TK1 RTK1 Ikimuiston Hups Keikkaa
"Hupsis"
Rotu - suomenlapinkoira
Sukupuoli - uros
Syntynyt - 28.11.2009
Väri - riistaparkki (vaikkakin rekisteröity parkki merkein)
Säkäkorkeus - n. 49 cm
Paino - n. 20 kg
Isä - Pakkasukon Täysosuma
Emä - Ikimuiston Elemmire
Sisarukset -
u. Ikimuiston Hupsista Sentään "Niila"
u. Ikimuiston Harmistus Maximus "Roope"
u. Ikimuiston Helppo Heikki "Veke"
n. Ikimuiston Hui Hillosipuli "Tekla"
n. Ikimmuiston Hupaisaa Kerrassaan "Raksu"
n. Ikimuiston Hurlum Hei
Omistaja - Anna Oinonen, Joensuu
Kasvattaja - Kaisa Jankeri, Nuoramoinen (Kennel Ikimuiston)
Terveys
| Päiväys | Kohde | Tulos |
|---|---|---|
| 7.9.2014 | nikamien epämuotoisuus selän spondyloosi välimuotoinen lanne-ristinikama | VA0 (normaali) SP0 (puhdas) LTV0 (normaali) |
| 16.8.2012 | silmätutkimus polvilumpiolux.med. sydämen kuuntelutulos | ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia 0/0 ei sivuääniä |
| 24.5.2012 | kyynärnivel lonkkanivel | 0/0 B/C |
Ei nivelrikkoa.
Prcd-PRA: ei testattu
Pompen: ei testattu
Kastroitu 25.7.2012
Harrastukset
Toko - alkeiskurssi käyty, kisaavien tokoringissä 2013, omatoimitreeniä
Agility - alkeiskurssi käyty, jatkoryhmässä 5/2012-12/2012, nykyään ei treenata
Rallytoko - treenataan omatoimisesti
Tuloksia
MH-luonnekuvaus
Suoritettu 22.9.2012, Joensuu/Pärnävaara
Toko
- Maaninka 12.7.2012 ALO2 155p (Erkki Shemeikka)
- Varkaus 16.2.2013 ALO0 89,5p (Mauri Pehkonen)
- Liperi 2.3.2013 ALO1 161p (Anne Nokelainen)
- Joensuu 11.5.2013 ALO1 169,5p (Tommi Varis)
- Joensuu 28.7.2013 ALO2 154,5p (Anne Nokelainen)
- Joensuu 1.9.2013 ALO1 171,5p TK1 (Tommi Varis)
Rallytoko
- Joensuu 20.9.2014 ALOHYV 94p (Tytti Lintenhofer)
- Liperi 9.5.2015 ALOHYV 89p (Heikki Palosaari)
- Joensuu 29.8.2015 ALOHYV 96p RTK1 (Minna Hillebrand)
Näyttelyt
- Elo-Karelia KV, Joensuu 13.8.2011 NUO EH, tuomarina Saija Juutilainen
- Elo-Karelia KR, Joensuu 14.8.2011 NUO H, tuomarina Marja Talvitie
- Jyväskylä KV, Jyväskylä 20.11.2011 NUO EH, tuomarina Juha Putkonen
- Kajaani KV, Kajaani 15.1.2012 AVO H, tuomarina Saara Sampakoski
- Jalostuspäivänäyttely, Kuopio 29.1.2012 AVO H, tuomarina Eija Lehtimäki
Näyttelyarvostelut voit lukea täältä
 |
| Kuopio 29.1.2012 (c) Laura Pitkänen |
Hupsis tuli kotiin toukokuussa 2011, puolentoista vuoden iässä kodinvaihtajana, kun edellisessä kodissa ei sille ollut enää aikaa. Olin miettinyt koiran hankkimista jo pidemmän aikaa valmistuttuani, ja rotuvaihtoehtoja tutkiessani muutama rotu - suomenlapinkoira yhtenä niistä - herätti kiinnostukseni. Halusin koiran, jonka kanssa voisin aloittaa harrastamisen niin agilityssä kuin tokossakin ja käydä myös näyttelyissä, ja lapinkoiran luonne kuulosti sillä hetkellä varsin sopivalta. Pentua en siihen elämäntilanteeseen tahtonut ottaa, joten päädyin etsiskelemään aikuista kodinvaihtajaa. Meillä on aina perheessä ollut vain uroksia, joten uros tuntui luontevalta valinnalta, ja kun sain yhteydenoton Hupsiksen entiseltä omistajalta, joka kertoi 1,5-vuotiaasta parkin värisestä uroksesta, olin myyty.
Hupsis on omalla tavallaan hyvä ensikoira, mutta sen kanssa on myös ollut omat haasteensa. Se oli aluksi hirmuisen arka kaikkia vieraita kohtaan, mutta aika (ja lauma) on tehnyt tehtävänsä, ja nykyisin Hupsis on ensimmäisten joukossa kerjäämässä huomiota. Se on koiria kohtaan useimmiten ystävällinen ja perusluonteeltaan varsin rauhallinen, vaikkakin erityisesti aamuisin sen ylitsepääsemätön iloisuus ihmisten heräämisestä on ärsyttävää. Nykyään se myös häseltää aiempaa enemmän, ja onkin selkeästi mies, jolla on putkiaivot.
Harrastuskoirana Hupsis on..no, haastava. Sitä harvoin kiinnostaa tehdä mitään viittä minuuttia kauempaa ja se myös kyllästyy helposti, jos samaa asiaa tehdään kauan. Agilitystä se tosin piti tokoa enemmän, nykyään sekään ei enää innosta. Myös Hupsan motivointi on oma haasteensa, ruuasta se pitää mutta sillä ei virettä saa nostettua tarpeeksi ja leluista vain lempipallo sytyttää, joskus hieman liikaakin. Hupsis on nykyään osa-aikaeläkkeellä harrastamisesta, se treenaa satunnaisesti jotain hömpöttelyjuttuja, mutta kisoihin tuskin lähdetään enää.
Hupsiksen lempiasioihin kuuluu nykyään ehdottomasti syöminen, sen ruokahalu on shelttien myötä kasvanut pohjattomaksi. Myös rusakot olisivat lappalaisherran mielestä vastustamattoman ihania, ja niiden perään se ampaisee salamana, jos sattuu irti olemaan. Lisäksi se rakastaa rapsutuksia.
Vaikka joskus tuntuukin siltä, että tuon koiran lähettäisi mieluiten mahdollisimman kauas, niin on se silti omalla (ärsyttävällä) tavallaan paras. Se on opettanut minulle paljon ja varmasti tulee vielä opettamaan monta uuttakin asiaa vuosien varrella.
 |
| Joensuu 14.8.2011 (c) Sanna Parviainen |
