Kasvattajapäivien kuvasatoa

Agilityn SM-kisoissa tuttujen kannustamisen lisäksi viime viikonlopun ohjelmassa oli Amor'jade-päivät Haukiputaalla. Perjantaina pääsimme kuuntelemaan ulkomuototuomari Anita Al-Bachyn "luentoa" sheltin rakenteesta ja kopeloimme samalla useampia koiria sekä vertailimme rakenteita. Itselleni asiat olivat aika pitkälti tuttuja Lena Dankerin luennolta, jossa olimme Myrnin kanssa parisen vuotta sitten, mutta mielenkiintoista se oli silti. 

Lauantaina vietin ensin aikaani kisakentän reunalla jännittämässä Lauran suoritusta, mutta puolenpäivän aikoihin siirryin Annalankankaan ihaniin metsämaisemiin yhteislenkille. Shelttejä taisi olla mukana parisenkymmentä, joten menoa ja meininkiä riitti! Alla kuvasatoa lenkiltä:

Ensimmäisen kuvan (c) Marjo Kuha, muut (c) Hanna Pääkkönen

Sisarukset Amor'jade D-pentueesta: Luca, Elle ja Myrn

Ylhäällä Elle ja Myrn, alempana Adelle, Carla ja Nemo

Jade-äiti (keskellä) ja lapset kahdesta eri pentueesta: Ava ja Minni I-pentueesta sekä D-pennut Elle ja Myrn <3

Kuin kaksi marjaa!

Lenkiltä siirryttiin Käpälämäkeen kasvattaja-Maikin luokse viettämään aikaa ja trimmailemaan koiria. Yllättävän paljon tuli opittua uutta, vaikkei trimmaaminen kuulu omiin lempiasioihini. :D Myrn nautti viikonlopusta ja löysi mahtavan leikkikaverin itselleen siskonpoika-Nemosta. Oli tosi kiva nähdä niin Myrnin sisaruksia (joista valitettavasti paikalle pääsivät vain Elle ja Luca, puolisisaruksia olikin sitten enemmän) kuin muitakin Amor'jade-koiria, sekä erityisesti ikisuosikkejani Jadea ja Agnesta. ♥ Pentukuumeen kasvattajiltakaan ei vältytty, kun J- ja K-pentueen kakarat olivat menossa mukana.

Ykkönen on aina ykkönen

Aamulla suuntasin Euroviisu-valvojaisista väsyneenä Fordin nokan kohti Pärnävaaraa ja tokokoetta. Olin suunnitellut käyväni Hupsiksen ja Myrnin kanssa lenkin ennen meidän vuoroa ja oltiinkin paikan päällä hyvissä ajoin, joten ehdittiin kiertää meidän vakiolämppälenkki. Loppujen lopuksi avoin luokka alkoikin etuajassa, kun kaikki osallistujat olivat saapuneet paikan päälle.

Pikkumusta pärisi jo lenkillä vähän turhan paljon ja oma väsynyt mielentila ei ollut paras mahdollinen kisasuoritusta ajatellen. Kaiken huipuksi meidän lähtövuoro oli TAAS arvottu ensimmäiseksi, joten hirmuisesti ei ehtinyt vuoroaan jännäämään. Katselin voittajaluokan kaikessa rauhassa ja kävin välillä virittelemässä (lue: rauhoittelemassa) neitiä, joka tuntui lentoon lähtevältä,

Jo paikkikseen mennessä Myrn kävi ihan liian kierroksilla ja pientä vikinää kuului perusasentoon sitä käskiessäni. Kuten tavallista, mokoma possukoira ei mennyt ekalla käskyllä maahan, mutta muuten paikkis oli sujunut mallikkaasti. Treeneissä tässä ei ole mitään ongelmaa, mutta kokeissa kaksoiskäsky on jo muodostunut vakioksi, valitettavasti.

Yksilösuoritus olikin sitten hirveä, ainakin omasta mielestäni. Jos verrataan tätä ja meidän kuukauden takaista ekaa avo-koetta, oli se pisteistä huolimatta paaaaaljon parempi noin yleisesti ottaen. Myrn ei keskittynyt tekemiseen kovinkaan hyvin ja ääntä kuului puikkonokasta ihan liikaa. Seuruussa murisi ja vingahteli sekä jostain ihmeen aivopierusta ei ottanut KUMPAAKAAN perusasentoa, ei keskellä eikä lopussa. Porsas. Noin muuten seuraaminen oli kyllä hyvää, paikka pysyi ja käännökset oli kivoja.

Liikkeestä maahan oli super, vaikka tätä stressasin ehkä eniten. Ei huomautettavaa. Luoksari meillä oli palasina vielä perjantaina, mutta karjaistuani käskyn hyvin painokkaasti, oli stoppi oikein nätti. Harmi vaan, että Myrn päätti käydä kiertämässä kaarroksen merkkikartion luona, joten pistevähennyksiä siitä. Liikeestä seiso oli ruma. Väisti käskyn saatuaan sivulle, vaikka muuten pysyikin nätisti aloillaan. Nouto oli ihanan vauhdikas, mutta pistevähennykset tulivat äänenkäytöstä, haukkui ainakin pariin otteeseen kapulalle mennessään.. Kaukot ansaitusti kympin arvoiset ja hyppy bueno, tosin tässäkin piti Myrnin sanoa viimeinen sana. :D

Pisteet siis tällaiset:
Paikkamakuu 9
Seuraaminen 6,5 (hyi että hävettää)
Liikeestä maahan: 10
Luoksetulo: 7
Liikkeestä seiso: 8
Nouto: 7
Kaukot: 10
Hyppy: 9
Kokonaisvaikutus: 8
Yhteensä 167p, sijoitus 2./4.

Tuomarina toiminut Mauri Pehkonen oli yllättävän tiukka äänenkäytöstä ja vähensi muutenkin pisteitä aika roimasti, kuten esim. luoksarista huomaa. Nyt pitäisi keksiä jostain koe tai pari (varmuuden vuoksi), jos käytäisiin kuitenkin se TK2 hakemassa. Heinäkuun oman seuran kokeeseen ollaan menossa, mutta joku koe ennen sitä pitäisi löytää.

Todistetusti hyvä pari

Tänään oli vuorossa ehkä kevään odotetuin ja eniten etukäteen jännitetty päivä, nimittäin pienten shelttien luonnetesti. Testi pidettiin Pyhäselän Koirayhdistyksen majalla Reijolassa ja manulaiskaksikosta Myrn oli vuorossa ensimmäisenä. Koska video kertoo tässä tapauksessa enemmän kuin edes miljoona sanaa, laitetaan se heti tähän alkuun:


Osa-alueittain pisteet näyttivät tältä:

Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +1b koira ei osoita lainkaan terävyyttä
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni
Hermorakenne +1b hermostunein pyrkimyksin
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus - laukausaltis
YHTEENSÄ +125

Yllätyin itse aika paljon siitä, miten hurjan paljon pikkumusta paineistui testin edetessä, sillä arjessahan se on yksi helpoimmista koirista eikä se pahemmin reagoi mihinkään uuteen ja ihmeelliseen, outoihin ääniin ehkä hieman. Toisaalta arkielämässä ei samanlaista kuormitusta tulekaan, joten hermorakenne ei ehkä näykään samalla tavalla arjessa kuin tällaisessa tilanteessa. Kuormituksen takia Myrn taisi myös reagoida laukauksiin noin vahvasti, sillä se on kyllä kuullut laukauksia aiemminkin, eikä ole niihin reagoinut muuten kuin hieman katselemalla.

Luoksepäästävyyttä en itse ihan allekirjoita, sillä pidättyväinen tuo koira ei kyllä tosiaankaan ole. :D Muuten osa-alueet ovat aikalailla koiran näköisiä, sillä onhan se sellainen pieni säheltäjä eikä sillä ole tarvetta puolustaa, koska ihmisethän eivät pienille shelteille voi tehdä pahaa. Myrn-paran maailmankuva taisi kokea kovan kolauksen testissä, kun hyökkäyksiä tuli useampaan otteeseen. :D

Pimeässä huoneessa Myrnillä kesti piiiiiiitkään ennen kuin se tajusi missä minä olen. Sain yskäistä parikin kertaa ja kuiskata sen nimeä tosi monesti, ennen kuin se vihdoin löysi minut. Ehtipä pikkumusta käydä puolen metrin päässä minusta kurkkimassa pöydän reunallekin, eikä silti tajunnut että omistaja on takana. Tässäkin aiempi kuormitus näkyi selkeästi, sillä kierrokset olivat tosi korkealla ja meidän piti käyttää hetki rauhoittumiseen, ennen kuin poistuttiin huoneesta.

Nyt kun koiran pääkopan sisäiset puutteet ovat tiedossa, on hyvä jatkaa harrastamista. Kuten tuomarikin totesi, on Myrnillä kuitenkin moottoria tekemiseen, joten harrastuskoirana se on oikein oivallinen. ♥ Pisteethän ovat aika perusshelttitasoa, vaikken tuota noin muuten ehkä ihan perussheltiksi laskisikaan. Kokemuksena testi oli oikein mielenkiintoinen, saa nähdä tullaanko meidät näkemään moisissa hommissa seuraavan koiran kanssa joskus. Myrnin kanssa kiinnostaisi käydä myös MH-kuvaus, mutta saa nyt nähdä!

Sadan pisteen tyttö

Sellainen on Myrn!

Tämä postaus on odottanut julkaisemistaan kuvien puutteen takia, mutta nyt on sekin asia korjattu. Käytiin siis viime viikon lauantaina kisailemassa naapuriseuran hallilla, tällä kertaa rally-tokoa. Koska Laura oli juhlistamassa kaverinsa häitä, oli minulla vaatimattomasti kolme koiraa mukana, sillä olin luvannut viedä jommankumman Lauran koirista kisaamaan. Valinta kohdistui pieneen siniseen paholaiseen, tutummin Meelaan, sillä mummokoira-Matinen tuppaa olemaan pärinöissään paitsi turhan mölyisä, myös hieman liian lennokas.

Olin jo koiria ilmoittaessani toivonut Meelan starttaavan ekana, lappalaisen siinä välissä ja Myrrekoiran viimeisenä, sillä parhaaseen pitää tottakai panostaa eniten. ;) Pitkä päivä meillä olikin tiedossa, sillä Myrn oli laitettu päivän toiseen alokasryhmään ja vieläpä melkein viimeiseksi, kun taas toiset kaksi olivat ensimmäisessä ryhmässä. Tuomarina meillä toimi Heikki Palosaari, jonka suunnittelema rata oli paitsi helppo, myös todella mukava muuten!

Meelan kanssa yhteistyö sujui yllättävän hyvin, vaikka treenikertoja oli takana huikeat kaksi. Ihan ei pieni sininen ollut mukana niin intensiivisesti kuin olisin toivonut, mutta muuten meno oli hyvää. Meela haahuili pujottelussa hieman ja tästä saatiin -1p hihnan kiristymisestä ja seiskakyltillä se ei olevinaan osannut tulla enää sivulle ja jäi vinoon, josta toinen -1p. Tuloksena siis 98p ja raivokääpäsen ensimmäinen ALOHYV, jee!

Ensin he olivat söpöjä ♥

.....ja sitten lappalaista ei kiinnostanut....

Hupsis oli iloinen itsensä niin kauan, kunnes siirryttiin halliin sisälle. Koirasta ihan näki, miten sen fiilis latistui, vaikka sitä kuinka yritin tsempata. Meininki radalla olikin sitten hiiiiiiiiiiidasta, onneksi ei ole videotodisteita tästä, sillä vaikka kunnialla selvittiin maaliin, ei rata tuntunut hyvältä ei sitten missään kohdassa. Puuttellisesta yhteistyöstä tuli eniten miinusta ja taisipa pari vinoa perusasentoa sekä joku hihnavirhekin olla, tuloksena 89p ja Hupsan toinen ALOHYV. Poksin kisoissa elokuussa sitten viimeisen hyväksytyn metsästys ja sen jälkeen arvon lappalainen saa jäädä eläkkeelle kisaamisesta.

Ikuisuudelta tuntuneen odottelun jälkeen oli vihdoin Myrnin vuoro. Pikkumusta tuntui jo ulkona viritellessä tosi hyvältä ja meininki jatkui radallakin! Kolmoskyltin jälkeen alkoivat neidin tunteet vähän kuumua ja murinaahan sieltä kuului, tottakai juuri tuomarin kohdalla. Onneksi tämä tuomari ei ääntelystä piitannut, eikä Myrn päästänyt suustaan mitään murinaa kovempaa. Seiskakyltiltä olin varma, että saatiin -1p vähän vinosta eteentulosta, mutta mitä vielä - tuloksissa komeili täydet 100 pistettä ja Myrniäisellekin toinen ALOHYV, huikeeta! Kaiken lisäksi koko alokasluokassa täyden pisteen suorituksia tuli tasan kaksi ja Myrn vei voiton kahden sekunnin erolla toiseksi tulleeseen bordercollieen. Paras pikkumusta ♥.

Nyt mietinnässä on ilmoittaminen ehkä jo aikaisempaan kokeeseen joskus kesällä ja täten voitaisiin startata jo avoimessa meidän oman seuran kisoissa. Saa nähdä! Ensi viikon sunnuntaina mennään kisaamaan tokoa, jospa se ykköstulos tulisi sieltäkin. Onni on pieni innokas tokosheltti, joka on aina valmiina treenaamaan.

Kuvat ovat sunnuntain mökkireissulta. Ai että koirat olivat onnessaan, kun pääsivät rälläämään metsässä ja mökin pihassa ja saivat hirmuisesti ruokaa Lauran äidiltä. Hupsis olisi ollut ihan valmis uimaankin, mutta jospa se malttaisi odotella vielä jokusen hetken vesien lämpenemistä. :D

ERInomaisia suorituksia

  Meillä oli varsin koiramainen viikonloppu jo toista viikkoa putkeen! Edeltävänä viikonloppuna vietettiin Agarwaen-kevätpäiviä mökillä ja pahuksen pentukuume pääsi nostamaan taas hieman päätään, kun pienet Mintunpoikaset olivat vaan niiiiiiin hienoja. Koska tokotreenit olivat menneet aiemmin niin hyvin, päätin huvin vuoksi kysyä paikkaa naapuriseura JoA:n tokokokeeseen. Päästiin toiselle varasijalle, sillä ilmeisesti uudet tokosäännöt ovat herättäneet ihmisissä pientä paniikkia ja koe oli jo täynnä. :D

Kevätpäivien poppoo: Takana "vääränrotuiset" Hupsis ja lk hollanninpaimenkoira Leya, edessä Myrn, Minttu, Meela, Saaga, Wiu, Isla ja Riima.

Keskiviikkoaamuna menin katsomaan sähköpostiani aivan normaaliin tapaan ja siellä olikin ilmoitus, että "mahtuisittekin nyt kokeeseen, otatko paikan vastaan?". Noh, minähän otin ja siitä alkoikin paniikkitreenaus, sillä hiottavaa pikkukoiran suorituksesta löytyy kyllä. Perjantaina vaihdoin vielä luoksetulon pysäytyksen käskynkin, sillä aiemmin käytössä ollut käsky ei toiminut. Muuten treeneistä jäi tosi hyvä mieli ja suhteellisen positiivisena odoteltiin lauantaita.

Meidän kohdalle sattui suoritusnumero yksi, mikä oli toisaalta hyvä ja toisaalta ei, sillä kerrankin olisin halunnut seurata edes pari suoritusta ennen omaani, kun en aiemmin avoimessa luokassa ole kisannut itsekään. Paikkis oli jaettu kahteen osaan, sillä koirakoita oli sen verran monta. Valmis-käskyn jälkeen joku alkoi vielä säätämään jotain ja mulla meni pasmat hieman sekaisin siitä, jolloin maahan-käsky ei ollut tarpeeksi painokas ja pieni possukoira meni vasta toisella käskyllä maahan. Muuten paikkis meni aivan superisti, vaikkei sitä olla kovin montaa kertaa treenattukaan täydellä ajalla. Tästä siis 8.

Yksilösuoritukseen olen aivopieruja lukuunottamatta aivan mielettömän tyytyväinen. Myrn ei komentanut kuin muutamaan otteeseen ja oma käskytykseni oli tarpeeksi rauhallista, jotta koira ei nostanut kierroksia liikaa. Kokonaisuutena meidän suoritus oli paljon parempi, kuin alokasluokan ykköstulokset, vaikka virheitä tulikin.

Seuruu: 8,5 - Tuomarin sanoin ysin arvoista seuruuta, mutta harmittavasti viimeinen perusasento jäi ottamatta, kun pikkumusta jäi katselemaan yleisöä.
Liikkeestä maahan: 0 - Eihän se maahan mennyt taaskaan, porsas. Olisi pitänyt käskeä uudelleen, mutta jostain syystä aivot ei toimineet sen vertaa. Äh. Tää on jostain syystä tosi vaikea koeliike, vaikka treeneissä yksi meidän bravuureista.
Luoksetulo: 9 - Kympin arvoinen suoritus! Tuomari rokotti pienenpienestä kaarroksesta kohti vikaa merkkiä, mutta itse olen enemmän kuin tyytyväinen, kun ottaa huomioon miten vähän tätä on treenattu ja sen, että käskykin vaihtui edellispäivänä. :D Paras Myrre ♥
Liikkeestä seiso: 9 - Hieno! Reagoi käskyyn hieman viiveellä, siitä piste pois. Tätä pelkäsin etukäteen stopin kanssa eniten, mutta näköjään turhaan.

Noutaminen: 9,5 - Vähän kaarratti palautuksessa, muuten ihan perfecto. Tämä on ollut myös vaikea treeneissä, mutta taitoshetlantilainen oli nyt mahtava.
Kaukot: 6 - Meidän bravuuri, mutta kylttiä heilutteleva liikkuri oli pienelle mustalle liian suuri häiriö, kun pönttö ohjaaja ei sellaista ole muistanut treenata. Kaksoiskäskyt molempiin istumisiin sekä kaiken lisäksi jättävään maahanmenokäskyyn. Voi Myrn. Tiedetäänpä mitä treenataan. :D
Hyppy: 9 - Täydellinen hyppy, mutta pitihän se nyt päästä sanomaan viimeinen sana ja väh sieltä kuului takaisin tullessa. :D
Kokonaisvaikutus: 9 - Tuomari kehui meidän menoa ja eipä ollut itselläkään valittamista noita pieleen menneitä liikkeitä lukuunottamatta. Häiriötreeniä kehiin ja maahanmenot nyt tehotreeniin, niin eiköhän me kuukauden päästä se ykkönen noudeta!

Yhteispisteet siis 150 ja tällä kakkostulos. Harmittaahan se, ettei ykköstä tullutkaan, mutta meidän treenimääriin verrattuna suoritus oli aivan huikean hyvä.

Eilen vuorossa olikin sitten näyttelykehässä pyöriminen Outokummun ryhmiksessä. Itsehän toki olin paikalla vain ylpeän omistajan roolissa, sillä onhan minulla ammattihandlerini, joka pikkumustan kanssa pääsi nytkin kehäilemään. :D Paikalle oli ilmoitettu 73 shelttiä, joista peräti 40 oli narttuja. Odottamista siis oli, varsinkin kun suunnattiin paikalle jo yhdeksäksi, jotta ehdittiin seurata myös Myrnin upean täysveljen esiintymistä. Mutta mitä luksusta onkaan ajaa näyttelyyn ALLE TUNTI!

Perillä pistettiin pikkumustalle mökki kasaan ja vaihdettiin kuulumisia kasvattaja-Maikin kanssa ennen urosten alkua. Luca oli odotetusti ja ansaitusti paras uros (ja sen lisäksi ROP, RYP-1 ja vieläpä BIS-2!) ja jännitys alkoi kasvaa, kun avoimet nartut lähestyivät. Myrnhän oli käynyt tuomari Saija Juutilaisella kerran aiemminkin, junnuiässä ja silloin arvostelu oli oikein hieno, joten pienesti uskalsin toivoa parempaakin kuin sinistä nauhaa.
Vihdoin oli pikkumustan vuoro ja kyllä sitä katsellessa meinasi hieman herkistyä, niin hienolta se näytti. Häntä heiluen, ihanaa kun on koira, joka tykkää kaikesta mitä sen kanssa tehdään. Lauran ilmeet olivat näkemisen arvoisia, kun tuomari saneli arvostelua ja kuinka ollakaan, punainen lappuhan sieltä vilahti ja vuoden ensimmäinen ERInomainen oli taskussa! Kilpailuluokassa ei enää pärjätty, mutta eri tältä tuomarilta ei ollut mikään itsestäänselvyys, kun skaala oli kaikkea välillä T-ERI, joten se ei haitannut.

Arvostelu oli aivan mielettömän hyvä, ainoastaan liikkeistä saadut moitteet vähän harmittavat, koska Myrn oikeasti liikkuu hienosti. Liekö sitten katsekontakti (tokokoira ♥) pilannut taas etuliikkeitä sen verran, mutta kyllä tuolla arvostelulla voi jo vähän kehuskella. Kaikki asiat, joiden oletin olevan pielessä, olivatkin tuomaritädin mielestä hyviä. :D

"Kaunislinjainen, hyvänkokoinen narttu. Sopiva rintakehän pituus. Varsin hyvät etukulmaukset. Tyylikäs pää, tummat hieman pyöreät silmät. Hyvä purenta. Hyvin taittuvat korvat. Kaunis karvapeite ja värit. Hieman löysyyttä edessä. Ylälinja liikkeessä voisi olla tyylikkäämpi. Tekee hieman pitkärunkoisen vaikutelman. Kaunis niskan kaari. Hyvä häntä."

Myrn on myös maailman parasta reissuseuraa, sillä nytkin se nukkui kippuralla häkin päällä odotusajan eikä välittänyt tuon taivaallista ympärillä olevasta hälinästä. Kasvattajansa se pussaili märäksi vähän väliä, hauska nähdä miten Maikin ääni vaikuttaa siihen edelleen. :D

Näyttelysuunnitelmat on loppuvuodelle avoinna, sillä saa nyt nähdä milloin neitikoira tiputtaa karvansa taas. Tokon saralla koitetaan ehtiä saamaan TK2 ennen sääntömuutoksia, iik. Kuukauden päästä startataan taas JoA:n kokeessa, sitä ennen treenataan ahkerasti. Myrnistä on paha pistää paremmaksi muuten kuin lonkkien osalta, on se vaan niin huikean hieno ja parasta seuraa harrastamiseen. ♥

Vuoden 2014 tokotulokas

Eilen käytiin nappaamassa oman seuran vuosikokouksesta parit sijoitukset vuosittaisissa kilpailuissa! Myrn oli Vuoden 2014 tokotulokas I sekä Vuoden 2014 tokokoira III, joten saatiin diplomien ja ruusujen lisäksi tokotulokaskisasta myös kiertopalkinto sekä itselle jäävä pikkupokaali. Hieno Myrrekoira! ♥ 

Viime viikonloppuna oltiin Poksin järkkäämässä Pirjo Heikkisen (Pondera) tokovalmennuksessa. Jokaiselle koirakolle oli varattu 30 min aikaa, joka suurimmalla osalla oli jaettu puoliksi eli treenattiin kahdessa pätkässä. Myrnin kanssa tehtiin ensimmäisellä kierroksella kokeenomainen avoimen luokan treeni ihkaensimmäistä kertaa ja ihan vaan kokeilun vuoksi. Seuruu oli tosi kivaa, joskin pikkumustalla oli kierrokset niin katossa, että ääntä lähti vähän turhankin paljon - joka liikkeessä. Jäävä maahan oli Myrren mielestä jäävä seisominen, valmistelu jäi vähän puolitiehen eikä neitikoira mennyt siis maahan. Lisäksi kääntyi perääni mennessäni sen taakse. Possu!

Luoksarin stoppi valui, valui ja valui, mutta pysähtyi kuitenkin. Tätähän me ei olla edes treenattu vielä kamalasti ja jostain syystä päätin käyttää tuolla äänimerkkiä, vaikka treenataan normaalisti käsimerkillä. Tää liike onkin nyt tehotreenissä. Jäävä seisominen tehtiin tarkoituksella maahanmenona nyt, kun oikea maahanmeno meni pieleen. Se oli hieno! Kaukot oli kympin arvoiset muuten, mutta possukoira-Myrn ennakoi perusasennon. Noudossa haukkui, mutta meni kapulalle ihan kivasti JA TOI SEN! Tätä epäilin eniten, koska palautus on ollut tähän asti aika vaiheessa. Hyppy oli hieno, lukuunottamatta ääntä.

Tokalla kierroksella keskityttiin siis niihin ongelmakohtiin eli jääviin, noutoon sekä luoksarin stoppiin. Nyt Myrn oli huomattavasti rauhallisempi kuin aamun ekalla kierroksella, eikä ääntä lähtenyt enää. Stopissa pysähtyi hienosti kun tehtiin pallopalkalla, noudossa palautti kauniisti sivulle kun kädessä oli houkutusnami ja jäävät oli nätit. Hyvä treeni oli kokonaisuudessaan, sillä sain varmistuksen epäilyilleni ettei ihan huhtikuun kokeeseen olla valmiita. Nyt nokka onkin kohti toukokuun koetta, johon toivottavasti päästään. 

Back to business

Lauran blogista voi käydä lukemassa tarkemmin selostetun kertomuksen meidän toissaviikonlopun Estoonian reissusta, allekirjoittaneella ei liikene innostusta avata sitä sen enempää, kun takana on kahden vuorokauden aikana 20h töitä ja tänään liian lyhyiden yöunien jälkeen vielä harjoittelua googlemapsin kanssa tapellen. :D Lyhyesti ja ytimekkäästi: mentiin, nähtiin ja ei voitettu mitään. Myrn oli lauantaina jopa erinomaisen arvoinen ja lopullinen sijoitus kolmas, narttuja oli avoimessa luokassa siis tasan kolme kappaletta. Sunnuntain tuomarin mielipide nähtiin jo urosten aikaan, enkä odottanut meidän vuorolla enää yhtikäs mitään ja EH:n kanssahan sieltä ulos tultiin. Tässä vielä arvostelut molemmilta päiviltä:

Lauantai - Little big for female. Stop too defined. Good neck. Good forechest. Little short upper arm & tight croup. Good movement, tail bit too high. Good quality of coat. Good temperament & presentation. Galyna Kalinichenko, Ukraina - ERI3

Sunnuntai - Rather big, an almost male in head. Nice eyes. Ears not stable, tends to prick. Short in head. Excellent croup but high tail. Straight in shoulders. Well angulated rear. Excellent coat. Nice temper. Kim Vigsö Nielsen, Tanska - EH

Onneksi reissu oli muilta osin varsin mainio, vaikka näyttelymenestyksen puuttuminen harmittaakin. Ehkä pikkumustasta saadaan muotovaliokin vielä jonain päivänä, mutta nyt jäädään Outokummun ryhmistä (johon ollaan jo ilmoittauduttu) lukuun ottamatta määrittelemättömälle tauolle ja treenataan villisti tokoa, kunhan juoksutauolta palaillaan. Tauko loppuu toivottavasti jo tänä viikonloppuna, alkaa pää hajoilla vähän molemmilla, kun sisällä ei voi treenata erään Minttukoiran takia ja ulkona on liian liukasta mihinkään. 

Jollain ilveellä Myrn päätti tajuta voittajan kaukojen idean nyt varsinaisen treenitauon aikana ja i-s sekä m-s vaihdot ovat jo aika kivan näköisiä. Vastineeksi se tosin päätti unohtaa avoimen kaukot totaalisesti ja tarjosikin eräänä päivänä avoimen kaukoja kisamuotoisesti treenatessani seisomista istumisen sijaan - ja vieläpä täydellisesti. Ei voi aina ymmärtää. Liikkeestä seisomista ollaan nyt viimeisen viikon aikana hinkattu kunnolla ja etupalkan avulla se alkaa olla jees, Myrn kun ei tahdo kestää mun liikettä sen selän taakse. Vielä luoksarin stoppi kuntoon ja liikkuroituja häiriötreenejä alle, niin eiköhän me huhtikuun kokeeseen päästä! Jollei, niin toukokuussa viimeistään.

Toukokuulle on luvassa toisenkinlaista actionia, sillä varasin Myrnille luonnetestipaikan 16.5.! Jännää, saa nähdä mitä neidistä sanotaan. Arjessahan se on niin helppo koira kuin olla voi, mutta luonnetesti on aina luonnetesti.