Hupsista!

Hieman on taas jäänyt päivittäminen unholaan, suuret pahoittelut siitä! Edellisen päivityksen jälkeen ei ole tainnut mitään maatakaatavaa tapahtua, treenailua ja lenkkeilyä vain.


11.10. meillä oli tokotreeneissä aiheena kontakti ja mukanakulkeminen, ja samalla olikin meidän viimeinen kerta alkeisryhmässä; minä kun halusin harjoitella vielä kontakteja ennen siirtymistä haastavampaan ryhmään. Hupsis oli aivan mahtava, koskaan ei ole ollut niin hienoa kontaktia kuin tuolloin ja teki todella innoissaan kaikki tehtävät! Ohjaajakin kehui herran kulkemista, joten tyytyväinen sain olla ja hyvillä mielin lähdettiin kotiin.


18.10. olikin sitten ensimmäinen kerta perustottis-, eli astetta haasteellisemmassa ryhmässä. Ohjaajana meillä olikin Hupsikselle jo tuttu Eija, Vippi-lapinkoiran omistaja ja aiheena seuraamisen alkeet. Hupsis oli......no Hupsismaiseen tapaansa perässä laahustava, kunnes otin esille salaisen aseeni, eli LAPASEN! Sen jälkeen herra teki huomattavasti innokkaammin kaiken annetun. Saatiin hyviä vinkkejä seuraamisen kehittämiseen, sillä se on nyt oikeastaan suurin kompastuskivi meidän tokoilussa.


25.10. aiheena oli perusasento ja seuraaminen, hyvää harjoitusta Hupsikselle, joka ei ennen tuota kertaa oikein tajunnut perusasennosta mitään. Hienosti teki kuitenkin, tosin loppua kohden väsyi selvästi ja mielenkiinto lopahti. Tälläkin kertaa saimme hyviä vinkkejä harjoitteluun ja ne ovatkin tuottaneet tulosta, sillä nyt Hupsis alkaa vihdoin ja viimein tajuta, mistä koko hommassa on kyse. Ahkeraa treeniä vaan, nii siitä se lähtee!


Viime viikolla olimme laiskoja ja jätimme treenit väliin, aiheena olisi ollut luoksetulo ja perusasento. Sen sijaan kävin illalla treenaamassa Hupsin kanssa ihan yksikseen ja taitavasti toinen teki! Perusasennotkin oli melkein koko ajan hienosti hallussa, olin niin ylpeä! 
Lenkeillä olemme vaihtelevasti treenanneet myös hyppyä, tosin hieman muunnellusti puunrunkojen sun muiden yli :'D Hupsis tajuaa jo käskyn, joten huomisen treeneissä on hyvä lähteä hiomaan sitä eteenpäin. 


Viime perjantaina herra oli mukanani töissä, pitkästä aikaa, ja kun minulla oli joutoaikaa niin treenasin sitten perusasentoa sun muuta tallin pihassa. Häiriötreeniä pitäisi selvästi saada enemmän, sillä heti kun toinen tallin omistajista, Reino, saapui paikalle, niin Hupsis ei voinut enää keskittyä lainkaan (ovathan miehet NIIN KAMALIA). Huvikseni opetin sen myös kiipeämään pienet rappuset, jotka ovat tarkoitettu hevosen selkään nousemisen avuksi.


Muuten ollaankin sitten lenkkeilty niin shelttiduon + Bogin kanssa kuin yksiksemme ja tietysti vietetty aikaa myös Rantakylässä, jossa Hupsis oli myös hoidossa pari päivää. 


Eilen oli sitten Poksin uuden hallin avajaiset, ja tottakai meidän piti tämän vuoden viimeiseen mätsäriin osallistua! Olin ihan varma, että Hupsis saa jonkinnäköisen slaagin hallin takia, mutta herra otti rennosti ja lähinnä vaan makoili eikä hätkähtänyt edes kuulutuksia. En nyt kuollaksenikaan muista paristamme yhtään mitään, mutta Hupsis esiintyi joka tapauksessa sinisen nauhan arvoisesti, kuten tavallista. En ollut lainkaan tyytyväinen parikehän esiintymiseen, yleensä Hupsis edustaa juuri parikehässä ja sitten nauhakehässä "into" lopahtaa. Häntää herra kuulemma piti puoliksi ylhäällä liikkeessä, mikä on tottakai positiivista! Tuomaria piti vähän arastella, mutta yllättävän hienosti antoi kopeloida itsensä läpi.
Odotukset eivät todellakaan olleet korkealla nauhakehään mennessä, mutta Hupsispa otti ja yllätti, ja arasteli tuomaria ihan minimaalisen vähän ja liikkuikin paljon paremmin kuin parikehässä. Voitte vain kuvitella, miten yllättynyt olin kun tuomari julisti esiintymisemme olleen kolmannen sijan arvoista, Hupsiksen ensimmäinen sijoittuminen mätsäreissä! Lopullinen tulos siis nuorten SIN3, hieno päätös mätsärikaudelle ja Hupsiksen nuorten luokissa esiintymiselle! Herra kun täyttää kolmen viikon kuluttua kaksi vuotta. Nopeasti aika on mennyt, puoli vuotta on jo meidän yhteiseloamme ollut!

Maailman hienoin Hups!

Eilen päätin pitkällisen harkinnan jälkeen lähteä uhmaamaan sadetta POKSin mätsäriin, koska sinne ei edes ollut pitkä matka. Hupsis sai sopivasti lenkkeilyäkin siinä sivussa, kun paikalle käveltiin. Perusporukka kasaantui pikkuhiljaa ja Hupsis yllätti jo alkuvaiheessa mm. räksyttämällä joukossamme pyörähtäneelle Neva-kaanaankoiralle, karvakasahan ei ole tähän mennessä ääntään korottanut kuin pari kertaa. Muutenkin herra oli ihmeen reippaalla tuulella, ja oli aivan onnessaan shelttivauvojen kimpussa.

Meidän parina nuorten kehässä oli Netta-sheltti. Hupsis yllätti toistamiseen kehässä, tuomari sai katsoa hampaat ja kokeilla koiran läpi ja Hups madaltui vain hieman! Lisäksi ensimmäiset pari kierrosta herra piti häntää jopa puolitangossa, eikä ihan alhaalla kuten yleensä. Taitava poika! ♥ Olin varma, että saamme sinisen nauhan taas kerran, mutta kas kummaa, sieltähän napsahti punainen!

Nauhakehässä Hupsista alkoi jo kyllästyttää koko touhu ja se ahdistui kun molemmilla puolilla oli koira (tai lähinnä ihminen), eikä seisonutkaan enää kunnolla. Lopullisena tuloksena oli siis PUN ei sij., johon olen enemmän kuin tyytyväinen. Nauhakehästä saatu purutikku lahjoitettiin Meelalle, sillä nirsoilija-koirani ei mokomia tikkuja suostu syömään.
Onnistuimme vielä hienosti ajoittamaan iltalenkin suoraan kaatosateeseen, jonka jälkeen väsähtänyt koiruus simahti olohuoneen lattialle ukkosesta huolimatta.

Tänään iltapäivällä suuntasimme kohti Niinivaaraa, jossa oli tarkoituksena tavata Anda-lapinkoira omistajansa kera. Hupsis-parka koki ei-niin-ihanan yllätyksen, kun Anda olikin odotettua riehakkaampi (ja yliseksuaalisempi...suurin osa ajasta meni Hupsista ahdistellessa) ja herra viettikin suurimman osan ajasta penkin alla pakoillessa. Pari kertaa karvapallo uskaltautui ärähtämäänkin Andalle, mutta onneksi sen suurempia rähinöitä ei syntynyt. Tulipahan todettua, että Hupsis sopii selvästi enemmän pikkukoirien (ja rauhallisten isojen) leikkikaveriksi. Hienosti herra kuitenkin uskalsi kävellä keskustassa, ei edes häntä laskenut enää tulomatkalla!

Huomenna voikin sitten alkaa jännittää oikein kunnolla, sillä ylihuomenna on lapsen debyytti virallisissa näyttelyissä, apua!

Lisää mätsäröintiä.

Tänään oli taas ohjelmassa esiintymistä, koska olinhan toki päättänyt mennä tänään mätsäröimään vaikka mikä olisi. Laura oli jälleen ihana ja poimi meidät kyytiinsä, joten meidän ei tarvinnut raahautua Tokmannin pihaan jalan, luojan kiitos! Tällä kertaa porukka oli huomattavasti pienempi, (vesisateella ei varmasti ollut mitään tekemistä asian kanssa?) ja paikalla olikin vakioporukasta Mintun & Meelan sekä meidän lisäksemme Emmi kera Toivottoman ja Mocan.

Tottakai kaatosade alkoi ennen meidän kehäämme, joten Hupsis joutui esiintymään litimärkänä, mistä herra ei oikein tykännyt. Lisäksi ihmisjoukko ahdisti taas kamalasti, mutta lapsi antoi kuitenkin tuomarin kopeloida itsensä läpi oikein nätisti, eikä väistänyt lainkaan! Positiivista! Häntää Hups ei kuitenkaan suostunut nostamaan missään vaiheessa, ja oli muutenkin tosi alistuneen oloinen koko ajan. Sininen nauha saatiin, tosin ruusukkeen muodossa. Nauhakehässä ei sitten satanutkaan, ja Hupsis seisoi huomattavasti nätimmin, mutta juostessa yritti tunkea kehästä ulos. Tuloksena SIN. ei sij, taas kerran. Kokemusta kuitenkin tuli lisää.

Hupsis yllätti kuitenkin positiivisesti kehän ulkopuolella, sillä herra uskalsi mennä haistelemaan sille vieraita ihmisiä, ja olikin sitten rapsuteltavana suht mielissään. Hieno mies.
Huomenna sit uusiksi!

Mätsäilyä.

Alunperin meidän ei pitänyt mennä tänään minnekään, mutta yllättävän rahatilanteen muutoksen (olinkin fiksuna laskenut tilin saldon väärin :'D) jälkeen tehtiin pikainen päätös lähteä Mustin & Mirrin mätsäriin! Kaiken lisäksi päästiin vielä Lauran kyydillä paikan päälle.
Sielläpä sit vierähtikin koko ilta sekalaisen (ja sekopäisen) joukkiomme keskellä, Hupsis-raukka oli ihan väsyksissä loppuajasta eikä meinannut omistajallakaan pysyä enää silmät auki. Autoonkin herra meinasi nukahtaa ihan täysin, vaikka meitä oli neljä ihmistä ja kuusi koiraa ahtautuneena Xantiaan. :D
Menestystä ei tullut tälläkään kertaa, herra oli junnujen sin. ei sij, mutta tyytyväinen esiintymiseen kyllä olen! Hups seisoi koko ajan hienosti, ja liikkui tosi nätisti vaikkei häntä ylös noussutkaan! Tuomarikin sai katsoa hampaat ja kopeloida koiran, eikä tuo väistänyt. ♥ Ylpeä olen. Parina meillä sattui olemaan Emmi Mocca-villiksen kanssa.

Saatiin sentään kokemusta ensi viikon näyttelyitä ajatellen! Nyt vielä iltalenkille mars.

Turisteilua

Tosiaan oltiin tiistaina Pilkon Citymarketin pihalla match showssa, tosin tällä kertaa vain turisteina, en viitsinyt lähteä Hupsista kiusaamaan kehään. Aluksi meinattiin kävellä paikalle seuranamme Noora ja rottweiler Tytti, mutta koska oli niin kuuma, niin päätettiin sitten ajella autolla. Hupsis oli aivan ihastunut uuteen tyttöystävään eikä välittänyt vaikka Tytti pesi herran naaman useampaankin kertaan! :D


Paikalla oli Joensuun vakioporukkaa, joten ilta vierähti nopeasti tuttuja koirakavereita moikkaillessa. Hupsis yllätti erittäin positiivisesti, herra uskalsi nimittäin käydä itse tutustumassa muihin ihmisiin ja jopa kerjäsi herkkuja! Lihapullat ja nakit taitavat päätyä ostoslistalle.. :D
Pikkuisen jäi kaihertamaan tuo osallistumatta jättäminen, kun herra noin hienosti käyttäytyi, mutta mennään varmaankin sitten seuraaviin mätseihin heti ensi viikolla! Onpahan hyvää harjoitusta Joensuun näyttelyitä varten.


Nyt voitaisiinkin suunnata pihalle paahtumaan!