Kataisten Angry-sheltistä, joka oli lähes yhtä pieni kuin pentu itse.




B-kisan tuomarina toimi Tiia Hämäläinen, joka oli tehnyt todella yksinkertaisen radan. Sanoinkin jo ennen meidän suoritusta, että nyt kyllä jonkin perusjutun on pakko mennä vikaan, kun radalla ei sen ihmeempiä kylttejä ollut. Ja niinhän siinä sitten kävi. Luulin, että teimme täyden sadan suoritusta aina kasikyltille saakka, mutta ohjaaja sai jonkin ihme aivopierun spiraalissa oikealle ja kiersin spiraalitötsien lisäksi myös kylttitelineen.. Tästä siis -10, onneksi vaan koska pelkäsin jo hyllyttäneeni koko suorituksen. Fiilikset radan jälkeen olivat tosi ristiriitaiset, sillä Myrn teki aivan huikean hienosti ja huomattavasti rauhallisemmin kuin ekalla radalla, mutta oma moka harmitti tosi paljon. Kun pisteet vihdoin julkistettiin, oli siellä toinenkin -10, jota ihmeteltiin sitten kisakirjojen saamiseen saakka. Myrn oli ekalla kyltillä jättänyt istumisen ilmeisesti välistä, vaikka omaan silmään se näytti istuvan. Näihin pikkujuttuihin pitääkin nyt kiinnittää enemmän huomiota jatkossa, sillä vikassa alo-kisassahan se ehti istua vaikkei pitänyt, kun se tekee liikkeet niin nopsaan. Ohjaaja voisi myös opetella pitämään ajatukset kasassa, niin tuollaisia typeriä mokia, kuten spiraalissa, ei tapahtuisi. Lopputuloksena kuitenkin toinen hyväksytty tulos 80p ja saatiinpa me yllätyksekseni vielä tuomarinpalkintokin!

B-kisan rata
Myrn sai ekalta radalta palkinnoksi ison puristeluun, kakkapusseja sekä suurensuuren Skinneez-ketun, jonka uskon päätyvän pikkusopulin leluvarastoon. Tuomarinpalkinto piti sisällään ruokaa, nimittäin Racinel Black Label Sport & Agility -näytepussin sekä kaksi lelua, joista pehmoinen tipu-pallo löysi heti uuden iloisen omistajan Gislistä. Pentu leikki tipulla hurjasti kotiin saavuttuamme, ja kyllä Myrnkin näytti siitä tykkäävän, kun kisapaikalla sitä sille esittelin. Nyt jäädään odottelemaan naapuriseuran kisoja huhtikuun lopussa, josko sieltä sitten se viimeinen AVOHYV saataisiin napattua. :)

Gislin kuulumisia sen verran, että pennun maahanmeno alkaa olla tosi kivalla mallilla. Odottamista treenataan edelleen ruokakupin kanssa, ja seisominen paranee päivä päivältä. Perjantaina pentu pääsi hallille mukaan, kun kävin treenaamassa tokoa Myrnin kanssa (teki muuten hienoja ruutuja, luoksarin stoppia sekä noudon!) ja ekoihin kertoihin verrattuna ero sen tekemisessä oli huikea. Toki välillä oli kivempi rällätä ympäriinsä, mutta keskittyi se välillä leikkimäänkin tosi hyvin ja tehtiin maahan-seiso -jumppaa vähän myös. Taitava lapsi ♥

lauantai 20. helmikuuta 2016

Pikkusopulin ensimmäinen viikko


Niin se vaan aika kuluu nopeasti: tänään on tasan viikko siitä, kun aloitettiin kotimatka sheltinpoikasen kanssa! Ensimmäisen Suomen viikkonsa aikana Gisli on kotiutunut Kuhilaskujalle enemmän kuin mainiosti, löytänyt sielunsiskon Myrnistä, aiheuttanut Mintulle noin miljoona harmaata karvaa lisää (ja omistajille hampaiden kiristelyä, mummokoira kun ei kestä yhtään sitä, että pentu riehuu ja leikkii) ja tavannut hurjan monta uutta ihmistä.


Pakko myöntää, että stressasin vanhempien koirien suhtautumista pentuun jonkin verran, varsinkin kun Myrn on saanut olla lauman nuorimmainen sen verran kauan. Onneksi pelko oli turha, sillä alun kummastelun jälkeen pikkumusta on ottanut Gislin siipiensä suojaan ja kestää yllättävän lehmänhermoisesti taskuraketin riekkumisen. Ulkona Myrn meinaa vielä olla vähän turhan raju innostuessaan yrittämään leikkimistä, mutta muuten kaksikko kulkee peräkanaa pitkin polkuja ja Myrn käy blokkaamassa Gislin menon, jos pentu meinaa karata liian kauaksi. Ihanat! ♥


Paikkistreeni pienellä häiriöllä :D

Hupsis totesi, että jos pentuun ei kiinnitä mitään huomiota, ei sitä myöskään ole olemassa. Tämä taktiikka on osoittautunut aika toimivaksi, sillä Gisli kunnioittaa lappalaisen satunnaisia murahteluja hyvin, ja keskittyy sen sijaan Myrnin kiusaamiseen. Välillä Hupsiksen nukkuessa pikkusopuli yrittää vaivihkaa hivuttautua sen kylkeen nukkumaan, kuten Myrnkin teki pienenä. Merlet sen sijaan inhoavat tuota rasittavaa, hepuloivaa karvapalloa.

Pentu on opetellut nimeään, jonka se osaa jo varsin pätevästi, sekä istumista, maahanmenoa, seisomista sekä tietysti luoksetuloa. Ensimmäisenä tutustuttiin naksuttimeen ja onpa me ehditty treenata hieman jo käsikosketuksenkin alkeita. Istuminen sujuu varsinkin ruokakuppia odotellessa tosi hyvin, joskin odottaminen on luonnollisesti vielä aika alkutekijöissä. Nopsa lapsi hän on kyllä oppimaan!


Gisli on myös osoittautunut kunnon hurjapääksi, jolla ei ole itsesuojeluvaistoa lainkaan. Keskiviikkona Jaana ja Noora tulivat katsomaan pentua ja hengailtiin olohuoneessa, Gislillä oli iltahepuli menossa ja minä istuin lattialla. Pentu rallasi ympäri asuntoa, juoksi täysillä minua päin ja hyppäsi syliin, josta matka jatkui kunnon loikalla kohti olohuoneen pöytää. Onneksi ehdin napata kamikaze-pennun ilmasta kiinni, muuten se olisi luultavasti kopsahtanut suoraan pöydänkulmaan. :D Gisli on myös kova pomppimaan ja yksi sen lempipuuhia on hypätä syliin täydestä vauhdista. Myöskään rappurallin ylittäminen ei tuota ongelmia, vaan pentu loikkaa sen yli paremmin kuin aikuiset koirat.


Eilen illalla pentu pääsi mukaan hallille, kun käytiin istumassa agilityjaoston kokouksessa ja treenattiin Myrnin kanssa tokoa pitkästä aikaa. Vähän Gisliä jännitti, kun samaan aikaan treenikaverit tekivät vauhdikkaampia liikkeitä, mutta ruoka kelpasi hyvin, kuten aina. Myrn teki aivan superhienoja ruutuja, ahkera treeni on tainnut tuottaa tulosta! Tehtiin myös liikkuroitua käännöstreeniä, sillä ensi viikonloppuna suunnataan Kuopioon peräti kaksiin rallytokokisoihin! Korkataan avoin luokka, joten pakko sanoa että jännittää hieman, vaikka kyltit osataankin. Toivotaan että tullaan kotiin kahta hyväksyttyä tulosta rikkaampana. :)

Gisli 9,5 vko ei tahtonut poseerata.

Myrn on myös ilmoitettu Nurmeksen ryhmänäyttelyyn. Valitettavasti, sillä ilmon jättämistä seuraavana päivänä huomasin pikkumustan tiputtavan karvaansa oikein urakalla.. Saa nähdä, ollaanko meillä kuukauden kuluttua bikinit päällä.

maanantai 15. helmikuuta 2016

Yllätyyyyys!




Tervetuloa Suomeen Gisli! 
Toisen sheltin hankinta alkoi hiipiä mieleen jo Myrnin luustokuvien jälkeen, mutta ajankohta ei vielä tuolloin ollut otollinen uudelle perheenjäsenelle. Vuoden 2015 syksyllä aloin katsella suunniteltuja yhdistelmiä tarkemmin ja pääsinpä Mintun astutusreissun kylkiäisenä tutustumaan upeisiin sheltteihin naapurimaan puolella. Ja siitä se sitten lähti. Vaikka alun perin olin haaveillut saavani pennun eräästä toisesta nartusta, olin jo tuolla astutusreissulla ihastunut myös Dijanan soopelityttöihin Fiaan ja sen pentuun Jonesiin. Sanoinkin silloin Lauralle, että jos alkuperäinen suunnitelma ei jostain syystä toteudu ja Fialle tulee toinen pentue, olen enemmän kuin kiinnostunut. Ja kuinka ollakaan, joulukuun puolessa välissä Facebook täyttyi pienten soopelilapsien kuvista. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, vaikkakin ihastuin aluksi ihan eri pentuun kuin mikä loppujen lopuksi meille kotiutui. 

Perjantaina koitti se kauan odotettu päivä, nimittäin suuntasimme auton nokan kohti Turkua ja satamaa, päämääränä Lovestain-shelttien päämaja Smedjebackenissa, Ruotsissa. Turhan paljon emme saaneet matkalla nauttia unten mailla olemisesta, sillä totta kai perjantai-illan laiva oli täynnä eri-ikäisiä bilettäjiä, jotka eivät naapurihyttien asukkaista juuri välittäneet, vaan kiljuivat kurkku suorana vielä keskellä yötäkin. Laura tosin taisi kärsiä pahemmin, sillä minulla on onneksi taito nukkua vaikka pommi räjähtäisi vieressä. Lauran version reissusta voi käydä lukemassa Agarwaen-blogista. :D

Lauantaiaamu valkeni istuessamme autossa kohti Smedjebackenia ja väsymyksestä huolimatta jaksoimme bongailla muun muassa hienoja taloja. Itse toki oli jännityksestä jäykkänä, vaikka olinkin pennut nähnyt jo paria viikkoa aiemmin, kun kävimme niihin tutustumassa. Vietimme lauantain Dijanan asunnolla pentujen (ja aikuisten koirien) kanssa touhuten sekä mukavia jutustellen ja ehdimme nukkua muutaman hassun tunnin ennen kuin piti startata auto takaisin kohti Tukholmaa. Laiva takaisin Turkuun kun lähti seitsemältä aamulla, ja ajomatkaa satamaan oli kolmisen tuntia, jee. Pentu, joka tosiaan sai nimekseen Gisli, jaksoi kitistä ensimmäisen vartin, jonka jälkeen se totesi että ehkä on sama vaan nukkua. Laivassa se oli superreipas, leikki leluillaan ja kiipeili syliin, kunnes sammui. 

Perillä Turussa olimme sunnuntai-iltana seitsemän aikaan ja edessä oli toki vielä piiiiitkä ajomatka takaisin Joensuuhun. Gisli nukkui tyytyväisenä häkissään, kun me muut yritimme pysytellä hereillä enemmän tai vähemmän huonosti. Loppujen lopuksi selvisimme ehjin nahoin kotiin, mutta vieläkin väsyttää ihan hulluna! Ja minä sentään sain nukkua autossa, kun Lauraparka ajoi.


Sisälle päästyämme Gisli bongasi ensimmäisenä lattialla olevat Kongit ja suuntasi ruuanmetsästykseen. Rotat olivat sen mielestä hurjan jänniä rapistellessaan häkissä ja niiden lattialle tiputtamat kuivikkeet niiiiiin herkullisia! Pentuhepulit piti toki vetää, ja neiti vaikuttikin vähän yliväsyneeltä, kun se ei oikein meinannut asettua aloilleen. Kun siirryttiin nukkumaan, oli Gisli sitä mieltä että sänkyyn on päästävä, mutta asettui lopulta nukkumaan petiinsä, kun siirsin sen lähemmäs sänkyä. Tarpeensa lapsonen on tehnyt hienosti ulos muutamaan pissiä lukuunottamatta. Taitava!

Aamulla kävin noukkimassa äidilläni hoidossa olleen Myrnin takaisin kotiin, ja kävin samalla Mustissä & Mirrissä punnitsemassa Gislin (painoa 2,1 kg) sekä ostamassa sille valjaat. Tuhma pikkumusta rynni ovesta ulos sen verran vauhdikkaasti, että Gisli säikähti sitä hieman, mutta sisällä se yritti jo saada Myrniä leikkimään. Merlet ja Hupsis saapuivat kotiin myöhemmin, ja vaikka pikkuista jännittikin niin monen aikuisen läsnäolo, oli se silti melkoisen reipas. Mintun haukkuminen jännitti eniten, mutta siihen se saa luvan tottua :D

Pikkusopulin tulevaisuuden suunnitelmissa on olla hurrrrjan pätevä agility-, toko- ja rallytokokoira sekä kasvaa kauniiksi aikuiseksi, mutta aika näyttää miten suunnitelmille käy. Ja kuka tietää, ehkäpä Agarwaen-tiimiin saadaan joku päivä lisää pieniä sopuleita. ;) Nyt pentu keskittyy kasvamaan ja oppimaan paljon uusia taitoja.