Puolen vuoden juttuja

Jahas, eipä ole taas hetkeen tullut blogia kirjoiteltua. Parannusta ei liene luvassa nytkään, mutta jos nyt vähän avaisi meidän kesää ja syksyä. :D Viime postauksen jälkeen Gisli on mitattu virallisesti miniksi (jee, päästään starttaamaan ensi vuonna!), Myrn on saanut RTK3-koularin ja Hupsis on kahta hammasta köyhempi.

Gisli mitattiin tosiaan Mikkelin Agirodussa heinäkuun alussa. Pikkusopuliparka vihasi mittaustilannetta ja pöydällä oloa ihan hirmuisesti, eikä asiaa ainakaan auttanut lähes pyörtymispisteessä oleva omistaja. Ensimmäinen tuomari mittasi Gislin miniksi, mutta liekö se sitten näyttänyt toisen tuomarin silmään sen verran isolta, että tämäkin tahtoi mitata. Ja kas kummaa, kun etuosa tuomarin toimesta äärimmilleen venytettynä Gisli menikin himpun yli medirajan. Tässä vaiheessa jännitys tiivistyi toden teolla, sillä viimeisestä mittauksesta oli kiinni meneekö pikkusopuli mineihin vai medeihin. Onneksi viimeinen tuomari mittasi Gislin selkeästi miniksi, vaikka kyllähän se aika suuri mini onkin. Tuomarien mittaustuloksista en sen tarkemmin tiedä (paperissa lukee kaksi 34-35 ja yksi 35-36), mutta oma veikkaus osuu siihen 34,5 cm paikkeille.

Gisli on treenannut ahkerasti aksaa, ja eilen tuli myös tieto siitä, että päästiin valmennusryhmään myös ensi vuodelle. Kaikki esteet menee radan osana, kepeissä on vielä 4-5 ohjuria, mutta niistäkin päästään ihan piakkoin eroon, sen verran sujuvasti pikkukoira kepittelee. A:n osumat on vielä vähän korkeita välillä, ja jostain syystä esteelle meno on Gislistä vähän epämiellyttävää, mutta kyllä se sieltä vahvistuu. Puomille pitäisi saada myös himpun lisää itsevarmuutta, jolloin vauhtikin kasvaisi. Muuten se menee kyllä hienosti! Ollaan tehty ehkä vähän turhan teknisiä ratoja (koska valmennusryhmä), joten nyt palataan rallatteluihin ja koitetaan saada se piilossa oleva vauhti esiin.

Rallytokon suhteen tein päätöksen, että Gisli starttaa virallisissa kisoissa ehkä ensi vuonna, ehkä ei vielä silloinkaan (riippuen siitä ostanko lisenssin vai jätänkö periaatteen vuoksi ostamatta). Olen ollut tosi laiska opettamaan tokojuttuja, kuten seuruuta, koska päälaji on agility ja se kyllä näkyy. Gisli ei osaa vieläkään seurata niin hyvin, että kehtaisin viedä sitä kisoihin ja lisäksi se on kovin häiriöherkkä. Hitaasti kehittyvä kaikin puolin, kuten viime postauksessakin näköjään totesin. Se tekee tehtävät hienosti ja osaa paljon ylempien luokkien juttujakin, mutta kylttien välit on haahuilua. Onneksi ei ole kiire, rallya ehtii eläkkeelläkin kisata!

Myrystiina käväisi hakemassa viimeisen hyväksytyn tuloksen voittajasta naapuriseuran kisoista, jotka järjestettiin syyskuun lopussa. Rata oli helppo, mutta kas kun typeriä virheitä sattui vähän turhankin paljon. Tyhmä ohjaaja unohti sanoa lähtökyltillä koiralle odota, ja kun vastasin tuomarille olevani valmis, päätti Myrn lähteä jo liikkeelle. Kaksi kylttiä jouduttiin uusimaan ihan ihme virheiden takia, mutta raavittiin silti kasaan 84p. Kyllä ärsytti radan jälkeen, mutta tällaistahan se välillä on. Nyt Myrn on ilmoitettu oman seuran itsenäisyyspäivän kisoihin, ensimmäistä kertaa mestariin. Eipä ainakaan helpota jännitystä, varsinkin kun osa liikkeistä on vielä vähän hataralla pohjalla.

Testattiin myös Carthrophen-kuuria, sillä Myrn oli alkusyksystä kovin perässävedettävä varsinkin lenkkien lopussa. Syynä saattoi toki olla myös valeraskaus, mutta tulipahan testattua. Ensimmäisen piikin jälkeen Myrnistä tuli paljon leikkisämpi, toisen piikin jälkeen se muuttui hetkeksi vähän vaisummaksi ja loppujen piikkien jälkeen se oli taas iloinen itsensä. Nyt viimeisestä piikistä on kohta kaksi viikkoa, ja ainakin vielä meno on varsin villiä. Saa nähdä, muuttuuko käytös johonkin suuntaan myöhemmin, mutta sen näkee sitten. Myrn on myös käynyt ahkerasti allasterapiassa.

Hupsis oli onnistunut katkaisemaan P2-hampaan alhaalta oikealta, liekö löytänyt vanhan luun mökiltä ja puraissut sitä turhan kovasti. Lappalainen pääsi hampaan poistoon Martinalle, joka oli hammaskiven putsauksen yhteydessä löytänyt vielä toisenkin rikkinäisen hampaan (vasemman puolen pikkuhammas ennen yläkulmuria). Näin ollen Hups tuli kotiin kahta hammasta köyhempänä, mutta onpahan nyt suu hoidettu. Lappalainen täyttää kahden viikon päästä jo kahdeksan! Hassua ajatella sen olevan kohta veteraani, vastahan se minulle tuli.

Kahden viikon päästä suunnataan Gislin kanssa Tampereen kaksipäiväiseen näyttelyyn, vaikka suurta menestystä tuskin keskenkasvuiselle ja karvaansa pudottavalle pikkusopulille tulekaan. Tuomarit ovat kuitenkin sellaiset, joilta on kiva käydä arvostelu hakemassa (vaikka Eerolalla Gisli onkin jo käynyt, vuosi sitten Messarissa). Mukaan lähtevät myös Meela ja Muura, ja onpa meillä mahdollisuus saada kasaan ihkaensimmäinen Agarwaen-kasvattajaryhmäkin, kun sekä Teemo että Kuje ovat tulossa paikalle myös.

Alkusyksystä käytiin Suomunkierrolla!

Paras pikkumusta täytti 12.7. jo viisi vuotta ♥

Käytiin me Jyväskylä KV:ssakin! Gisli NUO ERI4 ♥ Kuvan (c) Sirpa Saari

Puolitoistavuotias pikkusopuli

Gisli otti ja meni täyttämään jo 1,5 vuotta 15.6.! Aika menee niin nopeasti. Tällä hetkellä pikkukoira on bikinilookissa, mutta hiljalleen karva alkaa taas kasvamaan. Saa nähdä, millainen juoksuväli tulee olemaan, sillä kovasti Gisli näyttäisi juoksuja tekevän.

Agilityssä ollaan nyt tauolla heinäkuun puoleen väliin asti, sillä halusin antaa pikkukoiralle kunnon kesäloman. Tai no loman ja loman - ollaan nimittäin aloitettu projekti juoksu-A! Tarkoitus olisi opettaa se Sandersin boksimenetelmällä, joten nyt treenaillaan boksin kanssa ihan rauhassa ja siirrytään esteelle sitten kun ehditään. Ennen taukoa Gisli aloitteli myös hieman keppejä (ehdittiin treenata niitä kolmella kerralla :D ), ja alun haparointien jälkeen se kepitteli aivan superisti kuutta keppiä! 

Huonosti seisova kaljurotta 1,5v. Livenä se on söpömpi! ♥

Tää kuva kiteyttää Gislin ajatukset aksasta. ♥

Alun perin tarkoitus oli treenata paaaljon rallytokoa kesän aikana, jotta Gisli olisi kisavalmis syksyn rallytokokisoihin. Voi kuitenkin olla, että pikkukoira ei aloita kisauraansa vielä tänä vuonna, sillä se tuntuu kehittyvän kovin hitaasti niin fyysisesti kuin henkisestikin. En tahdo viedä keskeneräistä koiraa kisaamaan, ja erityisesti seuruun kanssa meillä tulee olemaan vielä hirmuisesti tekemistä. Gisli ei ole samanlainen turboahdettu tapaus kuin Myrn, joten itsellänikin on opettelemista taas kerran erilaisen koiran ohjaamisessa.

Seuraavien viikkojen suunnitelmissa on käydä mittauksessa (jännittää jo nyt!) Agirodun yhteydessä sekä kiertää Herajärven kierroksen eteläosa heti siihen perään. Vaelluskoiraksi omistani pääsee vain Gisli, sillä Kolin reitit ovat Myrystiinalle ehkä vähän turhan raskaita. Ja aina on sitä helpompaa mitä vähemmän koiria on mukana.

Viittä vaille mestari(ssa)

Viikko sitten kisattiin taas pikkumustan kanssa pitkästä aikaa rallytokossa. Kisapaikalla oltiin superajoissa, koska Laura ja merlet kisasivat avoimessa. Olipahan aikaa treenailla rataa, jos ei muuta! Tuomarina kisoissa toimi aina yhtä ihana Tytti Lintenhofer, jonka radalla ollaan Myrnin kanssa oltu viimeksi alokasluokassa.

Rata ei ollut kovin haastava, meille edelleen vaikeaa peruutusta lukuunottamatta. Toki peräkkäin olevat oikealla puolella tapahtuvat pysäyttävän liikkeet vähän kauhistuttivat, mutta sen verran ollaan treenailtu, että mitään hirmuista paniikkia ei ratapiirustuksen näkeminen saanut aikaan. Normaali jännitys ei sen sijaan poistunut minnekään, valitettavasti. :D

Myrn oli jotenkin omissa maailmoissaan radalle mentäessä, se haisteli hallin pohjaa ja pysähtyipä se rapsuttamaan itseään vielä kehänauhan sisäpuolella. Onneksi heti radan alettua meno oli taas peruspätevää Myryä, ja neloskyltille (liikkeestä seiso kierrä koira) selvittiin hyvin. Jostain syystä liikkeestä seisominen on Myrnille kisoissa todella vaikea, viime kisoissa se teki aivan saman kuin nyt, eli  ja kääntyi perään kun lähdin kiertämään koiraa. Uusittiin siis tämä, josta -3p. Seuraava kyltti olikin se kamala peruutus, joka tuntuikin kamalalta siinä tilanteessa. Olin ihan varma että saatiin vinousmiinusta, mutta näköjään tuomarista se oli hyväksyttävä. Myrn alkoi tässä vaiheessa vähän kuumua.

Istu, koira eteen, vasemmalta oikealle, istu tuli hirmu nopeasti käännöksen jälkeen ja porsaskoirani teki sen mitä epäilinkin sen oikealla tekevän - istui vinoon. En kuitenkaan jaksanut uusia ja hyvä niin, sillä siitä lähti ainoastaan -1p, vaikka itsestä vinous näytti kamalan pahalta. Seuraava pätkä vasemmalle käännökseen asti meni tosi kivasti, mutta sitten Myrnin keskittyminen katosi jonnekin (liekö se luuli että peruutetaan taas) ja saatiin -1 puutteellisesta yhteistyöstä vasemmalle kääntymisessä. Myrn jäi seisoskelemaan sivulle tosi pitkäksi aikaa, ennen kuin tajusi istua. :D Loppurata oli jees! Käytösruudussa ei ihmeitä, tosin Myrn oli yllättävän levoton normaaliin nähden.

Erikoismainintana saatiin "hieno" kylteiltä 2, 6 ja 11, jee! Vaikka radan jälkeen oma fiilis oli aika huono, kun meno tuntui kovin rumalta, saatiin pisteitä kuitenkin huikeat 95. Tällä irtosi siis helposti toinen hyväksytty voittajasta ja samalla luokkavoitto. Myrn ansaitsi siis itselleen lahjakortin syksyn kisoihin, jonne lähdetään metsästämään sitä viimeistä hyväksyttyä. Taitomusta ♥

Edelleen erinomainen

Pikkusopuli 16kk ♥

Sunnuntaina kävimme Gislin kanssa pyörähtämässä Outokummun ryhmänäyttelyssä, josta on tullut vuosittainen perinne. Lähinäyttelyt ovat ihania, sillä ei tarvitse herätä kukonlaulun aikaan auton rattiin, eikä näyttelypäivän jälkeen ole totaalisen kuollut olo! Yleensä myös Myrn on päässyt esiintymään Outokumpuun, mutta tällä kertaa tuomarina oli ruotsalainen herra, jonka en uskonut arvostavan ei-niin-pientä pikkumustaa hörökorvineen.

Juniorinarttuja oli taas paikalla useampi, mutta vain neljä niistä sai tuomarisedältä erinomaisen. Gisli oli kaikeksi onneksi yksi näistä neljästä ja lopulta se sijoittui vieläpä kolmanneksi! Arvostelu oli ihan pikkusoopelin näköinen, sillä onhan se kevyt ja kaiken lisäksi karvatonkin tällä hetkellä. 

"Feminin tik med fina linjer och utmärkta rörelsen. Litet tunn i huvud och benstomme. Ej i bästa päls i dagen. Byggt på fina linjer"

Tuomari: Dan Ericsson, Ruotsi

Perjantaina käytiin treenaamassa ja otettiin samalla kuviakin! Gislin tekeminen alkaa olla oikein kivaa, vaikka hurjan paljon vielä onkin tekemistä, jotta sen kanssa pääsee kisakentille saakka. 

Myrn 4v9kk ♥

Kerrankin myös lapikkaasta seisotus! Hups pian 7,5v ♥

Ensimmäinen erikoisnäyttely

Prinsessa ♥

Lauantai oli piiiiitkä päivä. Tänä vuonna Shetlanninlammaskoirien erikoisnäyttely järjestettiin täällä Joensuussa, joten pitihän sitä allekirjoittaneen olla mukana laittamassa näyttelyä kasaan. Alun perin minun piti olla päivittämässä tulospalvelua, mutta Lauran sairastuttua "jouduin" viemään pikkusoopelin itse kehään. 

Hallilla oltiin reippaina kello seitsemän, sillä aamulla oli vielä muun muassa viimeisteltävä kuvauspistettä ja laitettava palkinnot esille. Gisli sai odotella häkissään, jossa se viihtyikin oikein mainiosti. Kumma juttu, että aksatreeneissä häkkiin ei mentäisi ei sitten millään, mutta näyttelyssä sinne suorastaan juostaan. :D Tuomareina erkkarissa olivat Mrs. Ann Stafford (kennel Rannerdale) ja Mrs. Mary Glover-Guest (kennel Doonelodge), Iso-Britanniasta tottakai. Koiria oli ilmoitettu yhteensä 126, joista jokunen oli poissa.

Junnunarttuja oli vaatimattomasti ilmoitettu 18 kappaletta, joista yksi oli poissa. Karvojaan pölistelevän pikkusopulin kanssa ei ollut muita tavoitteita kuin saada se ERI, mutta kuinkas kävikään! Ilmeisesti Gisli oli ihanan tuomaritädin mieleen, ja pikkukoira kipaisi erinomaisen lisäksi myös luokkasijoituksen sekä SAn! Huippua! Paras narttu -kehässä meillä ei luonnollisestikaan ollut mitään sijaa, kun sijoituimme junnujen neljänsiksi, mutta käytiinpähän pyörähtämässä. Jo pelkästään erinomainen rodun kasvattajatuomarilta oli huikea saavutus, saati sitten luokkasijoitus ja SA. Erinomaisia junnunartuissa tuli yhteensä vain kuusi kappaletta, joten ei pöllömpi suoritus.

Ja arvostelu oli aivan ihanaa luettavaa:

"Very elegant sable. Very feminine. Nice head and ears, could have a more round shape on eye. Well balanced, good in sense. In good coat. Moved well. Should have a bright future." JUN ERI4 SA

Silmistä olen tosin hiukkasen eri mieltä, sen verran pallosilmä pikkukoiranen on. :D Liekö Gisli sitten siristellyt silmiään kovasti arvostelun aikana, sillä yhtään pyöreämmät ei näkimien tarvitsisi kyllä olla. Pöydällä olo oli Gislistä taas ällöä, mutta muuten se esiintyi tosi kauniisti edukseen. Loppua kohden väsymys alkoi jo painaa, eikä esimerkiksi pn-kehässä seisominen meinannut enää luonnistua yhtään. Häkissään pikkusoopeli pilkkikin sitten oikein urakalla, on se näyttelytouhu vaan raskasta.

Shetlanninlammaskoirien erikoisnäyttely - JUN ERI4 SA ♥ (c) Netta Timonen

Tällä viikolla Gislillä onkin ansaittu vapaaviikko (tosin pikkukoira saattaa olla ansaitusta eri mieltä, sen verran ahkerasti se on kantanut leluja minulle jo tässä vaiheessa viikkoa), sillä maanantain rallytreenien jälkeen allekirjoittanut vietti yön tiiviisti vessassa, kiitos Lauralta tarttuneen noroviruksen. Rallytreeneihin Gisli pääsi tekemään pieniä juttuja, ja vaikkei se osaakaan vielä esimerkiksi seurata kunnolla, on sillä jo yllättävän monta kylttiä hallussa! Erityisen ylpeä olin sen istu, maahan, kierrä koiran ympäri -kyltistä, sillä kertaakaan ei edes tassu värähtänyt minun kiertäessä koiran ympäri. Siitä tulee vielä hieno. ♥

Myrn teki hienoa rataa myös, joskin edelleen treenilistalle päätyy sivulla seisomaan nousu. Aiemmin täydellisesti toiminut liike on nyt hajonnut taas, ja tuhma pikkumusta tekee ihan omiaan. Oikealla puolella seuruu on sen sijaan parantunut aivan huikean paljon, jee! Nyt vaan treeniä treeniä, pitäisi jaksaa treenata muuallakin kuin siellä hallilla.

Aksat jäi Gislin osalta väliin, mutta ensi viikolla palaillaan taas normaaliin treenirytmiin. Taukoviikko on ihan hyvästäkin, sillä perjantaisessa hieronnassa pikkukoira oli niiiiiiiin kipeä, että seuraava hieronta-aika varattiin jo kahden viikon päähän. Toivottavasti pieni saataisiin jo seuraavalla kerralla auki.

Gislin päivät kuluvat pitkälti pienen trikkimonsterin (also known as Muura) leikittäjänä. Gisli on ollut haltioissaan uudesta leikkikaverista, joka jaksaa lähes kyltymättä riekkua sen kanssa. Saa nähdä, mitä tästä kaksikosta kehkeytyy, kunhan Muura tuosta kasvaa.

Rallytokoilua!

Myrn ja Routa Meelanpoika, virallisesti Agarwaen Daggry Rhaegal ♥

Viime päivityksestä on taas ehtinyt vierähtää tovi jos toinenkin. Pennut ja uuden koulun aloitus ovat vieneet aikaa blogiin kirjoittelulta, mutta eipä meidän elämässä mitään ihmeellistä olekaan tapahtunut. Koirat ovat käyneet treeneissä viikottain, Gisli aksassa ja Myrn rallyssa sekä tokossa (tosin jälkimmäisessä harvemmin, kun treenit ovat vähän huonoon aikaan). Lisäksi ne ovat päässeet huollettaviksi hierontaan ja Myrn treenaamaan takajalkojen lihaksia vielä allasterapiaankin.

Helmikuun viimeisenä viikonloppuna oli vuorossa oman seuran rallytokokisat, jonne pikkumusta oli suurella jännityksellä ilmottu voittajaan, Voittajan liikkeet ovat periaatteessa hallussa jo ihan hyvin, mutta toki edelleen riittää parannettavaa oikealla puolella tapahtuvissa tehtävissä sekä ikuisessa murheenkryynissämme peruutuksessa. Minua jännitti koko aamun ihan hulluna, eikä asiaa ainakaan yhtään helpottanut se, että meidät oli laitettu starttaamaan luokan ensimmäisenä. Tuomarina kisoissa toimi Taru Leskinen, jonka sihteeriksi pääsin avoimeen luokkaan toimihenkilöpulan takia. Hirmuisen mukava tuomari, jonka avo-radalla ollaankin oltu vuosi sitten ekoissa avokisoissamme.

Rata ei ollut mitenkään supervaikea, mutta tottakai siellä oli se pelätty seuraten kolme askelta peruuttaen -kyltti. Myrn oli taas kerran ihan pärinöissään jo lämmiteltäessä, mutta teki rataa tosi kivasti, kun kävin treenailemassa ulkona ennen omaa vuoroa. Alkurata meni oikein kivasti aina peruutuskyltille saakka, ja itse peruutuskin sujui superpaljon paremmin kuin olin odottanut! Harmi vaan, että onnistuin itse ottamaan askeleita jotenkin väärin (videolla näyttää et otin liikaa askeleita, mutta vähän jäi hämärän peittoon että mistä -10 oikeasti tuli) ja tästä siis -10 TVÄ. Lisäksi saatiin -1 vinoudesta, mutta se nyt oli vielä pientä, kun olin pelännyt että voitaisiin jopa hyllyttää tähän kylttiin. :D

Oikealla puolella seuruu oli vähän rumaa, sillä oma jännitys vaikutti käskyttämiseen. Seuraava ongelmakyltti olikin koira eteen oikealta oikealle, jossa Myrn tuli rumasti eteen ja oli ehtinyt istahtaa toisen kerran korjatessaan asentoa. Tätä en itse huomannut, ja siitä siis toinen -10 TVÄ. Liikkeestä seiso kierrä koira piti uusia, sillä tura-Myrn lähti kääntymään perään minun kiertäessä. Uusinnalla pysyi onneksi paremmin. Loppurata oli hyvä, vaikka pelkäsinkin että viimeinen kyltti (koira eteen 1, 2, 3 askelta peruuttaen) meni pipariksi, kun Myrn tuli jotenkin tosi huonosti toiseen eteentuloon. Onneksi tuomari ei tästä rokottanut ollenkaan. Käytösruudussa asento oli vasemmalla maaten, jossa ei mitään ongelmaa. Loppusaldo siis rumat 73 pistettä ja sijoitus kolmas.

Oma fiilis oli radan jälkeen tosi paska, vaikka pitäisi toki olla tyytyväinen, että saatiin hyväksytty tulos. Me vaan pystytään paljon parempaankin, yli 90 pisteen tulokset pitäisi olla tosi helppoja meille. Mun jännitys pilaa suoritusta tosi paljon, mutta toivottavasti seuraava kerta on jo helpompi. Typeriä virheitä tulee helposti, kun koira on nopea tekemään asioita. Noh, seuraavat kisat on ehkä jo kiikarissa, sinne mennään yrittämään parhaamme taas.

Gisli on ollut aksassa aivan super, se irtoaa tosi kivasti ja etenee sangen itsenäisesti, mikä on toki ollut tavoitteenakin koko ajan. Ohjauksiin tuleminen on välillä vähän hankalaa, sillä pikkukoira tahtoisi vaan juosta lujaa ja flänkätä esteiden ympäri. :D Pikkuhiljaa treenaillaan myös puomin kontaktia ja keinua, ja molempien alkeistreenit näyttävät jo tosi hienoilta! Gislistä tulee hurrrrjan pätevä aksakoira, jos vaan ohjaaja osaisi ohjata paremmin. Reilun viikon päästä aloitamme viiden kerran tekniikkakurssin, jossa ohjaajakin pääsee treenaamaan eri ohjaustekniikoita. Se tulee tarpeeseen!

Hiljaiseloa

Lillipulla 13kk ♥

Elossa ollaan, ainakin melkein! Blogin päivittäminen on jäänyt toissijaiseksi, sillä viikko sitten pentulaatikkoon syntyi viisi kappaletta pieniä sheltinalkuja. Kaikki ei ole mennyt aivan kuin Strömsössä, vaan pienintä narttua on pitänyt ruokkia käsin ja se rajoittaa niin nukkumista kuin muutakin elämää aika lailla. 

Myrn aloitti juoksunsa ihan joulukuun lopussa, ja pikkusoopeli päätti seurata perässä vajaa viikko myöhemmin, joten pahemmin ei olla päästy treenailemaan. Gisli kävi tuuraamaassa mammalomailevaa Meelaa Mari Lukkarisen treeneissä kolme viikkoa sitten, ja vaikka alkuun epäilin juoksuhousujen haittaavan menoa, oli pikkusheltti toista mieltä, Myöskään se, että ohjaajana oli minun sijaani Laura, ei Gisliä haitannut. Koska oman seuran juoksunarttusääntöä muutettiin vuoden alusta, pääsi juoksuinen Gisli pariin otteeseen treenailemaan myös uuteen hienoon Poksin halliin.

Nyt molemmat ovat onneksi juoksunsa juosseet, ja kunhan pentuarki helpottaa, päästään treenailemaan oikein urakalla! Myrn on ilmoitettu helmikuun lopun rallytokokisoihin, jossa se starttaa ensimmäistä kertaa voittajaluokassa. Jännittää ihan sikana, sillä oikean puolen jutut on yhä edelleen vähän pelasteltuja, Myrnillä on ainakin seuraavaksi puoleksi vuodeksi treenipaikka sekä tokon VOI-EVL -ryhmässä, että rallytokoryhmässä, jota samalla myös koulutan. Pikkumustakin on pariin otteeseen päässyt jo hallille treenailemaan, ja ai että kun se on ollut liekeissä! Peruutus sujuu jo välillä tosi kivasti, oikealla puolella seuruu on nättiä paikkapaikoin, mutta vielä on paljon tekemistä, että se toimii varmasti. Istumiset oikealla ovat tällä hetkellä ne hankalin juttu, sillä Myrn tahtoo jäädä aina pysähtyessään vinoon. 

Gislillä on paikka Sari Vähäniityn agilityn valmennusryhmässä, jossa treenataan joka toinen viikko Sarin valvovan silmän alla ja joka toinen viikko itsenäisesti. Viime viikon treenit menivät sivu suun, sillä armas C5 ei suostunut kovan pakkaspäivän jälkeen käynnistymään, mutta tänään käydään treenailemassa itsenäisesti. Aksassa tehdään nyt ainakin kesään saakka ihan rauhassa pelkkiä putkia ja hyppyjä, ja katsellaan sitten miltä pikkukoira (ja selkä) vaikuttaa. Mikäli Gisli ei näytä jumiutuvan normaalia enempää tai muuten oireilevan, aletaan pikkuhiljaa opiskelemaan lisää. Tammikuun alun hieronnassa pikkukoira oli lanneosastaan aika jumissa, mutta vastasi hoitoon superhyvin. Välipäivien superliukkaat kelit eivät tosiaan tehneet hyvää kenellekään! Toivotaan kovasti, että selkä ei ala vaivaamaan, tähän saakka meno on ainakin ollut yhtä hullua kuin aina ennenkin.

Pikkukoiran tokoasiat edistyvät hiljalleen myös, sillä perusasento on kivalla mallilla ja seuruun alkeita ollaan jo alettu opiskelemaan. Käännöksetkin sujuvat aika ajoin tosi nätisti! Samoin kaukokäskyissä ollaan otettu harppaus eteenpäin, kun Gisli on vihdoin tajunnut miten noustaan maasta istumaan. ;D Note to self: opeta sille seuraavalle koiralle se istuminen ennen maahanmenoa.