Onpas taas päivittäminen jäänyt, tosin eipä meidän elämässä ole mitään ihmeellistä treenien osalta tapahtunutkaan: viime viikolla kun ei ollut Noutajien treenejä laisinkaan vuosikokouksen takia ja tällä viikolla treenit jäivät mökkireissun takia.
Torstaina oli kuitenkin ohjattu toko Poksin hallilla. Ihan mielenkiinnosta käytiin katsomassa minkälaista siellä oli ja suht kivaltahan tuo vaikutti, tehtiin tosin Hupsalle vielä vähän turhan haastavia juttuja, sillä käännöksiä ei olla pahemmin treenailtu. Alkuun otettiin luoksepäästävyys, ja Hupsis pysyi hienosti vieressä, vaikkakin nousi seisomaan ohjaajan tullessa tervehtimään. Ei kuitenkaan väistänyt ollenkaan, mikä on todella positiivista!
Paikallaan käännökset meni ihan ookoo, Hupsis vaan tahtoo jätättää aika lailla. Liikeestä käännöksiä ei edes tehty montaa, sillä niitä ei olla harjoiteltu paljon yhtään Hupsan seuraamisongelman takia. Teinkin lähinnä suoria seuraamispätkiä ja ihan kivasti Hups teki aina välillä. Itsenäisen treenin aikana tein lähinnä paikkamakuuta, ja Hupsis pysyi hienosti paikallaan, vaikka halli jo itsessään oli tokoilua ajatellen uusi ympäristö ja lisäksi siellä oli vielä kymmenkunta muuta koiraa. Taitava!
Itsenäisen treenin jälkeen tehtiin hyppyä kolmella eri esteellä: kahdella treenattiin namialustalla itsenäisesti ja kolmannella harjoiteltiin kääntymistä ohjaajan valvovan silmän alla. Hupsis ei oikein ymmärtänyt namialustan tarkoitusta, ja jouduinkin käyttämään käsimerkkiä suht paljon, mutta kääntymisharjoitukset sujuivat todella hyvin! Saisipa itselle oman hypyn, niin voisi treenata tuota enemmän. Onneksi tiistain tokotreeneissä aiheena on hyppy, saadaan toivottavasti tehotreeniä.
Jännityksellä odotellaan nyt agilityn hallittavuustestiä, joka on 25.3., toivotaan että päästään alkeiskurssille ja saataisiin agiharrastuskin hyvään alkuun! :>
lauantai 10. maaliskuuta 2012
keskiviikko 22. helmikuuta 2012
Lentävä lihapulla
Tänään oli Hupsiksen suuri päivä, olimme nimittäin varanneet porukalla Napakan hallin agilityä varten. Kun Meela ja Minttu päättivätkin hankkia vatsapöpön jostakin, oli meidän seuranamme treenaamassa ainoastaan Noora kera Pinnan.
Noora oli keksinyt päämme menoksi varsin mukavan radanpätkän. "Työ voitte tehdä Hupsan kanssa sitä rataa mitä me tehtiin Pinnan kanssa joskus silloin, kun se oli jotain 10 viikkoa." :'DD Rata koostui kahdesta putkesta ja kolmesta hypystä, eli sangen helppoa hommaa näin ensikertalaisille.
Aluksi piti muistutella Hupsalle esteitä ihan yksitellen, tehtiin muutama toisto A-esteellä kivoin tuloksin (namialustan kanssa kontaktitkin menivät melko hyvin heti alusta alkaen) ja Pinnan avulla saatiin Hupsa menemään putkeenkin. Kun herra tajusi, ettei se putki sitä syö, kipaisi se sinne ihan itse vaikkei vauhtia ollutkaan juuri nimeksikään.
Rataa tehtiin Hupsan kanssa aluksi pätkissä ja lopulta kokonaan, Noora taisi sillä välin juoksennella jossain ulkona tuulettamassa päätään! Eihän tuolta vielä vauhtia löydy lainkaan, kun hallia piti arastella ja esteetkin vähän arveluttivat, mutta hienosti teki kaikesta huolimatta. Tuli vaan huomattua, että itse pitää muistaa pitää hermot kurissa (ja treenikavereiden kans :'D ), koska Hupsis muuttuu heti ihan lapaseksi kun ääntä pikkuisenkin korottaa. Onpahan ainakin haastetta treenaamisessa, ihan kuin sitä ei olis jo tarpeeksi muutenkin :')
Nooran treenatessa Pinnan kanssa tehtiin me Hupsiksen kanssa lisää A-treeniä, vähän kepittelyä verkkojen kanssa ja ihan vaan putkeen menoa. Välillä käytiin huilaamassa ulkona ja hakemassa intoa pallon muodossa, sisällä hallissa herra kun ei pallon perään lähtenyt ei millään. Lopuksi harjoiteltiin vielä pussiin menoa Nooran pitäessä toista päätä auki, ja menipä Hupsis sinne ihan itsekin minun pitäessä toista päätä! Taitolappalainen ♥
Varsin tyytyväinen olen, olihan se kuitenkin ensimmäinen kunnon treenikerta Hupsikselle ja vauhtia varmasti saadaan lisää kunhan varmuuttakin tulee enemmän. Olisipa jo kesä niin päästäisiin treenaamaan ulos!
Pakko vielä loppuun hehkuttaa, että viime tokotreeneissä minun lahnalappalaiseni yllätti ja teki seuruut TODELLA hienosti, kontakti ei pahemmin tippunut ja paikkakin pysyi kivasti. Olin treenien alussa ihan varma, että hauskuutetaan vain muita kun tuo ei seuraa, mutta toisin kävi. Kotitreeneissäkin se on noiden ohjattujen jälkeen seurannut nätisti, tosin omat kädet on edelleen väärässä paikassa ihan tarkoituksella. Tänään se myös teki ihkaensimmäisen 2 minuutin (vähintään) paikkamakuunsa hallilla, kun kasasimme esteitä eikä liikahtanutkaan!
 |
| ups onpas se pieni... :'D |
Noora oli keksinyt päämme menoksi varsin mukavan radanpätkän. "Työ voitte tehdä Hupsan kanssa sitä rataa mitä me tehtiin Pinnan kanssa joskus silloin, kun se oli jotain 10 viikkoa." :'DD Rata koostui kahdesta putkesta ja kolmesta hypystä, eli sangen helppoa hommaa näin ensikertalaisille.
Aluksi piti muistutella Hupsalle esteitä ihan yksitellen, tehtiin muutama toisto A-esteellä kivoin tuloksin (namialustan kanssa kontaktitkin menivät melko hyvin heti alusta alkaen) ja Pinnan avulla saatiin Hupsa menemään putkeenkin. Kun herra tajusi, ettei se putki sitä syö, kipaisi se sinne ihan itse vaikkei vauhtia ollutkaan juuri nimeksikään.
Rataa tehtiin Hupsan kanssa aluksi pätkissä ja lopulta kokonaan, Noora taisi sillä välin juoksennella jossain ulkona tuulettamassa päätään! Eihän tuolta vielä vauhtia löydy lainkaan, kun hallia piti arastella ja esteetkin vähän arveluttivat, mutta hienosti teki kaikesta huolimatta. Tuli vaan huomattua, että itse pitää muistaa pitää hermot kurissa (ja treenikavereiden kans :'D ), koska Hupsis muuttuu heti ihan lapaseksi kun ääntä pikkuisenkin korottaa. Onpahan ainakin haastetta treenaamisessa, ihan kuin sitä ei olis jo tarpeeksi muutenkin :')
Nooran treenatessa Pinnan kanssa tehtiin me Hupsiksen kanssa lisää A-treeniä, vähän kepittelyä verkkojen kanssa ja ihan vaan putkeen menoa. Välillä käytiin huilaamassa ulkona ja hakemassa intoa pallon muodossa, sisällä hallissa herra kun ei pallon perään lähtenyt ei millään. Lopuksi harjoiteltiin vielä pussiin menoa Nooran pitäessä toista päätä auki, ja menipä Hupsis sinne ihan itsekin minun pitäessä toista päätä! Taitolappalainen ♥
Varsin tyytyväinen olen, olihan se kuitenkin ensimmäinen kunnon treenikerta Hupsikselle ja vauhtia varmasti saadaan lisää kunhan varmuuttakin tulee enemmän. Olisipa jo kesä niin päästäisiin treenaamaan ulos!
Pakko vielä loppuun hehkuttaa, että viime tokotreeneissä minun lahnalappalaiseni yllätti ja teki seuruut TODELLA hienosti, kontakti ei pahemmin tippunut ja paikkakin pysyi kivasti. Olin treenien alussa ihan varma, että hauskuutetaan vain muita kun tuo ei seuraa, mutta toisin kävi. Kotitreeneissäkin se on noiden ohjattujen jälkeen seurannut nätisti, tosin omat kädet on edelleen väärässä paikassa ihan tarkoituksella. Tänään se myös teki ihkaensimmäisen 2 minuutin (vähintään) paikkamakuunsa hallilla, kun kasasimme esteitä eikä liikahtanutkaan!
lauantai 11. helmikuuta 2012
Kuvaisaa!
Meidän viikot on aika pitkälti koostuneet vain ja ainoastaan lenkkeilystä pakkasten ja suurensuuren tokoärtymyksen takia, joten tässäpä teille kuvamateriaalia tekstin sijaan!
Ja loput kolme ovatkin sitten eiliseltä piiiiiiiiitkältä jäälenkiltä, aikaa meni huimat 2,5 tuntia kun reippailtiin Lauran ja Nooran + koiruuksien kanssa pitkin Pyhäselkää. Osaa se lentävä lihapulla olla joskus hienokin juostessaan.
Nämä kaksi kuvaa on otettu tämän päivän Petsielenkiltä, jossa Hupsaa tosin kiinnosti enemmän Ninon ja Brandyn astuminen, kuin muiden kanssa leikkiminen..
 |
| (c) Noora Muuttoranta Tää on joltain miun ja Nooran yhteislenkiltä! |
 |
| (c) Laura Pitkänen |
 |
| (c) Laura Pitkänen |
 |
| (c) Laura Pitkänen |
Ja loput kolme ovatkin sitten eiliseltä piiiiiiiiitkältä jäälenkiltä, aikaa meni huimat 2,5 tuntia kun reippailtiin Lauran ja Nooran + koiruuksien kanssa pitkin Pyhäselkää. Osaa se lentävä lihapulla olla joskus hienokin juostessaan.
maanantai 6. helmikuuta 2012
Tokomasennus
Käytiin pitkästa aikaa treenaamassa tokoa lenkin yhteydessä Noljakan koulun pihalla, sillä oma treenausinnostukseni oli huipussaan. Koiran ilmeisesti ei, sillä treenit menivät suoraan sanottuna HIRVEÄSTI. Tuntuu, että tuota ei kiinnosta enää mikään, aikaisemmin sentään muut liikkeet sujuivat seuruuta lukuunottamatta.
Kontaktia ollaan harjoiteltu varsin ahkerasti sisällä ja välillä Hups ottaa kontaktia oikein hienosti, sen pitäminen onkin sitten aivan eri asia. Paikallaan ollessa kontakti pysyy vaikka minä katselisin välillä muualle, mutta pienikin häiriö katkaisee sen heti. Liikkeessä se tipahtaa yleensä samantien, kun liikahdankaan. Seuruuta ei olla tehty puolta askelta enempää, pari kertaa se on onnistunut suht hyvin, useimmiten ei. Tuon vire on niiiiiiiin matalalla aina, että treenaaminen on masentavaa.
Tänään ainoa positiivinen asia taisi olla maahanmeno, joka sujui muutaman kerran varsin nopeasti. Hupsis kun yleensä miettii puoli minuuttia ennen liikkeen toteuttamista :'D Loppujen lopuksi treenattiin vain kontaktia, kun koiraa ei muu innostanut. Luoksetulokin oli pelkkää hiipimistä koko matkan, äh. Kamalaa kun minusta tuntuu etten itse osaa mitään, ja kun minä en osaa niin koirakaan ei opi.
Pitänee toivoa, että huomisen treeneissä (jos niitä nyt on) Hupsaa kiinnostaisi edes vähän enemmän. Onneksi aiheena on sentään paikallaolo...
Kontaktia ollaan harjoiteltu varsin ahkerasti sisällä ja välillä Hups ottaa kontaktia oikein hienosti, sen pitäminen onkin sitten aivan eri asia. Paikallaan ollessa kontakti pysyy vaikka minä katselisin välillä muualle, mutta pienikin häiriö katkaisee sen heti. Liikkeessä se tipahtaa yleensä samantien, kun liikahdankaan. Seuruuta ei olla tehty puolta askelta enempää, pari kertaa se on onnistunut suht hyvin, useimmiten ei. Tuon vire on niiiiiiiin matalalla aina, että treenaaminen on masentavaa.
Tänään ainoa positiivinen asia taisi olla maahanmeno, joka sujui muutaman kerran varsin nopeasti. Hupsis kun yleensä miettii puoli minuuttia ennen liikkeen toteuttamista :'D Loppujen lopuksi treenattiin vain kontaktia, kun koiraa ei muu innostanut. Luoksetulokin oli pelkkää hiipimistä koko matkan, äh. Kamalaa kun minusta tuntuu etten itse osaa mitään, ja kun minä en osaa niin koirakaan ei opi.
Pitänee toivoa, että huomisen treeneissä (jos niitä nyt on) Hupsaa kiinnostaisi edes vähän enemmän. Onneksi aiheena on sentään paikallaolo...
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
Talven riemuja
Koirilla oli eilen hauskaa lammasaitauksella:
Kuvien (c) Laura Pitkänen
 |
| Lentäväinen lihapullani! |
 |
| Näin paljon Hupsa rakastaa talvea. |
Ja Petsie-lenkiltä 22.1.2012 otettua kuvasatoa, (c) Netta Timonen.
 |
| Lappalaisvauhtia a la Hups ja Delia. |
Ei enää koskaan!
Aamulla herätyskellon soidessa olotila oli lähinnä "EIIII, voinko jäädä nukkumaan?", mutta niin sitä vain kömmittiin Lagunaan ja kohti Kuopiota rapsakassa -30 asteen pakkasessa. Paikan päälle saavuttuamme alkoikin armoton lämmittelyoperaatio, sillä Hupsiksen kehään oli muutama tunti aikaa ja pakkanen ei pahemmin ollut laskenut lähtölukemista. Kaiken lisäksi kehät olivat myöhässä ja lopulta pääsimme kehään joskus yhden paikkeilla.
Hupsis oli kehässä normaali itsensä, tosin raukan tassut meinasivat odottelun aikana jäätyä ja niitä piti sitten kehässäkin nostella eikä seisominen olisi oikein houkutellut. Tuomari sai ensimmäisellä kerralla tutkia toisen hyvin, mutta seuraavalla kerralla pitikin jo ujostella ja tästä tuli mainintaa arvosteluunkin. Liikkuminen oli taas positiivista, ja hienosti se häntä pysyy ylhäällä liikkeessä heti alusta asti. Tuloksena taas vaihteeksi AVO-H, joka ei hihnanpäätä yllättänyt laisinkaan: eihän niitä karvoja ole sen enempää kuin pari viikkoa aikaisemminkaan.
Tässäpä vielä arvostelu:
"Hieman kevytluustoinen uros, jolla kapea, hieman pitkänomainen pää. Korvat saisivat olla karvaisemmat. Riittävän vahva runko, hyvä häntä. Oikea-asentoiset raajat. Karvanlaatu oikea, tänään niukassa turkissa. Liikkuu hyvin. Luonne hieman ujo."
Hupsis oli kehässä normaali itsensä, tosin raukan tassut meinasivat odottelun aikana jäätyä ja niitä piti sitten kehässäkin nostella eikä seisominen olisi oikein houkutellut. Tuomari sai ensimmäisellä kerralla tutkia toisen hyvin, mutta seuraavalla kerralla pitikin jo ujostella ja tästä tuli mainintaa arvosteluunkin. Liikkuminen oli taas positiivista, ja hienosti se häntä pysyy ylhäällä liikkeessä heti alusta asti. Tuloksena taas vaihteeksi AVO-H, joka ei hihnanpäätä yllättänyt laisinkaan: eihän niitä karvoja ole sen enempää kuin pari viikkoa aikaisemminkaan.
Tässäpä vielä arvostelu:
"Hieman kevytluustoinen uros, jolla kapea, hieman pitkänomainen pää. Korvat saisivat olla karvaisemmat. Riittävän vahva runko, hyvä häntä. Oikea-asentoiset raajat. Karvanlaatu oikea, tänään niukassa turkissa. Liikkuu hyvin. Luonne hieman ujo."
Tuomarina oli siis Eija Lehtimäki, joka kasvattaa lapinkoiria nimellä Orso-Farm.
Tästä alkaakin nyt sitten Hupsiksen näyttelytauko, joka kestää määrittelemättömän ajan. Karvojen kasvua ja kuonon kehittymistä odotellessa panostetaankin sitten muihin harrastuksiin, jospa parin kuukauden sisällä saataisiin agiharrastus aloitettua ja tokossa se murheenkryyni-seuraaminen kuntoon.
maanantai 16. tammikuuta 2012
Kapea ja karvaton - eli Kajaani KV!
Sunnuntaiaamuna kello neljä starttasimme auton kohti Kajaania ja vuoden ensimmäistä näyttelyä. Kokoonpanomme oli tällä kertaa Laura + Minttu&Meela sekä Ludo-sheltti, Netta&Brandy, Hete&Teppo, kepo Ansku ja tietysti minä ja Hupsaisa. Matka sujui sangen väsyneissä merkeissä, edellisenä yönä kun ei ollut hirmuisesti nukuttu.
Perille päästyämme asettauduin häkin kanssa lapinkoirakehän reunalle ja muutaman tunnin odottelu alkoi. Kehä oli merkitty alkavaksi puoli kymmeneltä ja meitä ennen oli reilu parikymmentä koiraa. Kauhulla seurailin muiden arvosteluja, tuomari vaikutti melkoisen tiukalta ja sakotti karvattomuudesta ja kapeasta päästä hyvinkin monia, joten odotukset Hupsiksen suorituksen suhteen eivät kovin korkealla olleet.
Lopulta tuli meidän vuoromme, avoimen luokan uroksia taisi olla kuusi kappaletta. Hupsis juoksi muiden mukana tosi hienosti ja seisoi taitavasti, vaikka vapaana sen seisotin. Tätä ei siis olla hirmuisesti vielä harjoiteltu. Yksilöarvostelussa herra käyttäytyi myös varsin mallikkaasti, vähän se tuomaria arasteli, mutta liikkeessä häntä nousi hienosti ylös ja koira vaikutti muutenkin sangen iloiselta - mitä nyt yhdessä vaiheessa piti haukotella kesken juoksemisen!
Arvostelu oli juuri sellainen, kuin odotinkin ja H:han sieltä odotusten mukaisesti napsahti. Kahden viikon päästä onkin edessä Kuopion jalostuspäivänäyttely, ja sen jälkeen taidetaan pitää näyttelyvapaata ainakin toukokuun Joensuun näyttelyyn asti, jollei pidempäänkin. Jospa herra vihdoin ja viimein kasvattaisi kunnon karvan.
Tässäpä vielä arvostelu parkkipojasta:
"Hyväntyyppinen uros, joka ei tänään turkissa. Kuono saisi olla topatumpi ja aavistuksen lyhyempi ja kallo pyöreämpi. Hyvä rintakehä. Oikea-asentoiset, sopivan voimakkaat raajat. Saisi kulmautua edestä voimakkaammin. Liikkuu tasapainoisest, joskin hiukan löysästi edestä. Erinomainen turkin laatu ja häntä. Miellyttävä rauhallinen luonne, joskin ihmettelee halliympäristöä."
Tuomarina meillä oli siis Saara Sampakoski, joka kasvattaa itsekin suomenlapinkoiria Shacal-nimellä.
Perille päästyämme asettauduin häkin kanssa lapinkoirakehän reunalle ja muutaman tunnin odottelu alkoi. Kehä oli merkitty alkavaksi puoli kymmeneltä ja meitä ennen oli reilu parikymmentä koiraa. Kauhulla seurailin muiden arvosteluja, tuomari vaikutti melkoisen tiukalta ja sakotti karvattomuudesta ja kapeasta päästä hyvinkin monia, joten odotukset Hupsiksen suorituksen suhteen eivät kovin korkealla olleet.
Lopulta tuli meidän vuoromme, avoimen luokan uroksia taisi olla kuusi kappaletta. Hupsis juoksi muiden mukana tosi hienosti ja seisoi taitavasti, vaikka vapaana sen seisotin. Tätä ei siis olla hirmuisesti vielä harjoiteltu. Yksilöarvostelussa herra käyttäytyi myös varsin mallikkaasti, vähän se tuomaria arasteli, mutta liikkeessä häntä nousi hienosti ylös ja koira vaikutti muutenkin sangen iloiselta - mitä nyt yhdessä vaiheessa piti haukotella kesken juoksemisen!
Arvostelu oli juuri sellainen, kuin odotinkin ja H:han sieltä odotusten mukaisesti napsahti. Kahden viikon päästä onkin edessä Kuopion jalostuspäivänäyttely, ja sen jälkeen taidetaan pitää näyttelyvapaata ainakin toukokuun Joensuun näyttelyyn asti, jollei pidempäänkin. Jospa herra vihdoin ja viimein kasvattaisi kunnon karvan.
Tässäpä vielä arvostelu parkkipojasta:
"Hyväntyyppinen uros, joka ei tänään turkissa. Kuono saisi olla topatumpi ja aavistuksen lyhyempi ja kallo pyöreämpi. Hyvä rintakehä. Oikea-asentoiset, sopivan voimakkaat raajat. Saisi kulmautua edestä voimakkaammin. Liikkuu tasapainoisest, joskin hiukan löysästi edestä. Erinomainen turkin laatu ja häntä. Miellyttävä rauhallinen luonne, joskin ihmettelee halliympäristöä."
Tuomarina meillä oli siis Saara Sampakoski, joka kasvattaa itsekin suomenlapinkoiria Shacal-nimellä.
 |
| (c) Paula Martiskainen |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)