Kesäkesä!

Sangen pitkäksi on taas päässyt päivitysväli karkaamaan ihan oman laiskuuden takia. Meidän elämässä ei ole mitään sen suurempia mullistuksia tapahtunut, ahkerasti ollaan agiliidelty pari kertaa viikossa ja tokoiltu silloin tällöin. Tokoa tosin pitäisi treenata paljon ahkerammin ja palkatta, sillä 12.7. (eli vain parin viikon päästä!) meillä on edessä molempien ihkaensimmäinen tokokoe Maaningalla. Sinne tosin mennään ihan vain kokemusta hakemaan, kun ohjaaja jossain mielenhäiriössä meni koiran sinne ilmoittamaan.. :'D

Agilityssä on tapahtunut huimaa kehitystä niin koirassa kuin ohjaajassakin, tosin Hupsis on noin miljoona kertaa pätevämpi kuin minä. Onneksi on oma personal trainer, joka piiskaa parempiin suorituksiin aina vapaavuoroillessa! Siirryttiin tosiaan heti alkeiskurssin jälkeen jatkoryhmään, joka treenaa sunnuntai-iltaisin. Ollaan menty jo useampia ratoja ja kovasti harjoiteltu yksittäisinä niin kontakteja kuin keppejäkin. Radoilla ollaan harjoiteltu ainakin valssia, takaaleikkausta ja välistävetoja, sekä putken "väärään päähän" menoa, joista jälkimmäisin oli Hupsalle sangen haastava tehtävä. Kontaktit ovat varsin hyvällä mallilla, kepit taas...hitaat kuin mitkä. Lisäksi fiksu lappalainen on edennyt keinun opettelussakin, seuraavaksi voisi alkaa siedättämään sitä paukahteluun oikein toden teolla. Maksirimojakin ollaan pariin otteeseen kokeiltu, ja yli mennään niistäkin!

Vaihteeksi Emmiltä viety, koska laiskana en jaksa itse piirtää!

Viime sunnuntaina tehtiin tuollaista välistävetorataa (esteelle 15 asti), joka sujuikin oikein mukavasti ja jota tehtiin myös keskiviikon vapaavuorolla. Hupsis ei vielä ihan hahmota "täällä"-käskyä radalla, ja palkkasinkin sitä välistävetokohdissa, jotta se oppisi tulemaan vetävään käteen kiinni. Vapaavuorolla välistävedot menivätkin huomattavasti sujuvammin! Muuten radassa ei ollut ongelmia, puomin kontakti oli mallikas ja vauhtiakin oli ihan kivasti. 

Juhannusviikolla käytiin pitkästä aikaa mejäilemässä Minttu+Meela-shelttien, Toivo-villakoiran, Bogi-cockerin ja Zin-pyrrin kanssa. Hupsa sai muutaman metrin mittaisen suoran jäljen, jonka se tällä kertaa varsin pätevästi jopa ajoi. Oma mokani tosin pilasi loppusuoran, kun herra sai ilmavainun avonaisesta Cesar-purkista, joka siis toimi kaatona. Tiedänpähän olla viisaampi seuraavalla kerralla! Olin kyllä ihan varma, että Hups toistaa syksyisen mejäfarssinsa ja pötkähtää makauksen päälle makaamaan, mutta onneksi kävi toisin ja mejäura saa jatkua :'D

Nyt pitäisi kaivaa tokomotivaatio jostain nurkasta ja treenata, agilityyn intoa kyllä löytyy vaikka muille jakaa. Ehkä me selvitään kunnialla.. 

Kuvaisaa!

Meidän viikot on aika pitkälti koostuneet vain ja ainoastaan lenkkeilystä pakkasten ja suurensuuren tokoärtymyksen takia, joten tässäpä teille kuvamateriaalia tekstin sijaan!

Nämä kaksi kuvaa on otettu tämän päivän Petsielenkiltä, jossa Hupsaa tosin kiinnosti enemmän Ninon ja Brandyn astuminen, kuin muiden kanssa leikkiminen..

(c) Noora Muuttoranta

Tää on joltain miun ja Nooran yhteislenkiltä!

(c) Laura Pitkänen

(c) Laura Pitkänen

(c) Laura Pitkänen

 Ja loput kolme ovatkin sitten eiliseltä piiiiiiiiitkältä jäälenkiltä, aikaa meni huimat 2,5 tuntia kun reippailtiin Lauran ja Nooran + koiruuksien kanssa pitkin Pyhäselkää. Osaa se lentävä lihapulla olla joskus hienokin juostessaan.

Jyväskylä kv! (ja vähän ehkä muutakin)

Toissa viikon tokotreeneissä (8.11.) meidän aiheenamme oli hyppy ja peruskäskyt. Meitä oli perustottisryhmässä niin paljon, että hyppyyn tutustuminen suoritettiin yksitellen, sillä välin muut tekivät peruskäskyharjoituksia. Hupsis oli ihan ihmeissään hypystä, sellaista se kun ei ole koskaan ennen nähnytkään, vaikka itse hyppy-käsky on jo melko hyvin hallinnassa. Itse asiassa herra taisi pelätä esteen johteita enemmän kuin itse esteitä, mutta pienen suostuttelun jälkeen se hyppäsi muutaman kerran todella hienosti ja lopetettiinkin siihen. Peruskäskytehtävissä Hupsis loisti hienolla kontaktilla, ja istu- sekä maahan-käskyt liikkeestäkin sujuivat suht hyvin! 


Viime viikolla aihe olikin sitten aktivointitemput ja seuraaminen. Suurin osa tunnista taisi mennä juurikin aktivointiin, opetettiin koirille mm. jalkojen välistä pujottelua ja kiepahdusta ympäri, pujottelun Hups tajusikin melko nopeasti, sillä sitä olemme harjoitelleet hieman myös kotona.  Myös seuraaminen sujui hienosti, sillä teimme ainoastaan pikkupätkiä. Perusasentoa harjoittelin tehtävien välissä ja Hupsis on nyt vihdoin tajunnut homman kunnolla! Taitava! Jälleen Hupsiksen kontaktia kehuttiin pujottelussa ja sain olla toisesta ylpeä :) 


Mutta sitten pääasiaan, eli Jyväskylän näyttelyyn! Pirteänä kampesin sängystä ylös sunnuntai-aamuna kello neljä, Hupsis oli ihan ihmeissään, mutta innolla lähti kuitenkin ulos lenkille. Suurin osa tavaroista olikin jo pakattu valmiiksi ja pikaisen tarkistuksen jälkeen suuntasimme parkkipaikalle odottamaan kyytiämme, jolla sitten kestikin.... Armaasta Lagunasta oli lähtenyt takaluukun muovinen osa irti ja Laura ja Ansku joutuivat sitä sitten korjailemaan. Onneksi päästiin kuitenkin matkaan ja suunnattiin keskustaan hakemaan mukaan myös Emmi & Toivoton. Sitten matka kohti Jyväskylää saattoikin alkaa! Hupsis ja Toivo matkustivat poikamiesboxissa takakontissa ja juoksuinen Minttu sekä Meela minun ja Emmin kanssa takapenkillä. Pojat piippasivat ahkerasti alkumatkan, mutta hiljenivät onneksi aika pian.


Menomatka oli sangen levoton, mutta perille pääsimme hyvissä ajoin. Hupsiksen kanssa seikkailimme ensin villakoirakehille Emmin perässä, ja sieltä sitten shelttikehän laitamille hengailemaan, oma vuoromme kun oli vasta puolen päivän aikoihin. 


Kellon lähestyessä yhtätoista suuntasimme takaisin oman kehämme laidalle seurailemaan lapinporokoirien suorituksia ja bongailemaan tuttuja lappalaisia. Eija ja Vippi sieltä löytyivätkin ja loppuaika sujui varsin nopeasti omaa vuoroa jännittäessä. Olin jo ihan paniikissa kun junnu-urokset arvosteltiin, sillä varsinkin toinen oli hyvin Hupsiksen oloinen käytökseltään ja sai H:n, ja kaiken lisäksi tuomari oli ahkera mittailemaan koiria! 
Nuorten luokassa oli meidän lisäksemme neljä muuta urosta, meidän vuoromme oli toisena. Hupsis oli melkoisen liekeissä jo ensimmäisellä juoksukierroksella, ja yllätti positiivisesti pitämällä häntääkin ylhäällä koko ajan. Hetken aikaa odottelimme omaa vuoroamme ja sitten olikin jo aika mennä tuomarin eteen. Ensin tuomari meinasi mitata Hupsiksen, mutta jostain syystä tulikin toisiin aatoksiin ja kysyi ainoastaan onko herraa koskaan mitattu. Hupsis antoi tuomarin kopeloida itsensä läpi melko hyvin, vähän se yritti nojailla minuun mutta ei väistänyt kuitenkaan, eli paljon paremmin meni kuin odotin. 
Seisotuksen jälkeen tuomari pyysi meitä juoksemaan ensin edes-takaisin ja sitten pari kierrosta ympyrällä. Hupsis nosti hännän taas hienosti, mutta turhan paljon keskittyi nuuskimaan kehän pohjaa, outoa materiaalia kun oli. Yllätys oli suuri, kun kehäsihteeri asteli meidän luoksemme kädessään SININEN nauha, minä kun olin odottanut korkeintaan H:ta :'D Arvostelukin oli aivan mahtava, ainoana miinuksena (yllätysyllätys) kuono, ja sivuaskeleissa kuulemma pitäisi olla enemmän ulottuvuutta. Kannatti kuitenkin lähteä, nyt sitten sitä ERIä vaan metsästämään ensi vuonna.


Arvostelu: 
Erinomainen koko ja mittasuhteet. Hyvä kallo-osa. Kevyt kuono. Hyväasentoiset korvat. Hyvät silmät ja purenta. Täyteläinen rintakehä. Oikea karvan laatu, ei parhaassa kunnossa. Riittävästi kulmautuneet raajat. Epävakaat ? (kehäsihteeri oli kirjoittanut kahdesti epävakaat :'D ). Sivuaskeleissa toivon enemmän ulottuvuutta. Miellyttävä luonne.


Paluumatka sujui väsyneissä merkeissä, tosin matkalla poikkesimme Jari-Pekassa syömässä pizzaa! Perillä Joensuussa olimme joskus ennen kahdeksaa ja montaa tuntia ei kyllä sen jälkeen enää jaksanut valvoa, vaan suuntasin pian unten maille ja Hupsiskin sammui nurkkaansa sangen nopeasti. :'D Paras reissu kyllä oli, ei voi muuta sanoa!

Hupsista!

Hieman on taas jäänyt päivittäminen unholaan, suuret pahoittelut siitä! Edellisen päivityksen jälkeen ei ole tainnut mitään maatakaatavaa tapahtua, treenailua ja lenkkeilyä vain.


11.10. meillä oli tokotreeneissä aiheena kontakti ja mukanakulkeminen, ja samalla olikin meidän viimeinen kerta alkeisryhmässä; minä kun halusin harjoitella vielä kontakteja ennen siirtymistä haastavampaan ryhmään. Hupsis oli aivan mahtava, koskaan ei ole ollut niin hienoa kontaktia kuin tuolloin ja teki todella innoissaan kaikki tehtävät! Ohjaajakin kehui herran kulkemista, joten tyytyväinen sain olla ja hyvillä mielin lähdettiin kotiin.


18.10. olikin sitten ensimmäinen kerta perustottis-, eli astetta haasteellisemmassa ryhmässä. Ohjaajana meillä olikin Hupsikselle jo tuttu Eija, Vippi-lapinkoiran omistaja ja aiheena seuraamisen alkeet. Hupsis oli......no Hupsismaiseen tapaansa perässä laahustava, kunnes otin esille salaisen aseeni, eli LAPASEN! Sen jälkeen herra teki huomattavasti innokkaammin kaiken annetun. Saatiin hyviä vinkkejä seuraamisen kehittämiseen, sillä se on nyt oikeastaan suurin kompastuskivi meidän tokoilussa.


25.10. aiheena oli perusasento ja seuraaminen, hyvää harjoitusta Hupsikselle, joka ei ennen tuota kertaa oikein tajunnut perusasennosta mitään. Hienosti teki kuitenkin, tosin loppua kohden väsyi selvästi ja mielenkiinto lopahti. Tälläkin kertaa saimme hyviä vinkkejä harjoitteluun ja ne ovatkin tuottaneet tulosta, sillä nyt Hupsis alkaa vihdoin ja viimein tajuta, mistä koko hommassa on kyse. Ahkeraa treeniä vaan, nii siitä se lähtee!


Viime viikolla olimme laiskoja ja jätimme treenit väliin, aiheena olisi ollut luoksetulo ja perusasento. Sen sijaan kävin illalla treenaamassa Hupsin kanssa ihan yksikseen ja taitavasti toinen teki! Perusasennotkin oli melkein koko ajan hienosti hallussa, olin niin ylpeä! 
Lenkeillä olemme vaihtelevasti treenanneet myös hyppyä, tosin hieman muunnellusti puunrunkojen sun muiden yli :'D Hupsis tajuaa jo käskyn, joten huomisen treeneissä on hyvä lähteä hiomaan sitä eteenpäin. 


Viime perjantaina herra oli mukanani töissä, pitkästä aikaa, ja kun minulla oli joutoaikaa niin treenasin sitten perusasentoa sun muuta tallin pihassa. Häiriötreeniä pitäisi selvästi saada enemmän, sillä heti kun toinen tallin omistajista, Reino, saapui paikalle, niin Hupsis ei voinut enää keskittyä lainkaan (ovathan miehet NIIN KAMALIA). Huvikseni opetin sen myös kiipeämään pienet rappuset, jotka ovat tarkoitettu hevosen selkään nousemisen avuksi.


Muuten ollaankin sitten lenkkeilty niin shelttiduon + Bogin kanssa kuin yksiksemme ja tietysti vietetty aikaa myös Rantakylässä, jossa Hupsis oli myös hoidossa pari päivää. 


Eilen oli sitten Poksin uuden hallin avajaiset, ja tottakai meidän piti tämän vuoden viimeiseen mätsäriin osallistua! Olin ihan varma, että Hupsis saa jonkinnäköisen slaagin hallin takia, mutta herra otti rennosti ja lähinnä vaan makoili eikä hätkähtänyt edes kuulutuksia. En nyt kuollaksenikaan muista paristamme yhtään mitään, mutta Hupsis esiintyi joka tapauksessa sinisen nauhan arvoisesti, kuten tavallista. En ollut lainkaan tyytyväinen parikehän esiintymiseen, yleensä Hupsis edustaa juuri parikehässä ja sitten nauhakehässä "into" lopahtaa. Häntää herra kuulemma piti puoliksi ylhäällä liikkeessä, mikä on tottakai positiivista! Tuomaria piti vähän arastella, mutta yllättävän hienosti antoi kopeloida itsensä läpi.
Odotukset eivät todellakaan olleet korkealla nauhakehään mennessä, mutta Hupsispa otti ja yllätti, ja arasteli tuomaria ihan minimaalisen vähän ja liikkuikin paljon paremmin kuin parikehässä. Voitte vain kuvitella, miten yllättynyt olin kun tuomari julisti esiintymisemme olleen kolmannen sijan arvoista, Hupsiksen ensimmäinen sijoittuminen mätsäreissä! Lopullinen tulos siis nuorten SIN3, hieno päätös mätsärikaudelle ja Hupsiksen nuorten luokissa esiintymiselle! Herra kun täyttää kolmen viikon kuluttua kaksi vuotta. Nopeasti aika on mennyt, puoli vuotta on jo meidän yhteiseloamme ollut!

FAIL.

Käytiinpä eilen Lauran ja Emmin kanssa tekemässä koiruuksille verijäljet Jaamankankaan metsikköön, ja tänään vuorossa olikin sitten niiden ajaminen. Hupsis odotteli kauniisti (muutaman haukahduksen kera) omaa vuoroaan, josta ei ehkä sitten kannattaisikaan puhua sen enempää. Oli nimittäin sen verran hupaisaa herran "jäljestäminen", vaikka odotukset olivatkin korkealla! Hupsis oli sitä mieltä, että alkumakaus on mainio paikka ottaa päivälepoa ja taitavasti meni maahan noin miljoona kertaa, vaikka kuinka sitä yritin houkutella haistelemaan. Pari kertaa se jopa haisteli makausta, mutta siihen se sitten jäikin, elettäkään ei herra tehnyt lähteäkseen jälkeä seuraamaan... Tais kaatua meidän mejä-harrastaminen tähän! :'D Tai sitten pitää tehdä toiselle vaan lihapullajälkiä, jos se tajuaa niiden idean paremmin. Onneksi kuitenkin muuten oli sangen hupaisa reissu ja hienoja kuviakin tuli Hupsiksesta otettua.

Viime tiistaina (4.10.) olikin taas tokotreenailujen aika, tosin ainoastaan leikkikerran muodossa. Olisin kyllä voinut jättää sen kerran ihan hyvin välistä, Hupsista kun eivät lelut kiinnostaneet pätkän vertaa ja lelulla palkkaamisharjoituksissa saamamme pinkki vinkuva possu oli ainoastaan kamalan pelottava. Ensi kerran jälkeen meinasin siirtyä seuraavaan ryhmään ja hieman haastavampiin tehtäviin, kun Hups kuitenkin toimii jo suht hyvin.
Torstaina (kai se oli torstai!) sain yhtäkkisen tokotreenausinnostuksen ja lähdin läheiselle kentälle, kaatosateessa, treenailemaan. Hupsis oli aivan mahtava ja mentiinkin melkein kaikki alokasluokan liikkeet läpi suht hienolla menestyksellä! Jopa seuruu oli yllättävän taidokasta ja luoksetulo oli Hupsikselta maailman nopeinta. Taitokoira ♥ Taidetaan sittenkin päästä ainakin mölleilemään ennen ensi kesää, jos jatkossakin koira on samanlainen.

Nyt lähdemmekin aktiivisina iltalenkille kera Ruka-lapparin ja omistajansa, pääsee Hupsis tutustumaan omanrotuiseen neitoon välillä :D

Pitkästä aikaa!

Onpas taas päivittäminen jäänyt, vaikka ei meidän elämässä nyt niiiiin paljon olekaan tapahtunut näiden parin viikon aikana. Lähinnä ollaan lenkkeilty shelttiduon kera ja tottakai käyty toko-treeneissä. 
13.9. treenattiin luoksetuloa, jossa Hupsis pääsikin hauskuuttamaan muita ryhmässämme olleita hitaudellaan, hienosti herra tuli kyllä suoraan luokse, mutta vauhtia ei tosiaan ollut nimeksikään. Kokeiltiin sitten uutta tekniikkaa ja menin itse nurkan taakse piiloon, jolloin koira juoksikin salamana luokse. 
Tällä viikolla ohjelmassa olikin peruskäskyjä, hienosti Hupsis teki annetut tehtävät vaikkakin maahanmeno märälle asvaltille ei karvakasaa oikein houkutellut. Lisäksi piti tietysti vahtia Meelaa, joka oli penturyhmässä pihan toisella puolella :D Tyytyväinen kuitenkin olen edistymiseen, erityisesti Hupsis on kunnostautunut rohkeudessa ja se uskaltaakin jo mennä suht reippaasti uusien ihmisten luokse! Kotitreeneissä se on yllättänyt muutaman kerran ja tullut hienosti sivulle ja melkein suoraan perusasentoon. Ehkä meidät voi bongata ensi kesänä jopa mölleistä jos edistytään tätä tahtia.


Ai niin, ja kävimmehän me mätsäreissäkin pyörähtämässä 11.9., tuloksena yllätysyllätys SIN. ei sij. Hupsista ei kiinnostanut homma lainkaan, tosin positiivista oli se, että häntä pysyi ensimmäisen kierroksen ajan ylhäällä! 

Tänään!

Koska minulla on erittäin tylsää, ilostutan teitä muutamalla kuvalla kahdesta idiootista. Toimikoot nämä kuvat samalla myös hyvästeinä Rockylle, koska illalla se suuntaa omaan kotiinsa, vihdoin! :'D

Tokoilua ja muuta kivaa!

Eilen iltapäivällä lähdimme extemporena Lauran ja shelttien kanssa lenkkeilemään Lykynlammelle, jossa kiersimmekin 8,5 kilometrin lenkin. Hupsis oli aivan onnessaan Mintun ja Meelan seurasta ja omistajallakin oli kivaa, joten onnistunut reissu oli tuloksena.

Tänään olikin sitten vuorossa meidän ensimmäiset "tokotreenit" Noutajakoirayhdistyksen järjestämänä. Olimme perillä hyvissä ajoin, koska lähdimme jo aiemmin Rantakylään ja kävimme moikkaamassa äitiä ja muita, ja suuntasimme sieltä Salpakadulle. Hupsis ei ollut edes ainoa lapinkoira, vaan paikalla oli myös Pyry omistajineen ja vieläpä samassa ryhmässä meidän kanssamme! Tänään ohjelmassa oli kontaktiharjoituksia ja mukanakulkemista, Hupsis teki harjoitukset ihmeen hienosti ottaen huomioon ihmisten määrän. Hieman sitä selvästikin ahdisti, mutta reipas oli kuitenkin! Saimme myös ohjaajalta hyviä vinkkejä kotona harjoitteluun, eli eikun treenaamaan vaan!

Treeneistä kävelimmekin sitten kotiin, tulipahan samalla tehtyä päivän lenkki! Olin jo valmistautunut siihen, että koko kämppä on hävityksen vallassa, sillä meillä on tämän viikon hoidossa bordercollieuros Rocky, joka on osoittanut olevansa äärimmäisen rasittava (ja hyperaktiivinen). Eilen Lykynlampi-retken aikana Rocky oli mm. syönyt roskapussin ja levittänyt sen sisällön ympäri keittiötä. Tänään sain kuitenkin olla herrasta ylpeä, sillä mitään ei ollut tapahtunut! Hupsiskin on iloinen saadessaan leikkikaverin, vaikkakin Rockyn yli-innokkuus sitä välillä ahdistaakin.

Ensi viikkoa odotellessa, toivottavasti Hupsis on yhtä taitava silloinkin! Ja loppuun vielä Lykynlampi-kuvia, Lauralle kiitos ja kumarrus kaikista!

Happyhappy.

Vihdoinkin meidän treenaus pääsee kunnolla alkuun, ensi tiistaina alkaa P-K:n Noutajien järjestämä tokon alkeisryhmä, johon mennään karvaisen kasan kanssa! Turisteilusta tiistain möllitokossa tuli kamala tokoinnostus, toivotaan vaan että myös toinen (se tärkeämpi) osapuoli innostuisi treeneissä. :'D

Lauantaina Hupsis saa viikoksi kaverin, sillä meille tulee hoitoon 4v. bordercollieuros Rocky. Saas nähdä mitä yhteiselosta tulee, Rocky kun vaikutti aavistuksen innokkaalta bordercolliemaiseen tyyliin.

Elo-Karelia kr.

Vihdoinkin viikonlopun jännitys on ohitse! Tänä aamuna olo oli vielä suht rauhallinen, mutta kehän ulkopuolella jännitys vain kasvoi. Nuoria uroksia ei ollut Hupsiksen lisäksi yhtään, joten saimme kehän kokonaan itsellemme, jee! Tuomaria herra arasteli hieman, mutta antoi kuitenkin katsoa hampaat ja tunnustella hienosti. Juoksemiseen olin erittäin tyytyväinen, sillä herra nosti häntänsä jossain vaiheessa kokonaan ylös, vaikkakin vain hetkeksi. Mutta positiivinen yllätys tuokin, ja edistystä!

Tuomarina tänään oli Marja Talvitie, jota pelkäsin jo valmiiksi. Tiukka täti kyllä olikin ja kehuja ei hirveästi satanut. Kehittymistä Hupsis kuulemma kaipaa vielä melko paljon.
Tuloksena NUO H.

"Keskikokoa pienempi, hieman kapea- ja kevytpäinen nuori mies. Niukat etu- ja voimakkaat takakulmaukset. Hieman liiaksi laskeva lantio ja alaskiinnittynyt häntä, joka ei liikkeessä nouse riittävästi; paimenen koukku.  Erinomainen karvanlaatu, mutta ei täydessä turkissa. Liikkuu ahtaasti takaa."


Kokonaisuudessaan olen kyllä herraan erittäin tyytyväinen, hienosti käyttäytyi koko viikonlopun ja ylitti odotukset myös kehässä. Tästä onkin hyvä jatkaa, eli eikun näyttelykalenteria suunnittelemaan.. :D

Elo-Karelia kv!

Tänä aamuna suuntasimme jännittyneinä kohti Linnunlahtea ja Elo-Karelia KVtä, jossa Hupsis suoritti debyyttinsä nuorten luokassa. Olin itse ennen lähtöä ihan paniikissa, mutta paikan päällä ehdin jo rauhoittua ja kehässä ei jännittänyt enää melkein yhtään. Hupsis otti kehän ulkopuolella rennosti ja oli rohkea ja tutustui vieraisiin ihmisiin ihmeen hyvin. Tyttöystävänkin herra nappasi, slk-narttu Ryyni ihastui herraan täysin ja Hupsiskin oli toisen lumoissa aika lailla.

Nuoria uroksia olikin vain kaksi kappaletta, mikä oli Hupsiksen kannalta vain hyvä! Olin suht tyytyväinen karvakasan liikkumiseen, sillä häntäkin nousi aavistuksen ylös siitä normaalista kehä-hännästä joka osoittaa maata kohti.. Hienosti malttoi koiruus myös seistä ja tuomaria ei väistänyt millään lailla, ei edes mennyt matalammaksi! Ylpeä olen!

Tuomarina meillä oli siis Saija Juutilainen ja tuloksena NUO EH, ylitti kyllä odotukset aika lailla!
Tässäpä vielä arvostelua:
"20 kk oikealinjainen(??) hyvärunkoinen nuori uros. Sopivasti raajaluustoa. Hyväilmeinen uroksen pää, joka saa vielä miehistyä. Hyvä purenta ja korvat. Tyypill. kulmaukset. Liikkuu varsin hyvin. Hännän asento liikkeessä voisi olla parempi. Hyvä karvanlaatu, karvapeite kesäkunnossa. Hyvä luonne, mutta ei nauti esiintymisestä. "


Hengailtiin vielä useampi tunti näyttelyalueella vakioporukan jatkona ennen kuin suunnattiin kotia kohti. Huomenna sitten uusiksi, tällä kertaa tuomarina Marja Talvitie.

Maailman hienoin Hups!

Eilen päätin pitkällisen harkinnan jälkeen lähteä uhmaamaan sadetta POKSin mätsäriin, koska sinne ei edes ollut pitkä matka. Hupsis sai sopivasti lenkkeilyäkin siinä sivussa, kun paikalle käveltiin. Perusporukka kasaantui pikkuhiljaa ja Hupsis yllätti jo alkuvaiheessa mm. räksyttämällä joukossamme pyörähtäneelle Neva-kaanaankoiralle, karvakasahan ei ole tähän mennessä ääntään korottanut kuin pari kertaa. Muutenkin herra oli ihmeen reippaalla tuulella, ja oli aivan onnessaan shelttivauvojen kimpussa.

Meidän parina nuorten kehässä oli Netta-sheltti. Hupsis yllätti toistamiseen kehässä, tuomari sai katsoa hampaat ja kokeilla koiran läpi ja Hups madaltui vain hieman! Lisäksi ensimmäiset pari kierrosta herra piti häntää jopa puolitangossa, eikä ihan alhaalla kuten yleensä. Taitava poika! ♥ Olin varma, että saamme sinisen nauhan taas kerran, mutta kas kummaa, sieltähän napsahti punainen!

Nauhakehässä Hupsista alkoi jo kyllästyttää koko touhu ja se ahdistui kun molemmilla puolilla oli koira (tai lähinnä ihminen), eikä seisonutkaan enää kunnolla. Lopullisena tuloksena oli siis PUN ei sij., johon olen enemmän kuin tyytyväinen. Nauhakehästä saatu purutikku lahjoitettiin Meelalle, sillä nirsoilija-koirani ei mokomia tikkuja suostu syömään.
Onnistuimme vielä hienosti ajoittamaan iltalenkin suoraan kaatosateeseen, jonka jälkeen väsähtänyt koiruus simahti olohuoneen lattialle ukkosesta huolimatta.

Tänään iltapäivällä suuntasimme kohti Niinivaaraa, jossa oli tarkoituksena tavata Anda-lapinkoira omistajansa kera. Hupsis-parka koki ei-niin-ihanan yllätyksen, kun Anda olikin odotettua riehakkaampi (ja yliseksuaalisempi...suurin osa ajasta meni Hupsista ahdistellessa) ja herra viettikin suurimman osan ajasta penkin alla pakoillessa. Pari kertaa karvapallo uskaltautui ärähtämäänkin Andalle, mutta onneksi sen suurempia rähinöitä ei syntynyt. Tulipahan todettua, että Hupsis sopii selvästi enemmän pikkukoirien (ja rauhallisten isojen) leikkikaveriksi. Hienosti herra kuitenkin uskalsi kävellä keskustassa, ei edes häntä laskenut enää tulomatkalla!

Huomenna voikin sitten alkaa jännittää oikein kunnolla, sillä ylihuomenna on lapsen debyytti virallisissa näyttelyissä, apua!

Lisää mätsäröintiä.

Tänään oli taas ohjelmassa esiintymistä, koska olinhan toki päättänyt mennä tänään mätsäröimään vaikka mikä olisi. Laura oli jälleen ihana ja poimi meidät kyytiinsä, joten meidän ei tarvinnut raahautua Tokmannin pihaan jalan, luojan kiitos! Tällä kertaa porukka oli huomattavasti pienempi, (vesisateella ei varmasti ollut mitään tekemistä asian kanssa?) ja paikalla olikin vakioporukasta Mintun & Meelan sekä meidän lisäksemme Emmi kera Toivottoman ja Mocan.

Tottakai kaatosade alkoi ennen meidän kehäämme, joten Hupsis joutui esiintymään litimärkänä, mistä herra ei oikein tykännyt. Lisäksi ihmisjoukko ahdisti taas kamalasti, mutta lapsi antoi kuitenkin tuomarin kopeloida itsensä läpi oikein nätisti, eikä väistänyt lainkaan! Positiivista! Häntää Hups ei kuitenkaan suostunut nostamaan missään vaiheessa, ja oli muutenkin tosi alistuneen oloinen koko ajan. Sininen nauha saatiin, tosin ruusukkeen muodossa. Nauhakehässä ei sitten satanutkaan, ja Hupsis seisoi huomattavasti nätimmin, mutta juostessa yritti tunkea kehästä ulos. Tuloksena SIN. ei sij, taas kerran. Kokemusta kuitenkin tuli lisää.

Hupsis yllätti kuitenkin positiivisesti kehän ulkopuolella, sillä herra uskalsi mennä haistelemaan sille vieraita ihmisiä, ja olikin sitten rapsuteltavana suht mielissään. Hieno mies.
Huomenna sit uusiksi!

Mätsäilyä.

Alunperin meidän ei pitänyt mennä tänään minnekään, mutta yllättävän rahatilanteen muutoksen (olinkin fiksuna laskenut tilin saldon väärin :'D) jälkeen tehtiin pikainen päätös lähteä Mustin & Mirrin mätsäriin! Kaiken lisäksi päästiin vielä Lauran kyydillä paikan päälle.
Sielläpä sit vierähtikin koko ilta sekalaisen (ja sekopäisen) joukkiomme keskellä, Hupsis-raukka oli ihan väsyksissä loppuajasta eikä meinannut omistajallakaan pysyä enää silmät auki. Autoonkin herra meinasi nukahtaa ihan täysin, vaikka meitä oli neljä ihmistä ja kuusi koiraa ahtautuneena Xantiaan. :D
Menestystä ei tullut tälläkään kertaa, herra oli junnujen sin. ei sij, mutta tyytyväinen esiintymiseen kyllä olen! Hups seisoi koko ajan hienosti, ja liikkui tosi nätisti vaikkei häntä ylös noussutkaan! Tuomarikin sai katsoa hampaat ja kopeloida koiran, eikä tuo väistänyt. ♥ Ylpeä olen. Parina meillä sattui olemaan Emmi Mocca-villiksen kanssa.

Saatiin sentään kokemusta ensi viikon näyttelyitä ajatellen! Nyt vielä iltalenkille mars.

Turisteilua

Tosiaan oltiin tiistaina Pilkon Citymarketin pihalla match showssa, tosin tällä kertaa vain turisteina, en viitsinyt lähteä Hupsista kiusaamaan kehään. Aluksi meinattiin kävellä paikalle seuranamme Noora ja rottweiler Tytti, mutta koska oli niin kuuma, niin päätettiin sitten ajella autolla. Hupsis oli aivan ihastunut uuteen tyttöystävään eikä välittänyt vaikka Tytti pesi herran naaman useampaankin kertaan! :D


Paikalla oli Joensuun vakioporukkaa, joten ilta vierähti nopeasti tuttuja koirakavereita moikkaillessa. Hupsis yllätti erittäin positiivisesti, herra uskalsi nimittäin käydä itse tutustumassa muihin ihmisiin ja jopa kerjäsi herkkuja! Lihapullat ja nakit taitavat päätyä ostoslistalle.. :D
Pikkuisen jäi kaihertamaan tuo osallistumatta jättäminen, kun herra noin hienosti käyttäytyi, mutta mennään varmaankin sitten seuraaviin mätseihin heti ensi viikolla! Onpahan hyvää harjoitusta Joensuun näyttelyitä varten.


Nyt voitaisiinkin suunnata pihalle paahtumaan!

Vihdoin!

Nonni, vihdoin sain aikaiseksi tehdä tän blogin! Jospa nyt tulis kirjoiteltuakin lapsen kuulumisia, toivotaan et innostus kestää pidempään kuin viikon. :))


Meille ei oikeastaan kuulu mitään sen ihmeempiä. Viime viikolla oltiin viisi päivää Ypäjällä koiravahtina, ja Hupsis oli oikein onnellinen lapsi, kun sai leikkikaverin Otto-seropista! Otto oli myös erittäin onnellinen, ja ei oikeastaan muuta tehnytkään kuin roikkui Hupsiksen karvoissa kiinni. Hupsis pääsi tutustumaan myös Hevosopiston tiloihin, kun käytiin moikkaamassa hevosia ja vanhoja tuttuja useampanakin päivänä. Herra oli oikein fiksu, mitä nyt kamalasti ahdisti isot tilat ja ihmismäärä.


Tultiin Ypäjältä tosiaan perjantaina ja ei hirveästi rokin aikana liikuskeltu ihmisten ilmoilla, lenkit suuntautuivat pääosin Aavarannan suunnalle. Sunnuntaina suunnattiin äidin luokse Rantakylään ja sinne Hupsis-herra sit jäi maanantaina hoitoon, kun mie suuntaisin Juukaan vierailemaan mummon luona kera puolen suvun (pikkuveljet 5.v ja 9v. ja pikkusisko 17v.). Juuasta palauduttiin keskiviikkona ja lapsen kanssa raahauduttiin samana iltana Noljakkaan paahtavassa kuumuudessa.


Pari päivää onkin sit mennyt sujuvasti Pyhäselässä uiskennellessa, Hupsis on ollut ihan onnessaan vedessä kun on niin kuuma. Pitäis vissiin ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa oikeasti treenata näyttelyä varten, eihän siihen ole enää kuin kolmisen viikkoa, APUA! Saas nähdä mitä siitä tulee herra arkajalan kanssa..
Eilen lapsi sai hienon näyttelyhihnankin, nyt on hyvä lähteä esiintymään. Toivotaan et säät suosis sen verran, että päästäisiin käymään  edes parissa mätsärissä ennen näyttelyitä, hirmu kuumalla kun ei viitsi lähteä.