Maaninka 12.7.

(c) Laura

Eilen oli kauan pelätty tokokoe Maaningalla, tuomarina Erkki Shemeikka. Matkaan lähdettiin hyvissä ajoin, ja koukattiin mukaan vielä Emmi&Toivo, sekä Inka&Isla. Itse kentän löytäminen olikin sangen haastava homma, kun vettä tuli kaatamalla eikä kylttejä nähnyt tien varresta lainkaan. Päästiin kuitenkin ehjinä perille!

Sadekin onneksi lakkasi ennen alokasluokkaa, johon oli ilmoittautunut yhteensä 13 koiraa. Hupsis meinasi saada paniikkikohtauksen jo mikrosirun tarkistuksessa, mutta varsinainen hupi alkoi pallien katsomisessa ja luoksepäästävyydessä, herra kun ei oikein tuomarisedästä tykännyt ja olisi mieluummin poistunut takavasemmalle varsin liukkaasti. Luoksepäästävyydessä se päätti jopa vetää päänsä pannasta pois, mutta lopulta tuomari sai hampaat katsottua ja hieman rapsuteltua. 

Paikkis oli meidän osalta täydellinen, vaikka meidän vieressä olevat saksanpaimenkoirat aloittivatkin rähinän ennen liikeen alkua, ja toinen niistä piippasi melkeinpä koko paikkiksen ajan. Hupsis kuitenkin pysyi nätisti paikallaan, koko ajan jopa samassa asennossa, eli ylpeä voin olla. 
Yksilöliikkeet olivatkin sitten suurimmaksi osaksi täysi farssi, koiraa ei kiinnostanut lainkaan ja oma pieni jännitys taisi hieman vaikuttaa koiraan, vaikken omasta mielestäni pahemmin edes jännittänyt koko koetta.
Seuruut olivat hirveitä, hihnaseuruu hieman parempi kuin irti. Hupsis edisti, seilasi missä sattuu eikä hihnaseuruussa ottanut perusasentoa välissä lainkaan. Juoksuosuudet taisivat olla ainoat onnistuneet :'D Odotettavissahan tuo olikin, koska seuruukäsky vaihdettiin pari kuukautta sitten, eikä me tiiviyttä olla ehditty pahemmin treenailemaan, kun piti saada treenattua myös pidempiä matkoja ja sitä iloisuutta (jota ei kyllä eilen nähty :'D ).

Liikkeestä maahan olisi ollut täydellinen, jollei armas koirani olisi taas seuruussa seilannut minne sattuu. Meni kuitenkin heti maahan eikä edes ennakoinut perusasentoa!
Luoksari olikin sitten aivan huippu, en olisi uskonut että Hupsis tulee a) noin vauhdikkaasti luokse ja b) suoraan perusasentoon, sillä yleensä se keksii luoksarissa ties minkälaisia variaatioita lopun perusasennosta.

Liikeestä seiso oli taas yksi farssi, sillä Hups paitsi seilasi taas seuruussa, myös ennakoi seisomista jo parin metrin jälkeen, sillä liikeestä maahan oli tismalleen samasta kohdasta aloitettu. Seisoi kuitenkin hienosti heti käskystä, mutta ennakoi lopun perusasennon, kuten yleensäkin. Se ei vaan jaksa pitää ahteriaan ylhäällä tarpeeksi kauan, maan vetovoima vetää liian kovasti puoleensa :'D
Hyppy olisi ollut muuten tosi hyvä, mutta jostain syystä Hupsis ei lähtenyt heti hyppy-käskystä esteen yli vaan jäi miettimään, mitä tekisi. Meinasin jo sanoa toisen käskyn, mutta pienen miettimistauon jälkeen Hupsa hyppäsi kuitenkin hienosti yli. Se myös seisoi nätisti, mutta ennakoi perusasennon. 

Tässäpä vielä pisteet:

Luoksepäästävyys - 7
Paikalla makaaminen - 10
Seuraaminen kytkettynä - 7
Seuraaminen taluttimetta - 6
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 8,5
Luoksetulo - 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä - 6
Estehyppy - 7
Kokonaisvaikutelma - 7

Yht. 155p, ALO2 sijoitus 8/13

Seuraaminen siis tehotreeniin, samoin odottaminen seisoessa, ettei noita perusasentojen ennakointeja tulisi enää. Myös luoksepäästävyyttä pitäisi päästä harjoittelemaan kovasti, varsinkin miesten kanssa. Harmi kun tuttavapiirissä ei pahemmin noita miespuolisia henkilöitä ole. Kivasti kuitenkin ekaksi kokeeksi, ja vielä Hupsaksi! Videomateriaaliakin olisi saatavilla, mutta totesin että se on niin kauheaa katseltavaa, etten viitsi sitä julkaista :'D

Laumassamme on havaittavissa syrjintää. (c) Laura

Iloinen on hän! (c) Laura

Kesäkesä!

Sangen pitkäksi on taas päässyt päivitysväli karkaamaan ihan oman laiskuuden takia. Meidän elämässä ei ole mitään sen suurempia mullistuksia tapahtunut, ahkerasti ollaan agiliidelty pari kertaa viikossa ja tokoiltu silloin tällöin. Tokoa tosin pitäisi treenata paljon ahkerammin ja palkatta, sillä 12.7. (eli vain parin viikon päästä!) meillä on edessä molempien ihkaensimmäinen tokokoe Maaningalla. Sinne tosin mennään ihan vain kokemusta hakemaan, kun ohjaaja jossain mielenhäiriössä meni koiran sinne ilmoittamaan.. :'D

Agilityssä on tapahtunut huimaa kehitystä niin koirassa kuin ohjaajassakin, tosin Hupsis on noin miljoona kertaa pätevämpi kuin minä. Onneksi on oma personal trainer, joka piiskaa parempiin suorituksiin aina vapaavuoroillessa! Siirryttiin tosiaan heti alkeiskurssin jälkeen jatkoryhmään, joka treenaa sunnuntai-iltaisin. Ollaan menty jo useampia ratoja ja kovasti harjoiteltu yksittäisinä niin kontakteja kuin keppejäkin. Radoilla ollaan harjoiteltu ainakin valssia, takaaleikkausta ja välistävetoja, sekä putken "väärään päähän" menoa, joista jälkimmäisin oli Hupsalle sangen haastava tehtävä. Kontaktit ovat varsin hyvällä mallilla, kepit taas...hitaat kuin mitkä. Lisäksi fiksu lappalainen on edennyt keinun opettelussakin, seuraavaksi voisi alkaa siedättämään sitä paukahteluun oikein toden teolla. Maksirimojakin ollaan pariin otteeseen kokeiltu, ja yli mennään niistäkin!

Vaihteeksi Emmiltä viety, koska laiskana en jaksa itse piirtää!

Viime sunnuntaina tehtiin tuollaista välistävetorataa (esteelle 15 asti), joka sujuikin oikein mukavasti ja jota tehtiin myös keskiviikon vapaavuorolla. Hupsis ei vielä ihan hahmota "täällä"-käskyä radalla, ja palkkasinkin sitä välistävetokohdissa, jotta se oppisi tulemaan vetävään käteen kiinni. Vapaavuorolla välistävedot menivätkin huomattavasti sujuvammin! Muuten radassa ei ollut ongelmia, puomin kontakti oli mallikas ja vauhtiakin oli ihan kivasti. 

Juhannusviikolla käytiin pitkästä aikaa mejäilemässä Minttu+Meela-shelttien, Toivo-villakoiran, Bogi-cockerin ja Zin-pyrrin kanssa. Hupsa sai muutaman metrin mittaisen suoran jäljen, jonka se tällä kertaa varsin pätevästi jopa ajoi. Oma mokani tosin pilasi loppusuoran, kun herra sai ilmavainun avonaisesta Cesar-purkista, joka siis toimi kaatona. Tiedänpähän olla viisaampi seuraavalla kerralla! Olin kyllä ihan varma, että Hups toistaa syksyisen mejäfarssinsa ja pötkähtää makauksen päälle makaamaan, mutta onneksi kävi toisin ja mejäura saa jatkua :'D

Nyt pitäisi kaivaa tokomotivaatio jostain nurkasta ja treenata, agilityyn intoa kyllä löytyy vaikka muille jakaa. Ehkä me selvitään kunnialla.. 

Leireilyä!

Viime perjantaina käänsimme Lagunan nokan kohti Kiteetä ja Villa Taivaannastaa, jossa meitä odotti koirailuntäyteinen viikonloppu Suomen Mudiyhdistyksen järjestämällä agi-tokoleirillä.
Perillä oltiin juuri sopivasti leirikirjeessä ilmoitettuun aikaan ja hieman paikkoja tutkiskeltuamme ja muita koiria vilkuiltuamme alkoikin arvoisan telttamme, tuttujen kesken Kutvosen, kasaaminen asuttavaan kuntoon. Kutvis sai kuitenkin lopulta olla ainoastaan ruokatelttana, sillä Noora ja Anniina päättivät nukkua autossa ja Laura, Emmi, minä ja koirat saimme isomman teltan käyttöömme (luojan kiitos, sillä isokin teltta oli varsin ahdas kolmelle ihmiselle ja neljälle koiralle, joista yksi on vielä tuollainen lihava lappalainen....)

Illan ohjelmassa oli ainoastaan esittäytyminen ja leikkiluento, jonne myös Minttu oli valittu mallikoirakoksi; sheltti kun ei kovin innostunut leikkijä ole. Yllättäen Hups ei ollutkaan ainoa lappalainen leirillä, vaan mukaan oli eksynyt myös varsin paljon väriltään herraa muistuttava lapinkoiraneiti Lumi. Luennolta painelimme vielä iltapalalle ja tutustumaan muihin ja sitten arktisiin olosuhteisiin telttaan.
Ensimmäisestä yöstä teltassa selvisimme kunnialla, vaikkakin herätessäni olin varsin jumissa tilanpuutteen takia! Aamupalan jälkeen starttasimme agilitytreenit ei-niin-ihanassa säässä - tuuli meinasi yltyä ajoittain vähän turhankin kovaksi ja kaiken lisäksi Suomen kevät päätti muistaa meitä sadekuuroilla. Hupsis ei ollut agilityssä lainkaan oma iloinen itsensä, taisi outo leiripaikka, teltassa "nukkuminen" ja uusi treeniympäristö vaikuttaa herran työmotivaatioon. Puolikkaan laukka-askeleen se taisi ottaa jossain välissä, muuten mentiin ravilla ja mehän toki tehtiin ainoastaan hyppyjä ja putkea :'D Vähän meinasi ohjaajaa alkaa hävettää.

Lounasteltuamme meidän ryhmällämme oli vuorossa toko, josta saatiinkin Hupsan kanssa tosi paljon irti. Harjoiteltiin seuruuta, joka siis tähän mennessä on ollut koiralle todella haastavaa. Kouluttaja-Susanna totesi pienen tuokion jälkeen, että ohjaaja on palkannut koiraa vaikkei se edes tee mitään, joten palkkaus otettiin tehosyyniin ja koirahan alkoi toimia! Jopa käännökset sujuivat suht hyvin, vaikkei niitä olla koskaan harjoiteltukaan. Nyt pitää siis kiinnittää todella paljon huomiota siihen, ettei Hupsis saa ilmaiseksi palkkaa, vaan se joutuu oikeasti tekemään jotain namien eteen. Ups.

Lauantai-illan ohjelmassa oli möllikisat niin agilityn kuin tokonkin muodossa. Itse olin hetkellisessä mielenhäiriössä ilmoittanut meidät jo tokoon, joten arvelin että miksei se agilitykin menisi siinä samassa. Hupsa osallistui agissa supermölliluokkaan, joka koostui ainoastaan hypyistä ja putkista ja lappalainenhan suorastaan lensi!  Kuten videolla todetaankin, niin hullu-Hupsis oli aivan villinä ja jos ohjaaja ei olisi sössinyt ohjauksen kanssa niin ilman virheitä oltaisiin selvitty :D Tuloksena kuitenkin 5vp ja aikaa jotain 22 sekunnin pintaan.

Agilityn jälkeen jatkettiin möllitokolla, johon onneksi ei kuulunut ihan kaikkia alokkaan liikkeitä. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt Hupsan motivaatiosta ja mahtavat pisteet saatiinkin, vaikkakin Susanna arvosteli "hieman" löysästi :'D

Seuraaminen hihnassa - 9 (Hupsis oli jopa niin villi että meinasi edistää välillä ja täyskäännökset olivat hieman väljiä, muuten tosi huippua seuruuta lahna-Hupsalta!)Liikkeestä maahan - 10 (Täydellinen oli hän ♥)Luoksetulo - 9½ (Hupsaa alkoi väsyttää niin paljon, että se meni maahan jätettyäni sen odottamaan käskyä, muuten oikein bueno ja jopa sivulletulo hienosti)Hyppy - 9½ (Tosi hieno hyppy, itse unohdin sanoa seiso-käskyn mutta Hups pysähtyi itse. Lopun perusasennon ennakoi (!?!) vaikkei sitä olla koskaan otettukaan)Kokonaisvaikutus - 10 (Iloisesti teki Hups kuulemma, vaikken sitä meinannut uskoakaan)


Ilta päättyi iltapalaan ja saunaan, jonka jälkeen suuntasimme tiemme entistäkin arktisempiin olosuhteisiin telttaamme - sää kun päätti kirkastua ja kylmetä yötä kohden. 

Sunnuntaiaamu valkeni kirkkaana, tosin sangen viileänä. Tällä kertaa ensimmäisenä vuorossa oli toko, jossa teimme Hupsan kanssa ruutua ihkaensimmäistä kertaa (taitava koira - liian unessa oleva ohjaaja) ja harjoittelimme liikkeestä seisomista, sillä Hups meinaa usein lähteä hiipimään. Taas saimme paljon hyviä vinkkejä, joten ei voi olla kuin tyytyväinen! 

Lounaan jälkeen olikin vuorossa agility, jossa Hupsis oli onneksi yhtä villinä kuin edellisen illan mölleissäkin. Teimme hyppy-ympyrää ja putkia, ja lappalainen teki kaiken todella hienosti! Laiskana kopioin radan Emmiltä. Varsinkin suorien putkien kanssa olin yllättynyt, että koira haki seuraavaan putkeen itse. Toisaalta Hups on ollut alusta asti varsin pätevä estehakuisuuden kanssa, eikä ympyränkään kanssa ollut pahemmin ongelmia pienen alkuhapuilun jälkeen. Minun taitava agilitykoirani ♥
Agilityn jälkeen teimme vielä ryhmäpaikkista, joka ei tosin Hupsan osalta mennyt niin hyvin kuin normaalisti. Syynä tähän taisi olla näin jälkikäteen ajateltuna ilmeisesti leiriltä napatut täit, jotka kutittivat karvakasaa vimmatusti ja siksi piti rapsuttaakin kesken paikkiksen. Toisen kerran Hupsis päätti että nyt makaaminen onkin tylsää ja nousi istumaan.
Loppukahvien jälkeen olikin sitten aika suunnata takaisin Joensuuhun. Ikimuistoinen leiri oli kyllä - parhaassa seurassa tottakai ja ehdottomasti tahdomme sinne uusiksi! 

(c) Susanna Kinnunen

Pentupentu!

Aamulla sain odottamattoman puhelun äidiltä, joka kyseli voitaisko me Lauran kanssa lähteä pennunhakureissulle näin extemporena. Iltapäivällä suunnattiinkin sitten kohti Kaavia, jossa pennut asustelivat. Paikan päällä pääsimmekin tutustumaan pentuihin heti kättelyssä, ne kun majailivat ulkotarhassa yhdessä emänsä ja vanhemman nartun kanssa. Myös pentueen isän kohtasimme, varsin äänekkäästi se meitä tervehtikin heti autosta noustessamme.

Äidillä oli edessä vaikea valinta, pentuja kun oli kuusi kappaletta eikä yhtään niistä ollut vielä varattu. Tosin äiti oli heti alun alkaen sitä mieltä, että vaalea pentu mukaan lähtee, kun tummat kuulemma muistuttivat liikaa Laku-vanhusta. Vaaleita pentuja oli kolme, kaksi narttua ja yksi uros. Toinen narttu oli todella ujo ja arasteli kovasti jo tarhasta käsin sekä vielä sylissäkin ollessa, toinen taas vaikutti varsin reippaalta tapaukselta. Olin ylipuhunut äitiä narttupentuun jo aiemmin, joten uros sivuutettiin aika nopeasti. 

Pennut laskettin pihalle irti, joten pääsimme seuraamaan niiden touhuiluja vapaanakin ollessa. Nyt arkakin pentu uskaltautui riehumaan hiukan, tosin kaukana ihmisistä. Päätös oli kuitenkin siinä vaiheessa jo tehty, ja äiti siirtyi sisälle kauppakirjan tekoon kun taas Laura jäi kuvailemaan pentusia ja minä ihastelemaan niitä sivusta. Yksi tummista uroksista oli kyllä minun ehdoton lempparini, se oli rohkea ja heti tulossa luokse kun laskeuduin alemmas. 

Pian päästiinkin kotimatkalle pikkuinen mukanamme. Matka meni nopsaan ja vaikkakin pentu itki suurimman osan matkasta, ei se kuitenkaan ihan raivona huutanut tai riehunut ja lopulta malttoi rauhoittua äidin syliin uinailemaan. Käytiin heittämässä kaksikko Rantakylään pienen mutkan kautta, sillä pentu sai Meelan pentupannan lainaan. Rantakylässä vastassa olikin melkoinen lauma innokkaita pennunodottajia ja pikkuraukka joutuikin varsinaiseen härdelliin heti sisälle päästyään. Reippaasti se kuitenkin kävi haistelemassa kaikki alkujännityksen laannuttua. Saagaksi ristitty lapsi (nimi oli ollut kuulemma käytössä jo "kasvattajalla", ja nopeasti se hyväksyttiin kotijoukoissakin) jäi kotiutumaan iloiseen joukkoon ja me Lauran kanssa suuntasimme takaisin Kuhisevalle.

Ja jottei ihan menisi pentulässyttämiseksi tämä, niin onhan taitava agilitykoirani Hupsis käynyt ahkerasti treenimässä! Enää kaksi kertaa jäljellä ja ollaan jo päästy ohjauskuvioihin, joissa koira kyllä osaa, mutta ohjaaja ei niinkään. :) Tai no, valssi sujuu mutta mikään muu ei!

Hupsa on ollut tosi pätevä, kaikki esteet menee tosi hyvin ja vauhtia sekä varmuutta on tullut paljon lisää. Tällä hetkellä suurin murheenkryyni taitaa olla kontaktit, jotka Hupsa on nyt päättänyt tehdä tosi huonosti parilla kerralla vaikka aikaisemmin ne menivät täydellisesti. Kepeille se sen sijaan on saanut vauhtia hienosti ja menee ne jo ohjureilla minun kiljuessa kannustavia huutoja vieressä :'D

Agin jatkoryhmä starttaakin 13.5. ja ehdottomasti mukana ollaan! Ekalle kerralle ei tosin päästä, koska ollaan leireilemässä, mutta eipä se mitään koska leirillä agiliidellään paljon. Enää kaksi viikkoa siihenkin, mihin tää aika oikein menee!

Suru on

Meidän Laku-vanhus 14-vee lähti tänään viimeiselle matkalle. :'c 
Raukka oli saanut eilen ilmeisesti epilepsiakohtauksen ja kävi eläinlääkärissä näytillä, sai kipulääkkeitä ja oli jo illalla parempi, mutta tänä aamuna oli tullut uusi kohtaus (ja aikaisemmin aamuyöstä ilmeisesti toinenkin, tosin lievempi). Parempi oli koiran kannalta päästää se pois, sillä ei se olisi pystynyt elämään enää kunnon elämää, jos kohtaukset olisi uusineet päivittäin. Ikävä on ja tulee varmasti vielä kauan olemaan hirmuinen, onhan se kuitenkin ollut puolet elämästä läsnä.
Nuku rauhassa rakas ♥

Liitely jatkuu!

Takana on jo kolmet agitreenit ja ai että kun Hupsis on vaan pätevä! Torstaina tehtiin pussia ja muuria ensimmäistä kertaa ja harjoiteltiin etenemistä hyppy-putki-hyppy-suoralla sekä kertailtiin keppejä. Kaikki esteet sujuivat tosi hienosti, pussi oli ainoa vähän epävarmempi eikä Hupsa uskaltanut vielä mennä täysin suljettuun pussiin. Muurin se loikkasi ilman mitään epäröintiä, mistä olin todella yllättynyt!


Tänään tehtiinkin sitten kontakteja, pussia, keppejä ja muuri-putki-hyppy-yhdistelmää. Me aloitettiin kontakteilta, aluksi mentiin puomin osaa ihan maan tasossa ja siitä siirryttiin A:han, joka oli osina pöydän päällä. Puomilla kävely oli Hupsiksesta ensin tosi kamalaa, se kun ei takapäätään oikein hahmota, niin kapealla alustalla kävely pelotti. Kivasti se kuitenkin muutaman toiston jälkeen meni, vaikka hihna saikin olla aika kireällä.
A sujuikin sitten kuin vettä vain, onhan tuo mennyt ihan kokonaistakin A:ta jo aikaisemmin. Hienosti osasi ottaa kontaktinkin namialustan avulla ja se jopa juoksi vauhdilla ylös! Hieno mies.


A:sta siirryttiin sitten puomille, joka oli myös laitettu osina pöydän päälle. Tämä olikin Hupsalle paljon haastavampi juttu, sillä kapea alusta oli hirmuisen kamala. Monta kertaa se yritti väistää tai hypätä alas, mutta onnistuneitakin toistoja saatiin ja Hupsa tietysti hirmuisen paljon kehuja. :>


Kepeissä ei minkäänlaista ongelmaa (paitsi minun ohjauksessa.......), Hupsis hakee kepeille jo monesta eri kulmasta, tosin vauhtia ei edelleenkään ole. Eiköhän sitäkin sieltä kuitenkin ilmesty, kunhan päästään kunnolla vauhtiin! Pussi sujui täydellisesti tänään, loppujen lopuksi herra sujahti sinne kuin vanha tekijä eikä edes arastellut, vaikka pussi oli kokonaan suljettu. Pitää yrittää opetella luottamaan sen taitoihin enemmän ja kiinnittämään tosi paljon huomiota ohjaukseen, koska minä hommaan jotain ihan ihmeellistä välillä :'D Hupsis haki pussiinkin jo eri kulmista eikä siinäkään ollut ongelmaa, ja mikä parasta: se jopa LAUKKASI sinne!


Myös muuri-putki-hyppy-"rata" meni tosi nätisti, Hupsis malttoi hienosti odottaa ja lähti vauhdilla esteille, ainoa ongelma oli taas minun ohjaus. Koira osaa, ohjaaja ei!


Näyttää vahvasti siltä, että agista tulee meidän pääasiallinen laji, Hupsis tykkää siitä selvästi enemmän kuin tokosta. Sunnuntain alkeiskurssikerta olikin sangen huvittava, kun hyppyä tehdessä Hupsa vaan istua napottaa sivulla ja katsoo minua ilmeellä "ai mitä pitikään tehdä?" vaikka olin toistanut hyppy-käskyä ties miten monta kertaa. Sivulletulossa herra myös päätti alkaa rapsuttamaan itseään kesken suorituksen :'D Luoksetulot onnistuivat tosi hienosti, eli ei koko tunti sentään mennyt nauramiseen.


Viime viikolla lenkkeiltiinkin ahkerasti shelttiseurassa, ja kuvasatoakin jopa on!

Joskus voi käydä näinkin!

MINUN!

Yllätys IIK!

Tänään oli siis ensimmäinen kerta agilityn alkeiskurssia, joten suunnattiin Hupsan kanssa nokat hyvissä ajoin kohti hallia. Hupsis ei oikein arvostanut, kun joutui ensimmäiseksi häkkiin esteiden kannon ajaksi!


Jakauduttiin pareiksi, Hupsa aloitti hypyillä. Tehtiin suoraa ensin ainoastaan yhdellä hypyllä ja kun herra hyppäsi varsin pätevästi (joskin hitaasti :'D ), lisättiin mukaan toinenkin hyppy. Kouluttaja-Veeraa piti aluksi vähän arastella, mutta kun Hups tajusi että siellähän on ruokaa, niin johan innostus kasvoi. Ohjaajasta ei sitten puhutakaan... Pätevästi tuo odottaa lupaa, ja yksi hyppy sujui jo melko vauhdilla mutta toiselle saikin sitten houkutella enemmän, vauhti kun meinasi hiipua kesken.


Hypyiltä siirryttiin putkeen, ja sinnehän Hups sujahti kuin vanha tekijä. Muutaman toiston jälkeen se uskalsi jo mennä vauhdilla sisään, mutta ulostulo oli vielä hiipimistä, vaikkei toisessa päässä ollut kuin namialusta. Toinen oli kuitenkin sen verran "liekeissä", että karkasikin jopa pari kertaa itse putkeen! 


Seuraavaksi vuorossa oli rengas, jota itse vähän aavistelin Hupsan pelkäävän. Herra taisi pelätä kuitenkin enemmän hihnan toisessa päässä olevaa kouluttajaa, joten tehtiinkin niin, että jätin Hupsan toiselle puolelle odottamaan ja kutsuin itse toiselta puolelta, jolloin pätevä lappalainen hyppäsi pienen mietintähetken jälkeen hienosti läpi renkaasta. Ai että olin ylpeä! Seuraavilla kerroilla ei ollut mitään ongelmaa, ja meinasipa herra varastaakin kerran.


Viimeisenä tehtiin keppejä verkoilla. Hupsis muisti kepit Napakalta ja hiipi hienosti namialustalle (kirjaimellisesti hiipi, naurettiinkin kouluttajan kanssa että sehän on vauhdikas). Tehtiin taas useampi toisto ja viimeisellä kerralla se otti jopa raviaskeleita! :'D Monta kertaa koira oli jo menossa kepeille kun ehdin aloittaa sanomaan "kepit", joten ei se ainakaan niitä pelkää.


Kaiken kaikkiaan tosi kiva aloituskerta ja Hupsis osasi yllättää positiivisesti olemalla noinkin reipas. Se tosin näytti koko ajan siltä, että sitä on hakattu tai muuta vastaavaa, pitäis vaan saada se innostumaan jostain ja yrittää itse kiljua mahdollisimman innostavasti :'D Tästä on hyvä jatkaa ja kovasti jo odotetaan torstain treenejä!