torstai 14. helmikuuta 2013

Mursk 7kk!

Niin se vaan aika kuluu, vastahan täällä jännitettiin sitä, että tuleeko meille pentua vai ei ja sen jälkeen odoteltiin malttamattomana pennunhakureissua. Nyt pikkumusta ei ole enää niin pieni, tiistaina kun tuli täyteen jo huimat 7 kuukautta! Kokoa Myrniäiseltä löytyy tällä hetkellä abouttirallaa 36,5 cm (jos nyt jotain arviota heitän), sillä pikkukikkare on selvästi Minttua isompi, mutta pikkuriikkisen pienempi kuin Meela. Painosta en mene sanomaan mitään, mutta merleneitejä painavampi Myrn kyllä on, vaikka lihavaksi sitä ei voisi sanoa kukaan.




Karvaa neiti on kasvatellut villisti jo useamman kuukauden ja omaan silmään ainakin näyttää tosi kivalta! Korvien kanssa on meinannut harmaita hiuksia tulla useamman kerran, sillä pikkumusta on ilmeisestikin saanut liikaa  vaikutteita naapurin cockerspanieliystävältään, kun korvat meinaavat lurpahtaa oltuaan muutaman päivän irti liimoista. Tällä hetkellä korvat on kuitenkin ihan hyvän näköiset, ja toivottavasti pysyvätkin tuollaisina, sillä hieman reilun kuukauden päästä meillä on edessä ensimmäinen kehäkoitos - Rautalampi rn. Itse en tosin kehään Murskan kanssa mene, vaan kyseisen kunnian saa Laura, joka suuntaa (kuten olen tainnut jo aiemmin useampaan kertaan mainita) neidin kanssa myös Viroon huhtikuun lopussa. 



Agilityssä ollaan kehitytty molemmat ainakin jonkin verran. Pikkuneidillä riittää virtaa ja intoa treenaamiseen ja ehkä ohjaajakin alkaa pikkuhiljaa jotain osata. :'D Tokomotivaatio on itsellä edelleen hiukan hakusessa, pitäisikin ottaa itseään niskasta kiinni ja treenata lujasti! Sivulletulo on edelleen ihan kivassa jamassa, tosin pomppimista pitää yrittää hillitä. Onneksi ensi viikolla alkaa ohjatut tokotreenit, niin päästään ruoskittavaksi ainakin kerran viikossa, hurraa!

Onnellisempi en voisi tästä pikkukaverista olla, varsin luottavaisin mielin voin sanoa että kyllä meitä vielä kisakentillä nähdään! Kasvattaja-Maikille vielä tuhannet kiitokset tästä mahdollisuudesta ♥



PS. Lappalaispallon kanssa käydään ylihuomenna nolaamassa itsemme Varkauden tokokokeessa, toivottavasti JoA:n kokeessa maaliskuussa onnistutaan paremmin. Koiraa ei vois treenaaminen ja tekeminen vähempää kiinnostaa, joten saa nyt nähdä mitä tapahtuu :'D

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Koe lähestyy!

...nimittäin Hupsalla on tämän vuoden ensimmäinen tokokoe 16. helmikuuta! Tuomarina Varkauden kokeessa on Mauri Pehkonen, joten vähän jännittää mitä koira sanoo miestuomarista taas kerran..Tottakai yritetään se eka ykkönen saada, vaikka tärkeintä on et koiralla on kivaa kehässä. Siitä on sit hyvä lähteä joko hakemaan sitä TK1:stä tai treenaamaan avo-liikkeitä oikein kunnolla.

Hirmuisesti ei olla tokoa treenattu, lähinnä hiottu käännöksiä ja jäävää seisomista. Kyllähän Hups liikkeet osaa, kunhan vaan on tarpeeks motivoitunut kehässäkin tekemään kunnolla. 

Myrnin kanssa on koitettu treenata ahkerasti sivulletuloa ja hieman myös seuraamista, mutta koulun takia ei vapaa-aikaa turhan paljon jää, joten treenailut on nyt olleet aika pienimuotoisia. Toivottavasti nää koulujutut helpottais kohta, ärsyttää kun on kotiin tultuaan niin väsynyt ettei jaksa oikein mitään tehdä. :c

Agilitytreeneissä ollaan käyty joka maanantai ja useimmiten vielä vapaavuorollakin kerran viikkoon, joten pentu (ja Hups) ovat saaneet ainakin tätä lajia treenata ihan kivasti. Hupsan kanssa ollaan tehty kaikkea pientä ja pidetty homma edelleen kivana, tosin eilen tehtiin Lauran ohjauksessa rataa, joka oli ollut Salla Kantolan valmennuksessa 27.1. Sähellykseksihän se meinasi mennä, kun itse en osannut ohjauskuvioita enkä ilmeisesti mitään muutakaan, mutta Hupsa osasi irrota :'D Tuota on vaan niin vaikeaa ohjata, kun se on H I D A S ! 

Murski on tehnyt pieniä radanpätkiä, joissa on yleensä ollut putki ja pari- kolme hyppyä, ilman rimoja tietenkin. Myös välistävetoja ja takaakiertoja ollaan vähän harjoiteltu sekä kontaktia puomin alastulolla, joka on minipöydän päällä. Pennulla tuppaa vaan olemaan niin hirmuisesti vauhtia kontaktilla, että se töksähtää namialustalle ja pomppaa kontaktilta pois törmäyksen voimasta :D
Vauhtia Myrniltä kyllä löytyy ja ohjaaja meinaa olla välillä hukassa, kun on tottunut Hupsaa odottelemaan ja nyt joutuukin juoksemaan kamalan kovaa, että pysyy mukana. Kivasti Myrsk lukee jo minua, mutta paljon harjoittelua on vielä edessä ja niin tässä vaiheessa pitääkin olla. 


Ainiin, käytiinhän me Myrniäisen kanssa tosiaan mätsärissäkin tuossa 27. päivä. Vähän paha maku jäi suuhun, vaikka pentu seisoi maassa tosi nätisti, mutta tuomari oli vähän ihmeellinen ja oli omasta mielestäni turhan nopeasti koiran kimpussa pöydällä, kun en edes ehtinyt sitä siihen kunnolla asettaa. Lisäksi tuomari otti Myrniä leuasta kiinni aika lujaa, ja koska pentu on tottunut seisomaan pöydälläkin suht vapaasti, niin se ei asiasta liiemmin riemastunut. Juoksuosuudet menivät vähän pomppimiseksi, kun neidillä oli hieman liikaa virtaa :'D Tuloksena SIN-, mutta kokemusta saatiin..


sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Vuoden ekat kehäkettuilut!

Sunnuntainahan ei tietenkään ole muuta tekemistä, kuin viettää päivä mätsäreissä! Näin ainakin meillä, suunnattiin siis Lauran ja Anskun kanssa puolen päivän aikoihin tiemme kohti Poksin hallia ja vepejaoston mätsäreitä. Halli oli ihan tupaten täynnä ja meteliä riitti, mutta onnistuttiin kuitenkin luovimaan tiemme johonkin nurkkaan ja leiriydyttiin sinne. 
Kuten aina, kun kaikki koirat on ilmoitettu kehäilemään, oli nytkin ilmassa jännitys siitä, menevätkö kehät päällekkäin. Hengissä kuitenkin selvittiin, vaikka jossain vaiheessa meinasi tulla kiire nauhakehään. 

Myrn kävi pyörähtämässä ihkaensimmäisen kerran kehässä Lauran kanssa. Tuomarina pennuilla oli shelttejä itsekin kasvattava Arto Temonen. Pikkumusta yllätti kehän laidalla jännittävän omistajan ja ilmeisesti hieman myös Lauran, sillä pentu seisoi paikoillaan kuin tatti, vaikka tuomari kopeloi sitä ensin maassa. Pöydälläkin Myrn käyttäytyi aivan mahtavasti ja mittatikkuakaan ei edes vilkaissut - mistähän johtuisi? ;)
Juokseminen meni välillä vähän pomppimiseksi, mutta pieni pikakiituri selvisi siitäkin mainiosti. Tuomarin kommentti olikin "täähän on syntynyt esiintyjäksi", taitaa olla isältä peritty nämäkin geenit!

Nauhakehässä Myrniäinen ei enää loppuajasta jaksanut keskittyä, joten tuloksena pelkkä PUN. Naureskelin itsekseni viereisessä kehässä, kun pentu tarjosi seisomisen sijaan istumista ja maahanmenoa, kun paikallaan pönöttäminen kävi sen mielestä liian tylsäksi. :'D Mielettömän hieno suoritus kuitenkin kaiken kaikkiaan, kun ottaa huomioon että näyttelyhihna ei ole montaa kertaa kaulassa pennulla ollut. 

Hupsis.. Ensimmäiseksi todettakoon, että ollaan käyty viimeksi mätsärissä ehkä joskus viime kesänä ja Hupsishan ei moisia kissanristiäisiä arvosta lainkaan. Ei kyllä arvostanut nytkään, varsinkin kun meillä oli tuomarina MIES. Heti kun päästiin kehänauhan sisäpuolelle, meni koira ihan lukkoon eikä suostunut edes seisomaan, minkä se normaalisti tekee tuosta noin vain. Tykkäsin tuomarista itse tosi paljon, hän antoi Hupsan haistella kättään ennen kopelointia ja käsitteli koiraa rauhallisesti. Hupsisparka painautui ihan minuun kiinni eikä ehtinyt palautua ennen liikkumista, joten sekin meni vähän niin ja näin. Yleensä Hups nostaa sentään häntänsä ylös, nyt ei sekään onnistunut.. Sininenhän sieltä napsahti, kuten arvata saattoi. Heti kun päästiin kehän ulkopuolelle, niin koira muuttui taas omaksi itsekseen ja oli ihan normaali.

Meidän kehäilyt jää Hupsan kanssa nyt siis tähän, panostetaan muihin juttuihin tästä eteenpäin. Jos päästäisiin vaikka rally-tokokurssille, niin saatais muutakin tekemistä kuin tokoliikkeiden hinkkaamista! Myrniäisen kanssa taas taidetaan kiertää näitä kissanristiäisiä enemmänkin, jos vaan aikaa ja rahaa on. :)

Huomenna onkin pikkumustan ekat oikeat agitreenit, videomateriaalia saattaa olla luvassa! Pitää ottaa Myrnistä myös (melkein) 6kk-kuva. :)

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Viimeiset jatkoryhmätreenit ja vuosi 2012!

Koska koirani alkoivat alkuillasta näyttää siltä, että aktivointi ei olisi pahitteeksi, suuntasin ahkerana treenaajana kulkuni tämän vuoden viimeisiin agilitytreeneihin sunnuntain ryhmässä. Ensi vuonna jatketaankin treenaamista pienryhmässä! Hallissa ei ollut valmiina rataa ja kaiken lisäksi olin ainoa paikalla, joten kovalle koetukselle joutuivat aivoparkani! Löysin kuitenkin Inkan joskus ideoiman radan, jota hieman muuttelin (alkuperäisessä oli kepit ja keinu tuolla puomin puoleisessa päädyssä).



Hupsis sai kunnian aloittaa ja varsin villinä se päätti juosta heti kakkosesteen ohi. Eikun uusi yritys kehiin ja nyt menikin huomattavasti paremmin. Vauhtiakin piisasi kutosesteelle asti. :'D Esteet 6-8 menivät sutjakasti ja putket sitäkin hienommin, mitään ongelmia ei tuolla pätkällä ollut. Loppuosaa radasta ei taidettu kyllä tehdä kuin ehkä kerran, pidettiin homma vaan hauskana ja palkkailin vähän joka kohdasta, joten kokonaisena ei rataa menty ollenkaan. Sitten Hupsa tauolle ja Myrn hommiin!

Puppers aloitti treenaamisen ihan siivekkeiden välistä juoksemisesta, ensin yhden ja kun se sujui kuin vanhalta tekijältä, niin otettiin mukaan myös kakkoseste. Namialustalle pentu juoksi tuhatta ja sataa heti käskyn kuultuaan, joten ei siis ongelmaa. Tehtiin tässä välissä myös putkea, ei ongelmaa siinäkään. 
Hupsis teki välissä taas muutaman toiston, nyt esteet 1-3 maksikorkeudessa ja hyvin pomppi hyppyjen yli edelleen. Myrnin kanssa tehtiin vähän takaakiertoja ja välistävetoja sekä putki - hyppy-sarjaa. Varsinkin välistävedot meni pennun kanssa tosi hyvin, paremmin kuin Hupsalla! 
Lopuksi tutustuttiin vielä renkaaseen, joka siis oli siivekkeiden välissä ja maassa. Namialustalle Myrn syöksähti edelleen eikä tainnut edes tajuta, että siivekkeiden välissä oli jotain erilaista :'D.

Hupsa pääsi vielä tokoilemaan hieman, tehtiin pari onnistunutta seuruupätkää ja kerran molemmat jäävät. Luoksarin stoppi onnistui kivasti, mut normiluoksarissa herra päätti HIEMAN ennakoida perusasentoa ja kiepsahti melkein metrin ennen minua jo istumaan :'D. Loppuun vielä puolen minuutin paikkis molempien koirien kanssa, ja pupperskin pysyi hienosti koko ajan, kun olin ehkä kymmenen sentin päässä. Tosi outoa treenata koiran kanssa, joka on joka kerta innoissaan kun pääsee hihnasta pois ja joka ei väsy ensimmäisten kahden toiston jälkeen. :D

Ja jottei koko postaus olisi pelkästään agilityä, niin tehdäänpä mekin nyt vuosikatsaus! Meidän tavoitteet vuodelle 2012 näyttivät tältä:

- agilityn alkeiskurssi (ja jos koira innostuu, niin mahdollisesti myös jatko)
Check! Hallittavuustesti suoritettiin hyväksytysti maaliskuussa ja koska arpaonni sattui kohdalle, niin päästiin alkeiskurssille jo heti huhtikuussa. Jatkoryhmässä jatkettiin toukokuussa heti alkeiskurssin jälkeen. Innostuneelta Hups vaikutti kesällä, ja edelleen silloin tällöin, mutta kesäistä intoa odotellaan palaavaksi.

- tokossa alo-liikkeet koevalmiuteen ja ainakin mölleihin ennen kesää (ja Lauran vaatimuksesta lisättäköön että virallisiin toivottavasti loppuvuoteen mennessä)
Ennen kesää käytiin ainoastaan leirimölleissä SUMU:n leirillä toukokuussa, mutta villeinä korkattiin tokoura heinäkuussa ihan virallisista! Tuloksena hieno ALO2 155p, paljon paremmin kuin osasin odottaa ja vielä niin surkean näköisellä suorituksella. Loppuvuosi hinkattiin erityisesti seuruuta ja perusasennon ennakointia, eikä siis useampiin kokeisiin osallistuttu, mutta alkusyksystä käytiin yhdet möllit, joista kotiintuomisina ykköstulos.

- näyttelyissä juoksemista ja toivottavasti se ensimmäinen ERI
Näyttelyissä käytiin kahdesti tammikuussa, molemmista tuliaisina H ja siihen se meidän näyttelyura sitten jäikin. Koira ei tykännyt touhusta ja ulkonäkö ei ollut tarpeeksi karvaisa :'D

- mahdollisesti mejä-kokeilua uusiksi, jos se nyt vaikka osaisi...
Käytiinhän me, jopa kahdesti! Keväällä näytti jo hyvältä, ja koira jopa kiinnostui jäljestä, mutta syksyllä ei enää kiinnostanutkaan. Meidän mejäkokeilut tais olla nyt tässä, ehkä tehdään lihapullajälkeä joskus :'D

- paljon lenkkeilyä ja parasta aikaa parhaassa porukassa
Tätä oli ainakin! Parhaimpana ehkä mudileiri toukokuussa, umpijäässä teltassa nukkuminen ei ehkä ollut kaikkein viisainta mutta selvittiin ja leiri oli huippu! Toivottavasti ensi vuonna päästäisiin uudestaan.

- luustokuvaus ja silmätarkki
Check! Toukokuussa käytiin luustokuvat, elokuussa polvet, sydän ja silmät ja terve koirahan sieltä paljastui, vaikkeivät lonkat ihan priimaa olleetkaan. Eivät kuitenkaan tule vaivaamaan, joten hyvillä mielin harrastellaan edelleen!

- rapsutushomma selväksi, ja muutenkin terve koira
Rapsutus hävisi kevään tullen, joten lieneekö kyseessä ollut joku syksyinen juttu. Terveenä Hupsa pysyi, tosin keväällä saatiin leirituliaisina täitä ja loppuvuodesta väiveitä tarttui jostain mukaan myös. Eläinlääkärissä käytiin kuitenkin ainoastaan kastroitavana!

Ja toivottavasti ensi vuonna Hupsista ilahduttamassa on myös pienenpieni sheltinpoikanen!
Toteutuihan se tämäkin lopulta, kun syyskuussa taloon asteli neiti pikkumusta. 

Tavoitteet vuodelle 2013:
- molemmat koirat terveitä koko vuoden
- paljon hauskaa yhdessäoloa koiraporukalla
- omistajan kehittymistä vähän joka lajissa!

Hupsis 
- ALO1 alkuvuodesta, ehkä jopa TK1? AVOn liikkeet kuntoon loppuvuoteen mennessä (nouto!)
- agilityssä hauskanpitoa, alkuvuodesta ehkäpä pienimuotoinen treenitauko, loppuvuodeksi kepit ja kontaktit kuntoon
- ehkä rallytokon aloittaminen, jos kurssitarjontaa löytyy
- BH?

Myrn
- pennun kasvaminen kunnon koirakansalaiseksi
- tokossa ALOn liikkeet kuntoon, ehkä loppuvuodesta virallisiin --> ALO1?
- agilityssä perusjuttujen opettelua, erityisesti irtoaminen ja estehakuisuus hyvälle mallille
- näyttelyissä kiertelyä mahdollisimman hyvin tuloksin, niin koti- kuin ulkomailla --> junnuvalioksi loppuvuoteen mennessä?
- luustokuvat loppuvuodesta

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Joulun odotusta

Meidän laumassa odotellaan jo innolla joulua, ja eräs lappalaisherra suuntaakin tassunsa pikkusheltin kanssa sunnuntaina kohti Rantakylää, jonne siirrytään joulun viettoon aaton ajaksi. Saa nähdä, miten meidän aatto sujuu kun talossa (5h+k) on seitsemän ihmisen lisäksi myös neljä koiraa :'D










Pikkukikkarekin on ehtinyt jo huimaan viiden kuukauden ikään, eipä kyllä yhtään tunnu siltä että neiti olisi ollut laumassa jo kolme kuukautta! Korkeutta Myrniäiseltä löytyy nyt noin 34 cm, eli ihan kivan kokoinen siitä näyttäisi kasvavan. Edelleen omistajan laiskuudesta johtuen niin kehäkäytös kuin tokoilukin ovat hieman vaiheessa, mutta kyllä me täältä vielä noustaan!
Myrn onkin nyt parina päivänä esittänyt parhaita puoliaan olemalla pätevä toko- ja agikoira. Eilen käytiin Lauran kanssa treenaamassa koulun pihalla jäätävässä säässä, ja vaikkei hirveästi mitään pystytty tekemään, oli Myrn oikein innoissaan ja jaksoi keskittyäkin olennaiseen. Maahanmenon se on nyt tajunnut (kiitos Lauran) ja samoin seisominen sujuu hienosti jo liikkeestäkin. Sivulletulossa on vielä opeteltavaa, mutta hienosti pentu hakee paikkaa silloinkin, kun pitäisi istua ihan muuten vaan :'D. Seuruuta pitäisi jaksaa opettaa, tällä hetkellä meno on sellaista kenguruloikkaa ettei sitä katso kukaan.







Tänään käytiin vapaavuoroilemassa Lauran ja Emmin kanssa. Hallilla oli edelleen sama rata, jota tehtiin Hupsan kanssa jo sunnuntain treeneissä (jotka muuten menivät ihan jees, vaikka Hups ei ihan terävimmillään ollutkaan, varsinkin kontaktit olivat tosi kivat puomilla ja välillä vauhtiakin löytyi). Ei me ihan puhtaasti koko rataa läpi päästy vieläkään, mutta vauhtia oli huomattavasti enemmän (aamutreenit on Hupsan mieleen) ja itsekin keskityin ohjaamiseen enemmän kuin viimeksi.

Emmiltä viety taas kerran tämä!

A:n kontaktit on Hupsalla vielä ihan hakusessa, mut tosiaan puomi menee jo hienosti ilman namialustaakin. Vauhtia kontakteille tarvitaan vielä lisää, ja se onkin nyt treenauksen alla. Keppejä pitäisi jaksaa treenata enemmän, mut nyt ollaan keskitytty siihen, että hallilla olis kivaa (eli koira saa tehdä mitä tahtoo kunhan sillä on hauskaa :'D ). Hupsan messarituliaiseksi saama vihreä pallo (https://leerburg.com/Photos/FunBall_004.jpg) onkin saanut suuren suosion ja lappalainen jaksoi viskellä sitä itse itselleen yllättävän kauan.







Myös pikkumusta pääsi treenaamaan agilityn saloja, ensin tehtiin putkea ihan ilman avustajaa ja Myrn kiisi hienosti läpi putken hurjalla  vauhdilla. Mitäpä lihava puppers ei tekisi ruuan eteen? ;) Tehtiin myös siivekkeiden läpi juoksemista ensin Emmin ja myöhemmin Lauran avustuksella, eikä Myrnillä ollut tässäkään mitään ongelmaa. Ruuan vetovoima on melkoinen.

Kevät ja näyttelyt lähenevät kovaa vauhtia ja kohta on edessä jo Myrnin ensimmäinen kehäkettuilu - nimittäin Rautalampi rn. Sitä ennen yritetään käydä ahkerasti mätsäreissä (joita on huimat yksi kappale...) ja näyttelyharkoissa, ettei nolata itseämme ihan totaalisesti. Myrn tosin debytoi mitä luultavimmin Laura hihnanpäässään, sillä parivaljakko suuntaa huhtikuussa kohti Viroa ja toivottavasti junnusertejä! Minä taas mitä ilmeisimmin vien erään raivokääpänäkin tunnetun shetlantilaisen Outokummun ryhmikseen, pitänee aloittaa rauhoittavien napsiminen jo nyt :'D




(Ja koska en jaksa joka kuvaan laittaa erikseen merkintöjä, niin kaikki kuvat (c) Laura)

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Lihapulla 3vee!

3 vuotta sitten syntyi maailmaan pieni parkinvärinen pallero, joka nykyään taloudessamme asustaa. Hupsa täytti siis huimat 3vee, mihin tää aika on oikein mennyt? Vastahan se puolitoista vuotta sitten saapui! Vaikka suurimman osan ajasta se onkin äärimmäisen ärsyttävä kaikkine ongelmineen, en silti osaisi kuvitella elämääni ilman sitä ja sen idiootti-ilmettä ♥ Onnea siis lentävä lihapullani, olet rakas! (Tosin voisit silti lopettaa ovien aukomisen, takkien syömisen jne.)

Hupsa 18.11.2012 (c) Laura

Nyt kun kerrankin Hupsasta puhutaan, niin pitääpä hehkuttaa herraa ja sen tekemistä viime viikonlopun treeneissä! Sunnuntain omista treeneistä ei puhuta, sen verran surkeaa oli meno kun vetäjämme ei taaskaan ilmaantunut paikalle ja valmiina ollut rata oli pelkkää kieputusta, jota ei siis herra lappalaisen kanssa voi tehdä tällä hetkellä. Mutta lauantai!
Mentiin illalla hallille Lauran&shelttien sekä Emmin&Toivon kanssa ja väsättiin hallilta löytyneestä ratapiirustuksesta tällainen rata:

Jälleen kerran Emmin blogista pöllitty tämä!

Enpä ole pitkään aikaan nähnyt Hupsaa noin innostuneena kuin mitä se oli! Vauhtia piisasi ja koska rata ei mitään ihmeellisyyksiä ohjauskuvioiden suhteen sisältänyt, ei ohjaajallakaan ollut suurempia ongelmia. Putkella nro 12 tosin ohjaaja oli liian kiireisenä matkalla seuraavalle hypylle, vaikka olisi pitänyt odotella putkessa olevaa koiraa ja siksi Hupsan vauhti pääsi vähän kärsimään. Laura kuitenkin huomautti asiasta ja seuraava kerta menikin jo paremmin. Pitäisi vaan oppia itse muistamaan, että pysyn koiran tahdissa, jolloin itseni ei tarvitsisi pysähdellä ja samalla hidastaa koiraa muissa kohdissa..
Hupsiksen mielestä kontaktit on ihan huippukivoja, varsinkin nyt kun ollaan treenattu niitä niin ahkerasti ja sen takia se karkailikin varsin useasti erityisesti A-esteelle, kun olisi pitänyt hypätä (tai tehdä mitä tahansa muuta). Pääasia kuitenkin että koiralla oli kivaa, joten sen suuremmin en asiaan jaksanut puuttua. Parasta Hupsasta on palkata itsensä pallopalkan lennettyä kiipeämällä A:n harjalle, pudottamalla pallo alas ja sitten katsoa kun se vierii pitkin estettä. :'D Ai miten niin koirallani ei ole aivoja, ainakaan kovin suuria?

Myös Hupsan kepit ovat edistyneet, lauantaina päästiin jopa kolmanteen väliin naksuttelemalla! Vielä on pitkä tie siihen, että päästäis ees kuusi keppiä menemään ja vauhdista ei edes puhuta, mutta pääasia että Hupsa tajuaisi, mitä siltä haetaan. Kontaktit alkaa olla jo ihan kivat, naksuttelu tässäkin on tuottanut tulosta ja ehkä meidät nähdään vielä kisoissakin joku kaunis päivä.

(c) Laura

Myrn taas..Pentu oli perjantaina hallilla katselemassa merleshelttien treenejä ja Inka treenasi sen kanssa hieman kiertoja. Puppers tajusikin jutun juonen varsin nopeasti ja nyt se kiertää kotonakin esineitä melkein tuosta vaan! Hupsakaan ei osaa kiertää noin pätevästi haha. Lauantaina tehtiin hieman putkea, ja vauhdilla pentu sinne rymistää, mutta vielä on paljon tekemistä ennen kuin se sinne osaa itse hakea. Onneksi meillä ei ole mikään kiire!

Laura on naksutellut Myrnille paljon lusikkaa, eikä pennulla ole pahemmin ongelmia metalliesineen kanssa, keskittyminen taitaa olla se vaikein asia. Myös noutokapulaan neiti on tutustunut ja osaa välillä jo ottaa sen suuhunkin, ollaan siis paljon paremmalla mallilla kuin Hupsan kanssa. Seisomista pentu on treenannut ahkerasti ja se alkaakin olla hallinnassa, joten ehkä ei olla ihan toivottomia näyttelykehissä! Juoksemista Myrnin kanssa ei tosin olla vielä paljoa  tehty, kun meno näyttää lähinnä kumipallon etenemiseltä pennun pomppiessa narun päässä kuin heikkopää.

(c) Laura

Maahanmenossa on pikkuhiljaa alettu häivyttämään käsimerkkiä pois ja nätisti pentu maahan menee. Kunhan vielä malttaisi pysyäkin siellä, eikä pompahtaa vieterinä takaisin sekunnin päästä :'D. Perusasentoa (ja ylipäätään kaikkea) pitäisi jaksaa treenata enemmän, mut omistajaa vaan laiskottaa. Huono minä. Noutajatokoakin on enää kerta jäljellä, ens viikolla olis kyllä mentävä treenaamaan vaikka mikä olisi. 

 Ensi viikolla ihmisten tie suuntaa kohti Helsinkiä ja Messukeskusta, kun taas koirat pääsevät Rantakylään äidin hoitoon. Myrnille viikonloppu on ensimmäinen poissa kotoa, mutta oletettavasti neitiä ei asia pahemmin hetkauta. Nyt saavat koirat olla rauhassa, kun Saaga muuttaa ilmeisesti huomenna pikkusiskoni luokse eikä ole kiusaamassa Hupsaa.

Ainiin, ja tosiaan käytiin vippiporukalla Kontiolahdella lenkillä 18.11., sieltä nää kuvat!

Kontiolahden lenkkijengi: vasemmalta takaa Pinna, Myrn. Hupsis,
Toivo ja edessä Meela, Minttu, Cnut ja Bogi. (c) Laura

Ja lopuksi, olen jo jonkin aikaa miettinyt tekeväni jonkinnäköisen specialpostauksen, onko teillä toiveita mistä sen tekisin? Myös kysymyksiä saa heittää, voisin tehdä joku kerta kysymyspostauksenkin!






maanantai 19. marraskuuta 2012

Meitä on muistettu!

Viiville kovasti kiitoksia tästä kunnianosoituksesta, vaikka blogi aika hiljaiselolla onkin ollut viime aikoina. 

Tämä huomionosoitushan on siis LIEBSTER -palkinto, jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille joilla on alle 200 seuraajaa. Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia. 



Liebster - palkinnon & haasteen säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.



Meiltä tämän rakkaudenosoituksen saavat Team Agarwaen, Sirun seikkailut, Usma, Seita & Ainu, Delia sekä Lappalainen treenaa eli Kiela!