Hyvä treeni, parempi mieli

Rakvere kr 21.4. - Myrn isossa kehässä (c) Marjut Färman

 Viime viikon treenit menivät sopivasti sivu suun, kun Vironmatkaajat pääsivät erinäisten ongelmien takia kotiutumaan vasta yhdeksän maissa maanantai-iltana. Lisää matkasta voi lukea Lauran ja shelttien blogista, kerrottavaa siitä on nimittäin niin paljon, etten jaksa kaikkea tähän kirjoittaa. 
Puolet laumasta oli siis 20. ja 21.4. Viron Rakveressa kaikkien rotujen näyttelyssä. Lauantaina Myrnillä oli juniorinartuissa kaksi vastustajaa, molemmat virolaisia soopelineitejä ja vieläpä samasta pentueesta. Tuomarina oli Livija Zizevske Liettuasta. Myrn oli mitä ilmeisimmin esiintynyt kuin vanha tekijä eikä sen kummemmin hötkyillyt kehässä ja saikin esiintymisestään erinomaisen. Myös neidin kilpakumppanit oli todettu erinomaisiksi, joten kilpailuluokassa kirmasivat kaikki kolme. Tällä kertaa tuomari piti toista soopelia parempana, joten Myrnin tulos lauantailta oli JUN ERI2 SA ja vieläpä PN4. Myöskään paras narttu-kehässä pikkumustaa ei sen suuremmin ollut mikään häirinnyt, ei edes se, että esittäjä vaihtui Laurasta Katjaan. 

Lauantain arvostelu: "Good bone and format. Very nice head, very good ears, good expression. Excellent neck, good chest, very good angulation, excellent movement, coat and temperament."
Livija Zizevske, Liettua - JUN ERI2 SA PN4

(c) Marjut Färman

Katjan kanssa PN-kehässä (c) Marjut Färman

Sunnuntaina Myrn ei arvostanut näyttelypaikkaa läheskään yhtä paljon, sillä raukka oli edellisenä päivänä säikähtänyt pihalla skeittaavia nuoria kamalasti ja hermoili siis jo autosta poistuessaan. Liekö murkkuiällä jotain tekemistä tämän säikähtelyn kanssa, sillä tähän asti pikkumusta on ollut varsin reipas tilanteessa kuin tilanteessa.
Tällä kertaa juniorinarttuja oli Myrnin lisäksi kolme - lauantaisten soopelisiskosten lisäksi myös yksi trikki. Myrn oli esiintynyt tasaisen varmasti, joskin Laura oli tuomarisedän mukaan juossut aivan liian kovaa ja parivaljakko joutuikin kiertämään kehän vielä uudemman kerran - tällä kertaa kävellen. Nytkin punainen lappu heilahti niin pikkumustalle kuin myös kahdelle sen kilpasiskoista ja kilpailuluokkaa odotettiin jännittyneinä. Norjalaisherra arvosti ilmeisesti Myrnin esiintymistä, sillä neiti osoitettiin ensimmäiselle sijalle ja näin avattiin myös juniorisertitili! Pn-kehässäkin tuomari piti neidistä, sillä Myrn sijoitettiin heti valionartun jälkeen toiseksi, mahtavaa!
Ryhmäkehä meni arvatenkin läpijuoksuksi, mutta onhan se aika huikeaa, kun oma koira sellaiseenkin on päässyt.

Sunnuntain arvostelu: 
"Nice type, feminine, very typical ears, the eyes are set a little close. Correct bite, good neck, nice topline. Well angulated behind, nice body, moves well in all directions. Well prepared coat, super temperament, well handled." 
Arne Foss, Norja - JUN ERI1 SA ROP-JUN J-SERT PN2

Vironmatkaajat Myrn, Lina, Mello, Tinja ja Minttu! (c) Laura

Itsehän toki seikkailin sunnuntaina Meelan kanssa Outokummun ryhmiksessä varsin kivoin tuloksin: merleneiti oli nuorten narttujen ERI1 ja saipa se vielä SAnkin. Pn-kehää odottelimme useamman tunnin, sillä se siirrettiin alkuperäisen tuomarin arvosteltavaksi ja kehät olivat tällä ruotsalaisherralla jo muutenkin myöhässä. Laatuseurassa aika meni kuitenkin nopeasti ja oli hirmuisen kivaa nähdä pitkästä aikaa myös Myrnin kasvattajaa Maikkia sekä tietysti muita D-pentuja!

Viime viikolla treenasimme muutamana päivänä tokoa, mutta muuten viikko oli lähinnä löysäilyä. Eilen päästiin viikon tauon jälkeen vihdoin agitreeneihin ja ai että kun Myrn oli innoissaan. Laura oli kaivellut jostain kivan pienen radan, jossa pääpointtina oli leijeröinti. Myrn teki tällaista tehtävää ihkaensimmäistä kertaa, mutta eipä ole ohjaajalla valittamista - pikkumusta oli aivan mahtava ja muutamaa omaa virhettäni lukuunottamatta treenit menivät huipusti. Tehtiin juniorin kanssa myös takaakiertoja ja  välistävetoja, ja molemmat sujuivat kuin tanssi ♥ Lisäksi muistuteltiin mieleen myös pussia ja Myrn painelikin sinne hirmuisella vauhdilla, joskin Emmi oli vielä tässä vaiheessa pitelemässä toista päätä hiukan auki. 

Huomenna saatetaan pyörähtää perinteisessä vappumätsärissä, mutta lauantain suunnitelmat ovat jo varmoja - Myrn pääsee nimittäin Tohmajärven ryhmikseen kehäilemään ensimmäistä kertaa Suomen puolella junnuluokassa. Myös Minttu ja Meela on ilmoitettu, joten luultavasti paras narttu-kehässä tulee olemaan pienoinen handleriongelma :'D
Lisäksi pikkumusta on ilmoitettu uudelle Viron-matkalle heinäkuun alussa, tällä kertaa neiti tosin matkaa Kristinan ja isänsä Magnuksen mukana. Kolmessa näyttelyssä on tarkoitus pyörähtää viikonlopun aikana, joten toivottavasti takaisin tullaan yhtä junnuvaliota rikkaampana. Parivaljakko M&M on myös ilmoitettu parikehään, saa nähdä mitä siitä tulee! Juoksemaan arvon handleri ainakin joutuu, onnea vaan Kristinalle jo valmiiksi. ;)

Sunnuntaina käytiin juoksuttamassa koiria hiekkamontulla ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Vauhtia riitti (kaikilla muilla paitsi Hupsalla) ja kuvia tulikin räpsittyä sangen monta. Varsin väsyneitä koiria olivat kyllä sen jälkeen! Kaikki kuvat yllärillä (c) Laura.

Monttujengi: Hups, Minttu, Meela, Myrn, Cara & Isla

Kuvaisaa

Koskapa kirjoittamisinto on koulutehtävien takia miinuksella ja paljon, saatte ihailla kuvia viimeisen kuukauden ajalta. Kaikki kuvat yllätysyllätys (c) Laura.

Purkki kiukustui risulle.

Ai miten niin muistuttaa mäyräkoiraa? Ja toinen on muuten vaan vammainen.

Hupsis rakastaa

Myrn, Meela, Cnut, Minttu, Viekas ja Noona

Myrn 8 kk, Noona pian 2v. ♥

Päteväinen!

Ups, on taas vähän päivittäminen jäänyt! Kovin kummoisia juttuja meille ei ole tällä välillä tosin tapahtunut, joten ei ihme ettei blogissa mitään uutta ole näkynyt.

Kaksi viikkoa sitten ohjelmassa oli Rautalampi rn, jonne meidän taloudesta matkasi ainoastaan Myrn. Pikkumusta teki näyttelydebyyttinsä pentuluokassa, tuomarina Päivi Eerola. Kanssakilpailijoita neidillä oli kaksi kappaletta, molemmat trikkejä nekin. Koska Laura suuntaa Purkin kanssa Vironmaalle jo ensi viikolla, meni kaksikko yhdessä kehään Rautalammillakin. Myrn esiintyi todella hienosti, muutama iloloikka piti toki juostessa ottaa mutta neiti jaksoi seistä nätisti koko ajan eikä tällä kertaa alkanut tarjota maahanmenoa tai istumista. Kuten olin jo arvellutkin, ei voittoa meille herunut vaan ikätoveri Alva vei kärkisijan kirkkaasti. Suuri pettymys ja kieltämättä myös yllätys oli se, ettei tuomari antanut KPtä kuin ensimmäiseksi tulleelle, joten Myrnin tulos oli siis PEK2. Arvostelu oli muuten ihan Myrnin näköinen, mutta päästä rouva Eerola ei pitänyt ja siitä tuli hirmuisesti noottia. Nyt toivotaan, että pikkumusta kasvattaa päätään runkoon sopivaksi, vaikka kaunis se on kyllä noinkin ainakin omasta mielestäni enkä kaikkea arvostelussa sanottua allekirjoita. Arvostelun voit kokonaisuudessaan lukea täältä.

Viime viikolla treenailtiin tavalliseen tapaan maanantaina agia ja tiistaina oli tokon vuoro. Maanantain treeneissä ei mitään ihmeellistä tapahtunut, pentu oli pätevä ja ohjaaja liian hidas kuten tavallista. Tiistain toko oli tosi jees, aiheena oli liikkestä seiso sekä takapalkka. Aloitettiin luoksepäästävyydellä, jossa ekalla kierroksella Myrn päätti mennä ohjaaja-Jonnan syliin, kun tämä erehtyi menemään kyykkyyn pennun edessä. Toinen kierros onnistui jo paljon paremmin, kun Jonna kävi vain tervehtimässä minut - Mursu istui tiiviisti perusasennossa ja tapitti minua koko ajan.
Seuraavaksi siirryttiinkin seisomisen treenaamiseen. Myrnin kanssa tehtiin liikettä niin, että minä peruutan ja sanon käskyn, jonka jälkeen pentu pysähtyy ja minä jatkan vielä matkaa. Aluksi piti vähän muistutella pennulle mieleen kuinka tämä nyt tehtiinkään ja jouduin itse pysähtymään käskyn sanoessani, mutta muutaman toiston jälkeen sain jo jatkaa hieman matkaa ja neiti pysyi hienosti paikoillaan. Tätä ei siis olla tehty juuri lainkaan, muutaman kerran sisätiloissa ja minimaalisesti ulkona eikä todellakaan noin suuressa häiriössä, joten ei voi olla kuin tyytyväinen! Tehtiin tässä yhteydessä vielä hiukan seuruutreeniä edelleen imuttaen, kyllä se siitä kunhan itse jaksaisin treenata.

Seisomisten jälkeen oli vuorossa takapalkan testaaminen. Nami alustalle pennun taakse ja jäävän seisomisen harjoittelu jatkui. Aluksi Myrn meinasi jäädä kyttäämään herkkua, mutta tajusi melkein heti että sitä ei ilman vapautusta saa ottaa ja tekikin ihan mahtavia seisomisia, jonka jälkeen se kipitti hurjaa vauhtia alustalle. Tätä tehtiin jonkin aikaa ja lopuksi otettiin hiukan pujottelua toisten koirakoiden välistä (Myrn olisi tahtonut kamalasti moikata muita, keskittyminen ei enää oikein riittänyt tässä vaiheessa) ja ihan viimeisenä luoksari piiiiiiiiiiiiitkällä matkalla. Tosi hyvä fiilis jäi kyllä tästä kerrasta, kannatti lähteä!

Tällaista rataa tehtiin, joskin hiukan muokkailtuna (ei muuria, rengasta eikä putkea An alla) kun esteitä ei ollut tarpeeksi.

Lauantaina käytiin vapaavuoroilemassa Lauran ja shelttien sekä Emmin ja kiharaisten kanssa. Päätarkoitus näissä treeneissä oli se, että pääsen testaamaan Minttua radalla, sillä tarkoituksena oli osallistua ensi viikonloppuna merleneidillä Ilona Joensuun agivalmennukseen. Arvon merle päätti kuitenkin aloittaa juoksunsa eilen, joten koulutus jää minun osaltani väliin, jollei Murkkia hyväksytä mukaan. Rata itsessään oli ihan kiva, mitään suurempia ohjauskikkailuja se ei sisältänyt mutta koska oma ohjaus on edelleen ihan hukassa ei me Mintun kanssa puhdasta rataa saatu kertaakaan. Muutama kiva pätkä tuli kyllä, mutta paremminkin olisi voinut mennä.
Pikkumusta teki rataa pätkinä myös, ja ai mikä pentu! Jos itse en olisi auttamattoman hidas ja (Lauran sanoin) jäisi hidastelemaan vähän joka kohtaan, oltaisiin me aika päteviä. Tulisipa joku äkkirikastuminen, niin päästäisiin kunnon valmennuksiin! Tehtiin siis pätkiä 1-7 ja 19-26 hiukan muokkaillen. Persjättö putkien 24 ja 25 välillä ei onnistunut kertaakaan, koska olin itse koko ajan jäljessä ja pikkuongelmia tuli pari kertaa 20-21 kohdalla kun ohjasin huolimattomasti. 

Eilen oli vuorossa taas maanantaitreenit. Koska viime aikoina hallilla valmiina ollut rata on ollut suoraan sanottuna sieltä ja syvältä (sunnuntain jatkoryhmältä jää rata maanantaille ja radat on olleet tylsiä s-kirjaimen muotoisia), oli meillä varalta mukana Jenna Caloanderin vauhtirata.

Koska halli oli (taas kerran) liian pieni radalle, piti hyppy nro 13 jättää pois. Tää rata oli ihan mahtava tehdä, vaikka ohjaajan kunto taisi loppua jo jossain puolessa välissä eikä edes tehty kokonaista rataa kertaakaan. :'D Juosta tässä kyllä sai! Mulle oli kamalan hankalaa sisäistää kakkos- ja kolmosesteiden väliin tehty ennakoitu valssi ja pari kertaa pyörinkin paikallani kun en tiennyt minne olin menossa ja mitä tekemässä. Positiivinen asia heti alkuun oli se, että Myrn suoritti kolmoshypyn pätevästi ohjaajan sekoiluista huolimatta. Tästä kirmattiin hurjaa  vauhtia eteenpäin ja pätkä lopetettiin esteelle 12. Putket Myrn haki tosi hyvin, irtoamista taas täytyy treenata lujasti seuraavilla kerroilla. Loppua kohden irtoaminen parani, kun pentu tiesi jo mitä tehdään. Lopussa tehtiin vielä rata loppuun eli esteet 14-22. Esteelle 16 oli tarkoitus tehdä joko putkijarru tai persjättö ja eihän se jälkimmäinen onnistunut edes unelmissa, kun koira painaa putkesta mieletöntä vauhtia. Onneksi seuraavaan putkeen ohjaaminen onnistui myös toiselta puolelta ja selvittiin tästäkin kunnialla. Tällaista lisää!

Treenilistalle pääsivät nyt siis irtoaminen ja muutenkin estehakuisuus sekä ehdottomasti ohjaajan oman ohjaamisen kehittäminen.
Tosiaan, Hupsiksen kanssa tehtiin rata myös läpi erittäin surkealla suorituksella. Persjättö kuitenkin onnistui ja ehdinpä tanssia voitontanssinkin jossain siellä välissä sen kunniaksi ;) Ei taida kyllä Hups enää tätä harrastusta jatkaa, ei sitä nimittäin kiinnosta ei yhtään koko homma. Heli kävi hieromassa lapikkaan keskiviikkona ja olihan se jumissa - lapojen takana ja ristiselässä oli selvät jumit. Ensi viikolla on uusintakerta ja tällä viikolla hieron sen itse läpi pari kertaa, jospa alkaisi helpottaa. Kyllä huomasi koirassa eron keskiviikkoiltana, lenkillä se oli huomattavasti reippaampi kuin viime aikoina! 

Muutamaa päivää vaille 9 kk! ♥

Perjantaina pikkumustani täyttääkin jo 9 kuukautta. Vastahan se kotiutui Haukiputaalta, minne tää aika on kadonnut? Nyt täytyy oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni tokon treenaamisen suhteen, agissa ollaan paljon paremmalla tolalla kuin tokossa. Ensi viikonlopun Myrn seikkaileekin siis Vironmaalla ja minä Outokummussa treffailemassa pikkumustan sisaruksia! 

Kevättä kohti

Neljä ja puoli päivää aikaa...nimittäin Rautalammin ryhmikseen! Koskapa eräs merleneiti unohdettiin ilmoittaa kyseiseen koitokseen, lähtee meidän taloudestamme näyttelypuudelin virkaa toimittamaan ainoastaan pikkumusta. Tuomarinmuutoskin meidän kohdallemme sattui, sillä shelttejä on ilmoitettu huimat 84 kpl, jonka lisäksi pentuja vielä neljä. Alkuperäinen tuomarimme olisi ollut Irina Poletaeva, mutta muutoksen jälkeen meitä arvosteleekin Päivi Eerola. Itse olen muutokseen vain tyytyväinen, sillä Eerola on arvostettu tuomari shelttipiireissä ja on mukavaa saada kyseiseltä rouvalta arvostelu, vaikkakin vain pentuluokassa.

Treenauksen parissa ei mitään kummempia ole tapahtunut, tokossa tahkotaan edelleen seuraamisen kanssa, samoin paikkis/odottaminen otetaan tarkan silmän alle heti, kunhan ilmat lämpenevät. Hallilla ollaan odottamista treenattukin, kyllähän tuo paikallaan pysyy pieniä hetkiä, mutta paikkiksessa ongelmana on tällä hetkellä se, että samantien kun alan pentua palkkaamaan, pomppaa se ylös nanosekunnissa. 

Pakko kyllä kehua Myrniä ennakkoluulottomuudesta, nimittäin neiti on varsin ihastunut metallikapulaan! Kapulan nostaminen ei tuota minkäänlaisia ongelmia, seuraavana vuorossa onkin pitämisen vahvistaminen.

Agilityssä ollaan nyt tehty hiukan pidempiä radanpätkiä ja vaihtelevasti irtoamistreenejä niin putkiin kuin hypyillekin. Eilisissä treeneissä allekirjoittanut saikin juosta lujasti, sillä Myrnin treenauksen lisäksi sain treenattavakseni kaksi kappaletta merleshelttejä. Hallilla valmiina ollut rata oli onneksi varsin hyödyllinen ja paria ongelmakohtaa lukuunottamatta suht helppokin. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui ohjaajan hitaus, sillä olin auttamattomasti myöhässä jo ensimmäisen putken jälkeen. Tätä rataa olisi kiva päästä treenaamaan myöhemminkin, tosin niin että joku osaavampi huutelisi neuvoja laidalta. :'D

Myrn teki radan alku- ja keskiosaa ja ai miten taitava pentu taas oli! Sattuneet mokat olivat ihan omiani, kun ohjasin huonosti, mutta kun keskityin erityisesti putkeen lähetyksiin, oli pentu super. Pienen hinkkaamisen jälkeen sain myös radan ensimmäiset esteet ohjattua suht mallikkaasti, kyseistä ohjauskuviota en kyllä nimeltä tiedä. :D Väliajoilla  treenattiin peruuttamista ja metskua ihan vaan sen takia, että pikkumusta pysyi hiljaisena.  Lopussa Myrn pääsi myös kokeilemaan kokonaista puomia pari kertaa ja suht varmasti se päälläkin käveli, tosin hihnan kanssa. Nyt pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni myös agin suhteen ja käydä hallilla tekemässä VAIN irtoamistreenejä ja focusta, ne on kuitenkin niin perusjuttuja jotka pitää olla kunnossa.

Ja tosiaan, pieni mustahan täytti viime viikolla jo 8 kuukautta! Tässä pakollinen seisotuskuva:

On se vaan hieno vaikka itse sanonkin ♥ Korvat sojottaa kyllä lähinnä pystyssä, mutta toivottavasti saadaan ne pelastettua heti Rautalammin jälkeen.

ALO1!

Parin viikon takaisesta Varkauden tokokokeesta ei ole oikeastaan muuta sanottavaa, kuin että hävettää. Ohjaajaa jännitti ensimmäinen hallikoe sekä koiran arvattava suhtautuminen miestuomariin, joten jännitys luonnollisesti siirtyi myös koiraan, joka ahdistui ja käytti kehässäoloajan ohjaajan rauhoitteluun. Tuloksena karmiva ALO0 89p ja hyvin hyvin paha mieli.

Kovin suurin odotuksin ei siis lähdetty viime lauantaina Joensuussa (no okei, Liperissä jos nyt tarkkoja ollaan) pidettyyn kokeeseen. Tuomarina meillä oli tällä kertaa Anne Nokelainen ja koe järjestettiin JoA:n jo kylmäksi havaitussa hallissa. Koska puolet laumastamme oli samaan aikaan Kuopiossa kisaamassa agia, suuntasimme Hupsan kanssa kokeeseen aivan kahdestaan.

Olin edellisen kokeen jälkeen yrittänyt kovasti tsempata jännityksen suhteen ja koitinkin koko aamun miettiä kaikkea muuta, kuin lähestyvää koetta. Asiaa helpotti hieman minulle agikisojen ajaksi hoitoon tuotu mudikakara, joka valvotti puoli aamua juoksemalla Myrnin kanssa rallia ympäri makuuhuonetta, kakkaamalla lattialle ja sen jälkeen jatkamalla rallia juuri tehdyn tuotoksen yli. :) Yliväsyneenä siis kokeeseen matkattiin, mistä tällä kertaa ei ollut haittaakaan.

Jo ilmoittautuessa minulla alkoi olla melko hyvä tunne tulevasta, sillä saimme kisanumeroksi yhdeksikön, joka siis on minun syntymäpäiväni ja samalla tavallaan onnennumero, vaikken sellaisiin pahemmin uskokaan. Ainoa huono puoli tässä oli se, että olimme luokan toisiksi viimeiset eli odotteluaikaa oli vähän turhankin paljon. Tuomari käski kaikki koirakot, lukuunottamatta suorittavaa ulos, joten käytiin Hupsiksen kanssa käveleksimässä ympäri Pärnävaaraa ja leikittiin Hupsan lempipallolla odotellessamme. 

Paikkis oli kahdessa osassa ja me tietysti siinä jälkimmäisessä ryhmässä. Kehääntulotarkastuksessa Hupsis otti jo valmiiksi paniikkinappulan päälle, mutta tuomari yllätti minut koskemalla koiraa vain ihan pikaisesti ja toivotti meidät tervetulleiksi kehään sanoin "ei viitsitä toista ahdistaa enempää". Luoksepäästävyys oli perus-Hupsaa - tuomarin tullessa kohti Hupsis totesi tämän olevan taas sama kamala liike ja väisti taakseni, muttei kuitenkaan paniikinomaisesti ja antoi tuomarin lopuksi koskea. Herra hermostui kamalasti, kun vieressämme ollut beussi räjähti haukkumaan tuomarin tullessa viereen ja ei ehtinyt tapahtuneesta palautua ennen meidän vuoroa. Tyytyväinen kuitenkin olen, koska luoksepäästävyys on ehdottomasti Hupsalle se vaikein osuus.

Paikkis oli samanlainen kuin viimeksikin: Hupsis meni maahan oikein nätisti, löhöili paikallaan vaaditut kaksi minuuttia kuin mitään ihmeellistä ei tapahtuisi, mutta ei jaksanut hilata itseään ylös perusasentoon enää lopussa. Tästä siis lähti yksi piste, muuten oikein bueno suoritus. Tätä pitänee alkaa treenaamaan, et siinä lopussa PITÄÄ istua vaikka kuinka olisi kivaa makoilla koko loppukoe. :'D Oma jännitys kyllä varmasti vaikutti tähänkin, sillä treeneissä Hupsis ottaa perusasennon kyllä nätisti.

Tässä sit loput pisteet kera pienten kommenttien:

Seuruu hihnassa - 6: Kokeen järkyttävin osuus oli ehdottomasti tässä, itseäni ahdisti vielä paikkiksen loppu ja tuleva koitos, Hupsis ei ollut ihan kartalla siitä mitä olisi pitänyt tehdä. Perusasennot jäi ottamatta, vasemmalle kääntyessä jäi alle kun ei tajunnut kääntyä ja muutenkin vähän haahuilua. 
Seuruu irti - 7: Parempaa kuin hihnassa, Hupsis piti jopa kontaktia välillä eikä haahuillut kuin täyskäännöksessä ja juoksussa hieman. Lopun perusasento oli hidas, mutta tuli kuitenkin. Itse olin suht tyytyväinen, koska tää on vaikeaa Hupsalle. 
Liikkeestä maahan - 8: Tuomari taisi vähentää seuruuosuudesta ja hitaasta maahanmenosta noi kaks pistettä, sillä omaan makuun oli just hyvä Hupsismainen suoritus. Seuruukin oli kyllä omasta mielestä ihan hyvää, en sit tiedä. Pahemmin en ehtinyt tuomarin kommentteja kuulla, kun piti jo siirtyä seuraavaan liikkeeseen.
Luoksetulo - 9: Ihan huippu Hupsismainen luoksetulo! Tuomari tiputti yhden pisteen siitä, että koira hidasti lopussa ihan aavistuksen. Olin tosi tyytyväinen siihen, et Hupsis ei kääntynyt perusasentoon metriä ennen minua, kuten viime aikoina.
Liikkeestä seiso - 9: Mahtava! Koira ei ollu ihan kartalla liikkeen alussa, mutta lähti mukaan kuitenkin ihan hyvin ja pysähtyi hienosti. En tiedä mistä piste lähti, ehkä pysähdys oli hieman hidas tai seuruu jotenkin vaisua? Ja mikä parasta, HUPS EI ENNAKOINUT PERUSASENTOA!
Hyppy - 9: Ihan mielettömän hyvä Hupsiksen koehypyksi, sillä tätä se ei oo suorittanut aikaisemmin kunnolla ollenkaan. Lähti vähän hitaasti ekasta käskystä, pysähtyi hyvin eikä ennakoinut perusasentoa tässäkään jes! Piste lähti juurikin tuosta jäisyydestä haha.
Kokonaisvaikutelma - 7: Tuomari sanoi, että koira ei näyttänyt oikein olevan kotonaan kehässä ja että tekeminen oli hieman vaisua. Kehäkokemusta vaan kuulemma lisää. Itse olin huipputyytyväinen koiraan paikkista lukuunottamatta, sillä koetilanteet on Hupsalle vaikeita.

Kokonaispisteitä tuli huimat 161p, eli aika pienestä oli meidän ykkönen kiinni :'D Onnellinen kuitenkin olen, nyt vaan ahkerasti treenaillaan avoimen liikkeitä ja yritetään saada se murheenkryyni-nouto kuntoon joskus :)