MH suoritettu!

Tänään oli Hupsalla suuri päivä, olin nimittäin varannut sille paikan Josepa ry:n järkkäämästä MH-luonnekuvauksesta. Tuumasin MH:n olevan nössölle lappalaiselleni parempi kuin luonnetesti, varsinkin kun sitä nimenomaan ahdistaa ihmiset ja niistä tuleva "uhka".

Yhdeksän jälkeen aamulla suunnattiin hovikuvaajakseni lupautuneen Emmin kanssa kohti Pärnävaaraa, jossa testi pidettiin. Oltiin paikalla ihan ajoissa, ja ehdittiin käydä kiertämässä mukava aamulenkkikin ennen meidän vuoroa. Lopulta päästiin tositoimiin, joskaan kovin tosissaan kuvausta ei pystynyt ottamaan, kun piti naureskella Hupsan reaktioille melkein koko ajan. 

Pidemmittä puheitta laitetaan tähän nyt osioiden "pisteet". Osiothan pisteytetään asteikolla 1-5, jolla mitataan reaktioiden intensiteettiä. 1 on matalin, 5 korkein.


1a. KONTAKTI tervehtiminen - 2 (välttää kontaktia, väistää)
1b. KONTAKTI yhteistyö - 3 (lähtee mukaan, muttei ole kiinnostunut TO:sta)
1c. KONTAKTI käsittely - 1 (torjuu murisemalla ja/tai yrittää purra. Ei tehnyt muuta kuin väisteli koko ajan, keskeytettiin osio, koska Hupsaa ahdisti käsittely sen verran paljon)

2a. LEIKKI leikkihalu - 1 (ei leiki - ei osoita kiinnostusta)
2b. LEIKKI tarttuminen - 2 (ei tartu, nuuskii esinettä)
2c. LEIKKI puruote ja taisteluhalu - 1 (ei tartu esineeseen)

3a. TAKAA-AJO 1.kerta - 1 (ei aloita)
3b. TARTTUMINEN 1.kerta - 1 (ei kiinnostu saaliista/ei juokse perään)
3a. TAKAA-AJO 2.kerta - 1 (ei aloita)
3b. TARTTUMINEN 2.kerta - 1 (ei kiinnostu saaliista/ei juokse perään)

4.AKTIVITEETTITASO - 2 (tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata)

5a. ETÄLEIKKI kiinnostus - 1 (ei kiinnostu avustajasta)
5b. ETÄLEIKKI uhka/agressio - 1 (ei osoita uhkauselkeitä)
5c. ETÄLEIKKI uteliaisuus - 1 (ei saavu avustajan luo)
5d. ETÄLEIKKI leikkihalu - 1 (ei osoita kiinnostusta)
5e. ETÄLEIKKI yhteistyö - 1 (ei osoita kiinnostusta)

6a. YLLÄTYS pelko - 3 (väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista)
6b. YLLÄTYS puolustus/agressio - 1 (ei osoita uhkauselkeitä)
6c. YLLÄTYS uteliaisuus - 1 (menee haalarin luo kun se on laskettu maahan/ei mene ajoissa)
6d. YLLÄTYS jäljellejäävä pelko - 1 (ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä)
6e. YLLÄTYS jäljellejäävä kiinnostus - 1 (ei osoita kiinnostusta haalariin)

7a. ÄÄNIHERKKYYS pelko - 3 (väistää kääntämättä pois katsettaan)
7b. ÄÄNIHERKKYYS uteliaisuus - 1 (ei mene katsomaan)
7c. ÄÄNIHERKKYYS jäljellejäävä pelko - 2 (pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla) 
7d. ÄÄNIHERKKYYS jäljellejäävä kiinnostus - 1 (ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan)

8a. AAVEET puolustus/agressio - 1 (ei osoita uhkauselkeitä)
8b. AAVEET tarkkaavaisuus - 5 (tarkkailee molempia aaveita koko osion ajan)
8c. AAVEET pelko - 3 (on enimmäkseen ohjaajan sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä)
8d. AAVEET uteliaisuus - 2 (menee katsomaan kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa)
8e. AAVEET kontaktinotto aaveeseen - 4 (ottaa itse kontaktia avustajaan)

9a. LEIKKI 2 leikkihalu - 1 (ei leiki - ei osoita kiinnostusta)
9b. LEIKKI 2 tarttuminen - 1 (ei tartu esineeseen)

10 AMPUMINEN - 3 (kiinnostuu laukauksista, yleisöstä tms, mutta palaa leikkiin/passiivisuuteen)

Hupsis ei oikein taas arvostanut käsittelyä, jo mikrosirun tarkistuksessa se oli sitä mieltä, et nyt riittää. Sainkin sitten tarkistaa sirun itse, niin ei koiraa ahdistanut niin paljon. Testinohjaajaa se ei olisi tahtonut tervehtiä, mutta mukaan lähti kuitenkin suht helposti. Käsittely päätettiin keskeyttää, kun Hupsis vain väisteli testinohjaajaa, eikä suostunut pysymään paikallaan lainkaan. Etupäästä se antoi juuri ja juuri kokeilla, mut takapäähän ei saanut koskea. Perus-Hupsa siis.

Leikki... Tässä sain nauraa oikein kunnolla, kun "aina-niin-villiä" lappalaista ei kiinnostanut leikkiminen pätkääkään. :'D Kävi se jopa haistelemassa lelua, kun se sille lopuksi heitettiin, muttei yrittänytkään aloittaa leikkiä edes minun kanssani. Kun testinohjaaja houkutteli sitä leikkiin, niin Hupsa istua tönötti perusasennossa vieressä ja taisipa ottaa kontaktiakin melkein koko ajan. :D

Takaa-ajo-osio yllätti minut, sillä olisin kuvitellut Hupsan lähtevän vieheen perään, kun se kotioloissakin tahtoo jahdata liikkuvia asioita. Liekö ollut herran mielestä liian hidas viehe, sillä se vilkaisi sitä ja kääntyi sitten minun luokseni. Sama juttu toisella kerralla.

Aktiviteettitasoa mittaavassa osiossa oli ihan kamalaa olla, 3 minuuttia ihan passiivisena tuijottamassa jonnekin pusikkoon. Hupsis oli sitä mieltä, et tää on tosi tylsää, ja kävi nopeasti makaamaan miun lähelle, jossa se pysyi sit koko loppuajan. Ihan perus-Hupsaa tämäkin, kivaa kyllä että se osaa rauhoittua. 

Etäleikissä Hupsis taisi suurimman osan ajasta myös katsella minua, eikä Wilhelmiinaa, joka teki mitä ihmeellisimpiä asioita keskellä metsää. Ihan minimaalisen vähän se osoitti kiinnostusta siinä vaiheessa. kun Wilhelmiina puheli jotain, mutta kun koiraa kutsuttiin leikkimään, niin Hupsalla oli just sellainen ilme, et ei vois vähempää kiinnostaa. :'D

Yllätys- ja ääniherkkyysosiot olivat molemmat tosi positiivisia, vaikka kyllähän Hupsa normaalitilanteissakin palautuu suht nopeasti yllättävistä jutuista. Haalaria se ei ilmeisesti edes väistänyt niin paljoa, kuin räminälaitetta, mutta kummassakin katse pysyi kuulemma tiukasti kohteessa ja palautuminen tapahtui nopeasti. Hienosti se tuli haistelemaan niin haalaria kuin räminälaitetta minun ollessa kyykyssä vieressä. :)

Aave-osio oli myös hauska, aluksi Hupsa tuijotti aaveita silmä kovana miun edessä, sitten kun ne alkoivat olla tarpeeksi lähellä niin herra siirtyi miun taakse ja murisi + pöhähteli ihan vähän. Odotin, että se olis haukkunut edes muutaman kerran, mutta ei! Se tuli haistelemaan aaveita, kun kutsuin sitä ja puhelin aaveiden kanssa, ja lopuksi otti ihan itse kontaktia molempiin aaveisiin haistelemalla kaapuja. 

Loppuleikki oli yhtä hieno farssi kuin alkuleikkikin, sillä erotuksella, että tällä kertaa lelua ei haisteltu ollenkaan. :D Ampuminen taas oli kaikkein positiivisin yllätys, sillä Hupsis reagoi laukauksiin vain vähän, ja palasi heti takaisin lapasen repimiseen. Passiivisessa osiossa se katseli ensimmäisen laukausen jälkeen taivaalle etsien äänen lähdettä, mut toisen aikana ei osoittanut mitään kiinnostusta. Tämä olikin paras osio, koska olin ihan varma et sitä pelottaa!

Lopuksi sain vielä palautetta kuvauksesta ja toinen kuvaajista kehui kovasti, että koiran ja ohjaajan välinen luottamus on erittäin hyvä ja kuulemma saan taputtaa itseäni päähän, kun olen sellaisen saanut aikaan. :) Hupsis kuulemma luotti selvästi testinkin aikana siihen (erityisesti haalarin ja räminälaitteen kohdalla), että kun omistaja ei pelkää kohdetta, niin senkään ei tarvitse. Saatiin käsky jatkaa harrastamista ja kielto tulla enää MH-kuvaukseen :'D

Kivaa oli kyllä käydä katsomassa, mitä tuo pönttö eri tilanteista sanoo ja tosiaan odotusten mukaisesti menikin! Kiitokset suuret vielä kuvaaja-Emmille! 

Ensimmäinen viikko takana...

...Nimittäin elämää pennun kanssa. Nopeasti on aika jo mennyt ja kakara täytti torstaina kokonaiset yhdeksän viikkoa! Ensimmäisen viikon aikana neiti on ehtinyt käydä jo kaksissa kisoissa (sekä toko- että agility) turisteilemassa ja tottakai ollaan lenkkeilty hirmuisesti. Hienosti Myrn osaa pyytää ulos öisin, jos sillä on hätä, mutta päivisin varsinkin pissoja tulee tiuhaan tahtiin myös sisälle, joka sekunti kun ei ulos ehdi juosta. 

Neiti 9 vko (c) Laura

Puolisiskot ♥ (c) Laura

Energiaa tuolta kakaralta ei ainakaan puutu! Hänen korkeutensa kanssa pitäisi olla leikkimässä heti, kun ulkoa palataan sisään, ja jos pentua ei huomioida, niin johan alkaa meteli :'D Jotain voi kertoa sekin, että viime sunnuntaina oltiin ensin päivä tokokokeessa ja illalla käveltiin meidän normaalilenkki, jolle pituutta tulee jotain kolmisen kilometriä, ja vielä jaksoi pentu riehua Meelan ja lelujen kanssa sisälle tultuaan.

Kovasti ollaan harjoiteltu luoksetuloa ja oman nimen tunnistamista, jotka molemmat sujuvat jo varsin hyvin. Myös istumista, maahanmenoa ja seisomista on opeteltu, ja varsinkin istuminen on jo tosi hyvällä mallilla - pentu tömähtää maahan yleensä jo siitä, kun sen nimen sanoo :D Nopea se on kyllä oppimaankin, ainakin Hupsikseen verrattuna!

(c) Laura

Pakko hehkuttaa kyllä edelleen tuota Myrnin sosiaalisuutta! Ihanaa, kun on koira, joka oikeasti RAKASTAA ihmisiä. Myös uudet asiat otetaan sangen rennosti vastaan, ainoastaan isot ja innokkaat koirat ovat vähän sellaisia, et niitä katsellaan mieluummin kauempaa. Hihnassa pentu kulkee tosi kivasti, mitä nyt reunassa ei vielä malteta kulkea ja Meelan kimppuun olisi pakko päästä ainakin kymmenen kertaa kävelyn aikana, jos siskotyttö mukana on. Mutta mukana se kipittelee hienosti, pahemmin ei istuksimaan jäädä.

Muut koirat ovat ottaneet pennun kyllä hyvin vastaan, jopa Hupsis on nyt lämmennyt sille. Sisätiloissa se ei pahemmin Myrniä huomioi, mutta ulkona saattaa innostua yrittämään leikkiä - joka tosin ei oikein vielä luonnistu, kun Hupsiksella on hieman eri käsitys leikkimisestä kuin muilla. Meela ja Myrn tykkäävät leikkiä keskenään ja jaksavat peuhata ties miten kauan. Minttu ei pennusta pahemmin pidä, varsinkaan jos se yrittää haastaa Matipatia leikkiin - silloin saa pentu kyllä nenilleen :'D 

(c) Laura

On tää pennunomistaminen ihanaa, mut samalla rankkaa, kun koulun lisäksi pitää jaksaa heräillä viemään pentua ulos. Toivotaan, et neiti oppii sisäsiistiksi suht pian, ettei tarvitse koulussa koko loppuvuotta haahuilla ihan zombiena :'D On se silti vaan paras pentunen ♥

Ai niin, ensi viikon torstaina on Myrnin sydänkuuntelu, päätin sit käydä kuunteluttamassa sen vielä ennen ekoja rokotuksia, jos suhina vaikka olisi kadonnut jo tähän mennessä. Toiveikkaita ollaan, eikä vielä kirvestä kaivoon heitetä, jos suhina siellä edelleen on. 

Yksi lisää

Vihdoin on pikkuneiti-Myrn kotona! Lähdettiin eilen vähän ennen kuutta illalla ajelemaan koti Oulua, jossa oltiin yötä Lauran toverin ja tämän poikaystävän luona. Aamulla oli sangen nuutunut olo, kun perillä oltiin joskus yhdentoista jälkeen ja nukkumaanmeno venyi pikkutunneille saakka. 

Kahdentoista jälkeen aamulla käännettiin sitten Lagunan nokka kohti Haukipudasta ja Amor'jade-shelttejä. Vastassa oli tottakai mahdoton lauma shetlantilaisia ja pikkumustakin saapui heti tervehtimään kun vain ovesta sisälle päästiin. Puolisentoista tuntia höpöteltiin papereiden kirjoittamisen ohessa ja nappailtiinpa muutama kuvakin niin Myrnistä kuin äiti-Jadesta ja sisko-Rhiannastakin. Vihdoin alkoi matka kohti Joensuuta, matkaseurana Myrnillä oli Kuopioon toiselle omistajalleen matkaava Gonzo-herra. 

Matka  meni sangen kivuttomasti, Myrn piti aina hetken konserttia auton lähdettyä liikkeelle, mutta muuten takana oli hyvin hiljaista! Gonzon jäätyä Kuopioon pentu tosin oli sitä mieltä, että hänet on lopullisesti hyljätty ja huusi kurkku suorana aina Tuusniemelle asti. Joensuuhun päästyämme suuntasimme ensiksi hakemaan Mintun Inkan luota, jossa se oli ollut viihdyttämässä Islaa ja Caraa. Sen jälkeen oli vuorossa Meelan haku Lauran vanhemmilta ja lopuksi Hupsis, joka majaili reissun ajan äidilläni.

Merleneidit ottivat pennun vastaan oikein iloisesti, Minttu oli onnessaan uudesta lapsesta ja Meela yritti kovasti saada Myrniä jo leikkimään, vaikka vähän hämmentynyt pennusta olikin. Hupsis ei ainakaan vielä kovin lämmennyt pikkumustalle, vaan murahti varoittavasti jos pentu sattui liian lähelle tulemaan. Eiköhän lappalainenkin lepy, kunhan tajuaa, että pentu on tullut jäädäkseen :'D

Aivan mahtava tapaus tuntuu neiti kyllä olevan ainakin ensimmäisen päivän jälkeen - kaikki ihmiset on pusuteltu hurjan iloisesti ja koiria on yritetty komentaa heti alusta alkaen. Uudet paikat tutkittiin rohkeasti ja kotiin tultuaan Myrn kiersi talon ja asettui sitten eteisen matolle syömään muilta koirilta jäänyttä ydinluuta, aivan kuin olisi aina täällä ollut. 

Maikille aivan mielettömän suuri kiitos siitä, että saatiin hurmaava pikkumusta tänne Joensuuhun! ♥

Pentu-uutisia!

Meidän elämää pidempään ja tarkemmin seuranneet varmaan tietävätkin, että kovasti on allekirjoittanut haaveillut pienestä sheltinpoikasesta enemmän ja vähemmän jo kohta vuoden ajan. Keväällä odotettu pentue menikin sivu suun, kun narttuja syntyi vain kolme, ja nekin kaikki merlejä. Sitten vain odotettiin, odotettiin ja...kuinkas ollakaan, yhtäkkiä nurkan takaa putkahti täydellinen pentue harrastuskoiraa etsivälle - Amor'jade D-pentue nimittäin!

Varovainen sähköpostini sai kasvattaja-Maikilta sangen innostuneen vastaanoton ja kuulumisia vaihdeltiin puolin ja toisin. Sovimme myös, että käyn pentuja katsomassa ja juttelemassa Maikin kanssa ihan kasvotusten, joten perjantaiaamuna 17.8. käänsimme Lauran kanssa Lagunan nokan kohti Haukipudasta ja pieniä, tuolloin viiden viikon ikäisiä shelttilapsia!

Ja mitä muutakaan voi odottaa, kun sheltti-ihmisiä ja paljonpaljon pentuja laitetaan saman katon alle - takaisin hotellilla olimme vasta puolen yön jälkeen, vaikka pentuja lähdimme katsomaan jo neljän aikaan iltapäivällä :'D Itse en saanut silmiäni irti pienistä karvapalloista, kun en noin nuoria pentuja ollut koskaan nähnyt. Koko seitsikko oli aivan mielettömän upeita näin maallikon silmin, ja olisin voinut napata vaikka kaikki mukaani (tosin tätä olisin saattanut myöhemmin katua, mikäli pennut ovat yhtään tulleet vanhempiinsa..).

Reissun jälkeen alkoi raastava odotus, sillä vielä ei ollut satavarmaa että tänne pentu kotiutuu. Eilen illalla sain kuitenkin odotetun puhelun Maikilta, joka ensimmäiseksi täräytti: "Saako Dea muuttaa teille?" Ensijärkytyksestäni (joka tosin oli vain ja ainoastaan positiivinen) toivuttuani onnistuin vastaamaan myöntävästi ja puhelun loputtua alkoikin mieletön riemuitseminen. Pieni tulinen salamaniskatyttö muuttaa meille siis vain parin viikon päästä, 8.9.! Pikkuneiti on kuulemma varsin itsepäinen oman tiensä kulkija, joten odotettavissa on siskopuoli-Meelan veroinen harrastustykki. Vielä pitäisi jännittää pentutarkin tuloksia, jotta varmasti tiedetään kaiken olevan kunnossa ja odotellaan virallisen nimen julkaisua! Kutsumanimekseen työnimellä Dea kulkenut pikkumusta saa Myrn, joka on haltiakieltä ja tarkoittaa tummaa. Mikäs siis sen parempi nimi tummalle trikille!

 Lopuksi vielä kuva pienestä ihanuudesta, painikaverina (alla) sisko Diandra.



              

Maaninka 12.7.

(c) Laura

Eilen oli kauan pelätty tokokoe Maaningalla, tuomarina Erkki Shemeikka. Matkaan lähdettiin hyvissä ajoin, ja koukattiin mukaan vielä Emmi&Toivo, sekä Inka&Isla. Itse kentän löytäminen olikin sangen haastava homma, kun vettä tuli kaatamalla eikä kylttejä nähnyt tien varresta lainkaan. Päästiin kuitenkin ehjinä perille!

Sadekin onneksi lakkasi ennen alokasluokkaa, johon oli ilmoittautunut yhteensä 13 koiraa. Hupsis meinasi saada paniikkikohtauksen jo mikrosirun tarkistuksessa, mutta varsinainen hupi alkoi pallien katsomisessa ja luoksepäästävyydessä, herra kun ei oikein tuomarisedästä tykännyt ja olisi mieluummin poistunut takavasemmalle varsin liukkaasti. Luoksepäästävyydessä se päätti jopa vetää päänsä pannasta pois, mutta lopulta tuomari sai hampaat katsottua ja hieman rapsuteltua. 

Paikkis oli meidän osalta täydellinen, vaikka meidän vieressä olevat saksanpaimenkoirat aloittivatkin rähinän ennen liikeen alkua, ja toinen niistä piippasi melkeinpä koko paikkiksen ajan. Hupsis kuitenkin pysyi nätisti paikallaan, koko ajan jopa samassa asennossa, eli ylpeä voin olla. 
Yksilöliikkeet olivatkin sitten suurimmaksi osaksi täysi farssi, koiraa ei kiinnostanut lainkaan ja oma pieni jännitys taisi hieman vaikuttaa koiraan, vaikken omasta mielestäni pahemmin edes jännittänyt koko koetta.
Seuruut olivat hirveitä, hihnaseuruu hieman parempi kuin irti. Hupsis edisti, seilasi missä sattuu eikä hihnaseuruussa ottanut perusasentoa välissä lainkaan. Juoksuosuudet taisivat olla ainoat onnistuneet :'D Odotettavissahan tuo olikin, koska seuruukäsky vaihdettiin pari kuukautta sitten, eikä me tiiviyttä olla ehditty pahemmin treenailemaan, kun piti saada treenattua myös pidempiä matkoja ja sitä iloisuutta (jota ei kyllä eilen nähty :'D ).

Liikkeestä maahan olisi ollut täydellinen, jollei armas koirani olisi taas seuruussa seilannut minne sattuu. Meni kuitenkin heti maahan eikä edes ennakoinut perusasentoa!
Luoksari olikin sitten aivan huippu, en olisi uskonut että Hupsis tulee a) noin vauhdikkaasti luokse ja b) suoraan perusasentoon, sillä yleensä se keksii luoksarissa ties minkälaisia variaatioita lopun perusasennosta.

Liikeestä seiso oli taas yksi farssi, sillä Hups paitsi seilasi taas seuruussa, myös ennakoi seisomista jo parin metrin jälkeen, sillä liikeestä maahan oli tismalleen samasta kohdasta aloitettu. Seisoi kuitenkin hienosti heti käskystä, mutta ennakoi lopun perusasennon, kuten yleensäkin. Se ei vaan jaksa pitää ahteriaan ylhäällä tarpeeksi kauan, maan vetovoima vetää liian kovasti puoleensa :'D
Hyppy olisi ollut muuten tosi hyvä, mutta jostain syystä Hupsis ei lähtenyt heti hyppy-käskystä esteen yli vaan jäi miettimään, mitä tekisi. Meinasin jo sanoa toisen käskyn, mutta pienen miettimistauon jälkeen Hupsa hyppäsi kuitenkin hienosti yli. Se myös seisoi nätisti, mutta ennakoi perusasennon. 

Tässäpä vielä pisteet:

Luoksepäästävyys - 7
Paikalla makaaminen - 10
Seuraaminen kytkettynä - 7
Seuraaminen taluttimetta - 6
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 8,5
Luoksetulo - 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä - 6
Estehyppy - 7
Kokonaisvaikutelma - 7

Yht. 155p, ALO2 sijoitus 8/13

Seuraaminen siis tehotreeniin, samoin odottaminen seisoessa, ettei noita perusasentojen ennakointeja tulisi enää. Myös luoksepäästävyyttä pitäisi päästä harjoittelemaan kovasti, varsinkin miesten kanssa. Harmi kun tuttavapiirissä ei pahemmin noita miespuolisia henkilöitä ole. Kivasti kuitenkin ekaksi kokeeksi, ja vielä Hupsaksi! Videomateriaaliakin olisi saatavilla, mutta totesin että se on niin kauheaa katseltavaa, etten viitsi sitä julkaista :'D

Laumassamme on havaittavissa syrjintää. (c) Laura

Iloinen on hän! (c) Laura

Kesäkesä!

Sangen pitkäksi on taas päässyt päivitysväli karkaamaan ihan oman laiskuuden takia. Meidän elämässä ei ole mitään sen suurempia mullistuksia tapahtunut, ahkerasti ollaan agiliidelty pari kertaa viikossa ja tokoiltu silloin tällöin. Tokoa tosin pitäisi treenata paljon ahkerammin ja palkatta, sillä 12.7. (eli vain parin viikon päästä!) meillä on edessä molempien ihkaensimmäinen tokokoe Maaningalla. Sinne tosin mennään ihan vain kokemusta hakemaan, kun ohjaaja jossain mielenhäiriössä meni koiran sinne ilmoittamaan.. :'D

Agilityssä on tapahtunut huimaa kehitystä niin koirassa kuin ohjaajassakin, tosin Hupsis on noin miljoona kertaa pätevämpi kuin minä. Onneksi on oma personal trainer, joka piiskaa parempiin suorituksiin aina vapaavuoroillessa! Siirryttiin tosiaan heti alkeiskurssin jälkeen jatkoryhmään, joka treenaa sunnuntai-iltaisin. Ollaan menty jo useampia ratoja ja kovasti harjoiteltu yksittäisinä niin kontakteja kuin keppejäkin. Radoilla ollaan harjoiteltu ainakin valssia, takaaleikkausta ja välistävetoja, sekä putken "väärään päähän" menoa, joista jälkimmäisin oli Hupsalle sangen haastava tehtävä. Kontaktit ovat varsin hyvällä mallilla, kepit taas...hitaat kuin mitkä. Lisäksi fiksu lappalainen on edennyt keinun opettelussakin, seuraavaksi voisi alkaa siedättämään sitä paukahteluun oikein toden teolla. Maksirimojakin ollaan pariin otteeseen kokeiltu, ja yli mennään niistäkin!

Vaihteeksi Emmiltä viety, koska laiskana en jaksa itse piirtää!

Viime sunnuntaina tehtiin tuollaista välistävetorataa (esteelle 15 asti), joka sujuikin oikein mukavasti ja jota tehtiin myös keskiviikon vapaavuorolla. Hupsis ei vielä ihan hahmota "täällä"-käskyä radalla, ja palkkasinkin sitä välistävetokohdissa, jotta se oppisi tulemaan vetävään käteen kiinni. Vapaavuorolla välistävedot menivätkin huomattavasti sujuvammin! Muuten radassa ei ollut ongelmia, puomin kontakti oli mallikas ja vauhtiakin oli ihan kivasti. 

Juhannusviikolla käytiin pitkästä aikaa mejäilemässä Minttu+Meela-shelttien, Toivo-villakoiran, Bogi-cockerin ja Zin-pyrrin kanssa. Hupsa sai muutaman metrin mittaisen suoran jäljen, jonka se tällä kertaa varsin pätevästi jopa ajoi. Oma mokani tosin pilasi loppusuoran, kun herra sai ilmavainun avonaisesta Cesar-purkista, joka siis toimi kaatona. Tiedänpähän olla viisaampi seuraavalla kerralla! Olin kyllä ihan varma, että Hups toistaa syksyisen mejäfarssinsa ja pötkähtää makauksen päälle makaamaan, mutta onneksi kävi toisin ja mejäura saa jatkua :'D

Nyt pitäisi kaivaa tokomotivaatio jostain nurkasta ja treenata, agilityyn intoa kyllä löytyy vaikka muille jakaa. Ehkä me selvitään kunnialla.. 

Leireilyä!

Viime perjantaina käänsimme Lagunan nokan kohti Kiteetä ja Villa Taivaannastaa, jossa meitä odotti koirailuntäyteinen viikonloppu Suomen Mudiyhdistyksen järjestämällä agi-tokoleirillä.
Perillä oltiin juuri sopivasti leirikirjeessä ilmoitettuun aikaan ja hieman paikkoja tutkiskeltuamme ja muita koiria vilkuiltuamme alkoikin arvoisan telttamme, tuttujen kesken Kutvosen, kasaaminen asuttavaan kuntoon. Kutvis sai kuitenkin lopulta olla ainoastaan ruokatelttana, sillä Noora ja Anniina päättivät nukkua autossa ja Laura, Emmi, minä ja koirat saimme isomman teltan käyttöömme (luojan kiitos, sillä isokin teltta oli varsin ahdas kolmelle ihmiselle ja neljälle koiralle, joista yksi on vielä tuollainen lihava lappalainen....)

Illan ohjelmassa oli ainoastaan esittäytyminen ja leikkiluento, jonne myös Minttu oli valittu mallikoirakoksi; sheltti kun ei kovin innostunut leikkijä ole. Yllättäen Hups ei ollutkaan ainoa lappalainen leirillä, vaan mukaan oli eksynyt myös varsin paljon väriltään herraa muistuttava lapinkoiraneiti Lumi. Luennolta painelimme vielä iltapalalle ja tutustumaan muihin ja sitten arktisiin olosuhteisiin telttaan.
Ensimmäisestä yöstä teltassa selvisimme kunnialla, vaikkakin herätessäni olin varsin jumissa tilanpuutteen takia! Aamupalan jälkeen starttasimme agilitytreenit ei-niin-ihanassa säässä - tuuli meinasi yltyä ajoittain vähän turhankin kovaksi ja kaiken lisäksi Suomen kevät päätti muistaa meitä sadekuuroilla. Hupsis ei ollut agilityssä lainkaan oma iloinen itsensä, taisi outo leiripaikka, teltassa "nukkuminen" ja uusi treeniympäristö vaikuttaa herran työmotivaatioon. Puolikkaan laukka-askeleen se taisi ottaa jossain välissä, muuten mentiin ravilla ja mehän toki tehtiin ainoastaan hyppyjä ja putkea :'D Vähän meinasi ohjaajaa alkaa hävettää.

Lounasteltuamme meidän ryhmällämme oli vuorossa toko, josta saatiinkin Hupsan kanssa tosi paljon irti. Harjoiteltiin seuruuta, joka siis tähän mennessä on ollut koiralle todella haastavaa. Kouluttaja-Susanna totesi pienen tuokion jälkeen, että ohjaaja on palkannut koiraa vaikkei se edes tee mitään, joten palkkaus otettiin tehosyyniin ja koirahan alkoi toimia! Jopa käännökset sujuivat suht hyvin, vaikkei niitä olla koskaan harjoiteltukaan. Nyt pitää siis kiinnittää todella paljon huomiota siihen, ettei Hupsis saa ilmaiseksi palkkaa, vaan se joutuu oikeasti tekemään jotain namien eteen. Ups.

Lauantai-illan ohjelmassa oli möllikisat niin agilityn kuin tokonkin muodossa. Itse olin hetkellisessä mielenhäiriössä ilmoittanut meidät jo tokoon, joten arvelin että miksei se agilitykin menisi siinä samassa. Hupsa osallistui agissa supermölliluokkaan, joka koostui ainoastaan hypyistä ja putkista ja lappalainenhan suorastaan lensi!  Kuten videolla todetaankin, niin hullu-Hupsis oli aivan villinä ja jos ohjaaja ei olisi sössinyt ohjauksen kanssa niin ilman virheitä oltaisiin selvitty :D Tuloksena kuitenkin 5vp ja aikaa jotain 22 sekunnin pintaan.

Agilityn jälkeen jatkettiin möllitokolla, johon onneksi ei kuulunut ihan kaikkia alokkaan liikkeitä. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt Hupsan motivaatiosta ja mahtavat pisteet saatiinkin, vaikkakin Susanna arvosteli "hieman" löysästi :'D

Seuraaminen hihnassa - 9 (Hupsis oli jopa niin villi että meinasi edistää välillä ja täyskäännökset olivat hieman väljiä, muuten tosi huippua seuruuta lahna-Hupsalta!)Liikkeestä maahan - 10 (Täydellinen oli hän ♥)Luoksetulo - 9½ (Hupsaa alkoi väsyttää niin paljon, että se meni maahan jätettyäni sen odottamaan käskyä, muuten oikein bueno ja jopa sivulletulo hienosti)Hyppy - 9½ (Tosi hieno hyppy, itse unohdin sanoa seiso-käskyn mutta Hups pysähtyi itse. Lopun perusasennon ennakoi (!?!) vaikkei sitä olla koskaan otettukaan)Kokonaisvaikutus - 10 (Iloisesti teki Hups kuulemma, vaikken sitä meinannut uskoakaan)


Ilta päättyi iltapalaan ja saunaan, jonka jälkeen suuntasimme tiemme entistäkin arktisempiin olosuhteisiin telttaamme - sää kun päätti kirkastua ja kylmetä yötä kohden. 

Sunnuntaiaamu valkeni kirkkaana, tosin sangen viileänä. Tällä kertaa ensimmäisenä vuorossa oli toko, jossa teimme Hupsan kanssa ruutua ihkaensimmäistä kertaa (taitava koira - liian unessa oleva ohjaaja) ja harjoittelimme liikkeestä seisomista, sillä Hups meinaa usein lähteä hiipimään. Taas saimme paljon hyviä vinkkejä, joten ei voi olla kuin tyytyväinen! 

Lounaan jälkeen olikin vuorossa agility, jossa Hupsis oli onneksi yhtä villinä kuin edellisen illan mölleissäkin. Teimme hyppy-ympyrää ja putkia, ja lappalainen teki kaiken todella hienosti! Laiskana kopioin radan Emmiltä. Varsinkin suorien putkien kanssa olin yllättynyt, että koira haki seuraavaan putkeen itse. Toisaalta Hups on ollut alusta asti varsin pätevä estehakuisuuden kanssa, eikä ympyränkään kanssa ollut pahemmin ongelmia pienen alkuhapuilun jälkeen. Minun taitava agilitykoirani ♥
Agilityn jälkeen teimme vielä ryhmäpaikkista, joka ei tosin Hupsan osalta mennyt niin hyvin kuin normaalisti. Syynä tähän taisi olla näin jälkikäteen ajateltuna ilmeisesti leiriltä napatut täit, jotka kutittivat karvakasaa vimmatusti ja siksi piti rapsuttaakin kesken paikkiksen. Toisen kerran Hupsis päätti että nyt makaaminen onkin tylsää ja nousi istumaan.
Loppukahvien jälkeen olikin sitten aika suunnata takaisin Joensuuhun. Ikimuistoinen leiri oli kyllä - parhaassa seurassa tottakai ja ehdottomasti tahdomme sinne uusiksi! 

(c) Susanna Kinnunen