Hupsista!

Hieman on taas jäänyt päivittäminen unholaan, suuret pahoittelut siitä! Edellisen päivityksen jälkeen ei ole tainnut mitään maatakaatavaa tapahtua, treenailua ja lenkkeilyä vain.


11.10. meillä oli tokotreeneissä aiheena kontakti ja mukanakulkeminen, ja samalla olikin meidän viimeinen kerta alkeisryhmässä; minä kun halusin harjoitella vielä kontakteja ennen siirtymistä haastavampaan ryhmään. Hupsis oli aivan mahtava, koskaan ei ole ollut niin hienoa kontaktia kuin tuolloin ja teki todella innoissaan kaikki tehtävät! Ohjaajakin kehui herran kulkemista, joten tyytyväinen sain olla ja hyvillä mielin lähdettiin kotiin.


18.10. olikin sitten ensimmäinen kerta perustottis-, eli astetta haasteellisemmassa ryhmässä. Ohjaajana meillä olikin Hupsikselle jo tuttu Eija, Vippi-lapinkoiran omistaja ja aiheena seuraamisen alkeet. Hupsis oli......no Hupsismaiseen tapaansa perässä laahustava, kunnes otin esille salaisen aseeni, eli LAPASEN! Sen jälkeen herra teki huomattavasti innokkaammin kaiken annetun. Saatiin hyviä vinkkejä seuraamisen kehittämiseen, sillä se on nyt oikeastaan suurin kompastuskivi meidän tokoilussa.


25.10. aiheena oli perusasento ja seuraaminen, hyvää harjoitusta Hupsikselle, joka ei ennen tuota kertaa oikein tajunnut perusasennosta mitään. Hienosti teki kuitenkin, tosin loppua kohden väsyi selvästi ja mielenkiinto lopahti. Tälläkin kertaa saimme hyviä vinkkejä harjoitteluun ja ne ovatkin tuottaneet tulosta, sillä nyt Hupsis alkaa vihdoin ja viimein tajuta, mistä koko hommassa on kyse. Ahkeraa treeniä vaan, nii siitä se lähtee!


Viime viikolla olimme laiskoja ja jätimme treenit väliin, aiheena olisi ollut luoksetulo ja perusasento. Sen sijaan kävin illalla treenaamassa Hupsin kanssa ihan yksikseen ja taitavasti toinen teki! Perusasennotkin oli melkein koko ajan hienosti hallussa, olin niin ylpeä! 
Lenkeillä olemme vaihtelevasti treenanneet myös hyppyä, tosin hieman muunnellusti puunrunkojen sun muiden yli :'D Hupsis tajuaa jo käskyn, joten huomisen treeneissä on hyvä lähteä hiomaan sitä eteenpäin. 


Viime perjantaina herra oli mukanani töissä, pitkästä aikaa, ja kun minulla oli joutoaikaa niin treenasin sitten perusasentoa sun muuta tallin pihassa. Häiriötreeniä pitäisi selvästi saada enemmän, sillä heti kun toinen tallin omistajista, Reino, saapui paikalle, niin Hupsis ei voinut enää keskittyä lainkaan (ovathan miehet NIIN KAMALIA). Huvikseni opetin sen myös kiipeämään pienet rappuset, jotka ovat tarkoitettu hevosen selkään nousemisen avuksi.


Muuten ollaankin sitten lenkkeilty niin shelttiduon + Bogin kanssa kuin yksiksemme ja tietysti vietetty aikaa myös Rantakylässä, jossa Hupsis oli myös hoidossa pari päivää. 


Eilen oli sitten Poksin uuden hallin avajaiset, ja tottakai meidän piti tämän vuoden viimeiseen mätsäriin osallistua! Olin ihan varma, että Hupsis saa jonkinnäköisen slaagin hallin takia, mutta herra otti rennosti ja lähinnä vaan makoili eikä hätkähtänyt edes kuulutuksia. En nyt kuollaksenikaan muista paristamme yhtään mitään, mutta Hupsis esiintyi joka tapauksessa sinisen nauhan arvoisesti, kuten tavallista. En ollut lainkaan tyytyväinen parikehän esiintymiseen, yleensä Hupsis edustaa juuri parikehässä ja sitten nauhakehässä "into" lopahtaa. Häntää herra kuulemma piti puoliksi ylhäällä liikkeessä, mikä on tottakai positiivista! Tuomaria piti vähän arastella, mutta yllättävän hienosti antoi kopeloida itsensä läpi.
Odotukset eivät todellakaan olleet korkealla nauhakehään mennessä, mutta Hupsispa otti ja yllätti, ja arasteli tuomaria ihan minimaalisen vähän ja liikkuikin paljon paremmin kuin parikehässä. Voitte vain kuvitella, miten yllättynyt olin kun tuomari julisti esiintymisemme olleen kolmannen sijan arvoista, Hupsiksen ensimmäinen sijoittuminen mätsäreissä! Lopullinen tulos siis nuorten SIN3, hieno päätös mätsärikaudelle ja Hupsiksen nuorten luokissa esiintymiselle! Herra kun täyttää kolmen viikon kuluttua kaksi vuotta. Nopeasti aika on mennyt, puoli vuotta on jo meidän yhteiseloamme ollut!