2 x AVOHYV

Eilen käväistiin Kuopiossa Musti ja Mirri -areenalla kisaamassa vähän rallytokoa. Tai oikeastaan vähän enemmänkin, sillä kyseessä oli tuplakisat, ja totta kai olin ilmoittanut Myrnin molempiin kisoihin, jotta hyväksyttyjen tulosten saaminen olisi tuplasti nopeampaa. Meidän vuoromme oli molemmissa kisoissa luokan loppupäässä, joten odottelua oli.

A-kisan rata

A-kisassa tuomarina piti alunperin olla Kirsi Petäjä, mutta viime hetkellä tuli tuomarinmuutos ja saimmekin suorittaa radan ihkauuden tuomarin, Taru Leskisen, silmien alla. Rata oli kuitenkin Petäjän käsialaa, eikä tutustumisessa vaikuttanut kovinkaan hankalalta. Toki minua jännitti etukäteen, miten uudet kyltit, joita radalla emme pahemmin ole treenailleet (tai  no, ei me olla treenailtu pahemmin muutenkaan), sujuisivat. Pelko oli kuitenkin turha! Rata alkoi vähemmän kivasti pyörähdyksellä, ja koska tätä ollaan treenattu vähän enemmän, niin Myrnhän päätti sitten tarjota pyörähdystä vielä seuraavalle kyltillekin. :D Liekö oma käteni tehnyt jonkin pienen huitaisun vai oliko syynä vaan se, etten sanonut koiralle sivu sen jälkeen kun se oli kieppinsä tehnyt. Kakkoskyltille siis uusiminen ja tästä -3p.

Kolmoskyltin eteentulo oli ruma, mutta ihmeekseni ei tullut vinoudesta pistevähennyksiä. Muuten radassa ei ole moitittavaa, Myrn teki hyvällä draivilla, muttei kuitenkaan pärissyt pahemmin. Vähän se murisi spiraalissa, mutta piti itsensä kasassa. Houkutuksessa oma keskittyminen herpaantui sen verran, että en tajunnut pitää koiraa käskyllä vieressä ihan loppuun saakka (toki sen pitäisi kestää moiset häiriöt, mutta kisatilanne on aina kisatilanne) ja pikkumusta kävi nuuskaisemassa houkutuksena ollutta muovipussia. Tästä siis toinen -3. Ekalta radalta siis yhteensä pisteitä 94 ja tällä sijoituimme toiseksi! Hävisimme ekaksi tulleelle vain ajassa, sillä uusimiseen meni jonkin verran ylimääräisiä sekunteja. Ei paha aloitus kuitenkaan!

Toisen radan tutustumista odoteltiinkin sitten melkein tunti. Väsymys alkoi painaa ohjaajaa, pikkumusta sentään sai lepäillä häkissä ja kisaturistina ollut Gisli hengaili ulkopuolella, jottei kiusaisi Myrniä. Pentua on pakko kehaista tässä välissä, se käyttäytyi  tosi hienosti kisapaikalla! Kävi moikkaamassa ihmisiä, muttei ollut yli-innokas, leikki kivasti ja teki asennonvaihtoja häiriössäkin ja saipa se uuden shelttiystävän Kataisten Angry-sheltistä, joka oli lähes yhtä pieni kuin pentu itse.

Gilbert training how to behave in competition! Myrn is doing two rallyobedience courses today 🎀 #shetlandsheepdog #sheltie #sheltiesofinstagram #dogsofinstagram #puppy #cute #puppiesofinstagram #cutepuppy #mustijamirriareena

Kuva, jonka Laura Pitkänen (@agarwaentm) julkaisi 27. 02ta 2016 klo 1.51 PST

B-kisan tuomarina toimi Tiia Hämäläinen, joka oli tehnyt todella yksinkertaisen radan. Sanoinkin jo ennen meidän suoritusta, että nyt kyllä jonkin perusjutun on pakko mennä vikaan, kun radalla ei sen ihmeempiä kylttejä ollut. Ja niinhän siinä sitten kävi. Luulin, että teimme täyden sadan suoritusta aina kasikyltille saakka, mutta ohjaaja sai jonkin ihme aivopierun spiraalissa oikealle ja kiersin spiraalitötsien lisäksi myös kylttitelineen.. Tästä siis -10, onneksi vaan koska pelkäsin jo hyllyttäneeni koko suorituksen. Fiilikset radan jälkeen olivat tosi ristiriitaiset, sillä Myrn teki aivan huikean hienosti ja huomattavasti rauhallisemmin kuin ekalla radalla, mutta oma moka harmitti tosi paljon. Kun pisteet vihdoin julkistettiin, oli siellä toinenkin -10, jota ihmeteltiin sitten kisakirjojen saamiseen saakka. Myrn oli ekalla kyltillä jättänyt istumisen ilmeisesti välistä, vaikka omaan silmään se näytti istuvan. Näihin pikkujuttuihin pitääkin nyt kiinnittää enemmän huomiota jatkossa, sillä vikassa alo-kisassahan se ehti istua vaikkei pitänyt, kun se tekee liikkeet niin nopsaan. Ohjaaja voisi myös opetella pitämään ajatukset kasassa, niin tuollaisia typeriä mokia, kuten spiraalissa, ei tapahtuisi. Lopputuloksena kuitenkin toinen hyväksytty tulos 80p ja saatiinpa me yllätyksekseni vielä tuomarinpalkintokin!

B-kisan rata

Myrn sai ekalta radalta palkinnoksi ison puristeluun, kakkapusseja sekä suurensuuren Skinneez-ketun, jonka uskon päätyvän pikkusopulin leluvarastoon. Tuomarinpalkinto piti sisällään ruokaa, nimittäin Racinel Black Label Sport & Agility -näytepussin sekä kaksi lelua, joista pehmoinen tipu-pallo löysi heti uuden iloisen omistajan Gislistä. Pentu leikki tipulla hurjasti kotiin saavuttuamme, ja kyllä Myrnkin näytti siitä tykkäävän, kun kisapaikalla sitä sille esittelin. Nyt jäädään odottelemaan naapuriseuran kisoja huhtikuun lopussa, josko sieltä sitten se viimeinen AVOHYV saataisiin napattua. :)

Gislin kuulumisia sen verran, että pennun maahanmeno alkaa olla tosi kivalla mallilla. Odottamista treenataan edelleen ruokakupin kanssa, ja seisominen paranee päivä päivältä. Perjantaina pentu pääsi hallille mukaan, kun kävin treenaamassa tokoa Myrnin kanssa (teki muuten hienoja ruutuja, luoksarin stoppia sekä noudon!) ja ekoihin kertoihin verrattuna ero sen tekemisessä oli huikea. Toki välillä oli kivempi rällätä ympäriinsä, mutta keskittyi se välillä leikkimäänkin tosi hyvin ja tehtiin maahan-seiso -jumppaa vähän myös. Taitava lapsi ♥

Pikkusopulin ensimmäinen viikko

Niin se vaan aika kuluu nopeasti: tänään on tasan viikko siitä, kun aloitettiin kotimatka sheltinpoikasen kanssa! Ensimmäisen Suomen viikkonsa aikana Gisli on kotiutunut Kuhilaskujalle enemmän kuin mainiosti, löytänyt sielunsiskon Myrnistä, aiheuttanut Mintulle noin miljoona harmaata karvaa lisää (ja omistajille hampaiden kiristelyä, mummokoira kun ei kestä yhtään sitä, että pentu riehuu ja leikkii) ja tavannut hurjan monta uutta ihmistä.

Pakko myöntää, että stressasin vanhempien koirien suhtautumista pentuun jonkin verran, varsinkin kun Myrn on saanut olla lauman nuorimmainen sen verran kauan. Onneksi pelko oli turha, sillä alun kummastelun jälkeen pikkumusta on ottanut Gislin siipiensä suojaan ja kestää yllättävän lehmänhermoisesti taskuraketin riekkumisen. Ulkona Myrn meinaa vielä olla vähän turhan raju innostuessaan yrittämään leikkimistä, mutta muuten kaksikko kulkee peräkanaa pitkin polkuja ja Myrn käy blokkaamassa Gislin menon, jos pentu meinaa karata liian kauaksi. Ihanat! ♥

Paikkistreeni pienellä häiriöllä :D

Hupsis totesi, että jos pentuun ei kiinnitä mitään huomiota, ei sitä myöskään ole olemassa. Tämä taktiikka on osoittautunut aika toimivaksi, sillä Gisli kunnioittaa lappalaisen satunnaisia murahteluja hyvin, ja keskittyy sen sijaan Myrnin kiusaamiseen. Välillä Hupsiksen nukkuessa pikkusopuli yrittää vaivihkaa hivuttautua sen kylkeen nukkumaan, kuten Myrnkin teki pienenä. Merlet sen sijaan inhoavat tuota rasittavaa, hepuloivaa karvapalloa.

Pentu on opetellut nimeään, jonka se osaa jo varsin pätevästi, sekä istumista, maahanmenoa, seisomista sekä tietysti luoksetuloa. Ensimmäisenä tutustuttiin naksuttimeen ja onpa me ehditty treenata hieman jo käsikosketuksenkin alkeita. Istuminen sujuu varsinkin ruokakuppia odotellessa tosi hyvin, joskin odottaminen on luonnollisesti vielä aika alkutekijöissä. Nopsa lapsi hän on kyllä oppimaan!

Gisli on myös osoittautunut kunnon hurjapääksi, jolla ei ole itsesuojeluvaistoa lainkaan. Keskiviikkona Jaana ja Noora tulivat katsomaan pentua ja hengailtiin olohuoneessa, Gislillä oli iltahepuli menossa ja minä istuin lattialla. Pentu rallasi ympäri asuntoa, juoksi täysillä minua päin ja hyppäsi syliin, josta matka jatkui kunnon loikalla kohti olohuoneen pöytää. Onneksi ehdin napata kamikaze-pennun ilmasta kiinni, muuten se olisi luultavasti kopsahtanut suoraan pöydänkulmaan. :D Gisli on myös kova pomppimaan ja yksi sen lempipuuhia on hypätä syliin täydestä vauhdista. Myöskään rappurallin ylittäminen ei tuota ongelmia, vaan pentu loikkaa sen yli paremmin kuin aikuiset koirat.

Eilen illalla pentu pääsi mukaan hallille, kun käytiin istumassa agilityjaoston kokouksessa ja treenattiin Myrnin kanssa tokoa pitkästä aikaa. Vähän Gisliä jännitti, kun samaan aikaan treenikaverit tekivät vauhdikkaampia liikkeitä, mutta ruoka kelpasi hyvin, kuten aina. Myrn teki aivan superhienoja ruutuja, ahkera treeni on tainnut tuottaa tulosta! Tehtiin myös liikkuroitua käännöstreeniä, sillä ensi viikonloppuna suunnataan Kuopioon peräti kaksiin rallytokokisoihin! Korkataan avoin luokka, joten pakko sanoa että jännittää hieman, vaikka kyltit osataankin. Toivotaan että tullaan kotiin kahta hyväksyttyä tulosta rikkaampana. :)

Gisli 9,5 vko ei tahtonut poseerata.

Myrn on myös ilmoitettu Nurmeksen ryhmänäyttelyyn. Valitettavasti, sillä ilmon jättämistä seuraavana päivänä huomasin pikkumustan tiputtavan karvaansa oikein urakalla.. Saa nähdä, ollaanko meillä kuukauden kuluttua bikinit päällä.

Yllätyyyyys!

Tervetuloa Suomeen Gisli! 

Toisen sheltin hankinta alkoi hiipiä mieleen jo Myrnin luustokuvien jälkeen, mutta ajankohta ei vielä tuolloin ollut otollinen uudelle perheenjäsenelle. Vuoden 2015 syksyllä aloin katsella suunniteltuja yhdistelmiä tarkemmin ja pääsinpä Mintun astutusreissun kylkiäisenä tutustumaan upeisiin sheltteihin naapurimaan puolella. Ja siitä se sitten lähti. Vaikka alun perin olin haaveillut saavani pennun eräästä toisesta nartusta, olin jo tuolla astutusreissulla ihastunut myös Dijanan soopelityttöihin Fiaan ja sen pentuun Jonesiin. Sanoinkin silloin Lauralle, että jos alkuperäinen suunnitelma ei jostain syystä toteudu ja Fialle tulee toinen pentue, olen enemmän kuin kiinnostunut. Ja kuinka ollakaan, joulukuun puolessa välissä Facebook täyttyi pienten soopelilapsien kuvista. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, vaikkakin ihastuin aluksi ihan eri pentuun kuin mikä loppujen lopuksi meille kotiutui. 

Perjantaina koitti se kauan odotettu päivä, nimittäin suuntasimme auton nokan kohti Turkua ja satamaa, päämääränä Lovestain-shelttien päämaja Smedjebackenissa, Ruotsissa. Turhan paljon emme saaneet matkalla nauttia unten mailla olemisesta, sillä totta kai perjantai-illan laiva oli täynnä eri-ikäisiä bilettäjiä, jotka eivät naapurihyttien asukkaista juuri välittäneet, vaan kiljuivat kurkku suorana vielä keskellä yötäkin. Laura tosin taisi kärsiä pahemmin, sillä minulla on onneksi taito nukkua vaikka pommi räjähtäisi vieressä. Lauran version reissusta voi käydä lukemassa Agarwaen-blogista. :D

Lauantaiaamu valkeni istuessamme autossa kohti Smedjebackenia ja väsymyksestä huolimatta jaksoimme bongailla muun muassa hienoja taloja. Itse toki oli jännityksestä jäykkänä, vaikka olinkin pennut nähnyt jo paria viikkoa aiemmin, kun kävimme niihin tutustumassa. Vietimme lauantain Dijanan asunnolla pentujen (ja aikuisten koirien) kanssa touhuten sekä mukavia jutustellen ja ehdimme nukkua muutaman hassun tunnin ennen kuin piti startata auto takaisin kohti Tukholmaa. Laiva takaisin Turkuun kun lähti seitsemältä aamulla, ja ajomatkaa satamaan oli kolmisen tuntia, jee. Pentu, joka tosiaan sai nimekseen Gisli, jaksoi kitistä ensimmäisen vartin, jonka jälkeen se totesi että ehkä on sama vaan nukkua. Laivassa se oli superreipas, leikki leluillaan ja kiipeili syliin, kunnes sammui. 

Perillä Turussa olimme sunnuntai-iltana seitsemän aikaan ja edessä oli toki vielä piiiiitkä ajomatka takaisin Joensuuhun. Gisli nukkui tyytyväisenä häkissään, kun me muut yritimme pysytellä hereillä enemmän tai vähemmän huonosti. Loppujen lopuksi selvisimme ehjin nahoin kotiin, mutta vieläkin väsyttää ihan hulluna! Ja minä sentään sain nukkua autossa, kun Lauraparka ajoi.

Sisälle päästyämme Gisli bongasi ensimmäisenä lattialla olevat Kongit ja suuntasi ruuanmetsästykseen. Rotat olivat sen mielestä hurjan jänniä rapistellessaan häkissä ja niiden lattialle tiputtamat kuivikkeet niiiiiin herkullisia! Pentuhepulit piti toki vetää, ja neiti vaikuttikin vähän yliväsyneeltä, kun se ei oikein meinannut asettua aloilleen. Kun siirryttiin nukkumaan, oli Gisli sitä mieltä että sänkyyn on päästävä, mutta asettui lopulta nukkumaan petiinsä, kun siirsin sen lähemmäs sänkyä. Tarpeensa lapsonen on tehnyt hienosti ulos muutamaan pissiä lukuunottamatta. Taitava!

Aamulla kävin noukkimassa äidilläni hoidossa olleen Myrnin takaisin kotiin, ja kävin samalla Mustissä & Mirrissä punnitsemassa Gislin (painoa 2,1 kg) sekä ostamassa sille valjaat. Tuhma pikkumusta rynni ovesta ulos sen verran vauhdikkaasti, että Gisli säikähti sitä hieman, mutta sisällä se yritti jo saada Myrniä leikkimään. Merlet ja Hupsis saapuivat kotiin myöhemmin, ja vaikka pikkuista jännittikin niin monen aikuisen läsnäolo, oli se silti melkoisen reipas. Mintun haukkuminen jännitti eniten, mutta siihen se saa luvan tottua :D

Pikkusopulin tulevaisuuden suunnitelmissa on olla hurrrrjan pätevä agility-, toko- ja rallytokokoira sekä kasvaa kauniiksi aikuiseksi, mutta aika näyttää miten suunnitelmille käy. Ja kuka tietää, ehkäpä Agarwaen-tiimiin saadaan joku päivä lisää pieniä sopuleita. ;) Nyt pentu keskittyy kasvamaan ja oppimaan paljon uusia taitoja.

Möllitokoissa

(c) Anni Rask

Eilen käytiin korkkaamassa tokon avoin luokka uusilla säännöillä, kun oma seura järjesti kerrankin ihkaoikean möllitokon. Vaikka avoimen liikkeet alkavatkin olla ihan hyvällä mallilla treeneissä, on kisatilanne aina kisatilanne, eikä minulla ollut kovin suuria odotuksia tulosten suhteen. Olin ajatellut, että Myrn pääsee purkamaan suurimmat paineet jo aamulla, sillä meillä oli rallytokon jatkokurssin treenit klo 11-12, ja lisäksi käveltiin vielä kotoa hallille, mutta mitä vielä. Koska möllit alkoivat ylemmillä luokilla, ehti pikkumusta kerätä pärinäenergiaa häkissä loikoilemalla, ja meno olikin sitten sen mukaista. 

(c) Anni Rask

Pidemmittä puheitta, tässäpä pisterivi:

Paikalla istuminen 10 - Myrn pärisi jo kehääntulotarkastuksessa, mutta jäi kauniisti istumaan ja napotti siellä varmasti koko minuutin ajan. Tosi pätevä, kun ottaa huomioon, ettei olla tätä pahemmin treenailtu.

Seuraaminen 9,5 - Edisti hieman, koska kävi niin kierroksilla ja ääntä tuli jonkin verran myös. Sellaista ihme örinämörinää, haukkua se ei tainnut sentään kertaakaan vielä tässä vaiheessa. Peruutus oli huono, koska sitä me ei vielä osata. 

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5 - Possukoira kääntyi, kun kävelin sen taakse! Tätä se ei olekaan tehnyt aikoihin, liekö yleisön vieressä tehty liike ollut liian häiriöisä? Seisominen oli vissiin ihan hyvä. 

Luoksetulo 10 - Eipä mitään valittamista, jäi hienosti odottamaan maahan (!!! tätä pelkäsin etukäteen, koska BH-kurssi pilasi maassa odottamisen, kun Myrn ahdistui laukauksista toisella kentällä) ja tuli hiljaa (!!!) luokse.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8 - Tämän piti olla oikeasti istuminen, mutta liikkuri sanoi vahingossa väärän liikkeen. :D Ei mennyt ekalla maahan, mutta arvasin sen ja käskin uusiksi, jolloin totteli. Jännää, kun treeneissä onnistuu aina, mutta kokeessa tämä on meidän akilleen kantapää. 

Ruutu 0 - Kuten arvelinkin ennen meidän vuoroa, täydeltä matkalta ruutuun lähettäminen oli Myrnille vielä liian vaikea tehtävä. Kävin lähettämässä sitten lähempää, ja haki ihan hyvin, mutta haukkui. Loppuosa liikkeestä hyvä, paitsi että itse tallasin karvojen päälle ja tästä neiti otti itseensä.

Noutaminen 9 - Piste lähti kapulan pureksimisesta ja äänenkäytöstä. Lähti superhyvin kapulalle ja toi nopeasti, mutta tosiaan äänenvaimennin olisi tullut tarpeeseen.

Kaukot 8 - Jäi katsomaan liikkuria ekan vaihdon aikana, joten siihen kaksoiskäsky. Muuten hyvä, joskin lopussa väisti minua, kun tulin takaisin viereen. 

Hyppy 9,5 - Oli kympin arvoinen liike, mutta pieni väh tiputti puoli pistettä. 

Merkin kierto 10 - Toinen etukäteen pelottanut liike, vaikka treeneissä sujuukin superisti. Ei ollut kuitenkaan syytä huoleen, lähti kiertoon varmasti ja tuli nopsaan takaisin sivulle. Taisi kyllä päästää suustaan jotain ääntä, mutta ei räksyttänyt pahasti. Hieno pieni musta!

Kokonaisvaikutus 9 - Tuomarin sanoin "tekee innokkaasti ja hienosti, kunhan vaan ääntä saisi pienemmälle". Näinpä. 

Ja näin ollen tulokseksi saatiin AVO1 266,5p ja luokkavoitto! Kyllä sitä uskaltaa ihan viralliseenkin kohta ilmoittautua, kunhan saadaan ruutu ja peruuttaminen kuntoon, sekä liikkeestä istu vielä vähän varmemmaksi. Meidän suurimmat ongelmat saatiin mölleissä hyvin esiin, sillä kierroksilla käymistä ei treeneissä pahemmin tapahdu. 

Kyllä kelpaa harrastaa, kun toinen on niin pätevä. ♥ Lisättäköön, että aamun rallytreeneissäkin Myrn oli sangen taitava, ja teki voi- ja mes-luokkien kylttejä melko hienosti! Ei siis mikään mahdottomuus, että kisataan voittajassa myös rallytokossa vielä tämän vuoden aikana.

Hupsis vietti päivänsä hengaamalla häkissä hallilla, ja maailman huonoin koiranomistaja meinasi unohtaa sen sinne päivän päätteeksi! Olin jo pakkautumassa autoon, kun Laura kysyi et missä Hups on. :D Onneksi ei ehditty sen pidemmälle!

(c) Anni Rask

Katseet taaksepäin

Niin ne kuukaudet vaan kuluvat, ja taas on aika kääntää katseet kuluneeseen vuoteen sekä kirjata ylös tavoitteita ensi vuotta varten. Itseni osalta ensi vuosi on vielä suhteellisen avoin, sillä nykyinen työni ei jatku ainakaan ennen kevättä. Toivon kuitenkin parasta, sillä mielelläni jatkaisin samoissa merkeissä pidempäänkin!

Viime vuoden tavoitteiksi olin kirjannut seuraavaa:

Hupsis
- terveenä pysyminen
- jatketaan hassuttelutreenejä, fiiliksen mukaan mennään
- lenkkeillään paljon
- mahdollisesti rallytokokisat -> RTK1?

Hupsiksen osalta tavoitteet täyttyivät kerrankin sataprosenttisesti, kannattaa siis selvästi listata vain normiarkeen kuuluvia juttuja. Lentävä lappalainen pysyi terveenä koko vuoden, lukuun ottamatta marraskuun ontumista, joka mitä ilmeisemmin johtui venähdyksestä. Käytiin vielä joulukuun keskivaiheilla tarkistuttamassa tilannetta osteopaatilla, eikä mitään kummallisuuksia rangasta löytynyt, onneksi. Treeneissä hassuteltiin silloin tällöin, ja kävipä Hups kuusivuotissynttäreidensä kunniaksi kisaamassa oman seuran agilitymölleissäkin, sijoittuen hienosti kolmanneksi. Hupsiksen tokotreenit olivat enemmänkin tempputreenejä, mutta rallytokoa taidettiin treenata useampaankin otteeseen. Rallya kisattiin kahdesti tänä vuonna ja RTK1 pistein 96 saatiin oman seuran kisoissa elokuun lopussa, jolloin Hups jäi osa-aikaiselle eläkkeelle myös tästä lajista. Toki treenataan edelleen silloin tällöin, mutta kisakentille tuskin palataan. Lenkkeiltiin totta kai paljon, niin oman lauman kuin kavereidenkin kanssa.

Myrn
- terveenä pysyminen
- ainakin yksi AVO1 ja voittajan liikkeet kuntoon (uusien sääntöjen mukaan)
- mahdollisuuksien mukaan RTK1 ja ehkä avoimen korkkaus myös rallyssa
- mejäkoe?
- parit näyttelyt turkkitilanteen mukaan
- mh-kuvaus/luonnetesti
- doboilua!

Pikkumusta pysyi terveenä myös, eivätkä sen lonkat, kuten ei mikään muukaan, ole edelleenkään vaivanneet millään tavalla. Myös Myrn kävi joulukuussa osteopaatilla, ja Jerry totesikin sen olevan niin elastinen, etteivät lihakset edes jumiudu samalla tavalla kuin monilla muilla koirilla. Kelpaa siis harrastaa edelleen! Tokon saralla oltiin loppuvuosi vähän laiskempia, koska erinäisten sattumien takia ei sitä koularia ennen uusia sääntöjä saatukaan, mutta ykköstuloksia avoimesta saatiin kuitenkin kaksi kappaletta. Voittajan liikkeet ovat suhteellisen hyvällä mallilla, kuten myös uuden avoimen liikkeet, mutta treeniä ja varmuutta kaivataan vielä ennen kokeeseen menoa. Nappasihan Myrn toki alkuvuodesta Pohjois-Karjalan Seurakoirien Vuoden tokotulokas 2014 -kisan voiton ja sijoittui Vuoden tokokoira 2014 -kisassa kolmanneksi. Shelttiyhdistyksen tokoshelttikisassa meille heltisi kuudes sija tasan kolmella alokasluokan kokeella.

Myrn kävi keväällä tekemässä täyden sadan pisteen suorituksen naapuriseuran rallykisoissa ja elokuun lopussa myös sille saatiin lisätä RTK1 nimen eteen. Avoimeen ei vielä lähdetty kisaamaan, mutta siihen tulee toivottavasti muutos alkuvuodesta. Kisakuume on ainakin kova! Mejää ei sen sijaan treenattu koko vuonna ollenkaan, ja kokeeseen mennään tuskin koskaan. Ei ainakaan vähään aikaan, sillä pikkumusta alkoi reagoida ääniin ja erityisesti laukauksiin turhan paljon luonnetestin jälkeen. Toukokuussa käytiin tosiaan luonnetestissä, josta palattiin kotiin laukausalttiiksi merkityn koiran kanssa. Pisteitä 125, koira selvisi kyllä testin läpi, mutta paineistui ihan mielettömästi. Seuraavan koiran kanssa mennään suosiolla sinne MH-kuvaukseen.

Näyttelyissä käytiin hurjat kaksi kertaa Suomenmaalla, ja yksi viikonloppu vietettiin Virossa seikkaillen. Sen suurempaa menestystä ei kehistä tullut, Virosta tuomisina ERI3 ja EH ja Suomesta kerättiin kasaan kaksi erinomaista, mutta saavutus se on sekin. Doboilua ei tullut tänäkään vuonna pahemmin harrastettua, pari kertaa jaksoin kaivaa pallon esiin. Temppuja opeteltiin sentään vähän enemmän. Käytiin myös lokakuussa suorittamassa BH-koe muutaman viikon mittaisen valmistavan kurssin innoittamana.


"....ja mistäs sitä tietää, vaikka talossa olisi kesään mennessä uusi perheenjäsenkin."

Ei tullut uutta perheenjäsentä, jollei rottalapsosia lasketa. Tähän tulee toivottavasti muutos ENSI KESÄÄN mennessä, mutta mikään ei ole varmaa ennen kuin pentu on talossa.

Vuoden 2016 tavoitteiksi listataan:

Hupsis
- uusien temppujen opettelu
- satunnaiset hassuttelutreenit, jotta mieli pysyy virkeänä!
- jokunen vaellus tulee varmasti käytyä

Myrn
- viimeinen AVO1, voittajan korkkaus ja ainakin yksi VOI1
- evl-liikkeiden kasaamista
- RTK2 ja voittajan korkkaus, mielellään toki hyväksytyllä tuloksella
- näyttelyitä turkkitilanteen mukaan ainakin kotimaassa, toivotaan että erinomaisin tuloksin
- uusia temppuja
- vaelletaan

Omistaja voi ottaa tavoitteeksi kehittyä agilityssä niin ohjaamisen kuin oman liikkumisenkin osalta sen verran, mitä mummokoiran kanssa pystytään tekemään. Treeneihin voisi yrittää saada jotain suunnitelmallisuutta. Ja mahdollisesta pennusta yritetään saada kasvatettua yhteiskuntakelpoinen koira. Täältä tullaan 2016!

11 kysymystä ja "muutama" kaupan päälle

Saatiin Paimenlaumalta 11 kysymyksen haaste, jee! Vaikka haasteen sääntöjen mukaan pitäisikin haastaa 11 uutta blogia vastaamaan omiin 11 kysymykseen, olen sen verran laiska, etten moista jaksa tehdä. Vastaan siis vaan mulle heitettyihin kysymyksiin, hah! Ja koska kysymykset on kivoja, niin vastailenpa samalla myös 22 lisäkysymykseen, jotka törkeästi varastin haastajan blogista. :D

Aloitetaan meille oikeasti annetuista kysymyksistä:

1. Kuinka hoidat koirasi turkkia? - Laiskasti. :D Hupsiksen turkkia harjailen ehkä kerran kuussa tai parissa, enkä Myrniäkään oikeastaan sen useammin. Erityisesti Myrnin karva on sellaista, ettei se takkuunnu juuri ollenkaan, joten en näe tarvetta esimerkiksi jokaviikkoiselle puunaukselle. Karvanlähtöaikaan pyrin harjailemaan niitä useammin, jotta saan koiran mahdollisimman kaljuksi mahdollisimman nopeasti.

2. Missä sinulla olisi parantamisen varaa koiranpitoa ajatellen? - Kärsivällisyyttä voisi olla enemmän myös koiranpidossa, kuten niin monessa muussakin asiassa.

3. Mihin koirantarvikemerkkiin olet erityisen tyytyväinen? - En ole kovin merkkiuskollinen, mutta esimerkiksi Best Friendin heijastinliivit on olleet käytössä superhyvät, samoin Hurtan y-valjaat.

4. Onko koirillasi jokin tietty varusteväri? - On! Tai no, Hupsis käyttää sitä väriä mitä nyt sattuu olemaan, sen varusteissa on aika paljon ruskeaa, mutta myös mustaa (valjaat), punaista (sadetakki) ja oranssia (meidän vakiopanta). Myrnillä on pääasiassa (limen)vihreitä varusteita, mutta esimerkiksi takkien kanssa on ollut pakko tehdä myönnytyksiä, ja niistä löytyykin mustaa sekä siniharmaata. Seuraavan koiran varusteväri tulee olemaan pinkki.

5. Jännitätkö kisoissa? Jos, niin kuinka hillitset jännityksesi? - Jännitän. Oon aina ollut kamala jännittäjä ihan kaikessa esiintymistä vaativassa, kouluesitelmät on olleet mulle hirveitä niin kauan kuin muistan. Myrnin kanssa kisatessa jännitys on vähän laantunut, koska tiedän että koira osaa ja nauttii yhdessä tekemisestä. Yritän kisoissa uskotella itselleni, että ollaan vaan treenaamassa. Joskus se onnistuu, mut useimmiten ei. :D Aina ollaan kuitenkin selvitty hengissä, jännittämisestä huolimatta.

6. Oletko varusteurheilija? - En sanoisi olevani. Toki tahdon, että koirillani on niiden varusteväreihin mätsäävät pannat ja hihnat, jos vaan mahdollista, mutta meillä ei ole miljoonaa erilaista lelua palkkaukseen tai uusimman muodin mukaisia varusteita noin muutenkaan.

7. Onko koirallasi parannettavaa rakenteessa, mitä? - Hupsis voisi olla paremmin kulmautunut erityisesti takaa, mikä on suomenlapinkoirien vitsaus. Myrnin etuosa voisi olla parempi (shelttivitsaus...), sillä voisi olla hitusen pidempi rintakehä ja vastaavasti lyhempi lanneosa ja sen alaleuka voisi olla kehittyneempi.

8. Kuinka hyvä olet mielestäsi analysoimaan koiran luonnetta? - Voisin olla parempikin, mutta perusasiat luonteesta mulla on mielestäni suhteellisen hyvin hallussa.

9. Mikä on suosikkiasiasi koirasi ulkonäössä? - Hupsiksen ulkonäössä suosikkiasia on ehdottomasti sen naama. Myrnissä tykkään kokonaisuudesta, mutta sen ilme on ehkä se kivoin juttu kuitenkin.

10. Perustele, miksi ottaisit mieluummin joko pennun tai aikuisen koiran? - Ehdottomasti pentu. Yhden kodinvaihtajan kanssa eläneenä en toista enää haluaisi, ellei se olisi joku tuttu koira. Pennun kanssa voi panostaa elämään ihan eri tavalla pienestä pitäen ja sen kanssa voi itse tehdä virheitä ja oppia niistä. Hupsiskin voisi olla ihan erilainen, jos se olisi ollut minulla pennusta saakka.

11. Millaisia koiriin liittyviä kanavoita seuraat somessa? - Facessa olen useammassa koiraryhmässä ja Instagramissa seuraan monia sheltti-ihmisiä.

Seuraavat 11 kysymystä:

1. Miksi harrastat niitä lajeja, joita harrastat? - Tokoa siksi, että minusta on mukavaa kouluttaa koiraa ja nähdä, miten sen päässä raksuttaa vaikeampia asioita opetellessa. Rallytoko tuli mukaan oikeastaan agilityn lopettamisen takia, jotta sain pikkumustalle tokon ohelle jonkin vauhdikkaamman lajin.

2. Millainen on huono koiranomistaja? - Sellainen, joka ei ymmärrä koiraansa, eikä välitä sen hyvinvoinnista.

3. Kuka/ketkä ovat koiramaailmassa idoleitasi ja miksi? - Apua. Tätä en olekaan pohtinut koskaan. Mulla ei ehkä ole varsinaisia idoleita. Ihailen muutamaa kasvattajaa kyllä, mutta en ehkä sanoisi heitä idoleiksi. Harrastuspuolella en pahemmin seuraa toko- ja rallytokopuolta SM- ja kv-tasolla.

4. Minkä rotuisesta koirasta olet haaveillut? - No sheltistä tietenkin! Tämän itsestäänselvyyden lisäksi joskus käy mielessä myös bc. Tänä vuonna tuli myös pari hienoa lapinkoirapentuetta, mutta lappalainen ei enää istu omiin harrastustoiveisiin, joten sellaista tuskin tulee.

5. Mitä mieltä olet koirabloggaajista? - Hyvin kirjoitettuja blogeja on kiva lukea, mutta kun sama postausaihe alkaa vilistä joka toisessa blogissa, alkaa se puuduttaa aika nopsaan. Tykkään enemmän lukea ihan tavallisia, arjesta sun muusta kertovia blogeja kuin sellaisia, joihin haalitaan lukijoita kaikenmaailman arvonnoilla.

6. Onko mielestäsi koiraharrastuksissa (kilpailut) hyvä ilmapiiri vai näkyykö esim. kateutta tms.? - Agilitykisoissa on ollut ihan huikea ilmapiiri joka kerta, kun niissä olen pyörinyt. Tokossa ja rallyssa vähemmän, mutta kateutta en pahemmin ole niissäkään huomannut, tai sit oon vaan niin omassa kuplassani, etten tajua. Näyttelyt onkin sit asia erikseen, mutta niitä en laske oikeaksi harrastukseksi.

7. Millainen on koiriesi tavallinen päivä? - Koirat jää nukkumaan kun herään töihin ja Laura käyttää ne pikaisesti ulkona ennen kuin lähtee itse töihin. Työpäivinä koirat ovat yksin about 8h, nukkuvat ja syövät kongeja (lue: Hupsis ja Myrn syövät, Lauran koirat katsovat vierestä koska koirani ovat lihavia..) ja pistävät joskus bileet pystyyn roskiksen kanssa koska Hups on tyhmä. Kun tullaan kotiin, vien koirat nopsaan ulos ja varsinainen pitkä lenkki käydään vähän myöhemmin. Jos on viikonloppu/vapaapäivä, pääsevät koirat valoisaan aikaan ulos, mutta näin talviaikaan pitkät lenkitkin on pääasiassa hihnalenkkejä ihan turvallisuuden takia. Ennen nukkumaanmenoa koirat käyvät vielä ulkona, ja treenit ajoittuvat aikaan jälkeen pitkän lenkin. Ruokaa ne saavat kerran päivässä, illalla, tuon kongien syömisen lisäksi.

8. Miksi sinulla on uros/narttu/molemmat? - Uros siksi, että meillä oli kotikotona ollut aina vain uroksia, ja jotenkin en osannut ajatella itselleni narttua ensimmäistä koiraa hankkiessa. Toinen koira olikin sitten narttu ihan siksi, että uroksen kanssa eläminen narttulaumassa oli niin rasittavaa, ettei muuta vaihtoehtoa ollut. :D Narttu on kyllä se sopivampi itselle.

9. Onko koirallasi ollut terveydellisiä ongelmia? Jos on, mitä? - Hupsis on välillä rapsutellut itseään reilummin, mutta terveydellistä syytä sille ei ole löytynyt, vaikka lääkärissä ollaankin käyty. Olen itse todennut sen johtuvan todennäköisesti stressistä. Myrnillä on E-lonkat, jotka eivät onneksi ole sitä vaivanneet sen kummemmin.

10.  Mitä ominaisuuksia koirassa arvostat? - Hyviä hermoja ja sitä, että se ei pelkää ääniä tai erilaisia alustoja. Lisäksi motivoitavuus ja se, että koiralla on moottoria harrastamiseen on mulle tärkeää, kun harrastetaan kuitenkin enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Kompakti koko, suippo nenä ja sopivasti karvaa ovat sitten ulkonäöllisesti niitä asioita, mistä tykkään.

11.  Mikä on harrastamassasi lajissa suurin epäkohta? - Vaikka en tällä hetkellä aktiivisesti aksaa harrastakaan, niin siinä suurin epäkohta on ehdottomasti säkäluokat. Hyppykorkeudet voisivat tulla alaspäin kaikissa luokissa, mutta erityisesti makseissa. Lisäksi lajin parista löytyy niitä typeryksiä, jotka joko tarkoituksellisesti tai tiedon puutteessaan treenaavat pienillä pennuillaan asioita, joita niiden ei pitäisi tehdä vielä aikoihin.

Tokossa suurin epäkohta on ehkäpä uusien sääntöjen mukana tulleet muutokset esimerkiksi merkittömän merkin, evl-paikkiksen sekä kiertohyppynoutohässäkän suhteen. Erityisesti paikkis on aika kuumottava asia, koska kiihkeämpi koira saattaa herkästi napata kiinni pieneen ja pörröiseen shelttiin koiria yksitellen luokse kutsuttaessa. Myös se, että paikallaolon osalta keskeneräisten koirien kanssa tullaan kokeeseen pilaamaan muiden suoritukset, on syvältä.

Rallyyn en ole perehtynyt vielä niin paljon, että suurempia epäkohtia olisin siitä löytänyt.

Ja viimeiset:

1. Mitä koirarotua et haluaisi missään nimessä? Miksi et? - Näitähän riittää. En ikinä haluaisi mitään molossirodun edustajaa, en lyttykuonoisia, en tappijalkoja, en karpinselkäisiä, enkä löysänahkaisia koiria. Tämä karsii jo aika paljon rotuja ja roturyhmiä pois. :D En myöskään tahtoisi kääpiökoiraa (pomeranian on poikkeus), enkä oikeastaan vinttikoiraakaan. Terrieritkään ei miellytä. 

2. Mitä muuttaisit nykykoirissa? Entäs nykypäivän jalostuksessa? - Ulkonäön sijasta tulisi kiinnittää huomiota terveyteen (sis. myös terveen rakenteen!) ja luonneominaisuuksiin. Näyttelykeskeisyys on jalostuksessa typerää, koirassa on paljon muutakin kuin ulkonäkö. Nykykoirista voisin ihan hyvin poistaa todella sairaat rodut kokonaan, jollei niitä ole mahdollista pelastaa roturisteytyksillä. Geenipooliakin voisi monissa roduissa kasvattaa reilusti, matadorjalostus ei tee rodulle hyvää mistään kohdin.

3. Koiraharrastuksen hyvät puolet? - Uusiin ihmisiin tutustuminen, liikunta ja raitis ilma, ei tarvitse miettiä mihin vapaa-aikansa käyttää ja koiraa kouluttaessa oppii itsekin - ainakin virheistään. 

4. Koiraharrastuksen huonot puolet? - Rahanmeno! Talo on aina sotkuinen, varsinkin kun koiria on useampi. Koiran terveyden puolesta pelkääminen on syvältä, ja kauhulla odotan sitä päivää kun noista joutuu luopumaan. Lisäksi paskanpuhuminen rotu- ja harrastuspiireissä on ikävää.

5. Kuinka ruokit koirasi? Miksi olet päätynyt juuri siihen ruokintaan? - Pakko myöntää, että meillä on taas lipsuttu 50/50-mallista aika lailla, jo ihan pakastintilan takia. Tällä hetkellä koirat siis syövät suurimmaksi osaksi nappulaa, mutta toivon edelleen että joku päivä olisi mahdollisuus siirtää ne kokonaan raa'alle.

6. Mikä on mielestäsi koiran kolme tärkeintä taitoa? - Luoksetulo, odottaminen (niin yksinollessa rauhallisesti kuin esimerkiksi tienylityksissäkin) ja sisäsiisteys. Tässä järjestyksessä.

7. Mitä haluaisit koirallesi seuraavaksi opettaa? - Myrnin kanssa tavoitteena on oppia oikealla seuruu ja hioa ruutu hienoksi. Hupsikselle olisi kiva opettaa (tai siis Laura voisi tehdä tämän :D ) esimerkiksi puhelimen soittoon reagoiminen.

8. Haluaisitko alkaa kasvattamaan? Jos kasvatat jo, niin miksi halusit alkaa kasvattajaksi? - Kasvattajakurssi on käytynä kyllä, ja joskus kasvatushaaveet puskevat pintaan, mutta suurimman osan ajasta olen sitä mieltä, että tämä kasvattajan puolisona oleminen riittää mulle. :D

9. Mielipiteesi koiranäyttelyistä? - Ajatuksena aina kiva juttu, mutta kun paikalle pääsen, niin muistan miksi en siellä käy kovin usein. :D Liikaa kateellisuutta ja paskan puhumista, lisäksi näyttelyt ohjaavat minusta jalostusta  ihan liikaa. Kalliitakin ne ovat. Näyttelyissä parasta on tuttujen näkeminen. 

10. Hauskin koiraharrastus? Miksi juuri se? - Jokaisesta lajista löytyy ne omat hyvät puolensa, mutta jos nyt omista lajeistani jonkin valitsisin, olisi se varmasti rallytoko. Alemmissa luokissa meno on enemmän hassuttelua, mutta ylemmissä luokissa pärjätäkseen täytyy tehdä paljon töitä. Jos kaikista koiraharrastuksista pitäisi valita hauskin, saattaisi se olla ehkä koiratanssi, koska temppujen opettaminen on kivaa.

11. Voisitko ottaa koiran ulkomailta? Esim. löytökoiran. - Voisin ottaa (eli siis ostaa) koiran ulkomailta, ja niin tulee varmasti käymäänkin, koska Suomessa ei ole kovin montaa kasvattajaa, jolta koiran haluaisin. Rescuetakin olen joskus miettinyt, mutta se ei istu omiin tarpeisiini, joten sellaista tuskin koskaan tulee.

Supinen 6-vee!

Hyvää synttäriä parhaalle Hupsikselle, joka kaikesta ärsyttävyydestään huolimatta on silti niin rakas! ♥ Hups pääsi (lue: joutui) viettämään synttäreitään oman seuran pikkujoulumölleissä, joissa se osallistui Lauran kanssa supermölliluokkaan. Vaikka meno oli varsin laiskaa, ylsi lentävä lapikas jopa kolmannelle sijalle nollalla virhepisteellä! Hyvä Hups! Neljä estettä se jaksoi juosta vielä suht reippaasti, mutta sitten se tajusi olevansa radalla väärän ihmisen kanssa. :D





Pikkumusta, joka ei agilityn iloista päässyt nauttimaan, oli kotona varsin pärisevä. Jotain kertoo ehkä se, että se leikki onnessaan tyhjällä raejuustopurkilla niin yksinään kuin minunkin kanssani. :D Käytiin siis illan ratoksi treenaamassa tokoa, ja Myrn teki aivan superhienoja ruutuja vähän homman nimeä pähkäiltyään. Lisäksi se teki vähän turhan innokkaita tunnareita, joista sentään yksi meni superisti ja ohjattua noutoa, josta video alla. On se vaan pätevä! ♥