Toissa viikon tokotreeneissä (8.11.) meidän aiheenamme oli hyppy ja peruskäskyt. Meitä oli perustottisryhmässä niin paljon, että hyppyyn tutustuminen suoritettiin yksitellen, sillä välin muut tekivät peruskäskyharjoituksia. Hupsis oli ihan ihmeissään hypystä, sellaista se kun ei ole koskaan ennen nähnytkään, vaikka itse hyppy-käsky on jo melko hyvin hallinnassa. Itse asiassa herra taisi pelätä esteen johteita enemmän kuin itse esteitä, mutta pienen suostuttelun jälkeen se hyppäsi muutaman kerran todella hienosti ja lopetettiinkin siihen. Peruskäskytehtävissä Hupsis loisti hienolla kontaktilla, ja istu- sekä maahan-käskyt liikkeestäkin sujuivat suht hyvin!
Viime viikolla aihe olikin sitten aktivointitemput ja seuraaminen. Suurin osa tunnista taisi mennä juurikin aktivointiin, opetettiin koirille mm. jalkojen välistä pujottelua ja kiepahdusta ympäri, pujottelun Hups tajusikin melko nopeasti, sillä sitä olemme harjoitelleet hieman myös kotona. Myös seuraaminen sujui hienosti, sillä teimme ainoastaan pikkupätkiä. Perusasentoa harjoittelin tehtävien välissä ja Hupsis on nyt vihdoin tajunnut homman kunnolla! Taitava! Jälleen Hupsiksen kontaktia kehuttiin pujottelussa ja sain olla toisesta ylpeä :)
Mutta sitten pääasiaan, eli Jyväskylän näyttelyyn! Pirteänä kampesin sängystä ylös sunnuntai-aamuna kello neljä, Hupsis oli ihan ihmeissään, mutta innolla lähti kuitenkin ulos lenkille. Suurin osa tavaroista olikin jo pakattu valmiiksi ja pikaisen tarkistuksen jälkeen suuntasimme parkkipaikalle odottamaan kyytiämme, jolla sitten kestikin.... Armaasta Lagunasta oli lähtenyt takaluukun muovinen osa irti ja Laura ja Ansku joutuivat sitä sitten korjailemaan. Onneksi päästiin kuitenkin matkaan ja suunnattiin keskustaan hakemaan mukaan myös Emmi & Toivoton. Sitten matka kohti Jyväskylää saattoikin alkaa! Hupsis ja Toivo matkustivat poikamiesboxissa takakontissa ja juoksuinen Minttu sekä Meela minun ja Emmin kanssa takapenkillä. Pojat piippasivat ahkerasti alkumatkan, mutta hiljenivät onneksi aika pian.
Menomatka oli sangen levoton, mutta perille pääsimme hyvissä ajoin. Hupsiksen kanssa seikkailimme ensin villakoirakehille Emmin perässä, ja sieltä sitten shelttikehän laitamille hengailemaan, oma vuoromme kun oli vasta puolen päivän aikoihin.
Kellon lähestyessä yhtätoista suuntasimme takaisin oman kehämme laidalle seurailemaan lapinporokoirien suorituksia ja bongailemaan tuttuja lappalaisia. Eija ja Vippi sieltä löytyivätkin ja loppuaika sujui varsin nopeasti omaa vuoroa jännittäessä. Olin jo ihan paniikissa kun junnu-urokset arvosteltiin, sillä varsinkin toinen oli hyvin Hupsiksen oloinen käytökseltään ja sai H:n, ja kaiken lisäksi tuomari oli ahkera mittailemaan koiria!
Nuorten luokassa oli meidän lisäksemme neljä muuta urosta, meidän vuoromme oli toisena. Hupsis oli melkoisen liekeissä jo ensimmäisellä juoksukierroksella, ja yllätti positiivisesti pitämällä häntääkin ylhäällä koko ajan. Hetken aikaa odottelimme omaa vuoroamme ja sitten olikin jo aika mennä tuomarin eteen. Ensin tuomari meinasi mitata Hupsiksen, mutta jostain syystä tulikin toisiin aatoksiin ja kysyi ainoastaan onko herraa koskaan mitattu. Hupsis antoi tuomarin kopeloida itsensä läpi melko hyvin, vähän se yritti nojailla minuun mutta ei väistänyt kuitenkaan, eli paljon paremmin meni kuin odotin.
Seisotuksen jälkeen tuomari pyysi meitä juoksemaan ensin edes-takaisin ja sitten pari kierrosta ympyrällä. Hupsis nosti hännän taas hienosti, mutta turhan paljon keskittyi nuuskimaan kehän pohjaa, outoa materiaalia kun oli. Yllätys oli suuri, kun kehäsihteeri asteli meidän luoksemme kädessään SININEN nauha, minä kun olin odottanut korkeintaan H:ta :'D Arvostelukin oli aivan mahtava, ainoana miinuksena (yllätysyllätys) kuono, ja sivuaskeleissa kuulemma pitäisi olla enemmän ulottuvuutta. Kannatti kuitenkin lähteä, nyt sitten sitä ERIä vaan metsästämään ensi vuonna.
Arvostelu:
Erinomainen koko ja mittasuhteet. Hyvä kallo-osa. Kevyt kuono. Hyväasentoiset korvat. Hyvät silmät ja purenta. Täyteläinen rintakehä. Oikea karvan laatu, ei parhaassa kunnossa. Riittävästi kulmautuneet raajat. Epävakaat ? (kehäsihteeri oli kirjoittanut kahdesti epävakaat :'D ). Sivuaskeleissa toivon enemmän ulottuvuutta. Miellyttävä luonne.
Paluumatka sujui väsyneissä merkeissä, tosin matkalla poikkesimme Jari-Pekassa syömässä pizzaa! Perillä Joensuussa olimme joskus ennen kahdeksaa ja montaa tuntia ei kyllä sen jälkeen enää jaksanut valvoa, vaan suuntasin pian unten maille ja Hupsiskin sammui nurkkaansa sangen nopeasti. :'D Paras reissu kyllä oli, ei voi muuta sanoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti